Näin viime yönä höpsöä unta. Viikonloppuiset Möden bileet kai vaikuttivat uneen. Olin taas Möden bileissä, tällä kertaa ne olivat Kortepohjassa. Paikan päällä oli hirveän nihkeä tunnelma. Soitin joitain omia LP-levyjäni. Ihmiset välillä katsoivat meikään päin, sitten käänsivät selkänsä.
Olin mielestäni korrektisti, mutta ihmiset välttelivät meikää. Kun aamu koitti, yritin soitella ihmisiä jatkoille. Soitin Minskille, joka ensin vaikutti innostuneelta. Sitten sanoin: "muusikot ovat hölmöjä". Sitten Minski kysyi mitä sillä tarkoitan. Sitten sanoin että kuhan vaan heitin ja kerroin että rokkimusiikki ei ole aina älyllä pilattua, esmes Axl Rosen ja Sebastian Bachin tempaukset tiedetään. Minski vaikutti hirveen loukkaantuneelta ja sanoi "enpä taida tulla sinne jatkoille" ja laittoi luurin kii.
Aamulla sitten paikalla ei ollut muita kun vain minä, Möde ja joitain epämääräisiä naisihmisiä jotka keskustelivat keskenään. Sitten Möde sanoi että olen hävittänyt hänen levysoittimensa neulan, ja että mun pitää ostaa uusi.
Sanoin että miten just meikä olisi siitä vastuussa. Hän sanoi että minä olin ainut joka "nojasi levysoittimeen". Vastasin että en varmasti ole nojannut levysoittimeen. Hän sanoi että varmasti nojasin, sen lisäksi uhkasin tappaa senjasen ihmisen ja niin edelleen. Itse olin silleen että jaahans, enpä muista semmosta. Kaikki katsoivat minua syyttävästi.
Yritin sitten pyydellä anteeksi käytöstäni (vaikka olin ihan varma että mitään semmosta en tehnyt). Kaikki vaan vaikuttivat sellaisilta että odottavat että lähtisin vain pois. Jos jatkaisin puhumista, asiat menisivät vaan huonompaan suuntaan.
Sitten heräsin. Viikonlopun pileet tulivat mieleen. Nehän olivat sangen hupaisat. Tuntui että oli rento meininki. Rupesin vaan miettimään että oisinko sittenkin ollut siellä hankala ja inhottava.
Ääh. Mitä sitä semmoisia miettimään. Mutta jos menen kirjaston kahvilaan tässä päivän edetessä ja jos Möde rupeaa vaatimaan levysoittimen neulan korvaamista, niin tiedän pyytää anteeksi muiltakin. Onneksi Hospalla ei tainnut olla LP-soitinta.
Olin mielestäni korrektisti, mutta ihmiset välttelivät meikää. Kun aamu koitti, yritin soitella ihmisiä jatkoille. Soitin Minskille, joka ensin vaikutti innostuneelta. Sitten sanoin: "muusikot ovat hölmöjä". Sitten Minski kysyi mitä sillä tarkoitan. Sitten sanoin että kuhan vaan heitin ja kerroin että rokkimusiikki ei ole aina älyllä pilattua, esmes Axl Rosen ja Sebastian Bachin tempaukset tiedetään. Minski vaikutti hirveen loukkaantuneelta ja sanoi "enpä taida tulla sinne jatkoille" ja laittoi luurin kii.
Aamulla sitten paikalla ei ollut muita kun vain minä, Möde ja joitain epämääräisiä naisihmisiä jotka keskustelivat keskenään. Sitten Möde sanoi että olen hävittänyt hänen levysoittimensa neulan, ja että mun pitää ostaa uusi.
Sanoin että miten just meikä olisi siitä vastuussa. Hän sanoi että minä olin ainut joka "nojasi levysoittimeen". Vastasin että en varmasti ole nojannut levysoittimeen. Hän sanoi että varmasti nojasin, sen lisäksi uhkasin tappaa senjasen ihmisen ja niin edelleen. Itse olin silleen että jaahans, enpä muista semmosta. Kaikki katsoivat minua syyttävästi.
Yritin sitten pyydellä anteeksi käytöstäni (vaikka olin ihan varma että mitään semmosta en tehnyt). Kaikki vaan vaikuttivat sellaisilta että odottavat että lähtisin vain pois. Jos jatkaisin puhumista, asiat menisivät vaan huonompaan suuntaan.
Sitten heräsin. Viikonlopun pileet tulivat mieleen. Nehän olivat sangen hupaisat. Tuntui että oli rento meininki. Rupesin vaan miettimään että oisinko sittenkin ollut siellä hankala ja inhottava.
Ääh. Mitä sitä semmoisia miettimään. Mutta jos menen kirjaston kahvilaan tässä päivän edetessä ja jos Möde rupeaa vaatimaan levysoittimen neulan korvaamista, niin tiedän pyytää anteeksi muiltakin. Onneksi Hospalla ei tainnut olla LP-soitinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti