Lähetin allaolevan kirjoituksen Helsingin Sanomien yleisönosastoon, mutta sitä ei julkaistu.
Julkaisen sen ohessa hieman muokattuna siten, että laitan väitteideni pohjalla käytetyt lähteet näkyviin. Alkuperäisessä mielipidekirjoituksessa ei lähteitä oltu mainittu.
***
Helsingin Sanomien uutistoimituksen uutispäällikkö Perttu Kauppisen (HS 24.11.2009) mukaan Suomen rajavartijoiden on ”syytä” kouluttaa lentoyhtiöiden työntekijät ”raakkaamaan turvapaikkaa halajavat tsetseenit pois lennoilta”, koska ”runsaalla puolella afgaaneista ja tsetseeneistä ei ole ollut perusteita saada Suomesta turvapaikkaa.”
Kauppisen laskuopin mukaan puolella hakijoista perusteet saada turvapaikka on siis ollut. Kansainvälisen suojelun tarve voidaan arvioida, mikäli ihmisellä on mahdollisuus jättää turvapaikkahakemus. Mikäli henkilö jää Istanbulin lentokentälle, emme voi myöskään tietää, olisiko hän tarvinnut kansainvälistä suojelua vai ei. Ihmisen matkan estäminen mahdollisen turvapaikkahakemuksen jättämisriskin vuoksi on yksiselitteisesti niin Suomen lain kuin Geneven pakolaissopimuksenkin vastaista.
Lentokenttätyöntekijät voivat tarkastaa matkustusasiakirjat, mutta heillä ei ole välineitä eikä asiantuntemusta kansainvälisen suojelun tarpeen selvittämiseen. Suojelun tarpeen voi selvittää vain ja ainoastaan se viranomainen, jolle tämä tehtävä on Suomen laissa annettu ja jonka päätöksistä voi valittaa Suomen oikeusistuimissa.
Suurella osalla turvapaikanhakijoista on puutteelliset henkilö- ja matkustusasiakirjat tai ei niitä ollenkaan. Usein henkilö ei voi vaikuttaa tilaansa itse. Asiakirjojen epäselvyydet voivat johtua muun muassa lähtömaan sekavasta tilanteesta, romahtaneesta tai puutteellisesta hallinnosta (1).
Turvapaikanhakijoiden toimeentulotukijärjestelmä on Suomessa ollut pääsääntöisesti sama vuodesta 1999 lähtien. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan turvapaikanhakijoiden määrät ovat vuoden 1999 jälkeen vaihdelleet, mutta pysyneet useimmiten yli 3000 hakijassa. Määriin vaikuttavat monet tekijät, muutamia mainitakseni EU:n jäsenvaltiomäärän muutokset, liikenneyhteyksien kehittyminen, turvallisuustilanteen kehitys lähtömaissa ja lakimuutokset naapurimaissa (kts. esim. UNHCR:n Global trends- raportti).
Vuonna 2007, jolloin Suomeen tuli ennätysmäisen vähän hakijoita, 1505, ”pienemmän rahan” Ruotsiin hakijoita tuli 36 207. Toimeentulotuki ei ole lainkaan ainut eikä keskeisin turvapaikkahakemuksen jättämisen motivaattori.
Viittaukset:
(1) Medical Foundation for the Care of Victims of Torture: “Staying alive by accident: torture survivors from Turkey in the UK” , 2
Raportin mukaan 16 kyseisen kidutettujen kuntoutuskeskuksen asiakasta oli saanut pakolaisstatuksen Britanniasta raportin kirjoittamisajanjaksona. Näistä kuudestatoista ihmisestä vain kaksi oli saapunut Britanniaan omalla passillaan. Kuudella oli ollut väärennetty passi, neljällä ei matkustusasiakirjoja ollenkaan.
Julkaisen sen ohessa hieman muokattuna siten, että laitan väitteideni pohjalla käytetyt lähteet näkyviin. Alkuperäisessä mielipidekirjoituksessa ei lähteitä oltu mainittu.
***
Helsingin Sanomien uutistoimituksen uutispäällikkö Perttu Kauppisen (HS 24.11.2009) mukaan Suomen rajavartijoiden on ”syytä” kouluttaa lentoyhtiöiden työntekijät ”raakkaamaan turvapaikkaa halajavat tsetseenit pois lennoilta”, koska ”runsaalla puolella afgaaneista ja tsetseeneistä ei ole ollut perusteita saada Suomesta turvapaikkaa.”
Kauppisen laskuopin mukaan puolella hakijoista perusteet saada turvapaikka on siis ollut. Kansainvälisen suojelun tarve voidaan arvioida, mikäli ihmisellä on mahdollisuus jättää turvapaikkahakemus. Mikäli henkilö jää Istanbulin lentokentälle, emme voi myöskään tietää, olisiko hän tarvinnut kansainvälistä suojelua vai ei. Ihmisen matkan estäminen mahdollisen turvapaikkahakemuksen jättämisriskin vuoksi on yksiselitteisesti niin Suomen lain kuin Geneven pakolaissopimuksenkin vastaista.
Lentokenttätyöntekijät voivat tarkastaa matkustusasiakirjat, mutta heillä ei ole välineitä eikä asiantuntemusta kansainvälisen suojelun tarpeen selvittämiseen. Suojelun tarpeen voi selvittää vain ja ainoastaan se viranomainen, jolle tämä tehtävä on Suomen laissa annettu ja jonka päätöksistä voi valittaa Suomen oikeusistuimissa.
Suurella osalla turvapaikanhakijoista on puutteelliset henkilö- ja matkustusasiakirjat tai ei niitä ollenkaan. Usein henkilö ei voi vaikuttaa tilaansa itse. Asiakirjojen epäselvyydet voivat johtua muun muassa lähtömaan sekavasta tilanteesta, romahtaneesta tai puutteellisesta hallinnosta (1).
Turvapaikanhakijoiden toimeentulotukijärjestelmä on Suomessa ollut pääsääntöisesti sama vuodesta 1999 lähtien. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan turvapaikanhakijoiden määrät ovat vuoden 1999 jälkeen vaihdelleet, mutta pysyneet useimmiten yli 3000 hakijassa. Määriin vaikuttavat monet tekijät, muutamia mainitakseni EU:n jäsenvaltiomäärän muutokset, liikenneyhteyksien kehittyminen, turvallisuustilanteen kehitys lähtömaissa ja lakimuutokset naapurimaissa (kts. esim. UNHCR:n Global trends- raportti).
Vuonna 2007, jolloin Suomeen tuli ennätysmäisen vähän hakijoita, 1505, ”pienemmän rahan” Ruotsiin hakijoita tuli 36 207. Toimeentulotuki ei ole lainkaan ainut eikä keskeisin turvapaikkahakemuksen jättämisen motivaattori.
Viittaukset:
(1) Medical Foundation for the Care of Victims of Torture: “Staying alive by accident: torture survivors from Turkey in the UK” , 2
Raportin mukaan 16 kyseisen kidutettujen kuntoutuskeskuksen asiakasta oli saanut pakolaisstatuksen Britanniasta raportin kirjoittamisajanjaksona. Näistä kuudestatoista ihmisestä vain kaksi oli saapunut Britanniaan omalla passillaan. Kuudella oli ollut väärennetty passi, neljällä ei matkustusasiakirjoja ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti