Kun jokin ilmiö yleistyy mutta on niin tuore ettei siitä ole vielä muodostunut kansanperinnettä, siitä puhutaan riippuvuuteen liittyvin sananparsin. Esimerkiksi melkein kaikkiin tiedonkäsittelyvehkeisiin liitetään sana riippuvuus: kännykkäriippuvuus, sähköpostiriippuvuus, irc-riippuvuus, peliriippuvuus.
Viime vuosina ei ole enää juuri kohkattu sähköposti- ja kännykkäriippuvuudesta, koska molemmat ovat integroituneet ihmisten arkeen. Vielä lukiovuosinani niistä kohkattiin, pääosin nuorten kohdalla. Usein on vaikea erottaa onko riippuvuuspuheessa kyse ennemminkin vanhemman sukupolven kyvyttömyydestä ymmärtää yhteiskunnan muuttuvuutta kuin sellaisesta riippuvuudesta, joka on aidosti haitallista "riippuvaiselle".
Kännykkä ja sähköposti ovat käteviä keksintöjä, joiden avulla monet tärkeät ja hyödylliset hommat hoituvat joutuisammin. Vasta kun jakkupukuiset lapsenkehityksestähuolestujat saivat omat työsähköpostinsa, he alkoivat ymmärtää että se ei välttämättä tuhoa suomen nuorisoa.
Olen sitä ikäpolvea, joka on ollut "nuorisoa" sekä silloin kun sähköposti ja kännykät eivät olleet yleistyneet että silloin kun ne olivat jo arkipäivää. Voe niitä aekoja jolloin ei ollut kännykkää. Kerran jouduin taluttamaan polkupyörääni Joensuusta himaan 10 km, koska joku penska oli ripotellut pyörätielle nastoja. En voinut soittaa kotia että tulkaa hakemaan. Jos tyttö sattui soittamaan silloin kun olin kotona, niin kaikki salakuuntelivat. Ei päässyt pakoon, koska lankapuhelimen pystyi kytkemään vain vanhempien makuuhuoneeseen tai tietokonehuoneeseen. Ei tullut käytettyä yhtä vuolassanaista kieltä kuin nykyään.
Jokaisen nykynuoren pitäisi kokea aika, jolloin vaarana oli että puhelimeen vastaa jonkun isä tai äiti. Eräällä tytöllä oli yhteen aikaan oma lankapuhelin, ja hän vakuutti että siihen vastaa vain hän. Kävi kuitenkin niin, että kerran kun soitin, hänen äitinsä oli pesemässä ikkunoita. Luulin ensin että puhelimeen vastasi tyttö, ja rupesin sopertamaan " hei, tosi kiva oli saada sut kiinni plaa plaa", mutta pian vastaus kuului "Jos sie sitä Sannii etit, niin se ei oo nytten kotona". Vastasin että ahaa, sori, ookoo jne. Tuntui nololta, vaikka ei tilanne kummoinen ollut.
Kerran kun eräs tyttö soitti isoveljelleni, niin isä vastasi puhelimeen ja sanoi että "se Tuomas on taas tuolla vessassa" ja naureskeli vielä. Tuomas ei pitänyt isän tavasta vastata puhelimeen, koska se tyttö oli kaiketi aika tarkka siitä että poika on viilee. Ja viileet eivät ole vessassa kun heille soitetaan.
Kännykkä ja sähköposti ovat helpottaneet parisuhteiden muodostamista. Ujo poika ja tyttö lähettää ensin tekstarin ja soittaa vasta sitten kun ääni ei enää väreile eikä kieli tangertele. Tuntemattomiinkin voi luoda yhteyden deittipalstojen kautta, joiden käyttö on laajentunut netin myötä. Nettiriippuvuudesta ei voi olla kyse silloin kun netin kautta hoidetaan omia arjen ja ihmissuhteiden hjuvia asioita.
Kieltämättä aitoakin riippuvuutta on olemassa. Rajaa on vaikea vetää kun nykyisin arjen hommelit nivoutuvat kaikilla ihmisillä internetiin.
Koska itse olen totuudentorvi, kaikkitietävä, maallisen&taivaallisen viisauden ilmentymä, suuri BOB sekä maan päälle palannut UGGAMUGGA, niin piirrän tämän rajan. Ilmaisen nettiriippuvuuden määritelmän seuraavassa yleispätevän tieteellisessä listassa. Jos joku tosikko vetää siitä herneen nenäänsä, niin oma on herneaivon ongelmansa. Tämä seuraava lista siis pitää lisätä YTHS:n sivuille tähän kohtaan
Olet nettiriippuvainen, jos:
1. käytät vittumaisia ilmauksia kuten ihq, irl, imho, skene yms.
2. käytät virolaisen vuohen takapuolesta kotoisin olevia hymiöitä
3. vietät fokuksen irc-kanavalla helvetisti aikaa, mutta käytät tämän ajan sen mainostamiseen kuinka paljon sinulla on tuttuja muualla kuin fokus-piireissä
4. raahaat kannettavan tietokoneen mukanasi jonnekin ihan ihme paikkoihin ja ajattelet että naiset lakoavat kun katsovat että "vautsi! Tuo tyyppi on netissä täällä Perähikiän metsässä" silloin kun olet netissä Perähikiän metsässä.
5. kuuntelet paskaa musiikkia, yleensä jotain koneilla tehtyä skeidaa tai Rammsteinia
6. pidät päälläsi jotain huumori-t-paitaa tyyliin "Ehkä otin, ehkä en" tai "pikku kakkosesta on tullut iso kolmonen"
7. pidät lippistä päässä siten, että lippa on 45 asteen kulmassa lippa eteenpäin.
8. Kohkaat jostain äärimmäisen vammaisista japanilaisista manga-ja animesarjoista
9. Kohkaat kuinka paljon juodaan kaljaa ja viinaa ja kohta tulee bileet, mutta kykenet juomasi kaljan voimalla lähinnä vain tähän
10. Olet katsonut elokuvan Star Wreck tai ylipäänsä jaksanut katsoa sitä yli 20 min.
Tämän listan perusteella nettiriippuvainen on helppo löytää. Löydetyt nettiriippuvaiset voidaan poimia ja kasata yhteen paikkaan jossa he saavat keskenään kommunikoida tyyliin "imho, omg :)" , "limitteri tulee vastaan, downloadaus hidastuu" -"joku wtf skannausohjelma tuli". Sitten heidät voidaan lähettää uudelleenkoulutusleireille, joissa heille opetetaan muun muassa miksi huumori-t-paidat ja manga-sarjat ovat hanurista. Uudelleenkoulutusleireillä he saavat askarrella itselleen uudet viileet t-paidat ja opetella pitämään laatuviihteestä, jota edustaa muun muassa Karpolla on asiaa. Tämän jälkeen heidät palkataan löytämään jostain seuraavat jutut ja laittamaan ne vertaisverkkoon:
- Koe-eläinpuisto- radiokuunnelmat
- Mediakomppanian "Eilisen pop"-telkkariohjelman kaikki neljä osaa sekä Suomen punkkia käsittelevä "Ei mitää progee"-ohjelma (ohjelma jossa oli pätkiä vanhoista musaohjelmista joissa suomalaiset bändit artistit soittelivat)
- 80-luvun Rockstop-ja Hittimittari-ohjelmat
Silloin tämä olla iloinen.
Viime vuosina ei ole enää juuri kohkattu sähköposti- ja kännykkäriippuvuudesta, koska molemmat ovat integroituneet ihmisten arkeen. Vielä lukiovuosinani niistä kohkattiin, pääosin nuorten kohdalla. Usein on vaikea erottaa onko riippuvuuspuheessa kyse ennemminkin vanhemman sukupolven kyvyttömyydestä ymmärtää yhteiskunnan muuttuvuutta kuin sellaisesta riippuvuudesta, joka on aidosti haitallista "riippuvaiselle".
Kännykkä ja sähköposti ovat käteviä keksintöjä, joiden avulla monet tärkeät ja hyödylliset hommat hoituvat joutuisammin. Vasta kun jakkupukuiset lapsenkehityksestähuolestujat saivat omat työsähköpostinsa, he alkoivat ymmärtää että se ei välttämättä tuhoa suomen nuorisoa.
Olen sitä ikäpolvea, joka on ollut "nuorisoa" sekä silloin kun sähköposti ja kännykät eivät olleet yleistyneet että silloin kun ne olivat jo arkipäivää. Voe niitä aekoja jolloin ei ollut kännykkää. Kerran jouduin taluttamaan polkupyörääni Joensuusta himaan 10 km, koska joku penska oli ripotellut pyörätielle nastoja. En voinut soittaa kotia että tulkaa hakemaan. Jos tyttö sattui soittamaan silloin kun olin kotona, niin kaikki salakuuntelivat. Ei päässyt pakoon, koska lankapuhelimen pystyi kytkemään vain vanhempien makuuhuoneeseen tai tietokonehuoneeseen. Ei tullut käytettyä yhtä vuolassanaista kieltä kuin nykyään.
Jokaisen nykynuoren pitäisi kokea aika, jolloin vaarana oli että puhelimeen vastaa jonkun isä tai äiti. Eräällä tytöllä oli yhteen aikaan oma lankapuhelin, ja hän vakuutti että siihen vastaa vain hän. Kävi kuitenkin niin, että kerran kun soitin, hänen äitinsä oli pesemässä ikkunoita. Luulin ensin että puhelimeen vastasi tyttö, ja rupesin sopertamaan " hei, tosi kiva oli saada sut kiinni plaa plaa", mutta pian vastaus kuului "Jos sie sitä Sannii etit, niin se ei oo nytten kotona". Vastasin että ahaa, sori, ookoo jne. Tuntui nololta, vaikka ei tilanne kummoinen ollut.
Kerran kun eräs tyttö soitti isoveljelleni, niin isä vastasi puhelimeen ja sanoi että "se Tuomas on taas tuolla vessassa" ja naureskeli vielä. Tuomas ei pitänyt isän tavasta vastata puhelimeen, koska se tyttö oli kaiketi aika tarkka siitä että poika on viilee. Ja viileet eivät ole vessassa kun heille soitetaan.
Kännykkä ja sähköposti ovat helpottaneet parisuhteiden muodostamista. Ujo poika ja tyttö lähettää ensin tekstarin ja soittaa vasta sitten kun ääni ei enää väreile eikä kieli tangertele. Tuntemattomiinkin voi luoda yhteyden deittipalstojen kautta, joiden käyttö on laajentunut netin myötä. Nettiriippuvuudesta ei voi olla kyse silloin kun netin kautta hoidetaan omia arjen ja ihmissuhteiden hjuvia asioita.
Kieltämättä aitoakin riippuvuutta on olemassa. Rajaa on vaikea vetää kun nykyisin arjen hommelit nivoutuvat kaikilla ihmisillä internetiin.
Koska itse olen totuudentorvi, kaikkitietävä, maallisen&taivaallisen viisauden ilmentymä, suuri BOB sekä maan päälle palannut UGGAMUGGA, niin piirrän tämän rajan. Ilmaisen nettiriippuvuuden määritelmän seuraavassa yleispätevän tieteellisessä listassa. Jos joku tosikko vetää siitä herneen nenäänsä, niin oma on herneaivon ongelmansa. Tämä seuraava lista siis pitää lisätä YTHS:n sivuille tähän kohtaan
Olet nettiriippuvainen, jos:
1. käytät vittumaisia ilmauksia kuten ihq, irl, imho, skene yms.
2. käytät virolaisen vuohen takapuolesta kotoisin olevia hymiöitä
3. vietät fokuksen irc-kanavalla helvetisti aikaa, mutta käytät tämän ajan sen mainostamiseen kuinka paljon sinulla on tuttuja muualla kuin fokus-piireissä
4. raahaat kannettavan tietokoneen mukanasi jonnekin ihan ihme paikkoihin ja ajattelet että naiset lakoavat kun katsovat että "vautsi! Tuo tyyppi on netissä täällä Perähikiän metsässä" silloin kun olet netissä Perähikiän metsässä.
5. kuuntelet paskaa musiikkia, yleensä jotain koneilla tehtyä skeidaa tai Rammsteinia
6. pidät päälläsi jotain huumori-t-paitaa tyyliin "Ehkä otin, ehkä en" tai "pikku kakkosesta on tullut iso kolmonen"
7. pidät lippistä päässä siten, että lippa on 45 asteen kulmassa lippa eteenpäin.
8. Kohkaat jostain äärimmäisen vammaisista japanilaisista manga-ja animesarjoista
9. Kohkaat kuinka paljon juodaan kaljaa ja viinaa ja kohta tulee bileet, mutta kykenet juomasi kaljan voimalla lähinnä vain tähän
10. Olet katsonut elokuvan Star Wreck tai ylipäänsä jaksanut katsoa sitä yli 20 min.
Tämän listan perusteella nettiriippuvainen on helppo löytää. Löydetyt nettiriippuvaiset voidaan poimia ja kasata yhteen paikkaan jossa he saavat keskenään kommunikoida tyyliin "imho, omg :)" , "limitteri tulee vastaan, downloadaus hidastuu" -"joku wtf skannausohjelma tuli". Sitten heidät voidaan lähettää uudelleenkoulutusleireille, joissa heille opetetaan muun muassa miksi huumori-t-paidat ja manga-sarjat ovat hanurista. Uudelleenkoulutusleireillä he saavat askarrella itselleen uudet viileet t-paidat ja opetella pitämään laatuviihteestä, jota edustaa muun muassa Karpolla on asiaa. Tämän jälkeen heidät palkataan löytämään jostain seuraavat jutut ja laittamaan ne vertaisverkkoon:
- Koe-eläinpuisto- radiokuunnelmat
- Mediakomppanian "Eilisen pop"-telkkariohjelman kaikki neljä osaa sekä Suomen punkkia käsittelevä "Ei mitää progee"-ohjelma (ohjelma jossa oli pätkiä vanhoista musaohjelmista joissa suomalaiset bändit artistit soittelivat)
- 80-luvun Rockstop-ja Hittimittari-ohjelmat
Silloin tämä olla iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti