maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Kaaoksesta kosmokseen ja toisinpäin

"The difference between fiction and reality? Fiction has to make sense."
- Tom Clancy

Ihmisellä on taipumus kategorisoida menneitä tapahtumia ja nähdä elämässään selkeän logiikan sisältäviä kehityskaaria. Näin on sekä historiatieteissä että omaa itseä reflektoivissa mietelmissä, joita ihminen harrastaa silloin tällöin talvisunnuntaina kahvikupin kanssa.

Esimerkiksi lapsuus tai viktoriaaninen aika ovat käsitteitä, jotka on rakennettu sen jälkeen kun käsitteen kuvaama aika tulkitaan jo päättyneeksi. Niillä yritetään saada jotain draamallista kaarta ja selkeyttä meininkiin, joka oikeasti sisältää yhtäkkisiä katkoksia, epäjatkuvuuksia, sumeaa logiikkaa, kummallisuuksia ja halkeamia. Menneisyys on aina myöhemmän ajan käsittein kuvattua tarinaa, liian usein falskia fiktiota. Keskiaikainen ihminen ei kokenut elävänsä "keskiaikaa" eikä lapsi koe elävänsä lapsuuttaan.

Lapsi kokee asiat ihan eri tavoin. Tiellä kulkeva rekka taikka hoitopaikan Vihtori-kissa kiinnostaa 5-vuotiasta enemmän kuin pohdinta siitä mikä elämänvaihe on menossa. Paitsi 5-vuotiashan mielestään jo vanha ja kokenut.

Omaa aikaa on vaikea saada raameihin. Aikalaisdiagnoosit ovat yleensä tekstejä, joille nauretaan 30 vuoden päästä kippurassa. Tai sitten ne otetaan esiin ja katsotaan että jopas jotakin kun sattui oikein. Omasta ajasta on vaikea saada pätevää otetta vaikka sitä kokee kaikkein eniten kaikilla aisteilla. Oma aika saa jonkin "järjen" vasta myöhemmin, ja silloin siitä on se kaikkein mielenkiintoisin ja elävin riisuttu pois.

Aikalaisdiagnooseja tekevä ihminen on altis sanomaan että elämme nyt jälki-sejase-yhteiskunnassa joka on kauhea&kamala joka tuhoutuu kohta ja ennen oli kaikki paremmin. Kun aikaa on kulunut, niin post-liite lähtee pois ja koko termi korvautuu uudella termillä. Tämän jälkeen entinen oma aika, nykyinen menneisyys, nähdään selkeästi parempana aikana sekä suhteessa omaan aikaan että "menneisyyttä edeltävään" aikaan.

Oli siis sellainen vanha aika jolloin oli puutosta ja miehitystä. Se oli pitkä aika sitten: tätä aikaa kukaan elävä ei ole kokenut. Tämän jälkeen tulivat vanhat hyvät ajat jolloin jäätelö oli parempaa, karkit isompia, työpaikat säilyivät, jyhkeät lumet talvella, hienot helteet kesällä ja puutetta ei missään. Sitten koitti meidän oma post-aikamme, jota uhkaa työvoimapula, sairaanhoitajapula, riippuvuus, huumeongelma, prekarisaatio, saastuminen, tulospaineet, mielenterveysongelmat, viihteellistyminen, kaamea nuoriso jne.

Vanhojen kirjoitusten ja vanhojen valistusfilmien tiirailu on hauskaa siksi, kun itse on nähty mihin on myöhemmin tultu. Näkee ajan ilmapiirin ja sen kuinka suvaitsemattomia sitä ollaankaan oltu. Entisajan "tietämättömille" on helppo nauraa miten "hönttejä" he ovat olleet. Usein unohtuu, että he ovat toimineet niiden ajatusjärjestelmien ja tietojen ehdoilla mitä heillä on ollut.

Muistan kuinka MOT-ohjelmassa haukuttiin Georg Henrik von Wrightiä lähes natsiksi, koska oli löytynyt 30-luvun lopun teksti jossa hän ajatteli Britannian olevan Saksaa pahempi uhka maailmanrauhalle. 30-luvun lopussa oli realistista mieltää Britannia pahemmaksi kuin Saksa. Maa piti väkivaltaisesti hallussaan nykyistä lähi-itää, Intiaa ja Keniaa, vain muutaman mainitakseni ja oli tehnyt niin jo kauan. Toinen maailmansota ei ollut vielä alkanut, kuolemanleirejä ei oltu laitettu pystyyn, Varsovan ghettoa ei vielä ollut. On helppoa jälkeen päin sanoa että "höö kuinka olit väärässä".

Vaatii oikeasti rohkeutta tehdä kriittistä analyysiä omasta ajasta. On helpompaa olla ajattelematta ja tehdä niin kuin muoti sanelee. Jotta ihmiskunta kehittyisi, tarvitaan tutkijan innokkuutta tehdä arvauksia. Ilman virheitä ei opi mitään. Välillä tiedemiehen on hyvä mennä metsään.

Kokeilujen jälkeen tulleista kokemuksista voidaan oppia. Sitten voidaan hieman paremmin päästä haluttuun lopputulokseen ja ehkä ruveta arvioimaan, oliko edes päämäärä mielekäs. Ilman kokeilua ihmiset olisivat vieläkin metsästäjä-keräilijöitä. Ja vasta kokeilujen jälkeen voidaan arvioida, olisiko metsästäjä-keräilijyys sittenkin ollut parempi idea kuin jännetuppitulehdus-istumatalous.

En sitten tiedä mitä alla olevasta tekstistä pitäisi ajatella. Ainakin siitä voi ajatella sen, että jotkut historian sivut kääntyvät nopeammin kuin toiset. Ja sen, että "rahoilla olisi parempaakin käyttöä" on heitto johon turvaudutaan varmasti vielä tulevaisuudessakin.

http://www.student.oulu.fi/~tfinnila/agenttipuhelin.PNG

1 kommentti:

A... kirjoitti...

I like the way you talk!

Kuules, mikäli sattuisit olemaan bloggaamisen ohella kiinnostunut palautetta antavasta keskustelemisestakin ..

http://www.nakokulma.net/index.php