Naamiokielto ja turvallisuuden hallinta

"Rikoslaki 13 a § (26.11.2004/1006)

Laiton naamioituminen

Joka yleisellä paikalla järjestettävän yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy tunnistamattomaksi naamioituneena ilmeisenä tarkoituksenaan ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta, on tuomittava laittomasta naamioitumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi."

Kun naamiokieltoa ehdotettiin rikoslakiin ensimmäisen kerran loppuvuodesta 2002, se herätti ymmärrettävää keskustelua. Tulisiko mahdollinen uskonnollista vakaumustaan toteuttavien musliminaisten mielenosoitus kieltää naamiokieltoon perustuen? Kenen tulkinta voittaa ja kuka ylipäänsä tulee kuulluksi silloin, kun mitään ei ole tapahtunut, mutta ihminen pidätetään koska tällä on "ilmeinen tarkoitus" käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta?

Suomalaiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle ominaisesti keskustelu velloi jonkin aikaa, jonka jälkeen sillä ei ollut minkäänlaisia vaikutuksia lain lopulliseen muotoon. Naamiokiellon kyseenalaistajat leimaantuvat nykyisinkin kuin salamaniskusta punikeiksi, nenärengasfeministeiksi, "prekariaateiksi" (tämä on eräs huvittavimmista nimityksistä) ja ties miksi punaviherpipertäjiksi.

"Laitonta naamioitumista" koskeva ongelma on kuitenkin todellinen. Poliisille on annettu liiankin vapaat kädet tulkita milloin mielenosoittajalla on "ilmeinen tarkoitus" ryhtyä väkivaltaan ja omaisuuden tuhoamiseen.

Tänä syksynä tätä rikoslain pykälää on alettu ongelmallisesti tulkita niin, että jo pelkkä naamioituminen riittää pidättämisen perusteeksi sekä vakuudeksi siitä, että väkivaltaa aiotaan tehdä ja omaisuutta tuhota. Tämä näkyi sekä Smash Asemin yhteydessä että todennäköisesti myös 6.12.2006, mikäli poliisin ilmoitukset pitävät paikkansa. Minulla oli aamupäivällä mennä Rodin pizza&kebabin salamipizza väärään kurkkuun, kun luin lehdestä haastattelua, jossa poliisin edustaja kertoi, että jokainen "naamioituna esiintyvä" napataan ajoissa. Eli jos 6.12 on 20 astetta pakkasta, haluat suojata hengitystiet ja näytät hipiltä, kannattaa välttää presidentinlinnan lähellä liikkumista.

Poliisin haastatteluja ja studiokeskusteluja katsoessa tuntuu usein siltä, että poliisi kokee edustavansa korkeinta moraalista hyvää ja absoluuttista totuutta. Pelkkä virkapuvussa annettu lausunto, oli sen sisältö mikä tahansa, riittää vastapuolen argumentin kumoamiseen. Smash Asemin yhteydessä poliisi joutui koko lailla uuden tilanteen eteen, koska tällä kertaa toiminnasta oli kymmenien ihmisten taltioimaa videomateriaalia. Kun a-studion toimittaja pian Smash Asemin jälkeen tivasi Helsingin poliisijohdon edustajalta väärinkäytöksistä, kyseinen mies kuittasi koko asian "toimittajan subjektiivisina mielipiteinä", ja teki samalla itsestään naurunalaisen. Tilanne oli uusi, koska yleensä media suhtautuu virkapukuiseen poliisiin kuin potilas henkilääkäriinsä. Poliisi unohti haastateltavan perussäännön: "älä kyseenalaista haastattelijan näkemyksiä, koska hänellä on aina ässä hihassa editointilaitteiden muodossa".

On mielenkiintoista, että ihmisten elinikäistä oppimista, aktiivista yhteiskunnallista osallistumista, yksilöllistä mielenhallintaa, oman elämän politiikkaa ja muita sarasvuolaisia hyveitä palvova hyvinvointivaltio nostaa kuria ja järjestystä ylläpitävän poliisin korkeimman moraalin ja totuuden edustajaksi. Luottamus poliisiin on myös kansalaisten keskuudessa korkeampaa kuin minkään muun viranomaisen.

Gradunteon jäljiltä mielessäni kummittelee vielä Mitchell Deanin huomiot liberaalin hallinnan ei-liberaaleista piirteistä. Hyvinvointivaltio haluaa pitää huolen ihmisten elämänvoimasta ja itsen toteuttamisesta. Samalla kun asiantuntijat ja lääkärit määrittelevät jonkun ilmiön, vaikkapa naaman peittämisen vaaraksi hyvälle kansalaisen ihanteelle ja elämänhallinnalle, voidaan tämän ilmiön muuttamiseksi turvautua kurinpidollisiin ja jopa repressiivisiin käytäntöihin. Kaikki tämä perustellaan turvallisuudella ja hyvän elämän ylläpitämisellä. Liberalistinen valtio muuttuu tarvittaessa ei-liberalistiseksi poliisivaltioksi, jos liberalistiset ihanteiden katsotaan olevan vaarassa. Jokainen mielenosoittajahippi on potentiaalinen terroristi.