Siltojen polttelua ja rakentelua

Miten rakentaa siltoja ihmisten välille?

Uusi Fogue putkahtaa kohta pihalle. Katselin sitä netistä ja näyttää pirun hyvältä. Sekä viime- että tämänvuotiset foguet ovat mielekästä luettavaa. Yhden jutun yksi kappale kuitenkin ponnahti silmään. Mikael Seppälä kirjoittaa:

"Joukkoon mahtuu myös vaikeita ihmisiä, joita en ole oikein tahtonut ymmärtää mielestäni hyvästä yrityksestä huolimatta. He miettivät yksin iltaisin blogeissaan, miksi ihmiset pitävät heitä friikkeinä ja miksi he ovat yksinäisiä, vaikka ovat piikit pystyssä muita kohtaan ja vaativat muita muuttumaan sellaisiksi kuin itse tahtoisivat heidän olevan. Yrittäisitte rakentaa siltoja ihmisten välille aitojen sijaan!"

Vaikka tekstissä ei mainita nimeäni, tiedän että Sepi viittaa meikään. Ainoastaan minä voisin hänen näkökulmastaan olla sellainen bloggaaja joka rakentaa aitoja siltojen sijaan. Hänellä lienee omat syynsä ajatella noin. Vähäisin syy tuskin on siinä, että olen ollut peruskriittinen sellaisia asioita kohtaan, joista hän on runsaasti puhunut. Olemme olleet vain eri mieltä lähes jokaisesta asiasta. Tällöin lähtökohdat vastakkainasettelulle on olemassa. Vastakkainasetteluja pitääkin olla kun erilaiset arvomaailmat kohtaavat. Tällöin on mahdollisuus rakentavalle ja kasvattavalle dialogille.

Jostain syystä dialogi Sepin kanssa ei ole ollut rakentavaa eikä kasvattavaa. Luulen, että molempien voimakkaat persoonallisuudet ovat osaltaan syynä heikkoon kommunikaatioon. Aidat rakentuvat kuin itsestään silloin kun kukaan ei peräänny eikä myönnä omaa heikkouttaan. Ulospäinsuuntautuneisuuden ja voimakastahtoisuuden yhdistelmä luo pohjaa "aitojen" rakentumiselle. Olemme molemmat aktiivisia emmekä hirveästi pelkää sanoa mitä mieltä olemme asioista. Tällöin ristiriidat tulevat selkeämmin näkyviin.

Ihminen katsoo itseään aina tietyn positiivisen valokeilan läpi. Siinäkään ei ole mitään pahaa, koska sen avulla ihminen säilyttää perusluottamuksen omaan toimintaan. Liiallinen itsen ruoskiminen sekä ärsyttää toisia että luo itselle sellaista itseluottamuksen puutetta ja toimintamalleja, joista tulee itseään toteuttavia ennusteita.

Mutta jos syyttää toista siltojen polttelusta ja häivyttää oman roolinsa prosessissa kokonaan, on kyse jostakin muusta. Minua hieman kummastuttaa väite että vain minä olisin ihminen joka "vaatii muita muuttumaan sellaisiksi kuin itse tahtoisin heidän olevan", varsinkaan kun en ole koskaan kirjoittanut mihinkään "näin kannattaa tehdä"-tyylisiä juttuja. Se, että Sepi kertoo toimivansa "toisten eteen" ja "auttavansa muita" ei poista sitä tosiasiaa, että tämän auttamisretoriikan alta löytyy selkeästi arvolatautunut pakka normeja ja käsityksiä siitä kuinka ihmisen pitäisi toimia.

Missä määrin täysin eri tavalla ajattelevan ihmisen kanssa sitten on mahdollista rakentaa siltoja? Jokainen tervejärkinen ihminen haluaa olla ystävä ja sillanrakentaja. Aina se ei onnistu. Kaikkien kanssa on mahdotonta olla ystävä, koska ihmiset ovat erilaisia. Toisia ihmisiä on mahdollista sietää ja ymmärtää, mutta olisi hurskastelua väittää että kaikki voisivat olla ystäviä keskenään.

Oman näkemykseni mukaan siltojen rakentamisen mahdollisuus riippuu (1.) siitä, kuinka hyvin ihmiset voivat luottaa toisiinsa[luottotyypille voi sanoa vaikka "ime munaa mutsis kaa" ja juttu toimii silti] (2.) kuinka paljon toisen ihmisen olemus ja persoonallisuuden piirteet ärsyttävät esim. kimittämisen, höpöttämisen, nenänkaivuun, puheen keskeyttämisen tai äkkiväärän muikistelun muodossa [kuten Lauri Viita sanoi: "On aivan samantekevää mitä mies puhuu naiselle jota ei viehätä tämän ääni"] (3.) siitä, kuinka itselle tärkeiden asioiden kanssa mahdollisia mielipide-eroja esiintyy (4.) kuinka usein näitä mielipide-eroja ilmenee ja (5.) missä toiseen ihmiseen tutustumisen vaiheessa. [pitkän ystävyyden jälkeen toiselta sietää enemmän kauneusvirheitä, tutustumisvaiheessa tehtyjen mokien jälkeen joutuu taas tekemään lukuisia sosiaalisia korjausliikkeitä]

Minulla on yksi hyvä työkaveri, joka on selvästi uskonnollinen ihminen. Itse olen kirkosta eronnut agnostikko. Silti meillä menee tosi hyvin, koska olemme kiinnostuneita monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttajiin liittyvistä asioista ja sitä kautta olemme tutustuneet ja duunissa samassa Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalveluiden puljussa. Voi olla että jos olisimme oppineet tuntemaan toisemme esimerkiksi jonkun uskonnollisen debatin kautta, ystävyyden sillan rakentaminen olisi ollut vaikeampaa. Jos löytää edes jonkun yhteisen kiinnostuksen kohteen ja jutun, niin ystävyys voi rakentua suhteellisen helposti mielipide-eroista huolimatta.

Ihmiset ovat mysteerejä. Joidenkin kanssa synkkaa helposti, jotkut vievät oman aikansa. Jokainen on varmasti törmännyt tyyppiin joka on kivan oloinen vaikkei mitään erityistä sanokaan. Joku taas ottaa päähän pelkällä olemuksellaan. Joku voi olla sangen ilkeäkin mutta silti pidetty. Joku voi olla empaattinen, samaistuva ja ymmärtävä, mutta kantaa silti luuserin ja tuuliviirin mainetta. Nyttemmin jo poistettu blogikirjoitus, jossa pohdin "iltaisin yksinään, miksi muut pitävät heitä friikkeinä ja miksi he ovat yksinäisiä" liittyi tämän kysymyksen pohtimiseen: toisiin ihmisiin leimakirves lyö helpommin, toisiin lika ei tartu vaikka tekisivät mitä.

Seuraavaksi teen improrunon jossa pitää olla seuraavat sanat: kirves, teflon, kirkko, aurinko.

Teflonpannuni kestää tulta
tuli tulee pannun alta
ympäri reunojen, kaikkialta

Teflonpannuun lika ei tartu
jos käy niin, ei pannukaan vartu
kokemusta ei pintaan kartu

Teflonpannuni ulkona viihtyy
aurinko paistaa, sielukin kiihtyy
nuotiokiveltä muualle siirtyy

Jos teflonpannuun iskee kirves
on surullinen hirvi, on surullinen ilves
aurinko hiipuu, tulee paikalle sun pilves

Teflonpannu on baari ja kirkko
huoltoasema ja K-kaupan Pirkko
jokaisen päivän tämä hetki, kärpäsenpaska ikkunassa
mutta sydämen sisällä suuri.