Itsenäiset valtiot ovat sidoksissa kansainvälisiin sopimuksiin jo synnystään lähtien. Mikäli maan itsenäistymistä ei tunnusteta ulkomailla, itsenäisyysjulistusten merkitys jää symboliselle ja sosiaaliselle tasolle. Tiedän ihmisen, joka on perustanut – muistaakseni jonnekin Kolin lähistölle – Pöllövaaran Autonomisen Tasavallan lippuineen ja mottoineen, mutta toistaiseksi tätä valtiota ei ole tunnustettu sen kummemmin Suomessa kuin ulkomaillakaan.
Usein itsenäisyyden tunnustaminen johtaa pidemmällä aikavälillä diplomaattisuhteiden solmimiseen, jotka paitsi parantavat ulkomailla vaikeuksiin joutuneen oikeussuojaa, myös helpottavat kauppasuhteiden solmimista. Kauppasuhteet kehittävät vientiä ja tuontia, jotka taas ovat perusedellytys sille, että ihmisillä on varaa elää maassaan säällisellä tavalla. Ei ole olemassa –eikä ole koskaan ollut- itsenäistä valtiota, joka ei samalla olisi sidoksissa globaaliin järjestelmään.
On toki selvää, että Yhdysvallat ei vapise jos Trinidad&Tobago toteaa että peli ei vetele. Tämä ei kuitenkaan poista juuri sitä tosiseikkaa, että kansainvälisesti sopimalla ja liittoutumalla pienet maat tulevat paremmin kuulluksi kuin yksinään.
***
Historian saatossa Suomen valtio on solminut koko joukon kansainvälisiä sopimuksia – niin kahdenvälisiä kuin monenvälisiäkin. Kaikkiin sopimuksiin liittymisestä ovat päättäneet Suomen kansalaisten vaaleilla vastuulliseen asemaan valitsemat päättäjät. Internet on mahdollistanut sen, että kaikki valtiosopimukset ovat kenen tahansa luettavissa muutamalla klikkauksella ulkoasiainministeriön sivuilta.
Lista kahdenvälisistä sopimuksista
Lista monenvälisistä sopimuksista
Valtiosopimukset Finlexissä
***
Vuonna 26.4.1935 allekirjoitettu, 14.11.1935 ratifioitu ja 14.5.1936 voimaan tullut
”juustonäytteiden ottomenetelmien ja juustojen analysin yhdenmukaistamisesta tehty yleissopimus” sanoo artiklassa 2 näin:
”Näytteiden otto on suoritettava ottaen huomioon juuston laadun, sen koon ja aineen kiinteyden. Näytteiden on edustettava niin tarkkaan kuin mahdollista jokaista syötäväksi kelpaavaa juuston osaa ja ne on otettava tämän sopimuksen A-liitteen määräysten mukaisesti.”
A-liite ilmaisee muun muassa seuraavia seikkoja:
” Juustonäytteiden otossa on seuraavat ohjeet huomioonotettava:
a) Pienten juustojen näytteenotossa on yleensä sektorin leikkaaminen sopivampaa kuin kairaus. Jos juuston ikä on yli yhden kuukauden on kairaus toimitettava.
Jos näyte otetaan kairalla on sen koko valittava juuston suuruuden mukaan.
1. Kaira pistetään juuston lattean pinnan läpi, 10-20 senttiä sen reunasta, vinosti keskustaan päin, esim. kun seuraavista juustolajeista otetaan näytteitä: Grana, Gorgonzola, Emmental, Gruyère, Ovari (5 kg), Fontina y. m.
2. Kairaus suoritetaan juuston keskustan läpi sen toisesta puolesta vastakkaiseen pintaan asti, esim. jos näytteitä otetaan Edamjuustosta (paino 2 kg ja yli), Provolone, Caciocavallo j. n. e.
3. Kaira suunnataan vaakasuorasti pystysuoran syrjäpinnan keskikohdan läpi juuston keskipaikkaan asti, esim. seuraavien juustolajien näytteenotossa: Gouda (paino 2 kg tai yli), Pecorino romain, Tilsit y. m.
4. Jos juusto myydään rasiassa tai muussa pakkauksessa, kuten esim. Caillebotte, Brynza y. m., otetaan näyte kairaamalla vinosti alaspäin läpi päällyksen koko sisällön.”
Koska tieto, tiede, käsitykset, valtiot ja ihmiset muuttuvat, myös sopimukset muuttuvat, vanhenevat ja uusia tehdään. En tiedä, millaiset sopimukset juustonäytteiden ottamisesta ovat tällä hetkellä tärkeimpiä. Itsestään selvää kuitenkin on, että monet Suomea sitovat ja lainsäädäntöä muovaavat sopimukset menivät mikrotason asioihin jo kauan ennen EU:hun tai edes YK:hon liittymistä – mikä ei ole välttämättä ollenkaan paha asia.
***
Viime aikoina monet ovat puhuneet rasismista. Mikäli rasismikysymystä ajattelee Suomen laissa vaikuttavaksi tulleiden rasismimääritelmien näkökulmasta, yksi tärkeimmistä kansainvälisistä sopimuksista on ”kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus”(International Convention on the Elimination of All Forms of Racial Discrimination=ICERD), jonka Suomi allekirjoitti 16.6.1970 ja ratifioi 14.7.1970.
Vaikka sopimusta voidaan kritisoida monista näkökulmista, se tarjoaa hyvät lähtökohdat tarkastella sitä, mitä rasismi tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.
Sopimuksen ensimmäisessä artiklassa nähdään seuraavanlaiset määritelmät ja rajaukset:
” 1. Tässä yleissopimuksessa tarkoittaa käsite "rotusyrjintä" kaikkea rotuun, ihonväriin syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.
2. Tämä yleissopimus ei koske sitä erottelua, poissulkemista, rajoittamista tai etuoikeuksien myöntämistä, jota tämän yleissopimuksen sopimusvaltio harjoittaa kansalaisten ja ei-kansalaisten välillä.
3. Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava vaikuttavan sopimusvaltioiden kansallisuutta, kansalaisuutta tai kansalaistamista koskevaan lainsäädäntöön edellyttäen, että tällaiset säännökset eivät aiheuta syrjintää mitään erityistä kansallisuutta kohtaan.
4. Rotusyrjinnäksi ei ole katsottava erityisiä toimenpiteitä, joiden ainoana tarkoituksena on taata riittävä edistys tietyille rodullisille tai etnisille ryhmille tahi yksilöille, jotka tarvitsevat välttämättömänä pidettävää suojelua sen varmistamiseksi, että nämä ryhmät tai yksilöt voivat yhtäläisesti nauttia ja käyttää ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Edellytyksenä on kuitenkin, että tällaiset toimet eivät johda erilaisten oikeuksien voimassa pitämiseen eri roturyhmille ja että niitä ei jatketa sen jälkeen, kun tavoite, jonka vuoksi niihin ryhdyttiin, on saavutettu. ”
Vaikka ensimmäisen artiklan kohta 3 selventää kohtaa 2, herättää kohta 2 silti monilla kysymysmerkkejä ja väärinymmärryksiä. Tästä syystä kohtaa on selvennetty suosituksella n:o 30, joka korostaa valtiottomien ihmisten aseman huomioonottoa.
Globaalissakin maailmassa siis nähdään, että kansalaisuudettomuus asettaa monet haavoittuvaan ja oikeudettomaan asemaan. Tämä näkyy selvästi niissä maissa, esimerkiksi Saudi-Arabiassa ja Kuwaitissa, joissa on historiallisia kansalaisuudettomien yhteisöjä.
Siksi kansalaisuudettomuudesta ei puhuta vain ICERD- sopimuksen suosituksen 30 yhteydessä, vaan myös ”Yleissopimuksessa kansalaisuudettomuuden vähentämisestä”, jonka Suomi on omalta osaltaan saattanut asetuksella voimaan 5.11.2008.
ICERD – sopimuksessa on kiintoisaa se, että ihmisen uskonnollista vakaumusta – oli tämä sitten islam, ateismi, kristinusko tai Usko Suureen Bobiin – ei mainita sopimuksessa lainkaan. Suomea kuitenkin sitoo Euroopan ihmisoikeussopimus. Se kieltää syrjinnän uskonnon ja elämänkatsomuksen perusteella. Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 14 ilmaisee seuraavan seikan:
”Tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.”
***
Valtioilla on siis oikeus säädellä maahantuloa ja maasta poistumista ilman, että tämä säätely olisi itsessään rasismia tai syrjintää. Valtiot saavat liikkumisen kontrolloinnissaan asettaa sekä oman maan kansalaiset että alueelliset kansalaiset (esimerkiksi EU-kansalaiset ja ETA-kansalaiset) eri asemaan kuin muut, vaikkapa viisumivapausjärjestelmin. Tämä ei ole vielä minkään kansallisen, uskonnollisen tai etnisen ryhmän syrjintää sen koommin juridisessa kuin missään muussakaan mielessä. Olennaista on se, että kansalaisiksi nähtyjen ryhmään kohdistuvassa kontrollissa ei käytetä mitään uskontoon, ihonväriin, nenänpään asentoon tai etnisyyteen liittyvää nokkimisjärjestystä (esimerkiksi Romanian EU-kansalaisten ja Ranskan EU-kansalaisten välillä).
Sama koskee ei-kansalaisia. Valtio syyllistyisi rasismiin ja syrjintään, jos se asettaisi jonkin tietyn etnisen, uskonnollisen tai kansallisen ryhmän selkeästi eriarvoiseen asemaan maahantulon kontrollin politiikassaan. Vaikkapa Etelä-Afrikan, Israelin, Yhdysvaltain tai Somalian kansalaisuuden tai kansalaisuudettomuuden asettaminen kategoriseksi oleskeluluvan saamisen esteeksi olisi rasismia. Pilkuntarkka ihminen saattaisi sanoa, että uskontokunnan, vaikkapa islamin tai ateismin, asettaminen oleskeluluvan saannin esteeksi ei ole rasismia, vaan yhtälailla tuomittavaa syrjintää uskonnon tai elämänkatsomuksen perusteella.
***
Rasismia ja syrjintää ei siis ole juridisesti ollenkaan vaikea määritellä. Hankalampia ovat käytännön arjen tilanteet, joissa ihmiset kokevat tulleensa syrjityiksi, sivuutetuiksi ja joissa heidän huoliaan ja mielipiteitään ei oteta vakavasti.
Käytin taannoin pro gradu – työssäni havaintokokemuksiini pohjautuen sanaa ”rasistijokeri”. Tarkoitin sillä joillain läksykerhon pojilla havaitsemaani käyttäytymistä, jossa näennäiseen rasismiin vedoten pyrittiin väistämään oma vastuu hankalista ja noloista tilanteista, joihin oli jouduttu. Tällaisia saattoivat olla esimerkiksi sellaiset tilanteet, jossa poika oli tehnyt jotain perusteinimäisen typerää ja josta sai kuulla ohjaajalta mielestäni asiallista palautetta. Usein poika joko syytti palautetta antaneita ihmisiä suoraan rasisteiksi, tai vaihtoehtoisesti heittäytyi marttyyriksi ”joo mää oon paha maahanmuuttaja, päätetään sitten niin” – tyylisellä puhunnalla.
Mielestäni toiminta oli hyvin identtistä sen käyttäytymisen kanssa mitä itsekin harrastin yläasteikäisenä. Hankaliin tilanteisiin löytyi aina syylliseksi joko ”systeemi” tai sitten vaihtoehtoisesti olin ”paska ihminen”.
Rasistijokeri on ilmiönä mielestäni olemassa, mutta se pitäisi tulkita yhtenä sosiaalisen toiminnan tapana, keittiöpsykologin termein ”defenssinä”, jolla yritetään päästä ulos tilanteesta, joka tuntuu kalvavan nololta ja hieman hävettävältä.
Sitä ei pitäisi missään nimessä nähdä jonain todisteena siitä, että maahanmuuttajat eivät ”oikeasti” kohtaa rasismia. Päin vastoin, arkipäivän rasismikokemukset ja vastoinkäymiset suomalaisessa yhteiskunnassa voivat vaikuttaa siihen, että väärinymmärrykset ja pettymykset tulkitaan rasismikehikossa.
Tulkitsin joskus nuorempana sosiaalisen toiminnan epäonnistumisiani huuli-ienhalkiollani, ajattelin näet että tytöt eivät tykkää epäsymmetrisestä naamasta. Voi olla, että useissakin tilanteissa liioittelin huuli-ienhalkion merkitystä, vedin siis (itselleni) esiin ”huuli-ienhalkiokortin”. Ehkä pelkkä perusverbaliikan ja kitaransoiton taitojen harjoittaminen olisi ollut tykkäämistavoitteen kannalta toimivampaa kuin oman ulkonäön voivotteleminen. Taitojenkehittelyyn siirtyminen huuli-ienhalkio/rasismikehyksestä ei kuitenkaan käy hetkessä, jos on vuosia saanut kuulla olevansa ristiturpa, vinonaama, kampela, rautaturpa, huuli-Heikki ja niin edelleen. Samat problematiikat koskenevat monia ihmisiä, jotka ovat muulla tavoin poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi joutuneet kohtaamaan, eh, negatiivista erityiskohtelua.
***
Itse en edes kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa, toisin kuin useat maahanmuuttajat. Kyse ei ole yksittäistapauksista.
Taannoisen maahanmuuttajien elinolotutkimuksen mukaan väkivaltaa tai sen uhkaa oli kokenut koko Suomen väestöstä 11%, mutta somalialaisista 44%. Toiseksi eniten väkivallan tai sen uhkaa olivat kokeneet virolaiset, joiden luku oli 18%.
Venäläisillä väkivaltatilanteisiin joutuminen keskittyi nuoriin 20–34- vuotiaisiin, kun taas muilla ulkomaalaisryhmillä kokemukset jakautuivat tasaisemmin eri ikäryhmien kesken. Somalialaisiin kohdistuneet väkivaltatapaukset tapahtuivat lähes aina muualla kuin yksityisasunnossa.
Somalialaiset eivät myöskään yleensä tunteneet väkivallan tekijää entuudestaan ja arvelivat väkivallan johtuneen heidän maahanmuuttajataustastaan. Venäläisistä ja virolaisista taas joka viides kertoi viimeisen väkivaltatapauksen sattuneen yksityisasunnossa
ja lisäksi 25–30 % kertoi tunteneensa tekijän hyvin. Venäläisistä (33 %) ja virolaisista (42 %) paljon harvempi kuin somalialaisista (91 %) uskoi väkivallan johtuneen maahanmuuttajataustasta.
Näin suuret erot eri ryhmien välillä – varsinkin kun on kyse suoranaisesta väkivallasta ja sillä uhkailusta, mikä on vain jäävuoren huippu kaikesta toiminnasta, eivät ole selitettävissä millään "rasistikortilla" tai innokkaalla ilmoittamisella.
Väkivallan kokemista on tutkittu myös kansainvälisellä vertailulla. Taannoisessa Euroopan Unionin Perusoikeusviraston ”European Union Minorities and discrimination survey” – tutkimuksessa ilmaistaan tällainen seikka:
“The highest incidence rates for assault or threat was found for Somali respondents in Finland
– where 74 incidents of assault or threat for every 100 interviewees were recorded.
This very high rate reflects the fact that many Somalis in Finland were victims of assault or threat on several occasions within a 12 month period.
Other high incidence rates for victims of assault and threat were: 44 for every 100 North African interviewees in Italy, 42 for every 100 Roma interviewees in the Czech Republic, 40 for every 100 Roma interviewees in Poland, 40 for every 100 Somali interviewees in Denmark, 33 for every 100 Roma interviewees in Greece, and 29 for every 100 Roma interviewees in Hungary.”
Jos olisin poliitikko, keskustelisin edellä mainitusta tutkimuksesta enemmän.
Koska Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan rasistisiin rikoksiin syylliseksi
epäillyistä 89 prosenttia oli suomalaisia vuonna 2007 (89 % vuonna 2006), voidaan epäillä että moni syntysuomalainen ei toimi maassaan "maan tavalla", jos "maan tapa" määritellään lakien noudattamiseksi. Toivottavasti syyllisiksi osoittautuneet muuttavat tapojaan.
Väkivalta tai sillä uhkailu on paitsi kiellettyä, myös äärimmäisen naurettavaa toimintaa, vaikka se oikeutettaisiin millä tahansa.
Usein itsenäisyyden tunnustaminen johtaa pidemmällä aikavälillä diplomaattisuhteiden solmimiseen, jotka paitsi parantavat ulkomailla vaikeuksiin joutuneen oikeussuojaa, myös helpottavat kauppasuhteiden solmimista. Kauppasuhteet kehittävät vientiä ja tuontia, jotka taas ovat perusedellytys sille, että ihmisillä on varaa elää maassaan säällisellä tavalla. Ei ole olemassa –eikä ole koskaan ollut- itsenäistä valtiota, joka ei samalla olisi sidoksissa globaaliin järjestelmään.
On toki selvää, että Yhdysvallat ei vapise jos Trinidad&Tobago toteaa että peli ei vetele. Tämä ei kuitenkaan poista juuri sitä tosiseikkaa, että kansainvälisesti sopimalla ja liittoutumalla pienet maat tulevat paremmin kuulluksi kuin yksinään.
***
Historian saatossa Suomen valtio on solminut koko joukon kansainvälisiä sopimuksia – niin kahdenvälisiä kuin monenvälisiäkin. Kaikkiin sopimuksiin liittymisestä ovat päättäneet Suomen kansalaisten vaaleilla vastuulliseen asemaan valitsemat päättäjät. Internet on mahdollistanut sen, että kaikki valtiosopimukset ovat kenen tahansa luettavissa muutamalla klikkauksella ulkoasiainministeriön sivuilta.
Lista kahdenvälisistä sopimuksista
Lista monenvälisistä sopimuksista
Valtiosopimukset Finlexissä
***
Vuonna 26.4.1935 allekirjoitettu, 14.11.1935 ratifioitu ja 14.5.1936 voimaan tullut
”juustonäytteiden ottomenetelmien ja juustojen analysin yhdenmukaistamisesta tehty yleissopimus” sanoo artiklassa 2 näin:
”Näytteiden otto on suoritettava ottaen huomioon juuston laadun, sen koon ja aineen kiinteyden. Näytteiden on edustettava niin tarkkaan kuin mahdollista jokaista syötäväksi kelpaavaa juuston osaa ja ne on otettava tämän sopimuksen A-liitteen määräysten mukaisesti.”
A-liite ilmaisee muun muassa seuraavia seikkoja:
” Juustonäytteiden otossa on seuraavat ohjeet huomioonotettava:
a) Pienten juustojen näytteenotossa on yleensä sektorin leikkaaminen sopivampaa kuin kairaus. Jos juuston ikä on yli yhden kuukauden on kairaus toimitettava.
Jos näyte otetaan kairalla on sen koko valittava juuston suuruuden mukaan.
1. Kaira pistetään juuston lattean pinnan läpi, 10-20 senttiä sen reunasta, vinosti keskustaan päin, esim. kun seuraavista juustolajeista otetaan näytteitä: Grana, Gorgonzola, Emmental, Gruyère, Ovari (5 kg), Fontina y. m.
2. Kairaus suoritetaan juuston keskustan läpi sen toisesta puolesta vastakkaiseen pintaan asti, esim. jos näytteitä otetaan Edamjuustosta (paino 2 kg ja yli), Provolone, Caciocavallo j. n. e.
3. Kaira suunnataan vaakasuorasti pystysuoran syrjäpinnan keskikohdan läpi juuston keskipaikkaan asti, esim. seuraavien juustolajien näytteenotossa: Gouda (paino 2 kg tai yli), Pecorino romain, Tilsit y. m.
4. Jos juusto myydään rasiassa tai muussa pakkauksessa, kuten esim. Caillebotte, Brynza y. m., otetaan näyte kairaamalla vinosti alaspäin läpi päällyksen koko sisällön.”
Koska tieto, tiede, käsitykset, valtiot ja ihmiset muuttuvat, myös sopimukset muuttuvat, vanhenevat ja uusia tehdään. En tiedä, millaiset sopimukset juustonäytteiden ottamisesta ovat tällä hetkellä tärkeimpiä. Itsestään selvää kuitenkin on, että monet Suomea sitovat ja lainsäädäntöä muovaavat sopimukset menivät mikrotason asioihin jo kauan ennen EU:hun tai edes YK:hon liittymistä – mikä ei ole välttämättä ollenkaan paha asia.
***
Viime aikoina monet ovat puhuneet rasismista. Mikäli rasismikysymystä ajattelee Suomen laissa vaikuttavaksi tulleiden rasismimääritelmien näkökulmasta, yksi tärkeimmistä kansainvälisistä sopimuksista on ”kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus”(International Convention on the Elimination of All Forms of Racial Discrimination=ICERD), jonka Suomi allekirjoitti 16.6.1970 ja ratifioi 14.7.1970.
Vaikka sopimusta voidaan kritisoida monista näkökulmista, se tarjoaa hyvät lähtökohdat tarkastella sitä, mitä rasismi tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.
Sopimuksen ensimmäisessä artiklassa nähdään seuraavanlaiset määritelmät ja rajaukset:
” 1. Tässä yleissopimuksessa tarkoittaa käsite "rotusyrjintä" kaikkea rotuun, ihonväriin syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.
2. Tämä yleissopimus ei koske sitä erottelua, poissulkemista, rajoittamista tai etuoikeuksien myöntämistä, jota tämän yleissopimuksen sopimusvaltio harjoittaa kansalaisten ja ei-kansalaisten välillä.
3. Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava vaikuttavan sopimusvaltioiden kansallisuutta, kansalaisuutta tai kansalaistamista koskevaan lainsäädäntöön edellyttäen, että tällaiset säännökset eivät aiheuta syrjintää mitään erityistä kansallisuutta kohtaan.
4. Rotusyrjinnäksi ei ole katsottava erityisiä toimenpiteitä, joiden ainoana tarkoituksena on taata riittävä edistys tietyille rodullisille tai etnisille ryhmille tahi yksilöille, jotka tarvitsevat välttämättömänä pidettävää suojelua sen varmistamiseksi, että nämä ryhmät tai yksilöt voivat yhtäläisesti nauttia ja käyttää ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Edellytyksenä on kuitenkin, että tällaiset toimet eivät johda erilaisten oikeuksien voimassa pitämiseen eri roturyhmille ja että niitä ei jatketa sen jälkeen, kun tavoite, jonka vuoksi niihin ryhdyttiin, on saavutettu. ”
Vaikka ensimmäisen artiklan kohta 3 selventää kohtaa 2, herättää kohta 2 silti monilla kysymysmerkkejä ja väärinymmärryksiä. Tästä syystä kohtaa on selvennetty suosituksella n:o 30, joka korostaa valtiottomien ihmisten aseman huomioonottoa.
Globaalissakin maailmassa siis nähdään, että kansalaisuudettomuus asettaa monet haavoittuvaan ja oikeudettomaan asemaan. Tämä näkyy selvästi niissä maissa, esimerkiksi Saudi-Arabiassa ja Kuwaitissa, joissa on historiallisia kansalaisuudettomien yhteisöjä.
Siksi kansalaisuudettomuudesta ei puhuta vain ICERD- sopimuksen suosituksen 30 yhteydessä, vaan myös ”Yleissopimuksessa kansalaisuudettomuuden vähentämisestä”, jonka Suomi on omalta osaltaan saattanut asetuksella voimaan 5.11.2008.
ICERD – sopimuksessa on kiintoisaa se, että ihmisen uskonnollista vakaumusta – oli tämä sitten islam, ateismi, kristinusko tai Usko Suureen Bobiin – ei mainita sopimuksessa lainkaan. Suomea kuitenkin sitoo Euroopan ihmisoikeussopimus. Se kieltää syrjinnän uskonnon ja elämänkatsomuksen perusteella. Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 14 ilmaisee seuraavan seikan:
”Tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.”
***
Valtioilla on siis oikeus säädellä maahantuloa ja maasta poistumista ilman, että tämä säätely olisi itsessään rasismia tai syrjintää. Valtiot saavat liikkumisen kontrolloinnissaan asettaa sekä oman maan kansalaiset että alueelliset kansalaiset (esimerkiksi EU-kansalaiset ja ETA-kansalaiset) eri asemaan kuin muut, vaikkapa viisumivapausjärjestelmin. Tämä ei ole vielä minkään kansallisen, uskonnollisen tai etnisen ryhmän syrjintää sen koommin juridisessa kuin missään muussakaan mielessä. Olennaista on se, että kansalaisiksi nähtyjen ryhmään kohdistuvassa kontrollissa ei käytetä mitään uskontoon, ihonväriin, nenänpään asentoon tai etnisyyteen liittyvää nokkimisjärjestystä (esimerkiksi Romanian EU-kansalaisten ja Ranskan EU-kansalaisten välillä).
Sama koskee ei-kansalaisia. Valtio syyllistyisi rasismiin ja syrjintään, jos se asettaisi jonkin tietyn etnisen, uskonnollisen tai kansallisen ryhmän selkeästi eriarvoiseen asemaan maahantulon kontrollin politiikassaan. Vaikkapa Etelä-Afrikan, Israelin, Yhdysvaltain tai Somalian kansalaisuuden tai kansalaisuudettomuuden asettaminen kategoriseksi oleskeluluvan saamisen esteeksi olisi rasismia. Pilkuntarkka ihminen saattaisi sanoa, että uskontokunnan, vaikkapa islamin tai ateismin, asettaminen oleskeluluvan saannin esteeksi ei ole rasismia, vaan yhtälailla tuomittavaa syrjintää uskonnon tai elämänkatsomuksen perusteella.
***
Rasismia ja syrjintää ei siis ole juridisesti ollenkaan vaikea määritellä. Hankalampia ovat käytännön arjen tilanteet, joissa ihmiset kokevat tulleensa syrjityiksi, sivuutetuiksi ja joissa heidän huoliaan ja mielipiteitään ei oteta vakavasti.
Käytin taannoin pro gradu – työssäni havaintokokemuksiini pohjautuen sanaa ”rasistijokeri”. Tarkoitin sillä joillain läksykerhon pojilla havaitsemaani käyttäytymistä, jossa näennäiseen rasismiin vedoten pyrittiin väistämään oma vastuu hankalista ja noloista tilanteista, joihin oli jouduttu. Tällaisia saattoivat olla esimerkiksi sellaiset tilanteet, jossa poika oli tehnyt jotain perusteinimäisen typerää ja josta sai kuulla ohjaajalta mielestäni asiallista palautetta. Usein poika joko syytti palautetta antaneita ihmisiä suoraan rasisteiksi, tai vaihtoehtoisesti heittäytyi marttyyriksi ”joo mää oon paha maahanmuuttaja, päätetään sitten niin” – tyylisellä puhunnalla.
Mielestäni toiminta oli hyvin identtistä sen käyttäytymisen kanssa mitä itsekin harrastin yläasteikäisenä. Hankaliin tilanteisiin löytyi aina syylliseksi joko ”systeemi” tai sitten vaihtoehtoisesti olin ”paska ihminen”.
Rasistijokeri on ilmiönä mielestäni olemassa, mutta se pitäisi tulkita yhtenä sosiaalisen toiminnan tapana, keittiöpsykologin termein ”defenssinä”, jolla yritetään päästä ulos tilanteesta, joka tuntuu kalvavan nololta ja hieman hävettävältä.
Sitä ei pitäisi missään nimessä nähdä jonain todisteena siitä, että maahanmuuttajat eivät ”oikeasti” kohtaa rasismia. Päin vastoin, arkipäivän rasismikokemukset ja vastoinkäymiset suomalaisessa yhteiskunnassa voivat vaikuttaa siihen, että väärinymmärrykset ja pettymykset tulkitaan rasismikehikossa.
Tulkitsin joskus nuorempana sosiaalisen toiminnan epäonnistumisiani huuli-ienhalkiollani, ajattelin näet että tytöt eivät tykkää epäsymmetrisestä naamasta. Voi olla, että useissakin tilanteissa liioittelin huuli-ienhalkion merkitystä, vedin siis (itselleni) esiin ”huuli-ienhalkiokortin”. Ehkä pelkkä perusverbaliikan ja kitaransoiton taitojen harjoittaminen olisi ollut tykkäämistavoitteen kannalta toimivampaa kuin oman ulkonäön voivotteleminen. Taitojenkehittelyyn siirtyminen huuli-ienhalkio/rasismikehyksestä ei kuitenkaan käy hetkessä, jos on vuosia saanut kuulla olevansa ristiturpa, vinonaama, kampela, rautaturpa, huuli-Heikki ja niin edelleen. Samat problematiikat koskenevat monia ihmisiä, jotka ovat muulla tavoin poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi joutuneet kohtaamaan, eh, negatiivista erityiskohtelua.
***
Itse en edes kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa, toisin kuin useat maahanmuuttajat. Kyse ei ole yksittäistapauksista.
Taannoisen maahanmuuttajien elinolotutkimuksen mukaan väkivaltaa tai sen uhkaa oli kokenut koko Suomen väestöstä 11%, mutta somalialaisista 44%. Toiseksi eniten väkivallan tai sen uhkaa olivat kokeneet virolaiset, joiden luku oli 18%.
Venäläisillä väkivaltatilanteisiin joutuminen keskittyi nuoriin 20–34- vuotiaisiin, kun taas muilla ulkomaalaisryhmillä kokemukset jakautuivat tasaisemmin eri ikäryhmien kesken. Somalialaisiin kohdistuneet väkivaltatapaukset tapahtuivat lähes aina muualla kuin yksityisasunnossa.
Somalialaiset eivät myöskään yleensä tunteneet väkivallan tekijää entuudestaan ja arvelivat väkivallan johtuneen heidän maahanmuuttajataustastaan. Venäläisistä ja virolaisista taas joka viides kertoi viimeisen väkivaltatapauksen sattuneen yksityisasunnossa
ja lisäksi 25–30 % kertoi tunteneensa tekijän hyvin. Venäläisistä (33 %) ja virolaisista (42 %) paljon harvempi kuin somalialaisista (91 %) uskoi väkivallan johtuneen maahanmuuttajataustasta.
Näin suuret erot eri ryhmien välillä – varsinkin kun on kyse suoranaisesta väkivallasta ja sillä uhkailusta, mikä on vain jäävuoren huippu kaikesta toiminnasta, eivät ole selitettävissä millään "rasistikortilla" tai innokkaalla ilmoittamisella.
Väkivallan kokemista on tutkittu myös kansainvälisellä vertailulla. Taannoisessa Euroopan Unionin Perusoikeusviraston ”European Union Minorities and discrimination survey” – tutkimuksessa ilmaistaan tällainen seikka:
“The highest incidence rates for assault or threat was found for Somali respondents in Finland
– where 74 incidents of assault or threat for every 100 interviewees were recorded.
This very high rate reflects the fact that many Somalis in Finland were victims of assault or threat on several occasions within a 12 month period.
Other high incidence rates for victims of assault and threat were: 44 for every 100 North African interviewees in Italy, 42 for every 100 Roma interviewees in the Czech Republic, 40 for every 100 Roma interviewees in Poland, 40 for every 100 Somali interviewees in Denmark, 33 for every 100 Roma interviewees in Greece, and 29 for every 100 Roma interviewees in Hungary.”
Jos olisin poliitikko, keskustelisin edellä mainitusta tutkimuksesta enemmän.
Koska Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan rasistisiin rikoksiin syylliseksi
epäillyistä 89 prosenttia oli suomalaisia vuonna 2007 (89 % vuonna 2006), voidaan epäillä että moni syntysuomalainen ei toimi maassaan "maan tavalla", jos "maan tapa" määritellään lakien noudattamiseksi. Toivottavasti syyllisiksi osoittautuneet muuttavat tapojaan.
Väkivalta tai sillä uhkailu on paitsi kiellettyä, myös äärimmäisen naurettavaa toimintaa, vaikka se oikeutettaisiin millä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti