YLE uutisoi Vieraasta Veljeksi - projektista

YLE on uutisoinut Vieraasta Veljeksi - hankkeesta tiistaina 26.10.2010.

Linkki internet - juttuun

Linkki televisiossa näytettyyn uutiseen noin kohdalla 6:50.

Hanketta koskeviin kysymyksiin ja mahdollisuuksiin toimia hankkeen piirissä vastaan mielelläni työaikana.

Yhteystiedot löytyvät Miessakkien sivuilta.

Pari sanaa Eurostat- vertailusta ja turvapaikkapolitiikasta

Nimimerkki "Roope" jatkaa keskustelua edelliseen viestiini liittyen. Koska hänen kommenttinsa jakautui kolmeen eri kommenttiviestiin, joissa ilman empiiristä esimerkkiä puhutaan muun muassa "somalit saavat helpotuksia" - tyylillä ja jälleen kerran sekoitetaan keskenään perheenyhdistäminen ja turvapaikanhakijat, pidän tarpeellisena vastata vain niihin kysymyksiin ja kommentteihin, joihin en ole jo vastannut aiemmassa viestissäni. Muovaan myös kommentit tiiviimpään, lukijalle helpommin seurattavaan muotoon.

”Eurostatin Asylum in the EU27 – uutistiedotteen perusteella Suomen turvapaikkapolitiikka ei ole EU:n keskikastia.

Kts. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/3-04052010-BP/EN/3-04052010-BP-EN.PDF

”

Pelkkä Eurostatin hakijamäärät-päätökset-listaus on tässä asiassa täysin kelvoton lähde.

EU27 - keskiarvoon vaikuttavat uudet turvapaikkapolitiikan pikkumaat kuten Latvia, Liettua, Viro, Romania, Slovenia, Bulgaria ja Slovakia, jotka ovat ylipäänsä vasta saattamassa itseään EU- kelpoisiksi, eivätkä yleisen oikeusjärjestelmän tai hyvinvointipalveluiden tason vuoksi ole ollenkaan vertailukelpoisia pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin (Ruotsi, Norja, Tanska, Suomi) tai niitä lähellä oleviin maihin (Saksa, Hollanti, Britannia, Ranska) nähden. kts. esim. BKT per capita.

Kuvaavaa on, että näistä maista –esim Bulgaria ja Romania - tulee turvapaikanhakijoita Suomeen, jotka tietenkin heti käännytetään takaisin, koska heikoista ja syrjivistä oloista huolimatta heidän olosuhteensa eivät Maahanmuuttoviraston mielestä muodosta pakolaisasemaan, toissijaiseen suojeluun tai humanitaariseen suojeluun vaadittavaa hengenvaaraa.

Vertailukelvottomuus koskee kuitenkin myös vanhoja EU-maita, etupäässä Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa, koska näiden maiden politiikoissa on erittäin vakavia oikeusturvaongelmia. Yksin Kreikka hilaa EU27- keskiarvoa todella paljon alaspäin (14 350 päätöstä, joista vain 165 positiivista). Mediaani olisi parempi mittari kuin mekaaninen keskiarvo.

Kreikan turvapaikkapolitiikasta ovat älähtäneet niin UNHCR, Human Rights Watch kuin Amnesty International ja Italiasta esimerkiksi Euroopan Neuvoston Ihmisoikeuskomissaari Thomas Hammarberg raportissaan.

Kts:

http://www.muuttoliikkeessa.fi/index_html?cid=50&lang=suo

http://www.muuttoliikkeessa.fi/index_html?cid=95&lang=suo

UNHCR tutki 305 ensimmäisen asteen päätöstä Kreikasta. Raportin tuloksien mukaan yksikään päätös ei sisältänyt tietoja tapauksen faktoista eikä oikeudellista päättelyä. Kaikissa päätöksissä oli standardimainen perusteluosio, jonka mukaan hakija on lähtenyt maastaan etsimään työtä tai parempia elinolosuhteita. Selkeässä enemmistössä tapauksista hakijaa kuulusteleva poliisi merkitsi kotimaasta lähdön syyksi taloudelliset syyt.

Koska Kreikan politiikka sisältää näin ollen vakavia oikeusturvaongelmia, UNHCR on suosittanut että EU- maat eivät palauta Dublin- tapauksia Kreikkaan. Tämä on täysin linjassa Dublin II – asetuksessa mainittujen oikeusturvaperiaatteiden kannalta. Suomi on silti jatkanut palautuksia.

Kun Suomen aineellisia päätöksiä verrataan maihin, joihin niitä on järkevää verrata, Eurostatin tilaston perusteella Suomi sijoittuu keskikastiin. Kuvaavaa, on, että Eurostatin tilaston pohjalta de facto hyvinkin tiukan politiikan Tanska näyttäisi paljon Suomea "löyhemmältä" politiikkansa suhteen - aika selvä merkki tämän tilaston käytön ongelmista.

Positiivisten päätösten suhde 2009 kaikkiin päätöksiin Eurostatin pohjalta:

Suomi 36 %

Saksa 36 %

Hollanti 48%

Ruotsi 30%

Norja 30,6 %

Tanska 47%

Edellä mainituista syistä suosittelen ennemmin OECD - aineiston käyttöä, koska siinä taustoitetaan jossain määrin maiden tilannetta ja erityispiirteitä, ja tuodaan myös esiin sellaiset tärkeät muuttujat kuin BKT per capita ja työllisyystilanne.

http://www.oecd.org/document/43/0,3343,en_2649_33931_45616875_1_1_1_1,00.html

***

”Hallintodokumentit ovat vain tekstiä. Tärkeämpi on Thorsin itsensä mediassa antama kuva vetotekijöiden merkityksestä. Hän mm. julkaisi vuosi sitten EU-tukivertailun säikäyttämänä olkiukkotiedotteen

”Toimeentulotuen määrällä ei ole selvää yhteyttä turvapaikanhakijoiden määrään.”

Thors on johdonmukaisesti vähätellyt vetotekijöiden merkitystä ja sopimuksiin vedoten kieltänyt mahdollisuuden karsia niitä.”

Hallintodokumentit eivät ole missään nimessä ”vain tekstiä”, vaan niissä asetetaan linjaukset tulevien vuosien lainsäädäntöhankkeille, politiikkahankkeille ja selvitystyölle. Niillä on konkreettinen vaikutus siihen, millaiseksi Suomen laki muotoutuu. Esimerkiksi sisäasiainministeriön "näkökulmia turvapaikkapolitiikkaan"- selvitys on yksi osa jo aiemmin päätettyjä linjauksia, jotka koskevat EU:n sisäistä turvapaikkapolitiikan harmonisointia. Mediatiedotteilla ei ole tällaista tehtävää.

On toki tärkeää todeta, kuten sisäasiainministeriö hyvin perustellen tuo asian esiin, että toimeentulotuen määrällä ei ole havaittu yhteyttä turvapaikanhakijoiden määrään. Kuvaavaa on, että ”pienemmän rahan Ruotsiin” tuli hakijoita vuonna 2007 36 207 hakijaa, Suomeen 1505.

UNHCR on jo vuosia kirjoittanut siitä, mitkä tekijät vaikuttavat turvapaikanhakijoiden määrään. Keskeisimpiä tekijöitä ovat kriisien eskaloituminen, liikenne- ja viestintäyhteyksien kehittyminen ja reittien syntyminen, kohdemaassa asuvan yhteisön koko ja siteet lähtömaahan, kulkumatkan pituus jne.

KTS. UNHCR Global Trends- raportti.

http://www.unhcr.org/4c11f0be9.html

Sisäasiainministeriö – ei ministeri Astrid Thors- katsoi turvapaikkaselvitystään koskevan tiedotereagoinnin tarpeelliseksi, koska Aamulehti ja tämän jälkeen useat muut tiedotusvälineet olivat uutisoineet edellä mainitusta turvapaikkaselvityksestä tavalla, joka sisälsi lukuisia asiavirheitä.

Näin ollen voidaan väittää, että Thors ei ole missään vaiheessa vähätellyt vetotekijöiden merkitystä eikä myöskään kieltänyt mahdollisuutta karsia niitä. Tehty selvitystyö on osa EU:n turvapaikkapolitiikkojen harmonisointipyrkimystä, joka nimenomaan tähtää turhien vetotekijöiden karsimiseen.

Voidaan perustellusti väittää, että ainoa ”olkiukkotiedote”, jossa Thorsista rakennetaan karikatyyrimainen kuva ilman minkäänlaista empiiristä esimerkkiä siitä, että Thors ”kieltäisi mahdollisuuden karsia vetotekijöitä”, tuli nimimerkiltä ”Roope”.

Vastaus kommenttiin Migration Online -haastattelua koskien

Nimimerkki "Roope" lähetti kommentin Migration Onlinessa olevaa haastatteluani koskien.
Todennäköisesti kommentti poistetaan, koska kyseisen internet-sivuston policy on varsin tiukka kommentointiasiassa. Kommenteilla, joita ei perustella minkäänlaisilla asiakirjoilla tai empirialla ei oikein ole menestymismahdollisuuksia.

Vastaan siksi kommentteihin tässä.

"Actually the new minister Astrid Thors (former chairman of Finnish Refugee Counci) is well known for her liberal views and denying the existence of any pull factors. "

Denying the existence of pull factors? Vetotekijät on mainittu joka ikisessä maahanmuuttopolitiikkaa ja lainsäädäntöä koskevassa hallintodokumentissa, joista tärkein tässä yhteydessä on Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma vuodelta 2006 ja sen politiikkalinjaus numero 26:

"Politiikkalinjaus: Tuetaan turvapaikkapolitiikkojen harmonisointia EU:ssa tavoitteena
poistaa syitä turvapaikanhakijoiden edelleen liikkumiselle. Ensisijaisena ratkaisuna
korostetaan tehokkaan suojelun antamista sitä tarvitseville sekä tehokkaiden
palautusten merkitystä."

http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/620a7bb47a3b1008c22573b60050a16c/$file/thj371_mamupol_ohjelma.pdf

Samasta asiasta myös sisäisen turvallisuuden ohjelmassa:

http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/turva/home.nsf/files/162008/$file/162008.pdf

Sillä, että Astrid Thors on entinen Pakolaisneuvonnan hallituksen puheenjohtaja (Refugee Advice Centre eikä Pakolaisapu eli Finnish Refugee Council) ei ole tässä kohtaa mitään merkitystä.

Ja joka tapauksessa voimaan tulleet lainmuutokset ovat se merkittävin asia.

***

"Finnish asylum policies are still probably the most laxed in Europe. For example family reunification of asylum seekers is nowhere as easy as it is in Finland (yes, we even beat Sweden in this)."

Väitteelle ei esitetä minkäänlaista empiiriä evidenssiä. Lisäksi kommentissa on käsitteitä koskeva asiavirhe.

Älä sekoita keskenään turvapaikkapolitiikkaa (asylum policy) ja perheenyhdistämispolitiikkaa (family reunification). Vain ihminen, jonka omainen asuu Suomessa pysyväisluonteisella oleskeluluvalla, voi saada oleskeluluvan perhesiteen perusteella. Turvapaikanhakijalla ei ole oikeutta hakea perheenyhdistämistä.

Empiriaa katsomalla päästäisiin lopputulokseen, että turvapaikkojen myöntäminen on Suomessa EU- keskitasoa, ja hakijamäärät todella pieniä verrattuna moniin muihin EU-maihin.

Migrin tilastot eurooppalaisessa vertailussa:

http://www.migri.fi/netcomm/content.asp?article=2560

OECD:n tilastot hakijoista:
http://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=MIG

OECD:n tilastoja ja tietoja maakohtaisesti

Perheiden yhdistämistä koskevallekaan heitolle ei esitetä minkäänlaista evidenssiä. Tässäkin oikeat tiedot ovat paikallaan. MIPEX - vertailussa Ruotsi oli sijalla 1, Suomi sijalla 6.

http://www.integrationindex.eu/integrationindex/2598.html

Lisää tietoa perheenyhdistämisestä Suomessa:

http://www.pakolaisneuvonta.fi/?cid=304&lang=suo
http://www.pakolaisneuvonta.fi/files/PERHEIDENYHDISTAMINEN%20SELVITYS%20180610.pdf

Toisin sanoen, maahanmuuttopoliittista jargonia käyttäkseni, Roopen kommentti perheenyhdistämisistä on "ilmeisen perusteeton".

***
Heikki: "It has become harder for asylum seekers to contribute to the labour market - the six-month period when they are not allowed to work is twice longer than before."

Roope: "This only applies to unknown asylum seekers who don't have proper documentation with them."

Suurimmalla osalla turvapaikanhakijoista ei ole riittäväksi katsottuja dokumentteja mukanaan. Faktisesti lakimuutos koskee suurinta osaa turvapaikanhakijoista.

Asiakirjojen epäselvyydet voivat johtua muun muassa lähtömaan sekavasta tilanteesta, romahtaneesta tai puutteellisesta hallinnosta. Ulkomaalaislaki ei edellytä sitä, että turvapaikanhakijalla on kunnossa olevat matkustusasiakirjat ja henkilöpaperit, sillä tällaisia hän ei välttämättä ole voinut hankkia. Ei varsinkaan, jos hän pakenee oman valtionsa – sen jonka kansalainen hän on – harjoittamaa henkilökohtaista vainoa.

Kts. esim 1) Medical Foundation for the Care of Victims of Torture: “Staying alive by accident: torture survivors from Turkey in the UK” , 2

Raportin mukaan 16 kyseisen kidutettujen kuntoutuskeskuksen asiakasta oli saanut pakolaisstatuksen Britanniasta raportin kirjoittamisajanjaksona. Näistä kuudestatoista ihmisestä vain kaksi oli saapunut Britanniaan omalla passillaan. Kuudella oli ollut väärennetty passi, neljällä ei matkustusasiakirjoja ollenkaan.

Keskustelua Markku Heikkisen ohjelmassa

Olin tiistaiaamuna 7.9.2010 Markku Heikkisen ohjelmassa puhumassa maahanmuutto- ja maahanmuuttajapolitiikasta.

Ohjelmaa voi kuunnella täällä.

Puhumassa oli lisäkseni kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta sekä johtava sosiaalityöntekijä Heli Härkönen.

Ohjelmassa ei tietenkään pysty käsittelemään kaikkia kansainvälisen politiikanteon, maahantulokontrollin ja kotoutumisen teemoja yhtä kokonaisvaltaisesti kuin kirjoitetussa tekstissä, varsinkin kun puhujia on monta.

Mikäli kellä on kysymyksiä tai kommentteja ohjelmaan liittyen, niitä voi esittää myös tämän blogin kautta.

Haastatteluni Migration Onlinessa

Tsekkiläisellä internet-sivustolla www.migrationonline.cz on julkaistu haastatteluni, jossa käsittelen suomalaista maahanmuutto- ja maahanmuuttajapolitiikkaa.

Migration Online keskittyy ensisijaisesti Keski- ja Itä-euroopan maahanmuuttopoliittisiin kysymyksiin, ja näiden maiden politiikoista kiinnostuneen kannattaa käydä sivustolla.

Varsinainen haastatteluni "The Migration debate is being securitised" löytyy allaolevasta osoitteesta:

http://www.migrationonline.cz/e-library/?x=2256788

Pari sanaa viikonvaihteeksi uskonnonvapaudesta

Kesällä ei ehdi kirjoittaa blogiin juuri yhtään. Meneillään on tieteellisen artikkelin kirjoittaminen, johon kaikki kesäpuuhien keskellä vähäiset kirjoitusvoimavarat tulee suunnata.

Helsingin Sanomissa oli kuitenkin Kyösti Tarvainen - nimisen veijarin vieraskynäkirjoitus, jossa hän näkee muslimit uhkaksi "ainutlaatuisen suomalaisen kulttuurin" kannalta ja näin ollen "maahanmuuttopolitiikan tarvitsevan muutoksia". Nostan kirjoituksesta inspiroituneena esiin pari vanhaa kirjoitustani. Sitä ennen muutama pointti:

1. Minua ei kiinnosta tsaarinarmeijassa sotilasuralleen ponnahduslaudan saaneen Mannerheimin viiksikarvan vertaa mitä Kyösti Tarvainen tarkoittaa "ainutlaatuisella suomalaisella kulttuurilla", mutta minä pidän Suomen perustuslakia yhtenä sen tärkeimpänä ilmenemismuotona. Siinä taataan yhdenvertaisuus lain edessä (§6):

"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

2. Jatkaen edellisestä, maahanmuuttopolitiikan tiukentaminen ihmisten uskontokunnan perusteella on Suomen perustuslain, ja mitä tärkeintä - terveen järjen- vastaista toimintaa. Uskontokunnalla ei ole mitään tekemistä laillisten ja järjellisten maahantulon estämisperusteiden (esim. Ulkomaalaislaki 2 luku , 11§, 5 momentti, yleinen järjestys ja turvallisuus, kansanterveys, Suomen kansainväliset suhteet) kanssa. Aivan kuin ei ihonvärillä, nenänpään asennolla tai sukupuolellakaan.

3. Tiedän mitä ajattelet. Lue tämä kirjoitus ajatuksen kanssa ja lopeta iniseminen. Asenteita ja mielipiteitä mitataan asenne- ja mielipidemittauksilla, ei väestötilastoilla. Piste. Asioista on voitava puhua-lalla-lalla ei ole mikään argumentti.

4. Myös perustuslakiin kirjattu uskonnon - ja omantunnon vapaus on keskeinen asia, jota pidän yhtenä tärkeimpänä osana "suomalaista kulttuuria".

5. Uskonnon- ja omantunnon vapaus on itsenäisen Suomen historiassa ollut todistettavasti todella uhattuna toisessa maailmansodassa, jolloin Stalinin Neuvostoliitto pyrki muovaamaan poliittisen järjestelmän tiedät kyllä millaiseksi.

6. Toisessa maailmansodassa Suomen riveissä -itsenäisyyden ja uskonnon- ja omantunnon vapauden puolesta- taisteli 156 asekuntoista muslimimiestä. Näistä oli upseereita kahdeksan ja aliupseereita 28. Naisista 17 osallistui lottatehtäviin. Väestöosuuteen nähden (useampi kuin joka viides osallistui sotaan, vaikka lähes puolet oli vielä vailla kansalaisoikeuksia) osallistuminen oli harvinaisenkin tiivistä. Moni muslimi heitti tässä "suomalaisen kulttuurin" puolustustyössä henkensä.

7. Minua ei kiinnosta pätkääkään se, kuinka iso määrä pokkurointia, pelleilyä ja performansseilua Suomen muslimien pitäisi sotiin osallistumisen, jalkapallotähteyden tai kokoomuksen kansanedustajaehdokkuuden lisäksi vielä tehdä, että Kyösti Tarvainen voisi nähdä muslimit osaksi sitä "ainutlaatuista suomalaista kulttuuria", jonka puolesta kansa taisteli, miehet kertoivat ja lallatilaa. Kyse on vain ja ainoastaan Kyöstin omasta ongelmasta.

8. Suomen muslimien ei tarvitse vakuuttaa ketään kuulumisestaan suomalaiseen yhteiskuntaan. He ovat elimellinen osa suomalaista yhteiskuntaa.

9. Eri asia on sitten se, millä tavoin Kyösti Tarvainen ja muut klovnit ovat kotoutuneet uskonnon- ja omantunnonvapautta kunnioittavaan Suomeen. Sekään ei minua kiinnosta vähääkään.

10. Minua kiinnostaa pelkästään oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus.

Ja tässä siis ne tekstit, jotka nostan ylös:

Islam elää valistusaikaa

Kotoutuivatko pojat sodasta?

ETMU ry:n uusi blogi

Etnisten suhteiden ja kansainvälisen liikkuvuuden tutkimuksen seura ETMU ry on uudistanut kotisivujaan.

Uutena toimintona on ETMU - blogi, jossa on lyhyitä ja helppolukuisempia tekstejä ajankohtaisista aiheista.

Myös vertaisarvioitu, tieteellinen verkkolehti Finnish Journal of Ethnicity and Migration ilmestyy entiseen tapaansa.

Etmu - blogissa on esimerkiksi varsin mielenkiintoinen Marja Tiilikaisen kirjoittama kolumni, jossa kommentoidaan Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Niemisen viimeisintä sensaatiohakuista stunttia ja räikeätä journalistin ohjeiden huomiotta jättämistä, jonka seurauksena Niemisen jutussa haastateltu nuorimies menetti harjoittelupaikkansa.

ETMU:n kotisivut ja blogi ovat tarpeellista luettavaa niille, keitä kiinnostaa asiavirheistä vapaa tieto maahanmuuttajuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Jokainen ihminen on eri asia

Ihminen joutuu yleensä epämukavaan tilanteeseen, jos hän joutuu esiintymään yhden olemisensa osan edustajana.

Edustustilanteita ovat tilanteet, joissa ihminen on määritelty ainoaksi paikalla olevaksi joksikin, esimerkiksi suomalaiseksi, mieheksi tai naiseksi. Hänen tehtävänään ”niihin” kuuluvana on raportoida, miten ”ne” ajattelevat.

Olen ollut usein työyhteisöissä tai epävirallisemmissa tilanteissa, joissa olen ainut mies. ”Kerropas nyt miesnäkökulmainen kanta tähän asiaan, hehheh” – kahvipöytäkeskustelut ovat yleensä hauskoja, koska niissä ihmiset ovat harvoin vakavissaan ja henkilö voi itsekin laittaa lekkeriksi.

Tilanteet muuttuvat kuitenkin rasittaviksi, jos kaikki yhteiset keskustelut alkavat noudattaa käsikirjoitusta, jossa ainoa mahdollisuus osallistua sosiaaliseen toimintaan on silloin kun joku pyytää: ”kerropas nyt sinä se miesnäkökulma”.

Tällöin kyse on yksinkertaisesti marginalisoinnista ja siitä, että ihmistä ei kohdella ihmisenä. Vaikka sukupuolella on vaikutusta siihen miten ihminen havainnoi ja kokee asioita (ei ole väliä onko kyse opitusta vai synnynnäisestä asiasta), se ei ole ikinä ainut ihmisen olemisen osa. On rasittavaa, jos jokin toimintani tai tykkäämiseni selitetään jonkun ulkopuolisen toimesta monoliittisesti sillä, että olen mies. Vielä rasittavampaa on, jos vastakommenttini, ”ei se nyt pelkästään siitä johdu”, dumpataan väitteellä, että toimintani johtuu jotenkin ”tiedostamattomasti” siitä, että olen mies.

Marginalisoivaan käyttäytymiseen on syyllistynyt niitäkin, jotka tuntevat niin Judith Butlerin tuotannon kuin tasa-arvolainkin läpikotaisin ja joiden mielestä yhdenvertaisuus on tärkeä asia.

***

Kun olin Saudi-Arabiassa, oli mukavaa huomata, että tavalliset paikalliset ihmiset eivät tiedä mitään muuta Suomesta kuin korkeintaan ”Nokia number one!” ja joitain legendoja suomalaisista sairaanhoitajista. Näin ainakin pintatason keskustelut lähtivät käyntiin helposti. Euroopassa suomalainen on automaattisesti juoppojuntti ja ranskalainen tyylikäs riippumatta siitä mitä hän tekee tai pitää päällään, mikä nostaa joidenkin heikkoitsetuntoisten eurooppalaisten kynnystä lähteä tekemisiin suomalaisten kanssa. Saudeilla en havainnut samaa, koska heillä ei ole valmista suomalaislokeroa - omista naapurimaista ja vähemmistöistä stereotypioita kyllä löytyy, ja valitettavasti ne myös joskus konkretisoituvat suoranaiseksi väkivallaksi ja orjuuttamiseksi.

Toisaalta Suomi laskettiin Saudi-Arabiassa epämääräisen ”lännen” joukkoon. Näin ollen kahvipöytä – ja ravintolakeskusteluissa – varsinkin keski- ja eläkeikäisten setien kanssa- jouduin myös vastaamaan yhdysvaltalaisten sotilaiden syntejä koskeviin kysymyksiin. Yhdysvallat oli näet se näkyvimmällä tavalla Lähi-idässä läsnä oleva länsi.

Usein päiviteltiin: ”ne amerikkalaiset tekivät semmoista; siinä taas nähtiin mitä on länsimainen kulttuuri ja mitä se saa aikaan, miksi te ette tee mitään, tekopyhiä olette siellä, mokomat”.

Saudiarabialaiset eläkeläismiehet, huolimatta saudivaatetuksestaan, muistuttivat huomattavan paljon suomalaisia eläkeläismiehiä, jotka jakavat näkemyksiään – tai siis tietävät tosiseikat - maalimanpolliitiikasta ja siitä, mitä se Opama oikeasti aikoo.



Miehet käyvät keskustelua.

Miesten länttä koskevia analyyseja kuunnellessa tuli hetkellinen aistimus siitä, millaista on olla vieraana keskellä yhteiskuntaa, jonka jäsenillä on filosofi Johanna Tukiaista lainatakseni ”hirveästi mielipiteitä” siitä mihin kuulun, mikä on minulle tärkeää ja mikä ohjaa ajatteluani ja toimintaani. Se, mitä itse sanon, ei välttämättä ole tärkeää, vaan pelkkä yksittäistapaus josta ei voi yleistää.

***

En kadehdi ihmisiä, jotka määritellään maahanmuuttajanaisiksi tai maahanmuuttajamiehiksi. Toki sukupuolisuuden kautta tapahtuva maahanmuuttajuuden tarkastelu on ääritärkeää, jotta päästäisiin perusteellisemmin vavisuttamaan keskustelupalstan tietotoimiston kautta muotoutunutta etukäteisoletusta siitä, että ”muualta tullut musliminainen”, 2, olisi automaattisesti emansipoituneen länsimaisen naisen ideaalityypin vastakohta, jälkeenjäänyt, alistettu ja passiivinen.

Toki mahdolliset alistustilanteet ja haitalliset perinteet täytyy tunnistaa ajoissa ja laadukkaasti, mutta ihmisen määritteleminen alistetuksi tai alistajaksi pelkästään hänen lähtömaansa tai uskontonsa perusteella ei ole ongelmatilanteiden laadukasta tunnistamista. Se ei itse asiassa ole tunnistamista ollenkaan vaan kuuntelemattomuutta ja tottumuksiin takertumista. Kyse on täysin samanlaisesta halla-aholaisesta hysteriahikoilusta kuin sen lentokoneen miehistöllä, joka terrori-iskun pelossaan pakeni ohjaamon ikkunasta alkuvuodesta 2002, kun he havaitsivat matkustamossa thawbiin pukeutuneen saudimiehen.

***

Hysteeristen ylilyöntien välttämiseksi tarvitaan usein julkisia tilaisuuksia, joissa henkilöt –miehet ja naiset- kertovat omista kokemuksistaan. Oikeiden henkilöiden avulla on helpompi lähestyä myös tilastollisia tosiseikkoja, esimerkiksi sitä, että kansainvälisen suojelun perusteella maahan tulleiden työllisyys ja työttömyys ei ole koskaan pysynyt samana, vaan muuttuu iän, yleisen talous- ja työllisyystilanteen, maassaoloajan, perhetilanteen, työnantajan asenteiden, kielitaidon, koulutuksen ja kontaktien määrän mukana., 2

Olinkin jo aikaisemmin todennut, että vuosina 2002-2008 afganistanilaisten työttömyys laski 16,6 prosenttiyksikköä, bosnia-hertzegovinalaisten 18.5 prosenttiyksikköä, irakilaisten 14.1 prosenttiyksikköä, iranilaisten 17.6 prosenttiyksikköä, jugoslavia+ltv:n 15.1 prosenttiyksikköä, somalialaisten 16.5 prosenttiyksikköä.

Konkreettisten ihmisten avulla voi myös konkretisoida sen itsestäänselvyyden, että pukeutumistyyli ei ole yksin vaikuttanut ihmisen mahdollisuuksiin menestyä yhteiskunnassa (paitsi ehkä silloin kun huivikiellon takia on menetetty mahdollisuus työharjoitteluun).

Framille tulemisessa on kuitenkin omat vaaransa, jos ihminen ”personoituu” ja romanschatzoituu liian helposti hauskoja anekdootteja kertovaksi fatbardhehetemajksi. On vain haitaksi, jos ihmisestä tehdään showmannekiini, jonka lapsesta asti totuutena omaksuttujen ajatusten uudelleentyöstämisen vaikea prosessi mankeloituu ”kappas kun sattuikaan kun silloin sanoin perkele vaikka piti sanoa pirtelö”, hehhee-hahhaa- asiaksi.

Romantisointi ja liian innokas ”menestystarinoiden” käyttö on hysteerisen hikoilun toinen puolisko, batiikkipaitaan ja palestiinalaishuiviin sonnustautunut Jussin sisko Caisa Halla-aho.

***

Oli mielenkiintoista eräässä miestapaamisessa havaita, että eräs umpisuomalaismies latoi tavalliset veronmaksajienrahoillanetuleetännejaaiheuttaakaikkeapahaa – pläjäykset täsmälleen samaan tyyliin kuin amerikkalaisten takia uppoavaa itää analysoivat Riadin saudimiehet. Vielä kiintoisampaa oli se, että ryhmässä oli ollut ties kuin pitkään islaminuskoinen maahanmuuttajamies. Hän oli ”eri asia”.

Vaikka umpisuomalaismiehen yhteiskunnallisen analyysin kanssa on vaikea olla samaa mieltä, hänen ilmaisussaan kiteytyy jotain todellista. Se ihminen, jonka tuntee henkilökohtaisesti, on aina eri asia.

Jokainen ihminen on eri asia. Jokainen ihminen tuntee jonkun henkilökohtaisesti.

Poliisin ja tiedotusvälineiden ulkomaalaisviestintä kaipaa hieman hiomista

Luin Helsingin Sanomien uutisen, joka on päivätty 12.4.2010.

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että "ulkomaalaistaustaiset varasryhmät ilmestyvät katukuvaan näinä päivinä." Uutisessa on haastateltu Rikosylikonstaapeli Erkki Lainetta Kanta-Hämeen poliisilaitokselta.

Helsingin Sanomat kertoo:

"Poliisi kehottaa valppauteen etenkin pankkiautomaateilla asioitaessa. Valppauteen on Laineen mukaan syytä, mikäli automaattien läheisyydessä seisoskelee epäilyttävän oloisia ihmisiä."

Kun olen pankkiautomaatilla, toimin aina valppaasti, mutta etenkin yöaikaan, jolloin lähistöllä pyörii jos jonkinlaista suharia. Vaikka olenkin toiminut tutkijana, minulle ei yleensä jää aikaa selvittää, mikä on lähellä pyörivän ördääjän syntymämaa, äidinkieli tai kansalaisuus. Olennaista on se, miten toimija käyttäytyy. Jos hän tulee erityisen lähelle tölpöttämään, käsken hänen suksia kuuseen, oli hän sitten minkä näköinen, kokoinen tai ääninen tahansa.

Tiedän, että tietty ulkonäkö tai vieraan kielen puhuminen voi ilmentää ihmisen "ulkomaalaistaustaisuutta", mutta rikollisuutta ne eivät ilmennä kun vain paranoidisen skitsofrenian hankkineiden henkilöiden tai Teemu Lahtisen äänestäjien mielestä.

Kuka tahansa kohtuullisella ällillä varustettu ymmärtää, että ilmaisun "ulkomaalaistaustaiset varasryhmät ilmestyvät katukuvaan näinä päivinä" informaatioarvo ennaltaehkäisymielessä on täysin sama kuin ilmaisun "varasryhmät ilmestyvät katukuvaan näinä päivinä".

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 Suomen väestöstä ulkomailla syntyneitä oli 233 183, vieraskielisiä 207 037 ja ulkomaan kansalaisia 155 705.

Koko ryhmän leimaaminen summan mutikassa kertoo siitä, että poliisiviranomaisten ja tiedotusvälineiden tulisi - näin diplomaattisesti sanottuna - "kehittää viestintäosaamistaan".

Poliisiammattikorkeakoululta on ilmaantunut muutama hyvä kirja, joiden toivoisi päätyvän niin poliisien kuin toimittajienkin lukulistalle.

Arno Tanner & Laura Koivisto-Khazaal: Maahanmuutto- ja ulkomaalaisviranomaiset mediassa : näkyvyys, viestinnän laatu ja osallistuminen keskusteluun. Raja- ja merivartiokoulun julkaisusarja 1, tutkimuksia 2/2009

Arno Tanner (toim.): Poliisi ja maahanmuuttajat - Kohti kotoutumista edistävää vuorovaikutusta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja67/2008

Laura Peutere: Rasistisia piirteitä sisältävät rikosepäilyt rikosprosessissa - Tapaustutkimus Helsingistä 2006 73/2008 (web- julkaisu tässä)

Aiheesta on myös kirjoitettu Journalismikritiikin vuosikirjassa 2010 , kirjassa "En ole rasisti, mutta...- maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä" (Vastapaino 2009) sekä myös Pentti Raittilan toimittamassa teoksessa "Etnisyys ja Rasismi Journalismissa" (Suomen Journalistiliitto 2002)

Jutta Urpilainen ei tunne Suomen lakia

Katsoin eilen A-talk-ohjelmaa, jossa Jutta Urpilainen toisteli maanisesti täysin sisällötöntä "maassamaantavalla, maassamaantavalla, maassamaantavalla"- mantraansa, ja viittasi tällä Suomen lakien noudattamiseen.

Omasta mielestäni yksi tärkeimmistä Suomen laeista on perustuslaki, jossa säädetään esimerkiksi siitä, että eduskunta säätää lait parlamentaarisessa prosessissa. Demokratiaan kuuluu se, että voimassa olevia lakeja muutetaan ja kumotaan ja uusia säädetään - tämä on eduskunnan ydintyötä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa maahanmuuttajaväestö osallistuu prosesseihin, joissa laeista keskustellaan. Pelkkä passiivinen lain kohteena oleminen on alistumista "suvereenin", kuninkaan valtaan.

Oletus siitä, että suomalaiset muodostaisivat jonkin homogeenisen arvoyhteisön, jonka arvot olisivat havaittavissa Suomen laeista on ongelmallinen. Veikkaan, että kovin moni vihreä saattaa olla esimerkiksi hedelmöityshoitoasioista eri mieltä kuin Päivi Räsänen. Se, että sosialidemokraattinen puolue hallituksessa ollessaan poisti varallisuusveron eikä parantanut millään tavoin opiskelijan asemaa, kuvastaa toki sitä että puolue omaksui kokoomuslaisen "vastakkainasettelujen aika on ohi" - linjan ennen kuin Kokoomus slogania ehti edes keksiä. SDP on täysin Kokoomuksen talutusnuorassa, eikä sillä ole mitään linjaa juuri mistään asiasta.

Sosialidemokraattisen puolueen linjattomuudesta ja perseääliöydestä ei kuitenkaan voi johtaa ajatusta siitä, ettei linjaeroja niin tulopolitiikasta, ympäristöpolitiikasta, työelämän pelisäännöistä, kuntien tehtävistä kuin elintarviketurvallisuudesta olisi aidosti olemassa.

Yksi linjaero koskee sitä, millaisina toimijoina maahanmuuttajaväestö tulisi nähdä. Sosialidemokraattinen puolue näkee maahanmuuttajat ilmeisesti vain ja ainoastaan potentiaalisina rikollisina, koska puolueen ainut maahanmuuttajapoliittinen linjaus oli se, että maahanmuuttajien tulee noudattaa Suomen lakia. Lähes kaikki muut puolueet näkevät maahanmuuttajien yhteiskunnallisen aseman pohdinnassaan muitakin elementtejä. Lakien rikkominen heijastaa yleensä sitä yhteiskunnallista ja sosioekonomista asemaa, missä ihminen - riippumatta ulkonäöstään tai oleskelustatuksestaan- on.

Lisäksi Urpilaista näyttäisi pelottavan se, että maahanmuuttajat osallistuessaan yhteiskunnan toimintaan voisivat päästä parlamenttiin, säätämään siis Suomen lakeja, "maan tapoja". Sen, joka pelkää esimerkiksi vähemmistöuskonnon jäsenten toimivan yhtenä könttänä jossain asiassa, kannattaa lukea kirjoitukseni "islam elää valistusaikaa".

Kuvaavaa on se, että Jutta Urpilainen ei itse tunne Suomen lakia. A-Talkissa hän jokelsi siitä, että "miksi pitää tänne pitää tuoda työperäisiä maahanmuuttajia kun on omiakin työttömiä".

Ilmeisesti Urpilainen ei tiedä, että työperäisen oleskeluluvan saamista varten tarvitaan työ- ja elinkeinotoimiston lausunto. Työntekijän oleskelulupaa myönnettäessä otetaan huomioon työmarkkinoilla olevan työvoiman saatavuus ja pyritään varmistamaan, ettei työmarkkinoilla jo olevien työllistyminen esty. Näin on sekä nykylaissa että käsittelyn alla olevassa Hallituksen esityksessä:

"Jatkossa Suomessa jo olevan työvoiman kilpailukyky varmistettaisiin työehtojen noudattamisen tehokkaalla ennakko- ja jälkivalvonnalla. Uudistuksen yhteydessä työehtojen ennakkovalvontaa tehostettaisiin kaikkien työntekijän oleskelulupien osalta. Ennakkovalvonta tehostuisi, koska ennakkovalvonta laajentuu ehdotuksen mukaan koskemaan kaikkia Maahanmuuttoviraston myöntämiä työntekijän oleskelulupia. Ensimmäisen oleskeluluvan ja jatkoluvan myöntävä vastuuviranomainen olisi päävastuussa ennakkovalvonnasta.

Valvonnan piiriin kuuluisi toimeentuloedellytysten arviointi, työehdot, työnantajan edellytysten toimia työnantajana arviointi sekä sen varmistaminen, että työntekijän oleskelulupa myönnetään vain edellytykset täyttävälle henkilölle, jos työssä vaaditaan erityistä pätevyyttä tai hyväksyttyä terveydentilaa. Ennakkovalvonnan laajentuessa koskemaan kaikkia Maahanmuuttoviraston myöntämiä työntekijän oleskelulupia ja valvonnan tehokkaaksi toteuttamiseksi on tärkeää, että lupamenettelyyn liittyvää työehtojen ja työnantajan edellytysten ennakkovalvontaa tähän asti TE-toimistojen työlupayksiköissä tehneen henkilöstön osaaminen siirtyy uuteen päätöksenteko-organisaatioon."

Tehokas työehtojen ja palkkauksen ennakko- ja jälkivalvonta on turvattava sen jälkeen kun vastuu lupien myöntämisessä siirtyy kokonaan Maahanmuuttovirastolle. Maassa maan tavalla- hokeminen ei liity millään tavoin työolojen valvontaan, vaan työtä tekeviin kohdistuvana herjailuna se kertoo pelkästään asiantuntemattomuudesta ja poliittisen mielikuvituksen puutteesta.

Se, että työväen perinteestä ponnistavan puolueen puheenjohtaja ei tunne Suomen työlainsäädäntöä, kuvastaa puolueen tilaa aika paljon.

Ehkä demareiden kannattaisi näin ollen lukea työ- ja elinkeinoministeriön esite siitä, mitä pelisääntöjä työntekoon Suomessa tällä hetkellä liittyy.

Maapallolla maapallon tavalla

Itsenäiset valtiot ovat sidoksissa kansainvälisiin sopimuksiin jo synnystään lähtien. Mikäli maan itsenäistymistä ei tunnusteta ulkomailla, itsenäisyysjulistusten merkitys jää symboliselle ja sosiaaliselle tasolle. Tiedän ihmisen, joka on perustanut – muistaakseni jonnekin Kolin lähistölle – Pöllövaaran Autonomisen Tasavallan lippuineen ja mottoineen, mutta toistaiseksi tätä valtiota ei ole tunnustettu sen kummemmin Suomessa kuin ulkomaillakaan.

Usein itsenäisyyden tunnustaminen johtaa pidemmällä aikavälillä diplomaattisuhteiden solmimiseen, jotka paitsi parantavat ulkomailla vaikeuksiin joutuneen oikeussuojaa, myös helpottavat kauppasuhteiden solmimista. Kauppasuhteet kehittävät vientiä ja tuontia, jotka taas ovat perusedellytys sille, että ihmisillä on varaa elää maassaan säällisellä tavalla. Ei ole olemassa –eikä ole koskaan ollut- itsenäistä valtiota, joka ei samalla olisi sidoksissa globaaliin järjestelmään.

On toki selvää, että Yhdysvallat ei vapise jos Trinidad&Tobago toteaa että peli ei vetele. Tämä ei kuitenkaan poista juuri sitä tosiseikkaa, että kansainvälisesti sopimalla ja liittoutumalla pienet maat tulevat paremmin kuulluksi kuin yksinään.

***

Historian saatossa Suomen valtio on solminut koko joukon kansainvälisiä sopimuksia – niin kahdenvälisiä kuin monenvälisiäkin. Kaikkiin sopimuksiin liittymisestä ovat päättäneet Suomen kansalaisten vaaleilla vastuulliseen asemaan valitsemat päättäjät. Internet on mahdollistanut sen, että kaikki valtiosopimukset ovat kenen tahansa luettavissa muutamalla klikkauksella ulkoasiainministeriön sivuilta.

Lista kahdenvälisistä sopimuksista

Lista monenvälisistä sopimuksista

Valtiosopimukset Finlexissä

***

Vuonna 26.4.1935 allekirjoitettu, 14.11.1935 ratifioitu ja 14.5.1936 voimaan tullut

”juustonäytteiden ottomenetelmien ja juustojen analysin yhdenmukaistamisesta tehty yleissopimus” sanoo artiklassa 2 näin:

”Näytteiden otto on suoritettava ottaen huomioon juuston laadun, sen koon ja aineen kiinteyden. Näytteiden on edustettava niin tarkkaan kuin mahdollista jokaista syötäväksi kelpaavaa juuston osaa ja ne on otettava tämän sopimuksen A-liitteen määräysten mukaisesti.”

A-liite ilmaisee muun muassa seuraavia seikkoja:
” Juustonäytteiden otossa on seuraavat ohjeet huomioonotettava:
a) Pienten juustojen näytteenotossa on yleensä sektorin leikkaaminen sopivampaa kuin kairaus. Jos juuston ikä on yli yhden kuukauden on kairaus toimitettava.
Jos näyte otetaan kairalla on sen koko valittava juuston suuruuden mukaan.
1. Kaira pistetään juuston lattean pinnan läpi, 10-20 senttiä sen reunasta, vinosti keskustaan päin, esim. kun seuraavista juustolajeista otetaan näytteitä: Grana, Gorgonzola, Emmental, Gruyère, Ovari (5 kg), Fontina y. m.
2. Kairaus suoritetaan juuston keskustan läpi sen toisesta puolesta vastakkaiseen pintaan asti, esim. jos näytteitä otetaan Edamjuustosta (paino 2 kg ja yli), Provolone, Caciocavallo j. n. e.
3. Kaira suunnataan vaakasuorasti pystysuoran syrjäpinnan keskikohdan läpi juuston keskipaikkaan asti, esim. seuraavien juustolajien näytteenotossa: Gouda (paino 2 kg tai yli), Pecorino romain, Tilsit y. m.
4. Jos juusto myydään rasiassa tai muussa pakkauksessa, kuten esim. Caillebotte, Brynza y. m., otetaan näyte kairaamalla vinosti alaspäin läpi päällyksen koko sisällön.”

Koska tieto, tiede, käsitykset, valtiot ja ihmiset muuttuvat, myös sopimukset muuttuvat, vanhenevat ja uusia tehdään. En tiedä, millaiset sopimukset juustonäytteiden ottamisesta ovat tällä hetkellä tärkeimpiä. Itsestään selvää kuitenkin on, että monet Suomea sitovat ja lainsäädäntöä muovaavat sopimukset menivät mikrotason asioihin jo kauan ennen EU:hun tai edes YK:hon liittymistä – mikä ei ole välttämättä ollenkaan paha asia.

***

Viime aikoina monet ovat puhuneet rasismista. Mikäli rasismikysymystä ajattelee Suomen laissa vaikuttavaksi tulleiden rasismimääritelmien näkökulmasta, yksi tärkeimmistä kansainvälisistä sopimuksista on ”kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus”(International Convention on the Elimination of All Forms of Racial Discrimination=ICERD), jonka Suomi allekirjoitti 16.6.1970 ja ratifioi 14.7.1970.

Vaikka sopimusta voidaan kritisoida monista näkökulmista, se tarjoaa hyvät lähtökohdat tarkastella sitä, mitä rasismi tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.

Sopimuksen ensimmäisessä artiklassa nähdään seuraavanlaiset määritelmät ja rajaukset:

” 1. Tässä yleissopimuksessa tarkoittaa käsite "rotusyrjintä" kaikkea rotuun, ihonväriin syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.

2. Tämä yleissopimus ei koske sitä erottelua, poissulkemista, rajoittamista tai etuoikeuksien myöntämistä, jota tämän yleissopimuksen sopimusvaltio harjoittaa kansalaisten ja ei-kansalaisten välillä.

3. Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava vaikuttavan sopimusvaltioiden kansallisuutta, kansalaisuutta tai kansalaistamista koskevaan lainsäädäntöön edellyttäen, että tällaiset säännökset eivät aiheuta syrjintää mitään erityistä kansallisuutta kohtaan.

4. Rotusyrjinnäksi ei ole katsottava erityisiä toimenpiteitä, joiden ainoana tarkoituksena on taata riittävä edistys tietyille rodullisille tai etnisille ryhmille tahi yksilöille, jotka tarvitsevat välttämättömänä pidettävää suojelua sen varmistamiseksi, että nämä ryhmät tai yksilöt voivat yhtäläisesti nauttia ja käyttää ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Edellytyksenä on kuitenkin, että tällaiset toimet eivät johda erilaisten oikeuksien voimassa pitämiseen eri roturyhmille ja että niitä ei jatketa sen jälkeen, kun tavoite, jonka vuoksi niihin ryhdyttiin, on saavutettu. ”

Vaikka ensimmäisen artiklan kohta 3 selventää kohtaa 2, herättää kohta 2 silti monilla kysymysmerkkejä ja väärinymmärryksiä. Tästä syystä kohtaa on selvennetty suosituksella n:o 30, joka korostaa valtiottomien ihmisten aseman huomioonottoa.

Globaalissakin maailmassa siis nähdään, että kansalaisuudettomuus asettaa monet haavoittuvaan ja oikeudettomaan asemaan. Tämä näkyy selvästi niissä maissa, esimerkiksi Saudi-Arabiassa ja Kuwaitissa, joissa on historiallisia kansalaisuudettomien yhteisöjä.

Siksi kansalaisuudettomuudesta ei puhuta vain ICERD- sopimuksen suosituksen 30 yhteydessä, vaan myös ”Yleissopimuksessa kansalaisuudettomuuden vähentämisestä”, jonka Suomi on omalta osaltaan saattanut asetuksella voimaan 5.11.2008.

ICERD – sopimuksessa on kiintoisaa se, että ihmisen uskonnollista vakaumusta – oli tämä sitten islam, ateismi, kristinusko tai Usko Suureen Bobiin – ei mainita sopimuksessa lainkaan. Suomea kuitenkin sitoo Euroopan ihmisoikeussopimus. Se kieltää syrjinnän uskonnon ja elämänkatsomuksen perusteella. Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 14 ilmaisee seuraavan seikan:

”Tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.”

***

Valtioilla on siis oikeus säädellä maahantuloa ja maasta poistumista ilman, että tämä säätely olisi itsessään rasismia tai syrjintää. Valtiot saavat liikkumisen kontrolloinnissaan asettaa sekä oman maan kansalaiset että alueelliset kansalaiset (esimerkiksi EU-kansalaiset ja ETA-kansalaiset) eri asemaan kuin muut, vaikkapa viisumivapausjärjestelmin. Tämä ei ole vielä minkään kansallisen, uskonnollisen tai etnisen ryhmän syrjintää sen koommin juridisessa kuin missään muussakaan mielessä. Olennaista on se, että kansalaisiksi nähtyjen ryhmään kohdistuvassa kontrollissa ei käytetä mitään uskontoon, ihonväriin, nenänpään asentoon tai etnisyyteen liittyvää nokkimisjärjestystä (esimerkiksi Romanian EU-kansalaisten ja Ranskan EU-kansalaisten välillä).

Sama koskee ei-kansalaisia. Valtio syyllistyisi rasismiin ja syrjintään, jos se asettaisi jonkin tietyn etnisen, uskonnollisen tai kansallisen ryhmän selkeästi eriarvoiseen asemaan maahantulon kontrollin politiikassaan. Vaikkapa Etelä-Afrikan, Israelin, Yhdysvaltain tai Somalian kansalaisuuden tai kansalaisuudettomuuden asettaminen kategoriseksi oleskeluluvan saamisen esteeksi olisi rasismia. Pilkuntarkka ihminen saattaisi sanoa, että uskontokunnan, vaikkapa islamin tai ateismin, asettaminen oleskeluluvan saannin esteeksi ei ole rasismia, vaan yhtälailla tuomittavaa syrjintää uskonnon tai elämänkatsomuksen perusteella.

***

Rasismia ja syrjintää ei siis ole juridisesti ollenkaan vaikea määritellä. Hankalampia ovat käytännön arjen tilanteet, joissa ihmiset kokevat tulleensa syrjityiksi, sivuutetuiksi ja joissa heidän huoliaan ja mielipiteitään ei oteta vakavasti.

Käytin taannoin pro gradu – työssäni havaintokokemuksiini pohjautuen sanaa ”rasistijokeri”. Tarkoitin sillä joillain läksykerhon pojilla havaitsemaani käyttäytymistä, jossa näennäiseen rasismiin vedoten pyrittiin väistämään oma vastuu hankalista ja noloista tilanteista, joihin oli jouduttu. Tällaisia saattoivat olla esimerkiksi sellaiset tilanteet, jossa poika oli tehnyt jotain perusteinimäisen typerää ja josta sai kuulla ohjaajalta mielestäni asiallista palautetta. Usein poika joko syytti palautetta antaneita ihmisiä suoraan rasisteiksi, tai vaihtoehtoisesti heittäytyi marttyyriksi ”joo mää oon paha maahanmuuttaja, päätetään sitten niin” – tyylisellä puhunnalla.

Mielestäni toiminta oli hyvin identtistä sen käyttäytymisen kanssa mitä itsekin harrastin yläasteikäisenä. Hankaliin tilanteisiin löytyi aina syylliseksi joko ”systeemi” tai sitten vaihtoehtoisesti olin ”paska ihminen”.

Rasistijokeri on ilmiönä mielestäni olemassa, mutta se pitäisi tulkita yhtenä sosiaalisen toiminnan tapana, keittiöpsykologin termein ”defenssinä”, jolla yritetään päästä ulos tilanteesta, joka tuntuu kalvavan nololta ja hieman hävettävältä.

Sitä ei pitäisi missään nimessä nähdä jonain todisteena siitä, että maahanmuuttajat eivät ”oikeasti” kohtaa rasismia. Päin vastoin, arkipäivän rasismikokemukset ja vastoinkäymiset suomalaisessa yhteiskunnassa voivat vaikuttaa siihen, että väärinymmärrykset ja pettymykset tulkitaan rasismikehikossa.

Tulkitsin joskus nuorempana sosiaalisen toiminnan epäonnistumisiani huuli-ienhalkiollani, ajattelin näet että tytöt eivät tykkää epäsymmetrisestä naamasta. Voi olla, että useissakin tilanteissa liioittelin huuli-ienhalkion merkitystä, vedin siis (itselleni) esiin ”huuli-ienhalkiokortin”. Ehkä pelkkä perusverbaliikan ja kitaransoiton taitojen harjoittaminen olisi ollut tykkäämistavoitteen kannalta toimivampaa kuin oman ulkonäön voivotteleminen. Taitojenkehittelyyn siirtyminen huuli-ienhalkio/rasismikehyksestä ei kuitenkaan käy hetkessä, jos on vuosia saanut kuulla olevansa ristiturpa, vinonaama, kampela, rautaturpa, huuli-Heikki ja niin edelleen. Samat problematiikat koskenevat monia ihmisiä, jotka ovat muulla tavoin poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi joutuneet kohtaamaan, eh, negatiivista erityiskohtelua.

***

Itse en edes kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa, toisin kuin useat maahanmuuttajat. Kyse ei ole yksittäistapauksista.

Taannoisen maahanmuuttajien elinolotutkimuksen mukaan väkivaltaa tai sen uhkaa oli kokenut koko Suomen väestöstä 11%, mutta somalialaisista 44%. Toiseksi eniten väkivallan tai sen uhkaa olivat kokeneet virolaiset, joiden luku oli 18%.

Venäläisillä väkivaltatilanteisiin joutuminen keskittyi nuoriin 20–34- vuotiaisiin, kun taas muilla ulkomaalaisryhmillä kokemukset jakautuivat tasaisemmin eri ikäryhmien kesken. Somalialaisiin kohdistuneet väkivaltatapaukset tapahtuivat lähes aina muualla kuin yksityisasunnossa.

Somalialaiset eivät myöskään yleensä tunteneet väkivallan tekijää entuudestaan ja arvelivat väkivallan johtuneen heidän maahanmuuttajataustastaan. Venäläisistä ja virolaisista taas joka viides kertoi viimeisen väkivaltatapauksen sattuneen yksityisasunnossa
ja lisäksi 25–30 % kertoi tunteneensa tekijän hyvin. Venäläisistä (33 %) ja virolaisista (42 %) paljon harvempi kuin somalialaisista (91 %) uskoi väkivallan johtuneen maahanmuuttajataustasta.

Näin suuret erot eri ryhmien välillä – varsinkin kun on kyse suoranaisesta väkivallasta ja sillä uhkailusta, mikä on vain jäävuoren huippu kaikesta toiminnasta, eivät ole selitettävissä millään "rasistikortilla" tai innokkaalla ilmoittamisella.

Väkivallan kokemista on tutkittu myös kansainvälisellä vertailulla. Taannoisessa Euroopan Unionin Perusoikeusviraston ”European Union Minorities and discrimination survey” – tutkimuksessa ilmaistaan tällainen seikka:

“The highest incidence rates for assault or threat was found for Somali respondents in Finland
– where 74 incidents of assault or threat for every 100 interviewees were recorded.

This very high rate reflects the fact that many Somalis in Finland were victims of assault or threat on several occasions within a 12 month period.

Other high incidence rates for victims of assault and threat were: 44 for every 100 North African interviewees in Italy, 42 for every 100 Roma interviewees in the Czech Republic, 40 for every 100 Roma interviewees in Poland, 40 for every 100 Somali interviewees in Denmark, 33 for every 100 Roma interviewees in Greece, and 29 for every 100 Roma interviewees in Hungary.”

Jos olisin poliitikko, keskustelisin edellä mainitusta tutkimuksesta enemmän.

Koska Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan rasistisiin rikoksiin syylliseksi
epäillyistä 89 prosenttia oli suomalaisia vuonna 2007 (89 % vuonna 2006), voidaan epäillä että moni syntysuomalainen ei toimi maassaan "maan tavalla", jos "maan tapa" määritellään lakien noudattamiseksi. Toivottavasti syyllisiksi osoittautuneet muuttavat tapojaan.

Väkivalta tai sillä uhkailu on paitsi kiellettyä, myös äärimmäisen naurettavaa toimintaa, vaikka se oikeutettaisiin millä tahansa.

Arvostelin kirjan

Olen kirjoittanut kirja-arvostelun teoksesta

Tanner, Arno; Koivisto-Khazaal, Laura: Maahanmuutto – ja ulkomaalaisviranomaiset mediassa. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 38/2009, Raja- ja merivartiokoulun julkaisusarja 1. Tutkimuksia 2/2009, 2009. 238 sivua.

Kirja-arvostelu on luettavissa osoitteesta

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/

Kuwaitin naiset eivät jääneet keittiöön

Lähetin seuraavan mielipidekirjoituksen HS:n yleisönosastoon. Sitä ei kuitenkaan julkaistu.

Tekstissä oikaistaan toimittaja Tommi Niemisen jutussa ollut asiavirhe, ja lisäksi kyseenalaistetaan se (valitettavan yleinen) käsitys siitä, että reformistisuuden aste muslimimaissa jakaantuisi sukupuolen mukaan. Kuwaitin parlamenttiin valitut naiset ovat toki reformistisia, mutta niin ovat jotkut miehetkin. Silloin kun nainen on äänestänyt (naiset saivat Kuwaitissa äänioikeuden 2005) sukupuolten välistä tasa-arvoa ajavaa miesparlamentaarikkoa (näitä ovat olleet vuoden 2005 jälkeen esimerkiksi Mohammed Al-Abduljader sekä Ali Al-Rashed), hän ei ole "jäänyt keittiöön", vaan käyttänyt äänioikeuttaan omaa yhteiskunnallista asemaansa kohentavalla tavalla. Maailmanhistoriasta ja tästäkin päivästä löytyy runsas määrä konservatiivisia naisehdokkaita, jotka nimenomaan haluavat naisten olevan keittiössä.

Ihmisiä ja ehdokkaita tulisi arvottaa heidän agendansa eikä sukupuolensa, ikänsä tai muun sellaisen ominaisuuden perusteella, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa.

***

Toimittaja Tommi Niemisen (HS 21.3.2010) mukaan Kuwaitin ”sinisiä kylttejä heiluttaneet” naiset ”jäivät keittiöön”, koska eivät oikopäätä äänioikeuden saatuaan olleet maan johdossa.

On muistettava, että ”sinisiä kylttejä heiluttaneet naiset” vaativat naisille äänioikeutta, eivät automaattista naisedustusta parlamenttiin.

Jälkimmäisen vaatiminen olisi ollut absurdia äänioikeustavoitteen kanssa, joka tähtää siihen, että kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisessa asemassa äänestäjinä ja ehdokkaina.

Keväällä 2009 Kuwaitin parlamenttiin valittiin neljä naista, ei kolmea kuten Nieminen väittää. Massouma Mubarak on entinen ministeri. Aseel Al-Awadhi ja Salwa Al-Jassar ovat olleet professoreja Kuwait Universityssa, edellinen filosofian, jälkimmäinen koulutuksen alalla. Rola Dashti on Kuwait Economic Societyn puheenjohtaja ja entinen Kuwaitin kansallisen pankin pääekonomisti.

Heitä saattoivat äänestää monet miehet, kuten miesehdokkaita saattoivat äänestää monet naiset. Tämä on jokseenkin normaalia maissa, joissa ihmisillä on aito omantunnonvapaus ja äänioikeus. Äänestyskäyttäytymisestä ei voi päätellä ihmisen sijaintia huushollissa.

Kuwaitin naisparlamentaarikot ovat pukeutuneet tiettävästi oman tahtonsa mukaisella tavalla koko tähänastisen parlamenttiuransa ajan, Al-Awadhi ja Dashti ilman huivia, Al-Jassar ja Mubarak huivin kanssa.

Ihmissalakuljettajan edunvalvoja eduskuntaan – valitse Wille Rydman

Kiintiöpakolaiset ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet Geneven pakolaissopimuksen 1§ mukaisen pakolaisstatuksen YK:n pakolaisvaltuutetulta UNHCR:ltä jo ennen Suomeen saapumistaan. Toisin sanoen UNHCR on todennut ja todistanut tiettyjen ihmisten tarvitsevan kansainvälistä suojelua. Eduskunnan päättämä Suomen vuosittainen pakolaiskiintiö on tällä hetkellä 750 ihmistä, josta noin 10-15% on varattu hätätapauksia varten.

Suomeen otettavat pakolaiset eli kansainvälistä suojelua todistetusti tarvitsevat ihmiset valitaan kiintiöön siten, että suomalaiset viranomaiset käyvät YK:n ylläpitämillä pakolaisleireillä haastattelemassa kiintiöön valittavat ihmiset. Suomi voi näin ollen käyttää omia erityiskriteerejään kiintiöpakolaisten valinnassa.

Valinnassa pyritään erityisesti ottamaan huomioon lasten ja apua kipeimmin tarvitsevien etu ja säilyttämään perhekokonaisuudet. Toissijaisena kriteerinä pidetään ”kotoutumisen edellytyksiä”, eli mahdollisuuksia toimia suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että avoimesti naisten oikeuksien toteutumista vastustava henkilö pääsee pienemmällä todennäköisyydellä Suomeen kuin kotoutumishaluinen.

Silloin kun maahanmuuttoasiat olivat vielä kahdessa eri ministeriössä ja Maahanmuuttoviraston nimi oli Ulkomaalaisvirasto, Ulkomaalaisviraston edustajat keskittyvät haastatteluissa ensisijaisesti pakolaistaustan ja uudelleensijoituksen tarpeen selvittämiseen ja työministeriön edustajat haastateltavan edellytyksiin kotoutua Suomeen. Uskon, että uudelleensijoituksen tarvetta selvittää nykyisin Maahanmuuttovirasto ja kotoutumisen edellytyksiä sisäasiainministeriön maahanmuutto-osasto, mutta mukana on toki muitakin kuten SUPO. Asiaa selvittää joka tapauksessa kokonaisvaltainen suomalainen virkamiesdelegaatio.

Kun kansainvälisen suojelun tarve on selvitetty näin ollen jo ennen Suomeen tuloa, Suomeen tultuaan kiintiöön valitulla pakolaisella on heti pysyväisluonteinen oleskelulupa, joka oikeuttaa kotikuntalain mukaiseen kotikuntaan ja myös työntekoon Suomessa.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli ihminen saa kuntapaikan, hän voi heti Suomeen tultuaan aloittaa täysipainoisen kotoutumisprosessin niin työmarkkinoihin, kansalaisyhteiskuntaan, suomalaiseen arkeen, asuinalueisiin kuin muihinkin elon realiteetteihin. Tämä nopeuttaa paitsi työllistymistä, myös kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen, ns. ”maan tapojen” oppimista, mitä niillä ikinä sitten tarkoitetaankaan.

(riippunee paljon myös kantasuomalaisista, millaisia ”maan tapoja” haluamme ihmisten ylipäänsä oppivan ja mitkä ovat ns. ”haitallisia perinteitä”, tässä terveiset sille kemistille joka tuuttasi ns.”Röppelströmit” maahanmuuttajatuttavani asuintalon edustalle)

Turvapaikanhakuprosessi, mikä kiintiöpakolaisilta jää siis kokonaan välistä pois, kestää keskimäärin 323 päivää , ja tuon ajan turvapaikanhakija asuu vastaanottokeskuksessa. Vastaanottokeskuksessa ihminen kotoutuu lähinnä vastaanottokeskukseen ja sen sosiaaliseen piiriin, ja vaarana on laitostuminen. Toisin kuin kiintiöpakolaisten kohdalla – joiden kohdalla kansainvälisen suojelun tarve on jo selvitetty sekä UNHCR:N että suomalaisviranomaisten toimesta ulkomailla – turvapaikanhakijoiden kohdalla Maahanmuuttovirasto selvittää, täyttävätkö hakijat Maahanmuuttoviraston tulkinnan mukaiset kansainvälisen suojelun kriteerit.

Tämä ei ole ilmaista, varsinkaan prosessien pitkittyessä hallinto-oikeuksissa, mahdollisesti korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vuonna 2009 noin 32% turvapaikkahakemuksista johti myönteiseen päätökseen, mikä on vähemmän kuin aikaisemmin – kielteisen päätöksen saaneet käännytetään, kun mahdolliset valitusprosessit on käyty läpi. Tämäkään ei ole ilmaista.

Kiintiöpakolaiskäytäntö on Suomen ulkomaalaislain ja Geneven pakolaissopimuksen velvoitteiden täyttämisessä yksiselitteisesti kustannustehokas ja turvapaikkaprosessia oikeudenmukaisempi ratkaisu.

***

Ennen kaikkea kiintiöpakolaiskäytäntö on myös keskeinen keino pyrittäessä siihen, että kukaan ulkopuolinen taho ei hyödy taloudellisesti ihmisen hädänalaisesta asemasta.

Kiintiöpakolaiseksi valittu ihminen ei ole lähtömaassaan riippuvainen kaikenkarvaisista kauppiaista, jotka myyvät väärennettyjä matkustusasiakirjoja, ”neuvoja” rajaviranomaisten kanssa asioimiseen, kyytejä rekkojen tavaratiloissa, ”hyväpalkkaista tarjoilijan työtä” (eli prostituoituna olemista) tai patikkapaketteja erämaiden halki. Matkustusasiakirjat valmistelee Suomen edustusto ja matkustaminen toteutuu virallisia ja turvallisia reittejä.

Kokoomuslaisille tuttuja markkinataloustermejä käyttäen: kun on kysyntää, syntyy tarjontaa. Kiintiöpakolaiskäytäntö vähentää väärennettyjen matkustusasiakirjojen sekä informaalien reittien ja kulkuvälineiden kysyntää. Se on yksi ihmiskaupan torjunnan väline, joka toimii sitä paremmin, mitä enemmän kiintiöpakolaiskäytäntöä käytetään kansainvälisesti. Nykyisin kiintiöpakolaisia ottavia maita on enemmän kuin Migrin sivuilla mainitut 15.

Mikäli kiintiöpakolaiskäytäntö poistettaisiin tai pakolaiskiintiötä pienennettäisiin, tämä vain heikentäisi niiden asemaa, joilla on jo entuudestaan muita heikommat mahdollisuudet lähteä seikkailemaan pitkin vaarallisia mantuja ja meriä. Asiaa kuvastaa se, että Suomen turvapaikanhakijoista suurin osa on miehiä: tammi-kesäkuussa vuonna 2009 turvapaikanhakijoista 22 % oli naisia, vuonna 2008 25%. Suurimmat naisten osuudet hakijoista osuivat niihin maihin, jotka ovat maantieteellisesti verrattain lähellä Suomea: Bulgariaan (52%) ja Venäjään (44%).

Kiintiöpakolaiskäytäntö takaa sen, että myös ne, joille ei omissa yhteisöissään yleensä suoda mahdollisuutta matkustaa tai jotka eivät halua matkustaa koska pelkäävät reittien, kulkuvälineiden tai ”auttajien” vaarallisuutta, pääsevät matkustamaan. Kun suomalaiset viranomaiset ovat valitsemassa UNHCR:n pakolaisstatuksen saaneita ihmisiä Suomeen, he ottavat huomioon myös sukupuolijakauman.

***

Kiintiöpakolaiskäytäntö on siis monella tapaa hyvä käytäntö, koska:

1. Se nopeuttaa kotoutumista, koska a) lähtömaata lähellä riippumattoman toimijatahon kuten UNHCR:n toimesta tehty suojelun tarpeen arviointi vähentää turvapaikanhakubyrokratiaa Suomen päässä b) oleskelulupa ja kuntapaikka jo Suomeen saapuessa orientoi ihmisen kunnolla omaksumaan uudessa asuinmaassa tarvittavia tietoja, taitoja ja asenteita c) mikäli viranomaisdelegaatio saa valikoitua kokonaisia perheitä, pakolaisen ei tarvitse Suomessa käyttää aikaa ja energiaa työläiden perheenyhdistämishakemusten tekemisiin
2. Se on kustannustehokas ja ”suomalaiselle veronmaksajalle” edullisempi käytäntö, koska turvapaikanhakuvaihe ja vastaanottokeskuksessa asumisen vaihe (mikäli kuntapaikkoja on tarjolla, näin ei aina ole) Suomessa jää kiintiöpakolaisilta kokonaan pois, ja kiintiöpakolaisilla on alusta asti työnteko-oikeus
3. Se on ihmiskauppaa sekä lähtö- ja kauttakulkumaiden harmaata taloutta vähentävä käytäntö, koska pakolaisen ei tarvitse turvautua informaalien kulkureittien, välineiden ja väärennettyjen matkustusasiakirjojen tarjoajiin
4. Se on sukupuolten välistä eriarvoisuutta vähentävä käytäntö, koska sukupuoliroolitottumuksiin liittyvät seikat, sosioekonomiset seikat, matkallelähtijän fyysisiin ja psyykkisiin ominaisuuksiin ja lähtömaan valtasuhteisiin liittyvät seikat eivät pääse vaikuttamaan siihen, keitä suomalaisista viranomaisista koostuva delegaatio kiintiöön valitsee

***

Näin ollen toivoisi, että esitettäisiin konkreettisia syitä siihen, miksi pakolaiskiintiöistä tulisi luopua. Mitä perusteita on tähän mennessä esitetty?

Wille Rydman esittää viiltävän analyysin: ”Kiintiöiden kautta voimme korkeintaan ostaa itsellemme hyvää omaatuntoa. Sillä ei ratkaista minkään sorttisia ongelmia" ja ” saadaanko me tällä tavalla pelastettua kolmansia maailmoja? Ehkä joitakin yksittäistapauksia, mutta iso kuva jää hoitamatta.”

Asia on vain valitettavasti juuri toisin päin. Kiintiöistä luopumalla ja samanaikaisella rajavalvontatekniikan lisäämisellä voimme korkeintaan ostaa itsellemme vääränlaista turvallisuudentunnetta, koska ihmiset lähtevät liikkeelle kriisialueilta joka tapauksessa ja päätyvät maiden, myös Suomen rajoille.

On täysin realistista ajatella, että jos afganistanilainen suojelun tarpeessa oleva ihminen jää valitsematta Suomen kiintiöön, hän voi pakottavan tarpeen iskiessä lähteä ihmissalakuljettajien matkaan, velkaantua salakuljettajille ja näin vahvistaa heidän harmaita markkinoitaan, päätyä Suomen rajoille, jättää turvapaikkahakemuksen, olla vastaanottokeskuksessa 323 päivää rajoitetulla työnteko-oikeudella ja vähennetyillä palveluilla, laitostua vastaanottokeskukseen ja ottaa sitä paljon parjattua turvapaikanhakijan toimeentulotukea. Onko tämä kustannustehokasta, järkevää ja realistista ulkomaalaisasioiden hoitamista? Mekanismi ei häviäisi mihinkään, vaikka Kari Rajamäki saisi ajettua läpi kokonaisen Dornier- lentokoneiden laivueen valvomaan EU:n rajoja.

Kyse ei ole edes hypoteettisesta skenaariosta, vaan oikeasti jo tapahtuneesta asiasta: pari viikkoa sitten Helsingin Sanomat uutisoi kissan kokoisin kirjaimin siitä, kuinka afgaaneja kuljettanut ihmissalakuljettajarinki jäi kiinni.

On kuitenkin tosiseikka, että ihmissalakuljettajien reitit eivät vielä pääsääntöisesti suuntaudu Suomeen. Tämä ei kuitenkaan vähennä sitä tosiseikkaa, että juuri ”ison kuvan” hoitamisessa pakolaiskiintiöt ovat erittäin realistinen tapa esimerkiksi vähentää Kreikkaan ja Italiaan suuntautuvaa laitonta siirtolaisuutta ja ihmissalakuljetusta.

Michael Winterbottomin elokuva ”In This World” kuvaa hyvin, kuinka afgaanipojan Eurooppaan suuntautuvan matkan varrella Iranin ja Levantin halki jos jonkinlaiset liikenteenharjoittajat, käärmeliemikauppiaat ja hämärämiehet hyötyvät ihmisten tarpeesta matkustaa Eurooppaan.

Mitä hyötyä Kreikalle, EU:lle ylipäänsä, Kreikan rajamaille ja ”Isolle Kuvalle” on siitä, että suomalaisen aivopiereskelijän ansiosta hämärämiesten asiakkaita olisi mahdollisesti 750 enemmän kuin aikaisemmin? 750 ihmistä ei ole paljon, mutta järjestelmien toimivuutta mitataan tarkastelemalla sitä, miten järjestelmä toimisi jos sitä toteutettaisiin isommassa kaavassa. Esimerkiksi Yhdysvaltain pakolaiskiintiö oli vuonna 2009 noin 80 000 ihmistä.

Jos Yhdysvallat päättäisi lopettaa kiintiöpakolaiskäytäntönsä, tämän suuruinen lisäporukka Euroopan rajalla saisi Kreikan huutamaan nykyisen Hoosiannan lisäksi jo kenties Aresta,
Athenaa ja Hefaistosta.

Kun Kreikka ei tälläkään hetkellä kykene kunnolla hoitamaan turvapaikkapolitiikkaansa, monet kielteisen päätöksen saaneet ihmiset lähtevät joka tapauksessa informaaleja reittejä pitkin pidemmälle Eurooppaan, myös Suomeen. Tämäkään ei ole hypoteettinen, vaan tositapahtumiin perustuva esimerkki. Juha Suoranta on kirjoittanut kirjan ”Piilottajan päiväkirja”
, jossa hän kertoo kokemuksistaan ja elostaan afganistanilaisen Dublin- tapauksen ja suomalaisen maahantuloa koskevan kontrollijärjestelmän kanssa.

Voidaan jopa väittää, että viime kädessä pakolaiskiintiön pienentämisestä johtuva Kreikan hoitamistaakan, ihmissalakuljetuksen ja turvapaikanhakijamäärien lisääntyminen iskee jopa sen myyttisen ”suomalaisen veronmaksajan” kukkaroon.

Eli yksinkertaistaen: pakolaiskiintiön poistaminen tai pienentäminen on haitallista juuri sen "Ison kuvan" kannalta.

***

Wille Rydmanin ja vähäisemmässä määrin Paavo Väyrysen parin päivän takaisissa esiintuloissa ei siis ole itse asiassa lainkaan kyse ”kovasta”, ”realistisesta” tai ”kylmästä” politiikasta. Kyse on vain ja ainoastaan idealistisesta ja naiivista oletuksesta sen suhteen, että maailma ei olekaan globalisoitunut, liikenneyhteydet ja viestintäteknologia eivät olekaan tihentyneet, ihmiskauppa ja ihmissalakuljetus eivät olekaan lisääntyneet, 2 ja että yhden EU- maan poliittiset linjaukset eivät vaikutakaan muihin EU-maiden mahdollisuuksiin hoitaa polttavia kysymyksiä (jotka Kreikassa huonosti hoidettuna pomppaavat superpallona Suomenkin silmään).

Kyse Wille Rydmanin ja muiden vähemmistöjen oikeuksia vastustavien esiintuloissa on kaiken kaikkiaan siitä, mitä Antti Kaski on kuvaillut termillä ”kukkuhattutäteily”:

Omasta mielestä ollaan hirveän kriittisiä ja puututaan isän kädellä polttaviin ongelmiin, mutta perehtymättömyydestä ja asiantuntemattomuudesta johtuvista syistä ollaan itse asiassa vain luomassa kökömpiä, kalliimpia käytäntöjä ja isompia ongelmia.

***

Koska en tunnusta poliittista väriä, minulla on ollut mahdollisuus nähdä eri puolueiden maahanmuuttajapolitiikkaa koskevissa esiintuloissa sekä hyviä että huonoja puolia ilman aidalla keikkujan leimaa. Kokoomuksen osalta esimerkiksi Arto Satonen ja hänen työryhmänsä on mielestäni heikkouksista huolimatta kyennyt tarjoamaan edes jonkinlaisia realistisia vaihtoehtoja muuttuvan liikkuvuusympäristön aiheuttamiin ilmiöihin ja voinut jättää suoranaiset kukkuhattutäteilyltä kalskahtavat kotkotukset väliin. Osa Satosen ryhmän ehdotuksista on kerrassaan mainioita.

Ehkäpä Satonen voisi jossain kokoomuksen kokouksessa tarjota retorista remmiä tämän Wille Rydman – nimisen pikkuporvarin pepulle.

Viranomainen ei ole aina oikeassa

Yleisradio uutisoi eilen pääuutislähetyksessään 11.2.2010 jälleen sen viestin, jonka Maahanmuuttovirasto ja Ulkomaalaispoliisi ovat aina ennenkin saaneet eetteriin ilman, että heiltä kysytään minkäänlaisia hankalia lisäkysymyksiä. Laiton maahanmuutto on kasvanut huomattavasti: poliisi arvioi "laittomien maahanmuuttajien" määräksi jopa 20 000. Tilastoissa määrät olivat lähellä kuuttatuhatta.

Ongelma poliisin viestissä on se, että tilastoluvuissa on mukana hyvin suuri määrä ihmisiä, jotka oleskelevat maassa täysin laillisesti. Kyse on turvapaikanhakijoista, joiden oleskelu on täysin laillista turvapaikanhakuprosessin ajan. Tämän jälkeen he joko saavat pysyväisluonteisen oleskeluluvan tai heidät käännytetään maasta.

Vuonna 2008 käsiteltiin yhteensä 1995 turvapaikkahakemusta. Myönteisten päätösten osuus kaikista päätöksistä oli n. 39,3%. Tämä tarkoitti 785 myönteistä päätöstä turvapaikanhakuprosessin kautta. Kiintiöpakolaisia otettiin yhteensä 737, eli vuonna 2008 "humanitaarisista" syistä oleskeluluvan saaneita oli yhteensä 1522. Helsingin Sanomien kuukausiliite viittasi tähän lukuun taannoisessa Astrid Thorsia käsitelleessä jutussa, jossa käsiteltiin "humanitaaristen maahanmuuttajien" määriä. Suomen maahanmuuttajavastaisen liikkeen johtohahmo Jussi Halla-Aho reagoi lukuun ja meuhkasi blogissaan näin: "mistä tällainen luku oikein tulee... eikö toimittaja Nousiainen tiedä, mistä hän puhuu, vai valehteleeko hän aivan tarkoituksella?".

Sori vaan, toimittaja Nousiainen ei valehtele pätkääkään, vaan tietää tasan tarkkaan, mikä ero on oleskelulupapäätöksellä ja hakemuksella. Se, että Halla-aholla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mistä luku "noin 1500" koostuu, kuvastaa hyvin sitä kuinka pihalla hän on simppeleimmistäkin turvapaikkapolitiikan perusasioista, joita hän harrastelijan innokkuudella "kritisoi".

Vuonna 2009 hakemuksia tuli enemmän ja alkuvuodesta myös ulkomaalaislain uudistus, jonka seurauksena myös asiantuntematon älämölö siitä, että nyt kaikki tulevat Suomeen ja tuhoavat vanhusten tulevaisuuden.

Todellisuus on kuitenkin tylsempi. Vuonna 2009 käsiteltiin 4335 hakemusta. Myönteisten päätösten (1373) osuus laski 31.7 %:iin, eli noin 7.6 prosenttiyksiköllä. Tilastojen valossa näyttää siis siltä, että turvapaikkakäytäntö ei ole Suomessa löystynyt pätkääkään ulkomaalaislain muutoksen jälkeen. Päin vastoin.

Mutta takaisin turvapaikanhakijoihin ja "laittomiin maahanmuuttajiin".

Komppaan Outi Lepolaa, joka kirjoittaa:

"Kun poliisiasemalle saapuu ilmoittautumaan turvapaikanhakijaksi henkilö, jolla ei ole sitä ennen ollut oleskeluoikeutta Suomessa, poliisi tilastoi hänet laittomasti maassa oleskelevaksi – siitä huolimatta, että hän juuri tuolla hetkellä, turvapaikkahakemuksen jättäessään lakkaa olemasta laittomasti maassa. Poliisin logiikan mukaan hän nimittäin on sitä ennen syyllistynyt ulkomaalaisrikkomukseen eli, kuten se ulkomaalaislaissa määritellään, tahallaan oleskellut maassa ilman vaadittavaa matkustusasiakirjaa, viisumia tai oleskelulupaa, ja myös tuo aiempi tilanne täytyy tilastoida...

Kenen etu on se, että tilastojen perusteella näyttää siltä, että ”laittomasti” maassa oleskelevien määrä on suuri, vaikka vain kuudesosa näihin tammi-kesäkuun 2009 tilastoihin päätyneistä oli muita kuin turvapaikanhakijoita. Epäilenpä, että se on ainakin poliisin etu, mikäli laittomasti maassa oleskelevien tavoittaminen entistä tehokkaammin edelleen kuuluu poliisin tulostavoitteisiin. Mikä olisikaan helpompi tapa löytää tällainen ulkomaalainen kuin se, että hän kävelee oma-aloitteisesti poliisiasemalle!"

Lisäksi poliisin edustaja kertoi YLE:n uutisessa jopa Afganistanista asti ihmissalakuljettajien matkassa kulkeneiden tulevan Suomeen "kilpailukykyisen" toimeentulotuen vuoksi. Väitettä ei perusteltu millään tavoin, kun sitä ei kukaan vaatinutkaan.

Tuntuu täysin nurinkuriselta, että samaan aikaan kun Suomessa keskustellaan siitä, voivatko suomalaiset aseistetut sotilaat olla läsnä Afganistanissa maan heikkenevän turvallisuustilanteen vuoksi, maasta pakenevat siviilit leimataan suojelua tarvitsemattomiksi turvapaikkashoppailijoiksi, joilla olisi halu olla Suomessa vain toimeentulotuen ja sosiaaliturvan vuoksi.

Median toimintaa tuntuu aina ohjaavan oletus siitä, että poliisiviranomainen on aina oikeassa. Toimeentulotuen kannustinvaikutusta koskevaan kirjoitteluun on sisäministeriökin halunnut puuttua omalla tiedotteellaan, ja itse kirjoitin aiheesta näin. Silti toimeentulotukipaniikille ei näytä olevan tulossa loppua. Totuus ei kuitenkaan pala tulessa: toimeentulotuen suuruudesta ei voi päätellä turvapaikanhakijoiden määrää. Piste.

Ulkomaalaisasioissa media ei ole vallan vahtikoira, vaan sylihauva. Toki omasta mielestä ollaan hirveän "kriittisiä" kun kirjoitetaan turvapaikanhakijavyöryistä ja poliisin torjuntataisteluista, vaikka lehdistö, päättäjät ja "kansalaiskeskustelu" ovat olleet jo viimeiset 93 vuotta samaa mieltä siitä, että maahanmuuttajat tuovat pelkkiä ongelmia ja rahanmenoa. Asiaa kuvastaa se, että kaiken "uutislogiikan" mukaan myönteisten turvapaikkapäätösten osuuden lasku lähes kahdeksalla prosenttiyksiköllä pitäisi olla uutiskynnyksen kevyesti ylittävä uutinen, mutta yksikään tiedotusväline ei uutisoinut asiaa millään tavoin. Vain hakijamäärät kiinnostavat. Voisi kysyä: miksi?

Lisäksi "laittomien maahanmuuttajien" määrän laskemistapa on asia, johon edes joskus kaipaisi myös tiedotusvälineiden kiinnittävän huomiota. En kirjoita aiheesta tähän enempää, koska aiheesta on jo olemassa Outi Lepolan kirjoitus http://www.muuttoliikkeessa.fi/ - sivustolla.

Toivon ihmisten lukevan kirjoituksen kuten muutoinkin perehtyvän sivustoon. Turvapaikanhakijat eivät ole "laittomia maahanmuuttajia" vaikka poliisi heidät sellaisiksi usein tilastoikin. Matkustus- ja henkilöasikirjojen puuttuminen johtuu varsin usein muista tekijöistä kuin hakijoista itsestään.

Tämä huomio ei tarkoita, ettei laiton maahantulo olisi lisääntynyt, paikoin huomattavastikin. Liikenneyhteyksien kehittyminen ja maailman muuttuminen "globaalimmaksi" näkyy myös ihmisten liikkuvuusmahdollisuuksissa ja sen rinnakkaisilmiöissä kuten ihmiskaupassa. Tämä seikka tulee ottaa vakavasti.

Kirjoitin tästä jo aikaisemmin.