tiistaina, helmikuuta 28, 2006

Holy Smoke

Poltin tänään taas röökiä yksinään. Olen tehnyt sitä jo muutaman kerran parin viikon sisällä. Toivottavasti tästä ei tule tapaa, sillä röökaamisen terveysvaikutukset tiedetään. En halua tupakoijaksi, haluan vain silloin tällöin ottaa pari spaddua.

Terveysvaikutuksia ei voi olla tiedostamatta tässä terveysvalistuksen luvatussa maassa. Tuli mieleeni kuinka paljon tupakkavalistusta olenkaan elämässäni nähnyt. Luultavasti siitä asti kun olen oppinut lukemaan

Miksi tupakoin? Kun ihminen ottaa ensimmäisen kerran tupakkaa, se maistuu pahalle ja tulee heikko olo. Miksi ihmiset hankkivat ehdoin tahdoin huonon olon?

Varsinkin yläasteella tupakointi oli poikien keskuudessa riitti, jolla pyrittiin tekemään eroa pikkupoikiin. Minua ei sellainen meininki kiinnostanut, olin tupakoimatta koko yläasteen ja lukion ajan.

Olisi liian sosiaalitanttamaista väittää, että yli 20-vuotiaana aloitettu satunnaispolttelu olisi minulla vain sosiaalisen hyväksynnän hakemisen väline. Jonkin verran väitteessä on kuitenkin perää. Ainakin minusta on mukavampaa pitää baarissa kädet varattuna. Olo tuntuu coolimmalta ja turvallisemmalta silloin. Yleensä otan tupakan silloin kun en juuri keksi mitään juteltavaa.

Biletilanteessa on kivempaa että juttu luistaa ja homma skulaa. En ikinä tykkää bileissä tilanteesta jossa en keksi mitään sanottavaa. Keksin aina jotain tekemistä siihen väliin. Hiljaisuudessa ei ole mitään pahaa, mutta haluan että voin säädellä milloin voi olla hiljaa ja milloin ei.

Miksi poltan yksinään? Silloin en voi hakea sosiaalista hyväksyntää kun vain superegoltani.

Seuraava kuulostaa hölmöltä: Joskus yksin tupakoidessa olo tuntuu rock'n rollilta. Kivalta. Mukava nähdä kuinka savu kulkee taivaalle kuin lumottu käärme. Ajattelee Aki Kaurismäen elokuvaa. Ajattelee Lemmyä. On Aki Kaurismäen elokuvassa. On Lemmy. Helvetin lapsellista.

Jupetera sanoi kerran että paras tapa päästä eroon tupakoinnista on katsoa kun rumat ihmiset polttavat. Yksinään polttaminen loppuisi varmasti kuin seinään jos en ajattelisi rokkia tai leffaa. Jos ajattelisin jotain Denso Management ltd:n deekua. Just sitä Reiskaa tai Arskaa. Vetämässä tupakkaa. Hyi yäk.

1 kommentti:

Arto V. kirjoitti...

Jotkut sosiologit analysoivat toisen maailmansodan aikaista tupakka(mainos)kuvastoa ja löysivät suurinpiirtein kolme kulttuurista tupakoitsijatyyppiä.

"Paheellinen" mustalaistyttö, suoraselkäinen sotilas (Lucky Strike-mainoksissa paljon käytetty samaistumiskohde aikoinaan) ja piippua/tupakkaa raukeasti viskilasin ääressä poltteleva dandy. Luulenpa, että tuo sinun rock´n roll/Kaurismäki versiosi on, sikäli kuin ihanteitasi tunnen, jonkinlainen variantti tuosta intellektuellidandysta. Tupakointi on kulttuurisissa kuvastoissa liitetty taiteilijuuteen, älykkyyteen, itsenäiseen ja omia polkujaan kulkevaan elämäntapaan. Eräs tunnetuin esimerkki tästä on Bertrand Russel ison kirjahyllyn vieressä, syvällinen ilme kasvoilla ja piippu kädessä.

No, ehkäpä omat ajatuksesi siitä, miksi tupakointi sopii juuri sinulle on jo hieman kaukana tuosta, mutta olennaista tietysti lienee, että pääsee irti näistä meille syötetyistä kuvastoista. En tiedä onko sitten oikea tapa leimata tupakointi tyhmien, alikoulutettujen ja rumien Reiskojen ja Arskojen puuhaksi mikään ratkaisu. Tiedemmehän kyllä toki että tupakointi nykyisin on suosituinta alempien sosiaaliluokkien keskuudessa, johon terveysongelmat muutenkin kasautuvat..