torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Havaintopsykologia ja kissan ilmaantuminen

Olen viime aikoina lueskellut havaintopsykologiaan liittyviä tekstejä: tekstit ovat käsitelleet ihmisen näköaistin huijaamista, unihalvausta ynnä muita ilmiöitä. Melko monet niin sanotut yliluonnolliset ilmiöt voidaan kuulemma selittää erilaisin havaintopsykologiaan liittyvin selitysmallein.

Eilen sitten kävi sillä tavoin, että asuntomme auki olevaan ikkunaan ilmaantuikin kissa. Säikähdin alkuun hieman tätä ilmestystä ja huudahdin että "kissa!". Sekunnin sadasosan ajan mietin että mikä havaintopsykologinen selitysmalli voisi sopia siihen että näen kissan, joka on tulossa asuntoon kerrostalon 10. kerroksen parvekkeelta.

Havaintokykyyni liittyvää selitysmallia ei tarvittu, koska pian kissa lähti kulkemaan ja pujahti sujuvasti naapurin puolelle parvekkeella olevan seinän alareunan raosta, joka on lattiasta n. 20 sentin korkeudella.

Kissa oli ihan oikea, mutta ihan alkuun meinasin ajatella että olen hullu. Tämä johtui siitä että 10. kerroksen parvekkeelta harvoin ilmaantuu kissoja sisätiloihin. Ihminen on taipuvainen havainnoimaan asioita valmiin skeeman mukaisesti. Yksi skeema on tietysti se että kissat eivät lentele. Muita skeemoja voivat olla esimerkiksi etäisyys- ja syvyyshavaintoihin liittyvät skeemat.

Aistit antavat hyvin usein virheellisen kuvan havaittavista asioista. Aivot ja aistit yksinkertaistavat todellisuutta tehokkaasti, jotta ne ehtisivät tulkita sitä riittävän nopeasti. Tulkinnassa aivot käyttävät hyväkseen aiempia kokemuksia ympäröivästä maailmasta. Yksi kuuluisimmista aistihuijauksista on ns. Amesin huone, joka on rakennettu siten, että huoneessa kaukana oleva ihminen näyttäisi olevan edessä olevan ihmisen vieressä. Seinät, lattia ja katto ovat vinoja ja antavat uskottavan vaikutelman "tavallisesta" huoneesta.

Amesin huonetta on käytetty näköjään myös Status Quon kansitaiteessa. Mielenkiintoisella tavalla ihmisen näköaistia hyväkseen on käyttänyt myös taiteilija Julian Beever, jonka teoksiin voi tutustua osoitteessa

http://rense.com/general67/street.htm

Olen itse pari kertaa joutunut aistiharhan uhriksi. Viime kerran sellainen taisi tapahtua muutama vuosi sitten Jyväsjärven jäällä, jolla tapasin käppäillä talvi-iltaisin pimeän tultua. Näin taivaalla valoilmiön, joka vilkkui ja liikkui siksakkia. Ufoilmiöistä en ole koskaan ollut hirveän kiinnostunut, ja periaate on ollut että uskon vasta kun itse näen. Ajattelin, että nyt kun tuommoisen valohommelin näen, niin pitäisikö sitten ruveta uskomaan ufoihin. Pian valoilmiö paljastui kuitenkin lentokoneeksi, jonka valot liikkuivat siivestä toiseen. Koska en nähnyt sen ääriviivoja, näytti kuin kone eteenpäin mennessään olisi kulkenut siksakkia.

Noin 4-5-vuotiaana minulla oli paikoin melkoisia havaintokokemuksia yöpuulla. Näin pieniä olioita, joita sanoin "Arin kokoisiksi" (naapurin 3-vuotias Ari oli kaverini). Ne kulkivat huoneessani ja eteisessä, jonne huoneeni ovi oli auki. Välillä näin myös äidin seisovan ovensuussa paikoillaan, vaikka hän oli varmasti nukkumassa. Kyse ei ole taaskaan mistään kummallisesta ilmiöstä, vaan valveunesta ja ns. unihalvauksesta. Unihalvauskokemuksia oli tuohon aikaan useita, mutta lähestyessä 6:tta ikävuotta ne hävisivät kokonaan. Muutamilla tuttavillani on tälläkin hetkellä unihalvauskokemuksia.

Minusta olisi jännää jos pääsisin kokemaan taas niitä. Näkisin jälleen "Arin kokoisia" unihalvaus-ukkeleita. Heitä odotellessa täytynee turvautua tavallisiin uniin.

Ei kommentteja: