lauantaina, joulukuuta 16, 2006

3 pientä runoa krapulassa

Kirjoitan kolme pientä runoa, koska olen krapulassa.


Päätä pahkaa kiveen juosten

Kivestä kiveen juoksen
joustan, ponnahdan, törmään
tulen takaisin, olen huominen
voiko sieltä tuoda tuliaisia?

Sitä mietin päivät pääksytysten
miksi aina elän eilisen uudestaan
ja tulevaa pelkään
enkä kanna kiveä Pupuhuhtaan


Aivotoiminnan heikkouksia

Aivojen lihakset ovat liian rennot
ne toimivat niinkuin aurinkokennot
pimeällä voimaa, virtaa en saa
tyhmyyskohtaukset tulee uudestaan

Ikuisuusongelmat kylvyssä vaivaa
menneiden ihmisten käärmeilyt kaivaa
Hiirenä haluaisin kolooni jo mennä
Mutta kakkiva lokki ei tuhkasta lennä


Hei, sinulla on panssarivaunu päässä

Hei, oletko huomannut
suunpielet kylpevät räässä

Hei, oletko huomannut
sinulla on panssarivaunu päässä

Kyllä, olen nähnyt metsässä puita
Kyllä, olen nähnyt järvessä vettä

Hei, oletko huomannut
Kissasi sanoo "Jawohl!"

Hei, oletko huomannut
Makaat itseäsi väkisin

Kyllä, olen nähnyt paljon hevosia kirmaamassa
Kyllä, olen nähnyt mopoti mopoti mop.

Koska tytöt olivat ilkeitä
ja minä seisoin pihalla
Jotain olisi pitänyt esittää
joten esitin sitten oikein kunnolla
Farkut olivat pillimallia
tuulipuvun takki liehui
kello soi
pääni lyötiin oveen

Ihmiset nauroivat.
hehehehehe.

tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Pinochet, mi pêrro peqûeno

Nyt sitten pitäisi kaikkien kirjoittaa blogiinsa ajatuksia Augusto Pinochetista.
Itseäni ei kuitenkaan herrasta kirjoittaminen kiinnosta, koska aihe on ollut loppuun kaluttu jo vuosikaudet. Mutta kirjoitan runon, jossa ilmaistaan sana Pinochet. Harjoittelen samalla tulevaa espanjan tenttiä varten.

Pinochet, mi pêrro peqûeno

mi pêrro se llama Pinochet
sus ojos son oscuro
se levanta por la noche
y come jamôn rojo

cuando los perros otros se han dormido
Pinochet empieza trabajar
tu puedes salir conmigo
y ves mi pêrro, piensa merendar

mi pêrro quiere rescatar todo el paîs
êl hace aquello
êl come todo quê son rojo

mi pêrro ha comido demasiado
no êl maneje hasta al fine

En el mundo estân muchas cosas rojas
Pinochet no ha podido hacer nada
Pinochet, pêrro pobrecito

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Ensimmäinen suomalainen astronautti

Tämä on ensimmäinen blogiini kirjoittamani fiktiivinen tarina. Ex tempore- improillen nopeasti kirjoitettu mininovelli "ensimmäinen suomalainen astronautti". Kirjoitukseen innoitti uutiset ensimmäisestä ruotsalaisesta astronautista.

Mika-Teemu Järventaus, ensimmäinen suomalainen astronautti


Kun avaruustekniikka oli kehittynyt suhteellisen runsaasti vuoteen 2030 mennessä, oli avaruudessa käynyt jo noin 60 eurooppalaista. Ruotsalaisia tusina, brittejä, puolalaisia, italialaisia, sloveeneja, sveitsiläisiä. Suomalaista ei vielä ollut käynyt, mutta tämä hetki oli käsillä tarkemmin sanoen 18.7. Kimmo Sasin vuonna 2030. Tätä hetkeä monet suomalaiset olivat odottaneet.

Vuonna 2030 Suomi ei ollut suinkaan tunnettu Nokiasta, Paavo Nurmesta, xylitolista, Jari Litmasesta tai Mika Häkkisestä. Kyseiset ilmiöt ja henkilöt toistuivat enää niissä puheissa, joita suomalaiset pitivät ylpeinä ulkomaisille ihmisille joko Suomessa tai muualla tarkoituksenaan tehdä Suomea tunnetuksi. lyhyt dialogi meni suurin piirtein siten, että ensin suomalainen horisi ”Do you nou Jari Litmanen, he fas a veri guud futbol pläyer forti years ago” ja ”doo you know Lordi, it was a famous finnish band tööti jiers ägou”, jonka jälkeen saksalainen, tanskalainen, ranskalainen tai italialainen neito sanoi että ”excuse me, i have to go to the toilet”.

Tämän jälkeen suomalainen jäi joko yksin tai ystäviensä kanssa puhumaan tulevista jääkiekon mm-kisoista, joihin osallistui Suomen lisäksi Ruotsi ja Venäjä. Suomalaiset olivat innoissaan siitä, että Suomen arvokisamenestys oli ollut tasainen jo monta kymmentä vuotta. Tulossa oli jo kahdeskymmenesviides perättäinen pronssi.

Jos joku sattui tuntemaan ulkomailla Suomen jostain, se tunnettiin lähinnä sen omalaatuisesta, degeneroituneesta poliittisesta järjestelmästä. Suomi oli Sasistinen diktatuuri, jonka kansalaiset olivat pakotettuja tekemään ulkoistamis- ja kilpailukykyharjoituksia joka kotiin asennetun Kimmo Sasin kuvan, sasittimen, alla. Kimmo Sasi oli Suomen eräänlainen henkinen johtaja, käytännössä seniili kaljupäinen mies, joka allekirjoitti jokaisen sopimuksen mitä todellinen valtias, miesten asustevalmistamo R. Aaltonen kiikutti hänen alleen. Sopimuksissa luki yleensä jotain epäselvää kuten ”stydi tikotiko”, mutta Sasi allekirjoitti ne joka tapauksessa.


Sasismiin kuului olennaisena osana mielikuvitukselliset kulttuurivientihankkeet ja -videot, joita muun maailman kansalaiset katsoivat röhönaurun kera iltakutsuissaan. Videoiden yleisin variaatio olivat erilaiset lumi-ja joulupukkitarinat. Käytännössä näissä tarinoissa punaisiin pukeutuvat sukurasituksesta kärsineet suomalaiset hyppivät ringissä ja laulavat ”kommunisti punakuono, meni helevettiin”, jonka jälkeen he ryhtyivät juomaan saavista kiljua ja hakkaamaan vasaroilla puusta tehtyä poron näköistä kyhäelmää, johon oli kirjoitettu ”komu ja nisti”. Vasaroiden paukkuessa he myös huusivat ”Ölyölyööö”, ”Vittu kiljjuuu” ja ”pitkätukat o homoja”.

Lisäksi suomalaiset horisivat runsaasti lumesta ja siitä, miten luminen maa Suomi on. Suomalaisia ei haitannut, että lunta Suomessa oli viimeksi nähty vuonna 2005. R. Aaltonen levitti tietysti Lapin täyteen paperisilppua jota sanottiin lumikkeeksi (sillä perusteella että tällöin tulee ”lisää teksasii ja ammetta”), mutta varsinainen lumi oli jo vanha vitsi. Tämä ei tietenkään ollut este sille, että vuoden 2030 kulttuurivientivuoden iskulause oli ”vellkome to Finland, the land of snow, Lordi and Lovex”.

Yhdistyneet kansakunnat järjesti vuosittain kehitysmaiksi luokittelemissaan maissa arpajaiset, joiden päävoittona oli matka avaruuteen. Arpajaisia jännitettiin siis myös Suomessa, jossa järjestettiin 18.7.2030 MTV3:n televisioima arpajaisilta.

Neonvalot välkkyivät, yleisö hurrasi, glitter loisti ihmisten paidoissa sekä hampaissa ja kamera-ajot menivät pieleen (nenäänsä kaivava kuulokepäinen ohjaaja näkyi kameran edessä ainakin neljä kertaa). Valkohampainen, glitterpaitainen, kusenkeltaisen trendikkään kampauksen omaava gaalaillaan juontaja huudatti yleisöä ajan hengen mukaisilla hokemilla ”Kimmo on Komee”, ”Mä kilpailen ja kykenen, mä kilpailukykenen” sekä ”Zottis on hottis”. Kukaan ei tiennyt mikä oli Zottis, mutta se ei haitannut, koska hokema oli tullut kotiin asennetuista pakollisista sasittimista jo vuosikausia ja ihmiset pitivät siitä.

Illan bändi, kaikkien rakastama tyttötrio Snap, Crackle & Pop esitti gaalaillassa oman kappaleensa neonvalojen loisteessa, playbackin soidessa kauniisti, juontajan ja yleisön taputtaessa hampaat valkoisina käsiään. Snap, Crackle & Pop oli uusinta uutta, omaperäistä ja kaikkien rakastamaa musiikkia jonka kappaleet oli säveltänyt ja sanoittanut vanha hittimestari Maki Kolehmainen. Heidän esittämänsä isoin hitti ”Sun tähtes valuu aurinkoon” menee näin:

Mä tosi yksinäinen oon
ja lämpös hehkuvana vielä tunnen
Sun tähtes valuu aurinkoon
lähdit pois mut löydän vielä uuden

Sun kiitoratas mun sydämessäin sykkii
Vannon, elämäni eteenpäin lykkii

Joo, sä jätit mut
mut vielä vakuutut
et mä olin se oikee
mun mieleni on haikee


Joo, sä jätit mut
mut jos rakastut
ota yhteyttä minuun
niin mä ziigaan taas sinuun päin

Kappaleen jälkeen julkaistaiin arpajaisten tulos, joka olisi järisyttävä Suomen historian kannalta, ja erityisesti Mika-Teemu Järventauksen, lapinlahtelaisen ammattikoululaisen ja autonasentajan.

Gaalailta huipentui. Ihmisten hampaat, hiuskiilteet ja paidat välkkyivät entistä voimakkaammin, kun juontaja ryhtyi puhumaan:

”siis mä oon nyt ihan ziisusmaisissa täpinöissä, uskottekste? Mä kun olin viime kesänä Teneriffalla, niin ees siellä mun näkemät ihan uskottoman puskottoman luskottoman kauniit merenlaineet ei saanu mua sellasiin täpinöihin niinku tää gaalailta. Kimmo on Komee, Zottis on hottis, jeeee!!!”

Yleisö hurrasi,teki aaltoja ja huusi välillä ”Mä kilpailen, mä kykenen, mä kilpailukykenen”.

Juontaja puhkui:”Ihkuu eiks ookki? Ja sit meidän ihana Jenni tuo ton arpajaiskulhon sieltä noiiiin. Aplodit meidän ihanalle Jennille!”

Yleisö aplodeerasi valkoiset kauluspaidat, glitteröivät iltapuvut ja hiusgeelit hehkuen.

”Ja matka avaruuteen menee, tättärätättärätää, mulle! Ei vaiskaan. Matka avaruuteen menee, tättärätättärätää, maailmanparantajahipeille! Ei vaiskaan. Illan voittaja on: MIKA-TEEMU JÄRVENTAUS LAPINLAHDELTA!!!”

Mika-Teemu nousi tuoliltaan: ”Vittu mie voitin! ÖöÖöÖöÖöÖööö! Baari on sitte tännään auki.”

Hänellä oli päällään tummansininen collegepaita, verryttelyhousut sekä päässään lippalakki. Hänen keltaiseksi blondatut hiuksensa pilkistivät lipan alta kun televisiokamerat kerääntyivät suomalaisen sankarin ympärille salamavalojen leiskuessa.

-”No Mika-Teemu, miltä tuntuu tehdä suomalaista historiaa? Miltä tuntuu olla ensimmäinen suomalainen astronautti?”

-”En tiiä. Oha se hiennoo.”

- ”Lähdet mukaan kansainväliselle lennolle mukanasi urheita sankareita myös Kirgisiasta, Moldovasta ja Turkmenistanista. Millä tavalla aiot tehdä kansainvälisellä lennolla Suomea tunnetuksi?”

- ”En tiiä. Varmmaan mie pistän pääle Suomen jääkiekkomaajoukkuvveen pelipaijan. Sitte otettaan niihen kanssa kuppii.”

Lehdet kirjoittivat innokkaasti siitä, että ensimmäinen suomalainen astronautti saadaan vihdoin maata kiertävälle radalle. Sasistien obersturmführer, pääministeri Ben-Björn Bogomoloff painotti Suomen kilpailukyvyn, kansainvälisen maineen ja kauppasuhteiden edistyvän uuden edistysaskeleen myötä.

Kansainvälinen media ei juuri noteerannut tätä suomalaisten kannalta historiallista hetkeä. Tämä johtui siitä, että YK:n avaruusarpajaisia oli järjestetty jo kahtenakymmenenä vuonna, joiden aikana kehitysmaiden ihmisiä oli päässyt avaruusvisiitille jo yli satakunta ihmistä. Asia oli siis menettänyt uutistuoreutensa jo hyvän aikaa sitten. Lisäksi avaruusarpajaisten merkitys ihmisten elintason, terveydentilan ja hyvinvoinnin lisäämisen suhteen oli vähintäänkin kyseenalainen. Avaruusarpajaisia kohtaan oli ollut jonkin verran myös kansainvälistä järjestöliikehdintää, joka suomalaisessa mediassa sai seuraavia otsikoita: ”Hipit mellakoivat ja aiheuttivat epäjärjestystä. Sasistit saivat rasta&täipäät kuriin” tai ”Jälleen avaruusarpajaisten vastaista liikehdintää naiivien nuorten keskuudessa. Asioihin objektiivisesti ja järjellisesti suhtautuvat sasistit löivät teineille luun kurkkuun.”

Mutta 1.9.2030 oli suuri päivä. Mika-Teemu Järventaus pääsisi ensimmäisenä suomalaisena avaruuteen. Hän istui kazakstanilaisen, kirgisialaisen ja moldovalaisen kumppaninsa kanssa mukavantuntuisessa avaruussukkulassa. Hänen viiksekkäät kumppaninsa olivat pukeutuneet maansa kansallisasuihin, lauloivat maansa kansallislaulua, nauroivat ja heiluttivat maansa lippua televisokameroiden edessä tanssahdellen. Mika-Teemu oli sonnustautunut jääkiekkopaitaan vasemmassa kädessään olutpullo ja nortti oikeassa kädessään. Hän istui tuolissa rauhallisesti. Tv-kameroille hän antoi seuraavanlaiset terveiset:”Mie kiitän miun äittii, issää ja mummoo siitä että mie oon nytten tässä. Mutta sitten mie kiittäsin kanssa Tapsan grillii. Sitten kuhan mie tuun takasin, niin mie vejän tuplamekaburgerin.”

Kun avaruussukkula lähti, kaikki suomalaiset seurasivat tapahtumaa omista sasittimistaan. Tv-kamerat olivat mukana myös Tapsan grillillä, jossa Tapsaa haastateltiin: ”Se on tosiaan meijän Mika-Teemu. Kaikki tiällä tunttee sen. Se on melekkein ku oma poika.” Kaikilla Tapsan grillin asiakkailla oli päällään Suomi-vaatteita. He siemailivat oluitaan ja huutelivat samaan aikaan ”Kimmo on Komee” sekä ”Zottis on hottis”.

Valtakunnanjohtaja Kimmo Sasi piti televisiossa puheen, jossa hän korosti Mika-Teemun peräänantamattomuutta ja kilpailukykyä tässä suuressa historiallisessa tapahtumassa. Asiaan kuului myös se, että Sasi soitti Mika-Teemulle avaruuteen valtakunnanjohtajan onnittelupuhelun.

Koska totuus oli se, että Sasi oli jo vanha seniili ja mystinen miesten asustevalmistamo R. Aaltonen oli oikeana Suomen kilpailukyvyn takeena, kuulimme seuraavanlaisen puhelindialogin kaikkien sasittimiemme kautta:

- täällä valtakunnanjohtaja. Stydi homma. Zugasit persees niinku tico-tico sinne.

- Täällähän mie, Mika-Teemu terve. Otettaan näihen viiksekkäitten tyyppien kanssa kuppii.

- funtsit sää mis kledjuis sää hilasit ittes sinne? Ziigaa sun rotsiis, mitä siin lukee.

- Tässä lukkoo että miesten asustevalmistamo R. Aaltonen.

- stydi homma. Näytä se kameralle niinku tico-tico.

- Pittäähän tää näyttää. Elikkä tämmösissä vaatteissa mie täällä pelehin ja otan kuppii.

- Joo, se on teksasii. Mut pidä ittes miehenä.

- Pittäähän se pittää. Ja sillä sipuli

- Stydii kamaa. Adios.

- No hei sun heiluvilles.

Näin lähti avaruuteen ensimmäinen suomalainen astronautti, Mika-Teemu Järventaus.

Ja kolmenkymmenen vuoden päästä erilaisissa ravintoloissa saatettiin kuulla seuraavanlaisia keskusteluita

humalainen mies: ”häv juu hööd apaut Mika-Teemu Järventaus?”

selväpäinen nainen: ”no, i haven’t. Who is he?”

humalainen mies: ”hii vos a feimös finnish äästronaut tööti jies agou”.

selväpäinen nainen: ”oh no, not again. Why do you think that every single finnish hillbilly is famous?”

humalainen mies: “pat tis is ö difrent thing. hii vos än äästronaut.”

selväpäinen nainen:”but there’e a shitload of astronauts all over the world. Why do you think it’s so special?”

humalainen mies: “it makes the great finland moor feimös. Änd juu nou, Finland is ä greit kantri with nais nature and snou. And it is veri competitive as well.

selväpäinen nainen: “Allright. I see. Excuse me, I have to go to the toilet.”

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Myös yhteisökulttuureissa voidaan pahoin

Kirjoitin alla olevan kommenttikirjoituksen Hesarin mielipidesivuille, mutta tällä kertaa se ei läpäissyt seulaa. Kyse on kommentista Pirjo Lindforsin vieraskynäkirjoitukseen, joka julkaistiin Hesarissa 24.11.2006 sivulla A2. Lindforsin kirjoitus oli otsikoitu "Yhteisöllisyyden puute sairastuttaa yhteiskuntaamme". Pääpointtina oli korostaa ns. "yhteisökulttuurien" sekä fyysistä että henkistä terveyttä korostavia piirteitä mm. seuraavalla tavalla :

"Kehitysmaissa vanhempia arvostetaan. Heidän sanansa on usein laki, eikä koulutetun lapsen parempi tieto nouse vanhempien kunnioituksen yläpuolelle... arvostus ja kunnioitus auttavat heitä sietämään kipuja ja vaivoja. Vanhusten tärkeä neuova antava asema yhteisössä tuo heille päivittäin sosiaalisia tilanteita, uutta pohdittavaa, yllätyksellisyyttä, joka pitää yllä monipuolista aivotoimintaa ja estää dementiaa"

Kirjoitus oli toisin sanoen yhtäältä kehitysmaiden kulttuurin essentialisoimista, toisaalta täysin erilaisesta sosiaalisen ympäristön ja valtarakenteen medikalisoimista. Mukaan tuli hippunen vanhaa kunnon jalo villi-ajattelua uudenlaisessa lääketieteen kukkaispaketissa.

Varsinainen kommenttikirjoitukseni meni näin (vanhan toistoa, mutta mielestäni kuitenkin tärkeä pointti ottaa esille)

Myös yhteisökulttuureissa voidaan pahoin

Pirjo Lindforsin mukaan (HS 24.11) Suomessa ilmenevä masentuneisuus, väkivalta ja alkoholismi johtuvat erityisesti yhteisöllisyyden puutteesta. Niinpä yhteiskunnan olotilaa voisi parantaa opettamalla ihmisille yhdessä olemisen kykyjä, joiden suhteen parhaita osaajia olisivat kehitysmaiden ”yhteisöllisistä kulttuureista” kotoisin olevat toimijat.

Kehitysmaiden ”yhteisölliset kulttuurit” eivät kuitenkaan ole sellaisia onnellisuuskeskittymiä kuin yleisesti luullaan. Lääketieteellisen antropologian uranuurtaja Arthur Kleinmanin mukaan depressio on jopa kehitysmaiden yleisin sairaus.

Depressio tautiluokituksineen on toki omassa yhteiskunnassamme kehitetty kategoria eikä suoraan sovellettavissa ympäristöön jossa ihmisten väliset suhteet järjestyvät eri tavoin. On tärkeää ottaa huomioon sairauden kokemus ja siihen liittyvien merkitysten ymmärtäminen osana ihmisen muuta elämismaailmaa, kokemusta ja sosiaalisia sidoksia. Yhteisökulttuureidenkin ihmisillä on henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvää ahdistusta, joka ilmenee fyysisinä oireina. Näitä oireita selitetään vaihtelevasti sekä luonnollisilla, esimerkiksi ruoan puutteeseen liittyvillä syillä tai vaikkapa noituudella. Oman yhteisömme termein kyse on varsin usein masennuksesta.

Masennus ”yhteisökulttuurisissa” kehitysmaissa on yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa. Varsin usein tämä johtuu yhteiskunnallisista olosuhteista, jotka altistavat psyykkisille ja fyysisille oireille. Intiassa kuolee toistakymmentä naista päivässä lähisuhdeväkivaltaan liian pienten myötäjäisten vuoksi. Costa Ricassa raiskaaja pääsee vapaaksi jos hän suostuu menemään naimisiin uhrinsa kanssa, eikä uhrin mielipidettä kysytä. Nigeriassa lainsäädäntö sallii aviomiehen vaimoonsa kohdistuvat ”rangaistukset”. Ehtona on se, että rangaistus ei jätä arpia tai vaadi kolmea viikkoa pidempää sairaalahoitoa.

Masennus on luonnollinen reaktio olosuhteisiin, joissa nainen pakotetaan noudattamaan valta-aseman saaneen poliittisen ryhmän tulkintaa siitä, mitä oma kulttuuri merkitsee.

Yhteisökulttuurissa toiset siis nauttivat yhteisöllisyyden autuudesta enemmän kuin toiset.

Kulttuuri on tästä syystä ollut aina valtakamppailujen kenttä sekä tekijä, jota ihmiset pyrkivät tulkitsemaan sangen vaihtelevin tavoin riippuen omasta asemastaan sosiaalisessa yhteisössä. Niinpä olemme aina pakotettuja kysymään, kenen versio tulee vakavasti otetuksi, vallitsevaksi tai edes kuulluksi kun pyrimme löytämään yhteisiä määrittelyjä kehitysmaiden kulttuureille.

sunnuntai, marraskuuta 12, 2006

Naamiokielto ja turvallisuuden hallinta


Laiton naamioituminen

Joka yleisellä paikalla järjestettävän yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta, on tuomittava laittomasta naamioitumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi."

Kun naamiokieltoa ehdotettiin rikoslakiin ensimmäisen kerran loppuvuodesta 2002, se herätti ymmärrettävää keskustelua. Tulisiko mahdollinen uskonnollista vakaumustaan toteuttavien musliminaisten mielenosoitus kieltää naamiokieltoon perustuen? Kenen tulkinta voittaa ja kuka ylipäänsä tulee kuulluksi silloin, kun mitään ei ole tapahtunut, mutta ihminen pidätetään koska tällä on "ilmeinen tarkoitus" käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta?

Suomalaiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle ominaisesti keskustelu velloi jonkin aikaa, jonka jälkeen sillä ei ollut minkäänlaisia vaikutuksia lain lopulliseen muotoon. Naamiokiellon kyseenalaistajat leimaantuvat nykyisinkin kuin salamaniskusta punikeiksi, nenärengasfeministeiksi, "prekariaateiksi" (tämä on eräs huvittavimmista nimityksistä) ja ties miksi punaviherpipertäjiksi.

"Laitonta naamioitumista" koskeva ongelma on kuitenkin todellinen. Poliisille on annettu liiankin vapaat kädet tulkita milloin mielenosoittajalla on "ilmeinen tarkoitus" ryhtyä väkivaltaan ja omaisuuden tuhoamiseen.

Tänä syksynä tätä rikoslain pykälää on alettu ongelmallisesti tulkita niin, että jo pelkkä naamioituminen riittää pidättämisen perusteeksi sekä vakuudeksi siitä, että väkivaltaa aiotaan tehdä ja omaisuutta tuhota. Tämä näkyi sekä Smash Asemin yhteydessä että todennäköisesti myös 6.12.2006, mikäli poliisin ilmoitukset pitävät paikkansa. Minulla oli aamupäivällä mennä Rodin pizza&kebabin salamipizza väärään kurkkuun, kun luin lehdestä haastattelua, jossa poliisin edustaja kertoi, että jokainen "naamioituna esiintyvä" napataan ajoissa. Eli jos 6.12 on 20 astetta pakkasta, haluat suojata hengitystiet ja näytät hipiltä, kannattaa välttää presidentinlinnan lähellä liikkumista.

Poliisin haastatteluja ja studiokeskusteluja katsoessa tuntuu usein siltä, että poliisi kokee edustavansa korkeinta moraalista hyvää ja absoluuttista totuutta. Pelkkä virkapuvussa annettu lausunto, oli sen sisältö mikä tahansa, riittää vastapuolen argumentin kumoamiseen. Smash Asemin yhteydessä poliisi joutui koko lailla uuden tilanteen eteen, koska tällä kertaa toiminnasta oli kymmenien ihmisten taltioimaa videomateriaalia. Kun a-studion toimittaja pian Smash Asemin jälkeen tivasi Helsingin poliisijohdon edustajalta väärinkäytöksistä, kyseinen mies kuittasi koko asian "toimittajan subjektiivisina mielipiteinä", ja teki samalla itsestään naurunalaisen. Tilanne oli uusi, koska yleensä media suhtautuu virkapukuiseen poliisiin kuin potilas henkilääkäriinsä. Poliisi unohti haastateltavan perussäännön: "älä kyseenalaista haastattelijan näkemyksiä, koska hänellä on aina ässä hihassa editointilaitteiden muodossa".

On mielenkiintoista, että ihmisten elinikäistä oppimista, aktiivista yhteiskunnallista osallistumista, yksilöllistä mielenhallintaa, oman elämän politiikkaa ja muita sarasvuolaisia hyveitä palvova hyvinvointivaltio nostaa kuria ja järjestystä ylläpitävän poliisin korkeimman moraalin ja totuuden edustajaksi. Luottamus poliisiin on myös kansalaisten keskuudessa korkeampaa kuin minkään muun viranomaisen.

Gradunteon jäljiltä mielessäni kummittelee vielä Mitchell Deanin huomiot liberaalin hallinnan ei-liberaaleista piirteistä. Hyvinvointivaltio haluaa pitää huolen ihmisten elämänvoimasta ja itsen toteuttamisesta. Samalla kun asiantuntijat ja lääkärit määrittelevät jonkun ilmiön, vaikkapa naaman peittämisen vaaraksi hyvälle kansalaisen ihanteelle ja elämänhallinnalle, voidaan tämän ilmiön muuttamiseksi turvautua kurinpidollisiin ja jopa repressiivisiin käytäntöihin. Kaikki tämä perustellaan turvallisuudella ja hyvän elämän ylläpitämisellä. Liberalistinen valtio muuttuu tarvittaessa ei-liberalistiseksi poliisivaltioksi, jos liberalistiset ihanteiden katsotaan olevan vaarassa. Jokainen mielenosoittajahippi on potentiaalinen terroristi.

perjantaina, lokakuuta 27, 2006

Kielletyt sanat 2006

Veemäisten ilmaisujen uhrit VIU ry, Kansainvälinen turhien sanojen riisuntakomissio sekä oikeistohullutusten, trendipelleyden ja paskantärkeyksien torjuntaprikaatit ovat yhteistyössä julkaisseet arvovaltaisen kiellettyjen sanojen listansa vuoden 2006 osalta.

bilettää (tapahtuma, jossa keskenkasvuiset teinit tai taloustieteilijät ovat puunanneet itsensä Sillä Silmällä- ohjelman näköisiksi ja pyörivät edestakaisin Kharman kaltaisessa Sedulassa eivätkä myönnä muille tai itselleen että perse on auki)

drinksu (makeutusaineiden, limonadin ja hedelmäuutteiden makuinen öglömakea litku, joita kyseiset ihmiset nauttivat)

ihqu (ilmiö, johon sana ihqu liitetään, sisältää yleensä muotoilugeeliä, kajalia, Idols-estetiikkaa ja lammasta muistuttavan äänen, joka kuuluu tämän ilmiön uudella joululevyllä)

katu-uskottava (tarkoittaa= jokin teennäinen ja laskelmoitu, jolla kuitenkin yritetään tehdä vaikutus viiteryhmään jota ihannoidaan)

olla liekeissä ( ei tarkoita tämän ilmaisun keksijän palamista roviolla, vaikka näin toivoisinkin tapahtuvan)

mediapersoona (korvataan sanalla "julkisuudenkipeä nolla")

olla parhautta ( musiikista: jotain joka on ylisuuren hypetyksen kohteena ja alelaarissa puolen
vuoden päästä)

olla täpinöissä (missä helvetin "täpinöissä?" Itselleni tulee mieleen tilanne, jossa ihminen on juonut pullollisen tärpättiä ja kärsii nautintohetken jälkiseuraamuksista)

prekariaatti ( Viittaa epätyypillisiin työsuhteisiin. Sarjassamme sosiologischta scheissejargonia pätewyydentarpeen tyydyttämisechsi osa 8000. )

sisäinen yrittäjyys ( tämä sana sinnittelee vuodesta toiseen. Tarkoittaa kyynärpäätaktiikan&ruskeakielitaktiikan käyttöä sekä ajatusta, että ihminen olisi "en tee mitään jos en saa karkkii"-tyylinen vauva vielä työikäisenäkin.)

tahtotila, tiimivalmentaja (liitännäiskäsitteitä edellä kuvattuun ilmiöön: tahtotila on ihmisen mentaalinen tila, jossa hän haluaa nuolla persettä ja käyttää kyynärpäitä. Tiimivalmentaja on ihminen, joka opettaa perseennuolemistaitoja sekä oikenlaisia kyynärpäiden asentoja kyynärpäätaktiikan käytön suhteen; Tietyissä organisaatiossa tiimivalmentaja- sanaa käytetään esimiehen sijaan. Tällöin kyseessä on ihminen, joka nuolee persettä ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa)

valtaannuttaminen, valtaistaminen
(dialoginen perseennuolentataitojen aivopesutekniikalla syöttäminen)

kaikki sanat, joissa verbistä tehdään substantiivi: esim. oppija, osaaja, kuntoutuja (oppija on ihminen joka sisäisessä tahtotilassaan oppii uusia perseen nuolemisen tapoja; osaaja on ihminen joka ylemmyydentunnon puuskassaan kirjoittaa omat perseennuolentataitonsa myös englannin kielellä cv:hen. Kuntoutuja on ihminen, joka on vasta alkamassa oppimaan perseennuolemista, mutta kyllä hänestä vielä hyvä perseennuolija tulee.

kaikki sanat, joissa adjektiivia käytetään substantiivin tavoin: esim. ilmaisu "sosiaalinen tuottaa sukupuolen" tai "liberalistinen vaikuttaa hallinnossa". Jälleen mentaalimasturbointia&scheissejargonointia. Phyi!

Yllä olevien listan sanojen käytöstä on henkilö tuomittava jalkapuihin Mattilanniemen Mab-rakennuksen pihalle. Siinäpähän sitten kököttää.

torstaina, lokakuuta 12, 2006

Sanasammakoiden valta

Jokaisella ihmisellä on jossain elämänsä vaiheessa tullut suusta sellaisia sanallisia burpsahduksia, joita voi katua jälkeen päin. Satunnaisissa kahvipöytäkeskusteluissa, seminaareissa ja sangen vaihtelevissa tilanteissa kieli voi mennä solmuun. Käytettävä sanasto ei kykene seuraamaan aivoissa liikkuvia liian monitasoisia prosesseja. Tämän seurauksena suusta tulee kuin itsestään kummallisia sanoja.

Omilta sinkkuajoiltani muistan useamman tapauksen, joissa treffitilanteet sai menemään puihin liiallisen jännittämisen ja siitä seuraavan kielitangerruksen kautta. Kun vuosia sitten tapasin erään tytön ensimmäistä kertaa, yritin olla rento ja freesi ja pamautin suoraan "käytkö hakemassa mullekin yhen kaljan". Tilanteesta olisi vielä puuttunut se, jos olisin näillä ensitreffeillä pukeutunut kalsareihin ja sanonut perään että "eukko perkele".

Kauheinta on silloin, jos sanaburpsahdus tapahtuu tv-kameroiden edessä. Uutistenlukija Kari Toivosen legendaarinen "Koivistojen perskohtaiset äänet" on paras esimerkki. Kyse oli siis vuoden -91 eduskuntavaaleista, joissa presidentti Koivisto puolisoineen kävi äänestämässä ja YLE:n uutiset teki siitä jutun. Toivosen piti sanoa "perhekohtaiset äänet", mutta hän vahingossa sanoikin jotain muuta.

Poliitikon stressissä ja äkkipikaistuksissaan toimittajalle antama heitto voi mustata oman maineen lähtemättömästi jos kamera sattuu olemaan paikalla. Kaikki tietävät, että Harri Holkeri sanoi joskus että "minä juon nyt kahvia". Paavo Lipponen päästeli varsinkin ensimmäisellä pääministerikaudellaan ties mitä mönjä-ääniä. Myöskään Väyrysen Paavoa ei voi pitää minään julkisen sanan ja oman julkisuuskuvan parhaana hallinnoijana.

Joskus ihminen sanoo julkisuudessa jotain, joka saattaa näyttää harkitulta, mutta voi olla silti jotain sangen ajattelematonta. Aikoinaan suosionsa kukkuloilla olleen Spice Girlsin Baby Spice sanoi eräässä haastattelussa että Margaret Thatcher oli ensimmäinen Spice Girl. Hän saattoi ehkä tarkoittaa sitä että Thatcherissa oli jotain poweria, muttei tullut ajatelleeksi mitä muita konnotaatioita Thatcher voisi herättää. Muistot Pohjois-Irlannin konfliktin todella taitamattomasta diplomatiasta, yksityistämisistä ja lakkojen väkivaltaisesta murtamisesta ovat monilla päällimmäisenä mielessä kun Thatcherista puhutaan. Jotkut ärsyyntyivät Baby Spicen suhteellisen viattomasta kommentista kuin suolapaukulla persaukseen ammutut karhut.

Toisaalta liiallinen sanan hallussapito antaa ihmisestä muovisen ja laskelmoidun vaikutelman. Tällainen ongelma vaivasi aikoinaan pressan vaaleissa Al Gorea. Jatkuvasti tangerteleva George W. Bush vaikutti monien punaniskojen mielestä rehellisemmältä kuin "yläluokkainen ja kopea itärannikon mies". Tämä on jännä vaikutelma, sillä Bush ei ole mikään työläisperheen kasvatti, vaan erittäin rikkaan eliittisuvun vesa joka ei ole koskaan ollut "oikeissa töissä".
Usein henkilö toivoo, että monet sanat olisivat jääneet omallakin kohdalla sanomatta ja tietty käyttäytymisen tapa olisi voinut joskus olla toisenlaista. Virheetön sanahallitsijan elämä olisi kuitenkin äärimmäisen tylsää. Olisi suorastaan pelottavaa tehdä kaikki ikään kuin vahingossa oikein.

Virheen tekeminen kertoo siitä, että lähestymistapoja asiaan voi olla monia ja sen että ihmisillä on tunteet. Virhe kertoo moraalin olemassaolosta. Joskus virheen tekeminen kertoo orjamoraalin olemassaolosta, jolloin virhe kannattaa tehdä. Tarkoitan tällä sitä, että virheen tekeminen voi havainnollistaa "oikean toiminnan" kapeakatseisesti ja yksisilmäisesti asetetut kriteerit.

Siksipä pitäisikin aina hurrata ja sanoa jee! kun tuntuu siltä että suusta on tullut sammakko.

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Sananvapauden laajennusosa for sale

Tutkimusten mukaan ehdokkaan ulkonäkö vaikuttaa ihmisten poliittisiin valintoihin erityisesti niillä, jotka eivät seuraa aktiivisesti politiikkaa. Niinpä yksi vaalien peruselementti onkin se, että äänestäjä näkee edes joskus ehdokkaan naaman.

Tasapuolisen poliittisen näkyvyyden kannalta on ongelmallista, että ehdokkaiden naamojen näkyvyys on suoraan verrannollista hänen taustaryhmänsä lompakon paksuuteen. Äveriäs ihminen voi mainostaa itseään lehdissä ja televisiossa. Köyhemmän on tyydyttävä kunnan tarjoamaan ulkomainostelineeseen, jossa nököttävä ryhmäjuliste odottaa teinien spraymaalia .
Suomi ei kuitenkaan ole Berlusconin aikaisen Italian kaltainen täydellinen televisiokratia. Yleisradio ja kunnat pyrkivät kynsin hampain turvaamaan ehdokkaiden tasapuolisen näkyvyyden.

Vaalimainonnassa tämä näkyy siten, että Yleisradiossa ei suoraa vaalimainontaa juuri näy. Jyväskylän julkisella kaupunkialueella vaalimainonta on taas sallittua ainoastaan kaupungin osoittamissa paikoissa tarkasti määriteltyyn aikaan.

Tämä ei miellytä kaikkia. Ulkomainontayritys Jcdecaux haluaisi vuokrata mainostelineitään myös ehdokkaille. He kokevat epäoikeudenmukaisena sen, että yksi asiakasryhmä menetetään kaupallisten televisiokanavien ja lehtien kaltaisille kilpailevalle toimijoille. Firma näkee tilanteen lähes EU:n kilpailusääntöjen vastaisena.

Koko kalabaliikissa on kyse julkisen tilan luonteesta. Kaupunkitilan eräänä ihanteena pidetään sitä, että kenellä tahansa olisi mahdollisuus tuoda siinä asiansa esiin. Tämä tarkoittaa myös kaupallisia toimijoita. Toisaalta julkisen tilan tulisi tarjota esiintymisfoorumi niillekin, jotka eivät harrasta bisnestä. Tämä koskee erityisesti vaalien aikaa, jolloin käydään keskustelua koko ihmisen ja yhteiskunnan luonteesta.

Samaan aikaan Jyväskylän keskusta näyttää siltä, että siinä ei olisi lainkaan julkista tilaa. Keskustassa ei ole ainuttakaan näkyvää ilmaista ilmoitustaulua. Sen jälkeen kun bussipysäkeillä ilmoittelu kiellettiin, vain isoilla kaupallisilla toimijoilla on ollut varaa saada itsensä näkyviin.

Mainosvalot ja brändimerkit valtaavat julkisen tilan, ja kansalaisjärjestöt hukkuvat vilinään.

Ihmisillä on taipumus nähdä oma aikansa ja paikkansa parhaana mahdollisena, paitsi tietysti silloin kun voivottelun aiheena ovat maailmanparantajahipit, feministit, vihreät ja luonnonsuojelijat, joita ei ollut vanhoina hyvinä aikoina.

Tähän ajatteluun kuuluu se, että esimerkiksi kaupunkitilan yksipuolisuudesta valittavia pidetään inisijöinä, jonka jälkeen heidän halutaan luovan katse sota-aikaan, jolloin kaikki oli kurjasti.

Logiikka on yhtä älykästä kuin se että löisin ohikulkijaa turpaan ja sanoisin kohteelle että ”ole tyytyväinen, Bosnian sodassa tapettiin ohikulkijoita”. Oman ajan ihannointi ja kriitikkojen vähättely palvelee ihmisen itsesäilytystä: ei tarvitse ajatella hankalia, voi noudattaa opittuja rutiineja. Oman ajattelun muuttaminen onkin vaikein mahdollinen työ sitten Lenita Airiston kuuntelemisen jälkeen. Sitä voi kuitenkin aina yrittää, pieninä annoksina.

lauantaina, syyskuuta 30, 2006

Rock-lyriikoiden syvällisyyden paluu

Deep Purplen sanoitukset eivät ole koskaan olleet erityisen syvällisiä. Highway Star on tästä ehkä parhaimpia esimerkkejä.

Kävin hiljattain Sunda systemsin kotisivuilla huvikseni kokeilemassa Deep Purple-lyriikoita ilmaiseen suomennoskoneeseen

http://www.sunda.fi/online_demo.html

Yllätyin kuinka korkealentoista taidelyriikkaa Deep Purplen takaa paljastui. Parhaana esimerkkinä Perfect Strangers:


Ventovieraat

Voitteko te muistaa, että muistaa minun nimeni
Kun minä virtaan teidän elämänne läpi
Tuhat valtamerta, jonka minä olen lentänyt
Ja jään kylmyyshenget
Koko elämäni ajan
Minä olen teidän menneisyytenne kaiku

Minä palautan ajankohdan kaikua, etäiset kasvot loistavat
Tuhat soturia, jonka minä olen tiennyt
Ja nauraen, kun henget ilmestyvät
Kaikki
teidän
toisen päivän
elinaikaiset
varjonne

Ja jos te kuulette minun puhuvan tuulesta, jonka alkoi Youven ymmärtää
Meidän täytyy pysyä ventovieraina

Minä tiedän sisällä, että minun täytyy pysyä näin hiljaisena hyvin surusta

Hopeisen hirttämisen ainesosa taivaan välityksellä
liikuttava enemmän kuin te näette
Iöiden ääni teidän mielestänne särkee yöllisen arvokkaan elämän kuolleiden kanssa (teidän kyyneleenne menetetään alenevassa sateessa)

Ja jos te kuulette minun puhuvan tuulesta, jonka alkoi Youven ymmärtää
Meidän täytyy pysyä ventovieraina


Tästä ei voi muuta kun vaan todeta että intellektuellien pitäisi kuunnella enemmän Deep Purplea.

torstaina, syyskuuta 07, 2006

miksi Voimasta tuli intellektuellinuorten Iltalehti?

Iltapäivälehtiä kritisoidaan syystäkin siitä, että niiden uutisoinnin tavassa näkyy ensi sijassa myynnin edistäminen. Dramaattiset otsikot antavat ymmärtää, että Suomessa tapahtuu koko ajan kaikkea kamalaa: pikkutytöt kuolevat koulutunneilla, toiset raiskataan, surmataan ja sitten paloitellaan. Tämän jälkeen Loka Laitinen nostaa esiin stalinistit, kommunistit ja vihreät, jotka ovat jonkin ihmeellisen logiikan kautta kaiken tämän takana.

Myöskään päivälehdet eivät säästy kritiikiltä. Kuulemma Helsingin Sanomien uutisoinnissa näkyy sen taustaimperiumin mielipiteet (itselleni nämä mielipiteet ovat jääneet vielä sangen epäselviksi koska niitä tuntuu olevan monta) ja kullakin paikallislehdellä on sen omat keskustalaiset, kokoomuslaiset, demarilaiset tai muut tukijat jotka vaikuttavat lehden sisältöön.

Kritiikki ei aina osu kohteeseensa, mutta tämä ei haittaa jos se synnyttää vaihtoehtoja valtamedialle. Ehkä näkyvin vaihtoehtomediana itseään mainostava valtakunnallinen suomalainen lehti on Voima. Myös muita vaihtoehtomediaviritelmiä on ollut, mutta ne ovat jo lopettaneet toimintansa tai kutistuneet pienen piirin napinoiksi.

Voima on jo melko pitkäikäinen ja paikkansa vakiinnuttanut medium (sana media on medium-sanan monikko, jota käytetään sumeilematta väärin), mutta valitettavasti sitä vaivaavat nykyisin samat ongelmat kuin niitä lehtiä, joiden kritiikistä vaihtoehtomedia alun perin syntyi.

Vaikka lehden ei periaatteessa tarvitse myydä, se käyttää raflaavia ja shokeeraavia otsikoita. Uusimman lehden kannessa lukee "ihmiskokeet lapsilla". Aikaisemmissa lehdissä on ollut samankaltaisia otsikoita pahoista suuryhtiöistä jotka riistävät ihmisiä mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. Siinä että yhteiskunnallisista epäkohdista uutisoidaan ei ole lainkaan paha asia. Sen sijaan muutamien kirjoittajien tapa nähdä selkeitä hyvä vastaan paha- sekä Daavid vastaan Goljat-asetelmia henkii lööppimaailmankuvasta, liiallisesta dramaattisuudesta asian kustannuksella.

Historian yleinen kehityslinja on se, että vaihtoehtoliike joko kuolee tai etabloituu. Freshinä ja uutta luovana se ei voi pysyä, koska ideat loppuvat aina jossain vaiheessa. Tällöin kannattaa keskittyä hyvien käytäntöjen jalostamiseen. Vihreiltä tämä on -vaihtuvalla menestyksellä- onnistunut suht hyvin vaikka Riikka Uosukaisen kaltaiset A-studion toimittajat yrittävät naurettavuuksiin asti salapropagoida kuinka "epäjohdonmukaisia" vihreät ovat.

Voima-lehden on ennemmin tai myöhemmin hyväksyttävä se tosiseikka, että myös se on osittain "valtamediaa". Tämä olisi rehellistä. Samalla kun Voima voisi rehellisesti julistautua olevansa osa "valtamediaa" (tämän voisi tehdä humoristisin ja mielikuvituksellisin keinoin), se voisi hieman lisätä tiettyjen juttujen editointia ja tarkistusta. Liian usein lehteen lähetetyt vastineet juttujen yksisilmäisyydestä ja asiavirheistä ovat täysin oikeassa.

lauantaina, syyskuuta 02, 2006

Miksi sananvapautta tulee rajoittaa?

Olin tässä pari viikkoa Saksan maalla työleirillä. Vaikka meidät kuljetettiin kohteeseen Berliinistä Angermündeen menevällä junalla, tein kaiken vapaaehtoisesti. Leirillä työskentely oli vapauttavaa ja terapeuttista. Työpäivän jälkeen lukuhommatkin sujuivat helpommin, koska ajattelutyö tapahtui koko ruumiilla. Fyysiset harjoitukset ja raitis ulkoilma näet tukevat älyllisiä harrasteita. Terve ruumis mahdollistaa keskittymiskyvyn säilymisen.

Saksa on turhankin tunnettu hieman toisenlaisista työleireistä, ja tämä maine inhottaa saksalaisia. Inhotus johtuu siitä, että maasta ei yleisesti juuri muuta muisteta, vaikka jänniä juttuja olisi vaikka kuinka paljon. Saksalaiset joutuvat vakuuttamaan muille vuosikymmen toisensa jälkeen ettei natsismi ole siellä suosittua. Tunne on varmasti melkein sama kun vasemmistolaiseksi itsensä identifioivalla ihmisellä, jolta tivataan koko ajan Stalinista ja taistolaisista, vaikka hänellä ei ole mitään suhdetta heihin.

Arabi joutuu usein koko ajan vakuuttamaan ettei aio räjäyttää itseään ilmaan ja Tanja Saarela sitä että tietää muitakin kuin meikki&kauneusasioita. Vaikka stereotypiansa muodostaneet ihmiset eivät mielipiteitään juuri muuta, on arabilla ja Tanja Saarelalla mielessään ajatus että jatkuva vakuuttelu lopulta vakuuttaisi rahvaan. Tästä syystä Tanja Karpela on ajan myötä muuttunut oikein kunnon mumbo-jumbo-politrukiksi ja jotkut arabit eräänlaisiksi Gandhin sivupersooniksi.

Sama ilmiö on käynyt Saksan kanssa: natsimenneisyyden takia Saksa on maailman antinatsistisin valtio. Israelin kritisoimisesta saa Saksalaisessa päivänpolitiikassa helposti antisemitistin maineen, ja valtakunnassa on erittäin tiukat natsilait. Natsien symbolit ovat tiukasti kiellettyjä, ja vanhojen natsihymnien kuten Horst Wesselin tai Deutschland Erwachen luukuttamisesta omassa autossa saattaa saada sakot.

Tästä syystä oli mielenkiintoista ilmaantua eräänä lauantaipäivänä Berliinissä keskelle mielenosoitusta, jonka olivat järjestäneet eri uusnatsien järjestöt. Kotiin tultua luimme Die Weltin nettiversiosta, että paikan päällä oli ollut mielenosoittajia 200, vastamielenosoittajia 500 sekä poliiseja 800. Kun tulimme Alexanderplatzille, luulin että meneillään oli jonkinlainen kansallinen hätätila, koska en ollut koskaan nähnyt sellaista määrää poliisiautoja. Niiden lisäksi vielä helikopterikin pörräsi ympärillä. Uusnatsit kulkivat banderolleineen kulkueena, jota ympäröivät poliisien muurit. Ympärillä oli erittäin äänekäs vastamielenosoittajien joukko. Natsit käyttäytyivät rauhallisesti, mutta ympäröivät vastamielenosoittajat olivat erittäin kovaäänisiä ja aggressiivisia. Natsit tuskin olisivat herättäneet vastaavanlaisia reaktioita jos olisimme olleet jossain pohjoismaassa.

Uusnatsien kulkueen sanoma oli ymmärtääkseni se, että he halusivat sananvapautta. Saksassa kansallissosialistisen sanoman julkinen esiintuominen on erittäin rankasti sanktioitua, joten heidän oli muotoiltava sanomansa kiertoilmauksia käyttäen. Saksan lait ovat kieltämättä epätasa-arvoisia sananvapauden suhteen. Arabeista voi puhua mitä tahansa, mutta pienikin poikkipuolinen sana juutalaisuudesta voi johtaa vakaviin seuraamuksiin.

Kansallissosialistien sananvapauden merkittävä kohentaminen on kuitenkin kaksipiippuinen juttu, koska se pyllistää niille vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteille, joista sananvapauden idea ponnistaa. Tämä johtuu kansallissosialistisen ideologian perusluonteesta, joka perustuu ajatukseen "Völkistä", yhtenäisestä kansasta. Völkillä on yksi kollektiivinen identiteetti, yksi johtaja ja yksi mentaliteetti. Kansallissosialistisen ideologian mukaan kaikenlainen uskonnollinen tai poliittinen poikkeavuus luo eripuraa sekä heikentää kansaa sisältäpäin. Toisistaan poikkeavat elämänkatsomukset ja ideologiat ovat vaaraksi Völkin yhtenäisyydelle ja hallittavuudelle. Siksi niistä tulee päästä mitä pikimmiten eroon, vaikkapa kaasukammioin.

Käytännössä täyden sananvapauden antaminen kansallissosialisteille tarkoittaisi uhanalaista asemaa niille ihmisryhmille, jotka eivät sovi kansallissosialistiseen ihanneyhteiskuntaan. YK:n ihmisoikeusjulistukseen kirjattu ilmaisunvapaus törmäisi samaiseen julistukseen kirjatun turvallisuuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden idean kanssa. Vaikka sanat eivät tapa, voi niitä käyttää painostamisen ja henkisen kiduttamisen välineinä. Siksi niidenkin käytölle tulee olla rajaehdot.

Tämä ei tarkoita etteikö myös äärioikeistolla saisi olla hyvinkin laajaa ilmaisunvapautta esimerkiksi pakolaispolitiikan suhteen. Vaikka suurimmalla osalla kriittisesti "pakolaiskysymykseen" suhtautuvilla ihmisillä omaa sisäministeriämme myöten tuntuu puuttuvan asiantuntemus ja älli näiden asioiden suhteen, heillä on oltava oikeus sanoa mielipiteensä. Rajan tulisi tulla vastaan silloin kun ilmaisunvapauden käyttö muuttuu kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Raja on tietysti veteen piirretty. Tiukkapipot näkevät kansanryhmää vastaan kiihottamista jokaisessa pakinassa ja stand-up-heitossa.
On hyvä, että on olemassa tietty harmaa alue joka voi olla debatin alaisena. Se, että sananvapauden rajoista keskustellaan on sananvapauden merkki. Sananvapauden harmaa alue antaa tiukkapipoille mahdollisuuden jeesusteluun ja stand-up koomikoille irvailuun.

Selvät tapaukset ovat kuitenkin selviä tapauksia. Silloin kun seuraavanlainen kipale on valtion virallisena renkutuksena (Deutschland Erwache vastasi suurin piirtein porilaisten marssia tai jääkärin marssia) niin voidaan perustellusti puhua kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ensin auf deutsch, sitten suomeks:

Deutschland Erwache!

Deutschland erwache aus deinem bösen Traum!
Gib fremden Juden in deinem Reich nicht Raum!
Wir wollen kämpfen für dein Auferstehn!
Arisches Blut soll nicht untergehn!
Wir wollen kämpfen für dein Auferstehn!
Arisches Blut soll nicht untergehn!

Wir sind die Kämpfer der N.S.D.A.P.
Treudeutsch im Herzen, im Kampfe fest und zäh.
Dem Hakenkreuze ergeben sind wir
Heil unserm Führer, Heil Hitler dir
Dem Hakenkreuze ergeben sind wir.
Heil unserm Führer, Heil Hitler dir

All diese Heuchler, wir werfen sie hinaus,
Juda entweiche aus unserm deutschen Haus!
Ist erst die Scholle gesäubert und rein,
Werden wir einig und glücklich sein!

Wir sind die Kämpfer der N.S.D.A.P.
Treudeutsch im Herzen, im Kampfe fest und zäh.
Dem Hakenkreuze ergeben sind wir.
Heil unserm Führer, Heil Hitler dir

Herää Saksa
Herää Saksa pahasta unestasi!
Älä anna valtakunnassasi tilaa juutalaismuukalaisille!
Haluamme taistella sinun uuden noususi puolesta!
Arjalainen veri ei saa rappeutua!
Haluamme taistella...

Olemme N.S.D.A.P:n taistelijoita (National-sozialistische Deutsche Arbeitspartei)
Sydämestämme uskollisia Saksalle, taistelussa lujia ja sitkeitä.
Hakaristille omistaudumme (alistumme, nöyrrymme)
Terve Johtajamme, Terve sinulle Hitler
Hakaristille ....

Kaikki nuo tekopyhät ihmiset heitämme ulos
juutalaiset väistyvät saksalaisesta talostamme!
Vasta kun maa on siivottu ja puhdas,
olemme yksimielisiä (yhtä) ja onnellisia!

Olemme N.S.D.A.P:n taistelijoita...

Hakaristille ...

maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Kaaoksesta kosmokseen ja toisinpäin

"The difference between fiction and reality? Fiction has to make sense."
- Tom Clancy

Ihmisellä on taipumus kategorisoida menneitä tapahtumia ja nähdä elämässään selkeän logiikan sisältäviä kehityskaaria. Näin on sekä historiatieteissä että omaa itseä reflektoivissa mietelmissä, joita ihminen harrastaa silloin tällöin talvisunnuntaina kahvikupin kanssa.

Esimerkiksi lapsuus tai viktoriaaninen aika ovat käsitteitä, jotka on rakennettu sen jälkeen kun käsitteen kuvaama aika tulkitaan jo päättyneeksi. Niillä yritetään saada jotain draamallista kaarta ja selkeyttä meininkiin, joka oikeasti sisältää yhtäkkisiä katkoksia, epäjatkuvuuksia, sumeaa logiikkaa, kummallisuuksia ja halkeamia. Menneisyys on aina myöhemmän ajan käsittein kuvattua tarinaa, liian usein falskia fiktiota. Keskiaikainen ihminen ei kokenut elävänsä "keskiaikaa" eikä lapsi koe elävänsä lapsuuttaan.

Lapsi kokee asiat ihan eri tavoin. Tiellä kulkeva rekka taikka hoitopaikan Vihtori-kissa kiinnostaa 5-vuotiasta enemmän kuin pohdinta siitä mikä elämänvaihe on menossa. Paitsi 5-vuotiashan mielestään jo vanha ja kokenut.

Omaa aikaa on vaikea saada raameihin. Aikalaisdiagnoosit ovat yleensä tekstejä, joille nauretaan 30 vuoden päästä kippurassa. Tai sitten ne otetaan esiin ja katsotaan että jopas jotakin kun sattui oikein. Omasta ajasta on vaikea saada pätevää otetta vaikka sitä kokee kaikkein eniten kaikilla aisteilla. Oma aika saa jonkin "järjen" vasta myöhemmin, ja silloin siitä on se kaikkein mielenkiintoisin ja elävin riisuttu pois.

Aikalaisdiagnooseja tekevä ihminen on altis sanomaan että elämme nyt jälki-sejase-yhteiskunnassa joka on kauhea&kamala joka tuhoutuu kohta ja ennen oli kaikki paremmin. Kun aikaa on kulunut, niin post-liite lähtee pois ja koko termi korvautuu uudella termillä. Tämän jälkeen entinen oma aika, nykyinen menneisyys, nähdään selkeästi parempana aikana sekä suhteessa omaan aikaan että "menneisyyttä edeltävään" aikaan.

Oli siis sellainen vanha aika jolloin oli puutosta ja miehitystä. Se oli pitkä aika sitten: tätä aikaa kukaan elävä ei ole kokenut. Tämän jälkeen tulivat vanhat hyvät ajat jolloin jäätelö oli parempaa, karkit isompia, työpaikat säilyivät, jyhkeät lumet talvella, hienot helteet kesällä ja puutetta ei missään. Sitten koitti meidän oma post-aikamme, jota uhkaa työvoimapula, sairaanhoitajapula, riippuvuus, huumeongelma, prekarisaatio, saastuminen, tulospaineet, mielenterveysongelmat, viihteellistyminen, kaamea nuoriso jne.

Vanhojen kirjoitusten ja vanhojen valistusfilmien tiirailu on hauskaa siksi, kun itse on nähty mihin on myöhemmin tultu. Näkee ajan ilmapiirin ja sen kuinka suvaitsemattomia sitä ollaankaan oltu. Entisajan "tietämättömille" on helppo nauraa miten "hönttejä" he ovat olleet. Usein unohtuu, että he ovat toimineet niiden ajatusjärjestelmien ja tietojen ehdoilla mitä heillä on ollut.

Muistan kuinka MOT-ohjelmassa haukuttiin Georg Henrik von Wrightiä lähes natsiksi, koska oli löytynyt 30-luvun lopun teksti jossa hän ajatteli Britannian olevan Saksaa pahempi uhka maailmanrauhalle. 30-luvun lopussa oli realistista mieltää Britannia pahemmaksi kuin Saksa. Maa piti väkivaltaisesti hallussaan nykyistä lähi-itää, Intiaa ja Keniaa, vain muutaman mainitakseni ja oli tehnyt niin jo kauan. Toinen maailmansota ei ollut vielä alkanut, kuolemanleirejä ei oltu laitettu pystyyn, Varsovan ghettoa ei vielä ollut. On helppoa jälkeen päin sanoa että "höö kuinka olit väärässä".

Vaatii oikeasti rohkeutta tehdä kriittistä analyysiä omasta ajasta. On helpompaa olla ajattelematta ja tehdä niin kuin muoti sanelee. Jotta ihmiskunta kehittyisi, tarvitaan tutkijan innokkuutta tehdä arvauksia. Ilman virheitä ei opi mitään. Välillä tiedemiehen on hyvä mennä metsään.

Kokeilujen jälkeen tulleista kokemuksista voidaan oppia. Sitten voidaan hieman paremmin päästä haluttuun lopputulokseen ja ehkä ruveta arvioimaan, oliko edes päämäärä mielekäs. Ilman kokeilua ihmiset olisivat vieläkin metsästäjä-keräilijöitä. Ja vasta kokeilujen jälkeen voidaan arvioida, olisiko metsästäjä-keräilijyys sittenkin ollut parempi idea kuin jännetuppitulehdus-istumatalous.

En sitten tiedä mitä alla olevasta tekstistä pitäisi ajatella. Ainakin siitä voi ajatella sen, että jotkut historian sivut kääntyvät nopeammin kuin toiset. Ja sen, että "rahoilla olisi parempaakin käyttöä" on heitto johon turvaudutaan varmasti vielä tulevaisuudessakin.

http://www.student.oulu.fi/~tfinnila/agenttipuhelin.PNG

perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

sosiologin ammattitaudit ja niiden hoito

Eri ammatinharjoittajilla on erilaisia ammattitauteja. Roudareja vaivaavat selkäongelmat, rekkakuskeja iskiasvaivat, lääkäreitä melkein kaikki mahdolliset bakteeri-ja virusperäiset taudit joita asiakkaat tartuttavat.

Myös sosiologeilla on omat ammattitautinsa. Ne ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia, koska sosiologin työ on modernia eight days a week-tyylistä tietotyötä. Operoimme käsitteillä, teorioilla, selitysmalleilla, henkisillä jutuilla. Vaikka sosiologit voivat tehdä hurjankin käytännöllistä puuhaa esimerkiksi aineistoa kerätessään, tämä käytännöllinen puuha on luonteeltaan kommunikatiivista ja ihmissuhde-ja vuorovaikutustaitoja vaativaa. Tästä syystä sosiologien ammattitaudit ovat henkistä laatua.

Eräs ammattitauti on nimeltään teoriasyndrooma. Teoriasyndroomasta on kyse silloin, kun graduntekopäivän päätteeksi Sohwin terassi ei ole sosiologin silmissä pelkkä terassi, vaan "sosiaalisen toiminnan kenttä", jossa tapahtuu "puheakteja". Teoriasyndroomasta poteva ihminen näkee kaiken mahdollisen oman teoreettisen viitekehyksensä kautta. Terassi voi olla myös "toimijaverkon solmukohta" tai "hallinnan tekniikka", ihmiset "toimijoita" ja "subjekteja": you name it. Teoriasyndrooman habermaslaista alamuotoa poteva ihminen kokee sätkyn lopettaessaan Webmail-istuntoaan. Kun ruutuun välähtää teksti "olet poistunut systeemistä" hän ajattelee että onko hän nyt tullut vapaaksi elämismaailmassa eläjäksi.

Toinen yleisimmistä sosiologien ammattitaudeista on jargonkouristus. Jargonkouristuksesta on kyse silloin kun jokin yhteiskuntatieteellinen käsite aiheuttaa yskän- tai muun kouristuskohtauksen. Jargonflunssaa esiintyy erityisesti "diskurssin" tai "sosiaalisen pääoman" kaltaisten käsitteiden kohdalla. Näihin käsitteisiin sosiologille on kehittynyt yliannostuksen seurauksena Homo Neanderthalikselle ominainen luontainen tarve heittää keihäs sanan lähdettä kohti.

Tohtori Heinz-Harald Arschlochbürger on kehittänyt uuden menetelmän, jolla sosiologien ammattitaudeista pääsee eroon.

1. Askel: "Omena, käärme&Eevan perintö". Tämän terapiavaiheen tarkoituksena on poistaa sinusta ajatukset, että maailma on sellaista kuin sosiologia sen kuvaa olevan. Maailma ei ole diskurssia, semioosista eikä konstruktiota. Se on puhdasta Tarzan&Jane-meininkiä, simpanssien kiipeilyä ja hormonaalista sisäeritystä isolla H:lla. Tässä vaiheessa kiipeillään alasti puissa ja ajetaan attraktiivisinta henkilöä takaa. Mikäli attraktiivinen henkilö ei tunne vetoa hänen kantapäillään kiirivään mies-nais-tai apinahahmoon, tätä voi kumauttaa ryhmysauvalla. Myös "seksuaalisuuden diskurssista" puhumaan äityviä voi kopauttaa.
Tavoitteena on saada aikaan mahd. paljon rakkautta&anarkiaa, verta&pornoa&propagandaa sekä väkivaltaa ja seksiä.

2. Askel: ammattitaudin riskitekijöiden hallinta. Sosiologinkin pitää tehdä sosiologisia hommeleita. Kyse onkin siitä, ettei sosiologia eksy väärään paikkaan. Niinpä parasta riskitekijöiden hallintaa on 1. askeleen mukainen toiminta juuri graduhommeleiden päättyessä ammattitaudin puhkeamisriskin ollessa suuri. Sulkiessasi yliopiston kirjaston tietokonetta hakkaa rintaasi ja huudahda useampaan otteeseen "KREEGAH!". Lisäksi olisi hyvä säntäillä ja ryntäillä ympäri yliopiston kirjastoa ja nuuhkia vastaantulevia ihmisiä. Tarvittaessa voi yrittää myös painia.

Apuväline: käsitemuunnin liian usein toistuvien käsitteiden muuntamiseen. Tämä aivoihin asennettava laite on yhteydessä äänijänteisiin sillä tavoin, että mörkökäsite muokkautuu automaattisesti muuksi sanaksi ilmaistaessa kutakin sanaa. Laitteessa on seuraavanlaiset oletusasetukset:

Alkuperäiskäsite

Käsitemuuntokäsite

diskurssi

tissit

sosiaalinen pääoma

pylly

luottamus

tissit

kulutusyhteiskunta

pylly

moraalitalous

tissit

heteronormatiivinen

erinomainen

hegemonia

muumilimppari

valta ja identiteetti

tissit ja pylly


Näiden apukeinojen välillä sosiologit pääsevät eroon ammattitaudeistaan tehokkaasti, vaivattomasti ja ruutia säästämättä! Että ei kun vaan sisäistä luontoa vain etsimään! KREEEEEEGAH!

torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Havaintopsykologia ja kissan ilmaantuminen

Olen viime aikoina lueskellut havaintopsykologiaan liittyviä tekstejä: tekstit ovat käsitelleet ihmisen näköaistin huijaamista, unihalvausta ynnä muita ilmiöitä. Melko monet niin sanotut yliluonnolliset ilmiöt voidaan kuulemma selittää erilaisin havaintopsykologiaan liittyvin selitysmallein.

Eilen sitten kävi sillä tavoin, että asuntomme auki olevaan ikkunaan ilmaantuikin kissa. Säikähdin alkuun hieman tätä ilmestystä ja huudahdin että "kissa!". Sekunnin sadasosan ajan mietin että mikä havaintopsykologinen selitysmalli voisi sopia siihen että näen kissan, joka on tulossa asuntoon kerrostalon 10. kerroksen parvekkeelta.

Havaintokykyyni liittyvää selitysmallia ei tarvittu, koska pian kissa lähti kulkemaan ja pujahti sujuvasti naapurin puolelle parvekkeella olevan seinän alareunan raosta, joka on lattiasta n. 20 sentin korkeudella.

Kissa oli ihan oikea, mutta ihan alkuun meinasin ajatella että olen hullu. Tämä johtui siitä että 10. kerroksen parvekkeelta harvoin ilmaantuu kissoja sisätiloihin. Ihminen on taipuvainen havainnoimaan asioita valmiin skeeman mukaisesti. Yksi skeema on tietysti se että kissat eivät lentele. Muita skeemoja voivat olla esimerkiksi etäisyys- ja syvyyshavaintoihin liittyvät skeemat.

Aistit antavat hyvin usein virheellisen kuvan havaittavista asioista. Aivot ja aistit yksinkertaistavat todellisuutta tehokkaasti, jotta ne ehtisivät tulkita sitä riittävän nopeasti. Tulkinnassa aivot käyttävät hyväkseen aiempia kokemuksia ympäröivästä maailmasta. Yksi kuuluisimmista aistihuijauksista on ns. Amesin huone, joka on rakennettu siten, että huoneessa kaukana oleva ihminen näyttäisi olevan edessä olevan ihmisen vieressä. Seinät, lattia ja katto ovat vinoja ja antavat uskottavan vaikutelman "tavallisesta" huoneesta.

Amesin huonetta on käytetty näköjään myös Status Quon kansitaiteessa. Mielenkiintoisella tavalla ihmisen näköaistia hyväkseen on käyttänyt myös taiteilija Julian Beever, jonka teoksiin voi tutustua osoitteessa

http://rense.com/general67/street.htm

Olen itse pari kertaa joutunut aistiharhan uhriksi. Viime kerran sellainen taisi tapahtua muutama vuosi sitten Jyväsjärven jäällä, jolla tapasin käppäillä talvi-iltaisin pimeän tultua. Näin taivaalla valoilmiön, joka vilkkui ja liikkui siksakkia. Ufoilmiöistä en ole koskaan ollut hirveän kiinnostunut, ja periaate on ollut että uskon vasta kun itse näen. Ajattelin, että nyt kun tuommoisen valohommelin näen, niin pitäisikö sitten ruveta uskomaan ufoihin. Pian valoilmiö paljastui kuitenkin lentokoneeksi, jonka valot liikkuivat siivestä toiseen. Koska en nähnyt sen ääriviivoja, näytti kuin kone eteenpäin mennessään olisi kulkenut siksakkia.

Noin 4-5-vuotiaana minulla oli paikoin melkoisia havaintokokemuksia yöpuulla. Näin pieniä olioita, joita sanoin "Arin kokoisiksi" (naapurin 3-vuotias Ari oli kaverini). Ne kulkivat huoneessani ja eteisessä, jonne huoneeni ovi oli auki. Välillä näin myös äidin seisovan ovensuussa paikoillaan, vaikka hän oli varmasti nukkumassa. Kyse ei ole taaskaan mistään kummallisesta ilmiöstä, vaan valveunesta ja ns. unihalvauksesta. Unihalvauskokemuksia oli tuohon aikaan useita, mutta lähestyessä 6:tta ikävuotta ne hävisivät kokonaan. Muutamilla tuttavillani on tälläkin hetkellä unihalvauskokemuksia.

Minusta olisi jännää jos pääsisin kokemaan taas niitä. Näkisin jälleen "Arin kokoisia" unihalvaus-ukkeleita. Heitä odotellessa täytynee turvautua tavallisiin uniin.

perjantaina, heinäkuuta 21, 2006

Skeptikkojen uskovaisuus

Kuuntelin Jyväskylän Kesän 2006 puheohjelman "Uskotko mitä sinulle väitetään"-paneelia tässä viikko takaperin. Paneelin jäsenistä suurin osa oli Skepsis Ry:n nykyisiä ja entisiä johtohahmoja, ja heidän lisäkseen siihen osallistui Kuopion Yliopiston terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas.

Skeptikot puhuivat runsaasti omasta maailmankatsomuksestaan. Heidän skeptisyytensä kaikkea yliluonnollista kohtaan tuli sangen selväksi. Heidän analyyttisyydestään huolimatta kaikkia heidän näkemyksiään ei voinut niellä purematta. Ongelma liittyi siihen, että skeptisismi oli vankkaa "toisenlaisten" maailmanselitysten (ei-naturalististen, ei-biologis-determinististen) kohdalla, mutta loppui kuin seinään kun puhuttiin tiedeyhteisön roolista totuuden airuena. Skepsis Ry:ssä tuntui olevan laaja konsensus siitä, että se mitä tiedeyhteisö tutkii tieteen analyyttisin ja avoimin kriteerein, on totta. Tähän liittyi vielä tiedekäsitys, jonka mukaan tiedettä ovat vain fysiikan, biologian ja kemian kaltaiset eksaktit tieteet.

Tätä skeptisyyden loppumista voisi kritisoida monin tavoin. Millä tavoin "tieteellisen tuloksen" kriteereinä käytettävät tieteen käytännöt voidaan osoittaa todeksi? Kuka on se henkilö, joka voi kävellä laboratoriossa tieteellisten tosiasioiden tarkistuslista kädessään katsomassa, kuinka lähellä "totuutta" kukin mittaustulos on? Millä tavoin voidaan osoittaa, että luonnontieteen tutkija tekee objektiivisia eli ainoastaan kohteesta määräytyviä havaintoja?

Kuka tahansa on voinut havaita että "eksaktin tieteen" kriteerit muuttuvat kun yhteiskuntakin muuttuu. 1800-luvun puolivälissä eräs yleisimmistä neekeriorjien sairauksista oli "pakonomainen tarve mennä vapauteen". Naisen hysteria oli kaikki tieteelliset kriteerit täyttävä kategoria, johon kaadettiin melkoinen määrä sellaisia naisia jotka sattuivat kyseenalaistamaan totunnaiset naisena toimimisen tavat. 1800-luvun fyysikolla oli sangen erilainen maailmankuva kuin oman aikamme fyysikolla. Se mihin tieteen "objektiivinen", "avoin" ja "kriittinen" silmä kohdistui, oli aina ensin yhteiskunnallisesti määritelty joksikin jota pitää tutkia.

Skepsis Ry:n kavereilla on tapana selittää tieteellisten paradigmojen muutokset, esim. Newtonin sähkömagnetismin ja painovoimateorian korvautumiset uusilla suhteellisuus- ja kvanttimekaniikan teorioilla "tarkentumisena". Tähän liittyy melkoinen epistemologinen ongelma:kuinka voidaan väittää että nyt ollaan lähempänä "totuutta"? Kuinka havainnon objektiivisuus suhteessa havainnnoista riippumattomaan todellisuuteen voidaan todeta? Ihmisestä riippumaton todellisuus ei taida eikä voi hirveästi paljastella itseään, jotta voitaisiin valvotuissa olosuhteissa katsoa kuinka monta mitta-astetta lähempänä totuutta kvanttimekaniikka on verrattuna Newtonin mekaniikkaan. Voi olla että kvanttimekaniikka on käytännöllisempää ja käyttökelpoisempaa kuin newtonilainen, mutta se on taas eri asia.

Totuuden korrespondenssiteoriaan hirttäytyminen saa Skepsis Ry:n miehen näyttämään ennemminkin naiivilta ontologiselta realistilta kuin aidolta skeptikolta. Olen toki heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että teorioita voi osoittaa vääriksi tai ainakin ristiriitaisiksi.

En kuitenkaan voi yhtyä sellaiseen popperilaiseen näkemykseen, jonka mukaan lukuisten falsifikaatioiden kautta pikkuhiljaa lähestyttäisiin totuutta, oli se sitten metallitotuus tai kaurapuurototuus. Karl Popperin falsifikaatioteoria on oikeastaan aika kakka teoria. Tämä johtuu jo edellä mainitusta ongelmasta eli siitä, että ihminen ei pysty hyppäämään tieteellisen paradigman ulkopuolelle tarkastelemaan, pitääkö paradigma ja maailma yhtä.

Tämä ei tarkoita että mikä tahansa maailmanselitys kävisi päinsä. Kvanttimekaniikka on varmasti pätevämpää ja tarkempaa meininkiä kuin Newtonilainen mekaniikka. Kyse on siitä, että maailmaa koskevia väitteitä voi esittää vain tietyissä kielellisissä puitteissa, niinkuin Wittgenstein sanoi. Kvanttimekaniikka selittää tämänhetkisessä kieli-ja käsitejärjestelmässä riistiriidattomampia näkemyksiä tieteelliseen paradigmaan kuin Newtonilainen. Se suattaapi tai suattaapi olla olematta lähellä totuutta, sitä ei voi tietää. Keskeistä on se, että se toimii ihmisten käsitejärjestelmässä tällä hetkellä ristiriidattomammin. Kyse on siis ennemminkin vain siitä, että heivattaisiin korrespondenssiteoria huitsin Nevadaan ja puhuttaisiin rehellisesti koherenssiteoriasta.

Skepsis Ry on yrmeä totuuden koherenssiteoriaa kohtaan, koska koherenssiteoriasta seuraa että yhteiskuntatieteet eivät ole välttämättä pseudotiedettä.

Skepsis ry olisi tieteenfilosofisesti rehellinen järjestö, jos he muuttaisivat nimensä "yhdistyneet realisti-reduktionisti-naturalistit Ry":ksi.

keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006

Tarvitsen musiikkieheytyshoitajan

Yläasteella musiikkimaulla määriteltiin ja luokiteltiin ihmisiä. Musiikkimaku viesti jostain enemmästä kun vain mausta, se viesti koko persoonasta ja habituksesta. Koska tuolloin jokaiselle oli hirveän tärkeää se ettei vaan leimautuisi "sen pöljän" kaveriksi tai muuten vaan friikiksi, myös bändit joista diggaa valittiin tarkkaan.

Tykkäsin vielä 13-vuotiaana aidosti Green Daysta, mutta kun eräs luokkamme hylkiöainekseen kuuluva ihminen jota sanottiin "Kekkoseksi" ilmaisi pitävänsä siitä, minun piti tehdä sosiaalinen korjausliike säilyttääkseni musiikilliset cooliuden kasvoni. Lisäsin oman Green Day-t-paitani tekstin alle alaviitteen "ON PASKA". Kylläpä 13-vuotiaan teinipojan aivoni sitten olivatkin vekkulit.

Ihan täysi takinkääntäjä en kuitenkaan ollut. Kun joskus 14-vuotiaana rupesin diggailemaan 70-luvun rockia, en enää välittänyt kuinka Ace of Basea ja Pandoraa diggailevat mopopojat solvasivat Led Zeppeliniä. Minulla on vieläkin käytössäni 15-vuotiaana ostettu Led Zeppelin-t-paita. En ole skriivannut tekstin alle että "ON PASKA" vaikka jotkut byllybäätkin pitävät siitä.

Viime aikoina musiikkikaappiini on ilmaantunut entistä enemmän luurankoja. Tämä alkoi siitä, kun joskus vuosia sitten ryhdyin latailemaan vertaisverkosta musaa ihan hjuumorimielessä, niin huomasikin pitemmän päälle pitävänsä siitä. Latasin Iron Maidenia ja kun kukaan ei huomannut, niin mossasin ja dickinson-ilmalauloin kaukosäätimeen vaikka juuri pääsin kuuntelemasta Pekka Strengiä.

Olenko musiikillisesti jakomielitautinen kun diggailen melkein mistä vaan paitsi kakasta musiikista? En ole oikeastaan koskaan ollut ihmeempi hevimies, mutta vanha hevi on viimeisen vuoden aikana vaan kolahtanut paljon tykimmin kuin se iän ikuinen proke.

En olisi ikinä kuvitellut että joku DIO saisi lahkeet lepattamaan. Kyllä se saapi, vaikka musa on äärimmäisen hupaisaa tarinointia salamoista&sateenkaarista. DIO:n musiikin piilohumoristinen elementti tekee siitä kaksoishyvää. Kaverien kanssa voi naureskella kuinka huvittavaa se DIO on ja rokkailla siksi kun se on hupaisaa (eihän siitä nyt kukaan OIKEESTI tykkää). Yksinään voi sitten rokkailla ja moshata kalsarit jalassa ja todeta kun se on niin huippu.

Suhde Whitesnakeen on vielä ambivalentimpi kuin DIOON. Whitesnake on periaatteessa tosi lällyä meininkiä ja äärisokerista tukkameininkiä, jonka parhaat palat ovat melkoista Robert Plant-imitointia. Kun havaitsen diggaavani siitä niin eihän sitä uskalla ääneen sanoa kun kaikki sitten ajattelevat että tuo on semmonen whitesnaken-diggaaja. Olo on kuin jollain pervertikolla joka tietää ettei tämä ole normaalia muttei voi luonteelleen mitään. Ei Whitesnakea VOI digata. Pitäisikö kutsua joku musiikkiterapeuttinen eheytyshoitaja eheyttämään musiikkimakuni jälleen normaaliksi ja katu-uskottavaksi. Katu-uskottava musiikkitykkääjä diggaa Joy Divisionia, Curea ja muita Britannian viileitä nuorekkaita. Ei mitään sateenkaarista laulavia kääpiöitä.

sunnuntai, heinäkuuta 16, 2006

Maltin menettämisen moraalisuudesta

Tapahtui siis eräissä kisoissa sellaista, että Zinedine Zidane pukkasi Marco Materazzia mahaan. Näin ei saa jalkapallossa tehdä. Tulee punainen kortti. Materazzi oli kuulemma sanonut muutaman liiankin pistävän sanan.

Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla oli 16.7 pikkukolumni, jossa todettiin että tapausta kommentoiva ihminen paljastaa omat arvonsa. Jakke Holvas kirjoittaa: "Jos uskoi, että Ranskaan muuttaneet arabit ovat rikollista ainesta, sanoi, että kiiltokuvamainen 'Zizu' paljastui algerialaiseksi katupojaksi. Jos halusi uskoa, että Zizu on periaatteen mies, uskoi huhuun, jonka mukaan Materazzi oli haukkunut Zidanen äitiä terroristihuoraksi".

Molemmat arvovalinnat ovat ongelmallisia. Ensimmäinen sen vuoksi, että siinä leimataan ja demonisoidaan kokonainen väestöryhmä yhden tapauksen perusteella. Toinen sen takia, että siinä implisiittisesti hyväksytään väkivalta "periaatteen" vuoksi. Maailma on paha paikka juuri "periaatteen miesten" takia. Niiden, jotka eivät juuri koskaan tarkastele periaatteidensa viisautta, vaan käyvät niiden valtaamina vaikkapa ajamaan naisia ja lapsia puskutraktorilla pois kodeistaan.

On vaikea uskoa että Zidane toimi pukatessaan minkään "periaatteen" sanelemana. Häneltä vain paloivat käämit tilanteessa, joka on muutoinkin hermoja raastava. MM-finaali saattaa olla etenkin jatkoajalla melko sydäntä tykyttävä hetki, vaikka pelaaja voisikin olla kokenut. Urheilukentän melskeessä ja lievässä adrenaliinihumalassa vittuilunsietokyky on keskimääräistä matalammalla tasolla.

Millä tasolla ihmisen vittuilunsietokyvyn tulisi ylipäänsä ihmisillä olla? Milloin maltin menettäminen on oikeutettu, moraalinen reaktio? Milloin ihminen voi oikeutetusti suuttua, milloin häntä taas voi syystä sanoa kuumakalleksi?

Zidanen teko oli ymmärrettävä, mutta ei hyväksyttävä. Ymmärrettävä sen takia, että hankalat olosuhteet ja persoonaan menevä solvaus todennäköisesti saavat ihmisen suuttumaan.

Teko ei ollut hyväksyttävä, koska sitä ei voi nostaa yleiseksi moraalilaiksi. Teko oli impulsiivinen eli tunneperäisen harkitsematon ja arjen rutiineista poikkeava. Se oli tällainen, koska Zidane ei ole joka päivä paukuttamassa häntä solvanneita turpaan tai rintaan. Jos olisi, niin pelikieltoja olisi useampi. Impulsiivisuutta ei voi nostaa yleiseksi moraaliseksi hyveeksi, koska tällöin ihminen hyväksyisi mitkä tahansa rankaisijan mieleen tulevat rankaisemisen tavat, joita rangaistava ei ennalta tiedä. Kyse olisi siis mielivallasta. Mielivalta taas ei voi olla universaali moraalinen normi, koska kukaan ei halua olla mielivallan kohde. Jos haluaisi, syntyisi vanha kunnon Kantin paradoksi. Mielivaltahan edellyttää sekä mielivallan harjoittajan että mielivallan kohteen olemassaoloa: heidän roolinsa ovat riippuvaisia toisistaan. Jos mielivallan kohteena oleminen nostettaisiin yleiseksi moraaliseksi normiksi, kaikki olisivat mielivallan kohteita, mutta kukaan ei olisi mielivallan harjoittajana. Tällöin mielivallan kohteena oleminen ei olisi mahdollista koska kukaan ei olisi ruoskimassa. Olisi pelkkiä ruoskittavia, eikä kellään olisi kivaa ainakaan oman moraalisen vakaumuksen harjoittamisen (ruoskinnan kohteena oleminen)kannalta.

Moraalisesti ylevin ihminen on tietysti sellainen, joka pysyy rauhallisena tilanteessa, jossa häntä eniten pilkataan. Järkevä ja suhteellisuudentajuinen ihminen tietää tosin, että täyden itsehillinnän vaatimus on melkoinen, eikä sitä voi kaikissa tilanteissa jokaiselta edellyttää. Olisi epäoikeudenmukaista lähteä hirveästi tuomitsemaan ihmistä joka sanoo hänen talonsa polttaneelle ihmiselle että "senkin pönttöpää kun poltit minun taloni!".

Claes Andersson sanoi elämäkerrassaan, että hänellä meni eräässä kokouksessa totaalisesti hermot Sauli Niinistön kanssa, joka kiemurteli ja kettuili kuin pahin mahdollinen pikkutakkinilkki. Andersson sätti Niinistöä kovastikin, mutta pyysi myöhemmin anteeksi käytöstään. Olisiko Niinistölläkin ollut aihetta anteeksipyyntöön? Mielestäni oli, koska koko episodia ei olisi syntynyt ilman Niinistön venkoilua.

Käämien palaminen on joskus arvostettavaakin. Näin on sellaisissa tilanteissa, joissa kärtsähtämisen seurauksena pitkään muhinut näennäiskonsensus puretaan ja nostetaan kissa pöydälle. Hetkellisellä hermojen menemisellä voi olla positiivisia seurannaisvaikutuksia. Berliinin muuri ei olisi murtunut, ellei jossain olisi ollut ihmisiä jotka sanovat että "perrkele nyt riittää!".

Zidanen pukkaus laukaisi jälleen keskustelun rasismista jalkapallossa. Ilman joidenkin ihmisten suuttumista ei FIFA:ssa olisi rasismiin liittyviä sääntöjä, vaan asiat painettaisiin villaisella. Eteenpäin on tultu. Kun 1978 ensimmäinen musta, Viv Anderson, pelasi englannin maajoukkuepaidassa, kentälle heiteltiin banaaneja. Nykyisin samanlaisesta käytöksestä tulisi sellaiset sanktiot jotta oksat pois. Juuri sen takia, että joku jossain on sanonut että "nyt riittää!".

maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Riippuvuuspaniikin muistelua ja nettiriippuvuuden yleispätevä määritelmä

Kun jokin ilmiö yleistyy mutta on niin tuore ettei siitä ole vielä muodostunut kansanperinnettä, siitä puhutaan riippuvuuteen liittyvin sananparsin. Esimerkiksi melkein kaikkiin tiedonkäsittelyvehkeisiin liitetään sana riippuvuus: kännykkäriippuvuus, sähköpostiriippuvuus, irc-riippuvuus, peliriippuvuus.

Viime vuosina ei ole enää juuri kohkattu sähköposti- ja kännykkäriippuvuudesta, koska molemmat ovat integroituneet ihmisten arkeen. Vielä lukiovuosinani niistä kohkattiin, pääosin nuorten kohdalla. Usein on vaikea erottaa onko riippuvuuspuheessa kyse ennemminkin vanhemman sukupolven kyvyttömyydestä ymmärtää yhteiskunnan muuttuvuutta kuin sellaisesta riippuvuudesta, joka on aidosti haitallista "riippuvaiselle".

Kännykkä ja sähköposti ovat käteviä keksintöjä, joiden avulla monet tärkeät ja hyödylliset hommat hoituvat joutuisammin. Vasta kun jakkupukuiset lapsenkehityksestähuolestujat saivat omat työsähköpostinsa, he alkoivat ymmärtää että se ei välttämättä tuhoa suomen nuorisoa.

Olen sitä ikäpolvea, joka on ollut "nuorisoa" sekä silloin kun sähköposti ja kännykät eivät olleet yleistyneet että silloin kun ne olivat jo arkipäivää. Voe niitä aekoja jolloin ei ollut kännykkää. Kerran jouduin taluttamaan polkupyörääni Joensuusta himaan 10 km, koska joku penska oli ripotellut pyörätielle nastoja. En voinut soittaa kotia että tulkaa hakemaan. Jos tyttö sattui soittamaan silloin kun olin kotona, niin kaikki salakuuntelivat. Ei päässyt pakoon, koska lankapuhelimen pystyi kytkemään vain vanhempien makuuhuoneeseen tai tietokonehuoneeseen. Ei tullut käytettyä yhtä vuolassanaista kieltä kuin nykyään.

Jokaisen nykynuoren pitäisi kokea aika, jolloin vaarana oli että puhelimeen vastaa jonkun isä tai äiti. Eräällä tytöllä oli yhteen aikaan oma lankapuhelin, ja hän vakuutti että siihen vastaa vain hän. Kävi kuitenkin niin, että kerran kun soitin, hänen äitinsä oli pesemässä ikkunoita. Luulin ensin että puhelimeen vastasi tyttö, ja rupesin sopertamaan " hei, tosi kiva oli saada sut kiinni plaa plaa", mutta pian vastaus kuului "Jos sie sitä Sannii etit, niin se ei oo nytten kotona". Vastasin että ahaa, sori, ookoo jne. Tuntui nololta, vaikka ei tilanne kummoinen ollut.

Kerran kun eräs tyttö soitti isoveljelleni, niin isä vastasi puhelimeen ja sanoi että "se Tuomas on taas tuolla vessassa" ja naureskeli vielä. Tuomas ei pitänyt isän tavasta vastata puhelimeen, koska se tyttö oli kaiketi aika tarkka siitä että poika on viilee. Ja viileet eivät ole vessassa kun heille soitetaan.

Kännykkä ja sähköposti ovat helpottaneet parisuhteiden muodostamista. Ujo poika ja tyttö lähettää ensin tekstarin ja soittaa vasta sitten kun ääni ei enää väreile eikä kieli tangertele. Tuntemattomiinkin voi luoda yhteyden deittipalstojen kautta, joiden käyttö on laajentunut netin myötä. Nettiriippuvuudesta ei voi olla kyse silloin kun netin kautta hoidetaan omia arjen ja ihmissuhteiden hjuvia asioita.

Kieltämättä aitoakin riippuvuutta on olemassa. Rajaa on vaikea vetää kun nykyisin arjen hommelit nivoutuvat kaikilla ihmisillä internetiin.

Koska itse olen totuudentorvi, kaikkitietävä, maallisen&taivaallisen viisauden ilmentymä, suuri BOB sekä maan päälle palannut UGGAMUGGA, niin piirrän tämän rajan. Ilmaisen nettiriippuvuuden määritelmän seuraavassa yleispätevän tieteellisessä listassa. Jos joku tosikko vetää siitä herneen nenäänsä, niin oma on herneaivon ongelmansa. Tämä seuraava lista siis pitää lisätä YTHS:n sivuille tähän kohtaan

Olet nettiriippuvainen, jos:

1. käytät vittumaisia ilmauksia kuten ihq, irl, imho, skene yms.
2. käytät virolaisen vuohen takapuolesta kotoisin olevia hymiöitä
3. vietät fokuksen irc-kanavalla helvetisti aikaa, mutta käytät tämän ajan sen mainostamiseen kuinka paljon sinulla on tuttuja muualla kuin fokus-piireissä
4. raahaat kannettavan tietokoneen mukanasi jonnekin ihan ihme paikkoihin ja ajattelet että naiset lakoavat kun katsovat että "vautsi! Tuo tyyppi on netissä täällä Perähikiän metsässä" silloin kun olet netissä Perähikiän metsässä.
5. kuuntelet paskaa musiikkia, yleensä jotain koneilla tehtyä skeidaa tai Rammsteinia
6. pidät päälläsi jotain huumori-t-paitaa tyyliin "Ehkä otin, ehkä en" tai "pikku kakkosesta on tullut iso kolmonen"
7. pidät lippistä päässä siten, että lippa on 45 asteen kulmassa lippa eteenpäin.
8. Kohkaat jostain äärimmäisen vammaisista japanilaisista manga-ja animesarjoista
9. Kohkaat kuinka paljon juodaan kaljaa ja viinaa ja kohta tulee bileet, mutta kykenet juomasi kaljan voimalla lähinnä vain tähän
10. Olet katsonut elokuvan Star Wreck tai ylipäänsä jaksanut katsoa sitä yli 20 min.

Tämän listan perusteella nettiriippuvainen on helppo löytää. Löydetyt nettiriippuvaiset voidaan poimia ja kasata yhteen paikkaan jossa he saavat keskenään kommunikoida tyyliin "imho, omg :)" , "limitteri tulee vastaan, downloadaus hidastuu" -"joku wtf skannausohjelma tuli". Sitten heidät voidaan lähettää uudelleenkoulutusleireille, joissa heille opetetaan muun muassa miksi huumori-t-paidat ja manga-sarjat ovat hanurista. Uudelleenkoulutusleireillä he saavat askarrella itselleen uudet viileet t-paidat ja opetella pitämään laatuviihteestä, jota edustaa muun muassa Karpolla on asiaa. Tämän jälkeen heidät palkataan löytämään jostain seuraavat jutut ja laittamaan ne vertaisverkkoon:

- Koe-eläinpuisto- radiokuunnelmat
- Mediakomppanian "Eilisen pop"-telkkariohjelman kaikki neljä osaa sekä Suomen punkkia käsittelevä "Ei mitää progee"-ohjelma (ohjelma jossa oli pätkiä vanhoista musaohjelmista joissa suomalaiset bändit artistit soittelivat)
- 80-luvun Rockstop-ja Hittimittari-ohjelmat

Silloin tämä olla iloinen.

perjantaina, kesäkuuta 30, 2006

Jeesus ja chapatti-leipä


Vasemmalla oleva kuva on intialainen chapatti-leipä, jossa on kuvan ottajan mukaan Jeesuksen kasvot. Jeesus tekee ilmestyksiä yllättäviin paikkoihin. Tämä leipä on ollut eBayssa myynnissä, kuten myös eräs sipsi, johon Jeesus myös ilmaantui.

Miksi Jeesus päätti ilmestyä chapatti-leipään? Oliko tarkoituksena ilmaista että "poikani, älä syö tätä chapatti-leipää, kuuntele minua, tee muille mitä haluaisit itsellesikin tehtävän. Myy tämä leipä hyvään hintaan Ebayssa".

Jeesuksen kasvot chapatti-leivässä ovat aikaisemminkin herättäneet hurmosta. Intiassa Bangaloressa sadat kristityt ovat matkustaneet kirkkoon, johon paikallisen leipurin vahingossa paistama Jeesus-chapatti on viety turvaan. Luultavasti kyseinen chapatti on jo mennyttä kalua, koska se paistettiin vuonna 2002, mutta mene ja tiedä:http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/south_asia/2484195.stm

Ylläoleva kuva on hilariöösiltä sivustolta www.jesusoftheweek.com, jossa on paljon muitakin mielenkiintoisia Jeesus-kuvia. Yksi hupaisimmista on alla oleva:

Saako Jeesus käyttää anabolisia steroideja?


maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

Voiko jalkapallo olla tasa-arvoista?

Pidän jalkapallosta. En kuitenkaan osaa pelata sitä kovin hyvin : en ole koskaan pitänyt nappiksia jaloissani (lenkkarit ovat riittäneet), enkä opetellut kunnollista laukaisutekniikkaa. Jos pitää laukaista kovaa, potkaisen kärjellä. Yliopistossa opiskellessa pelaamaankin on päässyt niin harvoin, että muukin tekniikka on päässyt pahoin rapautumaan.

Jalkapallon ympärillä pyörii huikea määrä tarinoita, jotka osoittavat että tätä peliä pelataan muustakin kuin rahasta. Jopa sotienkin sanotaan syttyneen jalkapallon takia: 1969 El Salvadorin ja Hondurasin välillä syttynyttä sotaa sanotaan "jalkapallosodaksi", koska El Salvador hyökkäsi Guatemalaan väkivaltaiseksi yltyneen MM-karsintaottelun jälkeen. Todellinen syy oli kuitenkin jo pitempään kestäneissä rajakiistoissa joihin vaikuttivat mm. Hondurasin maareformi ja El Salvadorista Hondurasiin sankoin joukoin muuttaneet uudisasukkaat. Lisäksi Keski-Amerikan Yhteismarkkinoiden (CACM) talouspolitiikan seurauksena Hondurasin ja El Salvadorin taloudelliset edut asettuivat vastakkain.

Jalkapallon julkisuusarvo on niin suuri, että jalkapallokisojen kyljessä on järjestetty erilaisia ohjelmallisia oheistapahtumia lähes yhtä pitkään kuin palloa on potkittu. Jos jokin ilmiö on määritelty yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, voi olla varmaa että sen ympärille on järjestetty jalkapallotapahtuma. Futaajat ovat mukana monenlaisessa hyväntekeväisyystoiminnassa. Ronaldinho toimii Maailman Ruokaohjelman WFP:n nälän vastaisena lähettiläänä, ja pohjoismainen "punainen kortti rasismille"-kampanja näkyi Jyväskylänkin paikallismittelössä.
Jalkapallon avulla on globaalin nälkäongelman ja rasismin kitkemisen lisäksi kerätty rahaa syöpäjärjestöille, pyritty eroon koulukiusaamisesta ja tehty monia muitakin hienoja juttuja, joissa on ollut mukana Tommi Läntinen.

Samaan aikaan kun futiksen sanotaan rikkovan ennakkoluuloja ja toimivan "kaikkien yhteisenä kielenä", se toimii toisten yhteisenä kielenä paremmin kuin toisten.

Pele, Diego Maradona, George Weah, Samuel Eto'o ynnä muut ovat nousseet slummeista kuuluisuuteen jalkapallon avulla. Olisiko samalla slummialueella kasvaneella tytöllä mahdollisuus samaan?

Jyväskylän seudulla yksi olennainen osa maahanmuuttajien kotouttamistyötä on nuorten harrastusmahdollisuuksien tukeminen. Niinpä Hukin ja JJK:n junioreissa on runsaasti maahanmuuttajataustaisia lapsia. Vaikka myös tyttöjen harrastustoimintaa tuetaan esim. lentopallon muodossa, jalkapallotreeneihin viedään pelkkiä poikia. En tiedä kuinka tietoisesti maahanmuuttajapalvelut tukevat harrastustoimintaa siten, että tytöillä on omat lajinsa ja pojilla omansa. Joka tapauksessa toiminta suuntautuu siten, että poikien jalkapalloharrastukselle tarjotaan paremmat edellytykset kuin tyttöjen.

Kun erilaisia suvaitsevaisuus- ja hyväntekeväisyystapahtumia järjestetään huomattavasti innokkaammin jalkapallon kuin muiden urheilulajien kohdalla, on selvää että pojat ovat enemmän tapahtumissa "kotonaan" kuin tytöt. Vaikka monet tytöt pitävät jalkapallosta paljonkin, se on silti varsin usein enemmän poikien kuin tyttöjen oma juttu.

Olisi hyvä, että erilaisia hyväntekeväisyyshäppeninkejä järjestettäisiin myös sellaisten lajitapahtumien ohessa, joissa tyttöjen osallisuus olisi muutakin kuin katsomossa istumista tai nakkien myyntiä. Viime vuosina on toki menty parempaan suuntaan myös jalkapallossa, mutta MM-kisoja seuratessa ei voi olla havaitsematta sitä, että esimerkiksi kisastudiossa olleet naiset ovat tähän mennessä olleet vain "futisvaimoja".

Toivottavasti naisten jalkapallo saisi lisää aitoa uskottavuutta eikä siitä tulisi beach volleyn kaltainen tissipyllypeli. En sitten tiedä kuinka Australian, USA:n ja Brasilian naisten jalkapallomaajoukkueiden nakukalenterit edistävät tätä asiaa, puhumattakaan suomessa vakavassa keskustelussa olleet harkinnat naisten peliasun pienentämisestä.

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Siltojen polttelua ja rakentelua

Miten rakentaa siltoja ihmisten välille?

Uusi Fogue putkahtaa kohta pihalle. Katselin sitä netistä ja näyttää pirun hyvältä. Sekä viime- että tämänvuotiset foguet ovat mielekästä luettavaa. Yhden jutun yksi kappale kuitenkin ponnahti silmään. Mikael Seppälä kirjoittaa:

"Joukkoon mahtuu myös vaikeita ihmisiä, joita en ole oikein tahtonut ymmärtää mielestäni hyvästä yrityksestä huolimatta. He miettivät yksin iltaisin blogeissaan, miksi ihmiset pitävät heitä friikkeinä ja miksi he ovat yksinäisiä, vaikka ovat piikit pystyssä muita kohtaan ja vaativat muita muuttumaan sellaisiksi kuin itse tahtoisivat heidän olevan. Yrittäisitte rakentaa siltoja ihmisten välille aitojen sijaan!"

Vaikka tekstissä ei mainita nimeäni, tiedän että Sepi viittaa meikään. Ainoastaan minä voisin hänen näkökulmastaan olla sellainen bloggaaja joka rakentaa aitoja siltojen sijaan. Hänellä lienee omat syynsä ajatella noin. Vähäisin syy tuskin on siinä, että olen ollut peruskriittinen sellaisia asioita kohtaan, joista hän on runsaasti puhunut. Olemme olleet vain eri mieltä lähes jokaisesta asiasta. Tällöin lähtökohdat vastakkainasettelulle on olemassa. Vastakkainasetteluja pitääkin olla kun erilaiset arvomaailmat kohtaavat. Tällöin on mahdollisuus rakentavalle ja kasvattavalle dialogille.

Jostain syystä dialogi Sepin kanssa ei ole ollut rakentavaa eikä kasvattavaa. Luulen, että molempien voimakkaat persoonallisuudet ovat osaltaan syynä heikkoon kommunikaatioon. Aidat rakentuvat kuin itsestään silloin kun kukaan ei peräänny eikä myönnä omaa heikkouttaan. Ulospäinsuuntautuneisuuden ja voimakastahtoisuuden yhdistelmä luo pohjaa "aitojen" rakentumiselle. Olemme molemmat aktiivisia emmekä hirveästi pelkää sanoa mitä mieltä olemme asioista. Tällöin ristiriidat tulevat selkeämmin näkyviin.

Ihminen katsoo itseään aina tietyn positiivisen valokeilan läpi. Siinäkään ei ole mitään pahaa, koska sen avulla ihminen säilyttää perusluottamuksen omaan toimintaan. Liiallinen itsen ruoskiminen sekä ärsyttää toisia että luo itselle sellaista itseluottamuksen puutetta ja toimintamalleja, joista tulee itseään toteuttavia ennusteita.

Mutta jos syyttää toista siltojen polttelusta ja häivyttää oman roolinsa prosessissa kokonaan, on kyse jostakin muusta. Minua hieman kummastuttaa väite että vain minä olisin ihminen joka "vaatii muita muuttumaan sellaisiksi kuin itse tahtoisin heidän olevan", varsinkaan kun en ole koskaan kirjoittanut mihinkään "näin kannattaa tehdä"-tyylisiä juttuja. Se, että Sepi kertoo toimivansa "toisten eteen" ja "auttavansa muita" ei poista sitä tosiasiaa, että tämän auttamisretoriikan alta löytyy selkeästi arvolatautunut pakka normeja ja käsityksiä siitä kuinka ihmisen pitäisi toimia.

Missä määrin täysin eri tavalla ajattelevan ihmisen kanssa sitten on mahdollista rakentaa siltoja? Jokainen tervejärkinen ihminen haluaa olla ystävä ja sillanrakentaja. Aina se ei onnistu. Kaikkien kanssa on mahdotonta olla ystävä, koska ihmiset ovat erilaisia. Toisia ihmisiä on mahdollista sietää ja ymmärtää, mutta olisi hurskastelua väittää että kaikki voisivat olla ystäviä keskenään.

Oman näkemykseni mukaan siltojen rakentamisen mahdollisuus riippuu (1.) siitä, kuinka hyvin ihmiset voivat luottaa toisiinsa[luottotyypille voi sanoa vaikka "ime munaa mutsis kaa" ja juttu toimii silti] (2.) kuinka paljon toisen ihmisen olemus ja persoonallisuuden piirteet ärsyttävät esim. kimittämisen, höpöttämisen, nenänkaivuun, puheen keskeyttämisen tai äkkiväärän muikistelun muodossa [kuten Lauri Viita sanoi: "On aivan samantekevää mitä mies puhuu naiselle jota ei viehätä tämän ääni"] (3.) siitä, kuinka itselle tärkeiden asioiden kanssa mahdollisia mielipide-eroja esiintyy (4.) kuinka usein näitä mielipide-eroja ilmenee ja (5.) missä toiseen ihmiseen tutustumisen vaiheessa. [pitkän ystävyyden jälkeen toiselta sietää enemmän kauneusvirheitä, tutustumisvaiheessa tehtyjen mokien jälkeen joutuu taas tekemään lukuisia sosiaalisia korjausliikkeitä]

Minulla on yksi hyvä työkaveri, joka on selvästi uskonnollinen ihminen. Itse olen kirkosta eronnut agnostikko. Silti meillä menee tosi hyvin, koska olemme kiinnostuneita monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttajiin liittyvistä asioista ja sitä kautta olemme tutustuneet ja duunissa samassa Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalveluiden puljussa. Voi olla että jos olisimme oppineet tuntemaan toisemme esimerkiksi jonkun uskonnollisen debatin kautta, ystävyyden sillan rakentaminen olisi ollut vaikeampaa. Jos löytää edes jonkun yhteisen kiinnostuksen kohteen ja jutun, niin ystävyys voi rakentua suhteellisen helposti mielipide-eroista huolimatta.

Ihmiset ovat mysteerejä. Joidenkin kanssa synkkaa helposti, jotkut vievät oman aikansa. Jokainen on varmasti törmännyt tyyppiin joka on kivan oloinen vaikkei mitään erityistä sanokaan. Joku taas ottaa päähän pelkällä olemuksellaan. Joku voi olla sangen ilkeäkin mutta silti pidetty. Joku voi olla empaattinen, samaistuva ja ymmärtävä, mutta kantaa silti luuserin ja tuuliviirin mainetta. Nyttemmin jo poistettu blogikirjoitus, jossa pohdin "iltaisin yksinään, miksi muut pitävät heitä friikkeinä ja miksi he ovat yksinäisiä" liittyi tämän kysymyksen pohtimiseen: toisiin ihmisiin leimakirves lyö helpommin, toisiin lika ei tartu vaikka tekisivät mitä.

Seuraavaksi teen improrunon jossa pitää olla seuraavat sanat: kirves, teflon, kirkko, aurinko.

Teflonpannuni kestää tulta
tuli tulee pannun alta
ympäri reunojen, kaikkialta

Teflonpannuun lika ei tartu
jos käy niin, ei pannukaan vartu
kokemusta ei pintaan kartu

Teflonpannuni ulkona viihtyy
aurinko paistaa, sielukin kiihtyy
nuotiokiveltä muualle siirtyy

Jos teflonpannuun iskee kirves
on surullinen hirvi, on surullinen ilves
aurinko hiipuu, tulee paikalle sun pilves

Teflonpannu on baari ja kirkko
huoltoasema ja K-kaupan Pirkko
jokaisen päivän tämä hetki, kärpäsenpaska ikkunassa
mutta sydämen sisällä suuri.