HS:n nekrologi Abdullah Alista

Oheinen nekrologi oli Helsingin Sanomissa 27.4.2011:

Erkki Juhani Taipale
Akif Ali

Toimitusjohtaja, haci Abdullah Ali (ent. Alejeff) kuoli 23. maaliskuuta Meilahden sairaalassa Helsingissä. Hän oli 85-vuotias, syntynyt Helsingissä 9. joulukuuta 1925.

Sotapalvelus keskeytti Alin koulunkäynnin, kun hän oli 17-vuotias. Ali palveli Suomenlahden linnakkeilla ja sitten miinanraivaustehtävissä syyskuuhun 1945.

Ali valmistui 1947 diplomimerkonomiksi ja jatkoi kieli- ja kaupallisia opintoja Lontoossa.

Ali perusti 1949 Turkis Oy N. Alin, jonka toimitusjohtajana hän toimi vuoteen 2001. Valkoisessa työtakissaan turkisliikkeessä asiakkaita palveleva "Pitkä Ali" tuli monille tutuksi Erottajan kulmilla.

Hän perusti myös muun muassa mattojen tuontiliikkeen Oy Mattokomppania Ab:n sekä rakennutti asuintaloja eri puolella Suomea.

Alilla oli useita luottamustehtäviä pukimo- ja turkisalan järjestöissä.

Ali oli tataariyhteisön Suomen Islam-seurakunnan aktiivinen jäsen. Seurakunnan hallitukseen hän tuli 50-luvulla ja vastasi isännöitsijänä sen omaisuuden hoidosta. Seurakunnan puheenjohtajana hän toimi 1982–88. Kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin 1995.

Kun Fredrikin- ja Uudenmaankatujen kulmaan rakennettiin 1960 Islam-taloa, Alin vastuulla olivat rakennuttajan tehtävät, rahoituksen hankkiminen sekä seurakuntalaisten kannatuksen voittaminen.

Ali piti yhteyttä islamilaisten maiden diplomaattisiin edustajiin ja edusti Suomen muslimeja monilla vierailuilla islamilaisissa maissa. Tataarien jalkapalloseura Yolduzin puheenjohtajana hän vei joukkueen 1954 historialliselle kilpailumatkalle Algeriaan.

Nuorempana Ali harrasti keilailua ja kilpaili KM-44:n seurajoukkueessa. Vapaa-aikaansa hän vietti perheen parissa kesähuvilalla.

Haci Abdullah Ali oli harras muslimi, joka teki pyhiinvaellusmatkat Mekkaan 1968 ja 1975. Luonteeltaan hän oli vaatimaton ja lämminsydäminen, taustalla vaikuttava periaatteen ihminen, joka tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa. Hänellä oli kaikille aikaa ja hän osasi keskustella niin suurmuftien kuin haudankaivajienkin kanssa.

Tammenlehvätunnuksen sekä jatkosodan muistomitalin ja rannikkojoukkojen muistoristin ohella Alille myönnettiin Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki 1977.

Kirjoittajista Erkki-Juhani Taipale on eläkkeellä oleva oikeusneuvos ja Abdullah Alin ystävä, ja Akif Ali on Abdullah Alin poika.

***

Ohessa laajempaa tietoa muslimeista Suomessa ja Euroopassa:

Tuomas Martikainen, Tuula Sakaranaho, Marko Juntunen (toim.): Islam Suomessa (SKS 2008)

Husein Muhammed: Yhtä erilaiset (Teos 2011)

Tom Kankkonen: Islam Euroopassa (Edita 2008)

Euro-islam.info

Viikon linkkivinkki: Saudi Jeans

Saudi Jeans on saudiarabialaisen Ahmed Al-Omranin ylläpitämä blogi.

Al-Omran kertoo mitä blogi pääasiassa käsittelee:

"The blog aims to provide news, commentary, and personal views on political and social issues in Saudi Arabia, with a special focus on freedom of expression, human rights and women’s rights. In addition to the aforementioned topics, the blog may also cover other things of interest to the writer such as technology, sports, literature, etc."

Al-Omran kertoo myös, miksi blogi on englanninkielinen, toisin kuin monet muut alueen ihmisoikeusblogit:

"English is the global lingua franca. It is the dominant international language, and writing in it allows me to communicate not just with my own countrymen and women but with the whole wide world. Moreover, I hope that writing in English could contribute to change many stereotypes and misconceptions surrounding Saudi Arabia."

Blogissa on silloin tällöin myös vierailevia kirjoittajia.

Tuoreessa kirjoituksessa Eman al-Guwaifli kertoo, miksi monet saudiarabialaiset reformiorientoituneet ihmiset boikotoivat tulevia paikallisvaaleja.

Mitä turvapaikanhakijoiden vastaanotto maksaa?

Monia kiinnostaa, mitä turvapaikanhakijoiden vastaanotto maksaa.

Tämä on varsin helppoa selvittää. Luku löytyy valtion talousarvioesityksestä.

Valtion talousarvioesityksen vuoden 2011 asiakirjayhdistelmää voi katsoa täältä.

Vuoden 2010 talousarviossa, kaikkien lisätalousarvioiden jälkeen, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto maksoi yhteensä 102, 4 miljoonaa euroa.

Se on noin kolmasosa siitä, mitä Suomen maahanmuuttajavastaisen liikkeen johtohahmo Jussi Halla-aho väitti YLE:n haastattelussa. Halla-aho väitti hinnaksi 200 - 300 miljoonaa.

Kuka tahansa voi laskea tämän noin 102 miljoonan euron prosenttiosuuden valtion kokonaisbudjetista. Kokonaismäärärahat olivat noin 50.4 miljardia euroa vuonna 2010. Puhumme saman kokoluokan menoerästä kuin esimerkiksi "luopumistuet ja -korvaukset ja pellonmetsitystuki", olkoonkin että jälkimmäinen on muutaman kymmenen miljoonaa suurempi.

***

Monia varmasti kiinnostaa myös, mitä toimia ja palveluita 102,4 miljoonaa sisältää.
Myös tämä tieto löytyy suoraan valtiovarainministeriön sivuilta kohdasta yksityiskohtaiset perustelut.

Kohta "Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto" sisältää:

Määrärahaa saa käyttää:

1) valtion vastaanottokeskusten toimintamenojen maksamiseen

2) valtion vastaanottokeskusten ja kuntien, kuntayhtymien ja yhteisöjen ylläpitämien turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten, ryhmä- ja perheryhmäkotien kustannuksiin, alaikäisten edustamisesta aiheutuvien kulujen maksamiseen sekä tulkkipalvelujen kustannuksin ja muihin tarvittaviin menoihin

3) vastaanoton toteuttamiseksi erityistilanteissa tarpeellisten palvelujen hankkimisesta aiheutuvien menojen maksamiseen sekä vastaanottojärjestelmän kehittämisestä aiheutuvien menojen maksamiseen

4) ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän toiminnan rahoittamiseen

5) toimeentulon ja huolenpidon järjestämiseen ulkomaalaisille, jotka on otettu säilöön ulkomaalaislain (301/2004) 121—123 §:n perusteella

6) vastaanottokeskusten järjestämissä toimenpiteissä olevien tapaturmakorvausten ja ryhmävastuuvakuutuksen maksamiseen sekä Valtiokonttorin näistä perimien hoitokulujen maksamiseen

7) turvapaikkapuhuttelujen tulkkaus- ja käännösmenojen, turvapaikanhakijoiden oikeusapupalvelujen hankkimiseen, vapaaehtoisesta paluusta aiheutuviin kuluihin ja vapaaehtoista paluuta tukeviin EU:n rahoittamiin hankkeisiin

8) Maahanmuuttoviraston toimipisteiden ulkopuolella suoritettavien turvapaikkapuhuttelujen matkakustannusten ja perhesiteen selvittämiseksi tehtävien DNA-testien kustannuksiin sekä

9) pakolaisten maahantulomatkojen järjestämisestä, lähtömaassa suoritettavista terveystarkastuksista ja koulutuksesta (kulttuuriorientaatiosta) sekä vastaanottoa edistävän koulutuksen ja tiedotustoiminnan järjestämisestä aiheutuvien menojen maksamiseen.

Määrärahaa saa käyttää myös kulutusmenojen maksamiseen.

***

Jos tuota summaa halutaan pienentää, on mielestäni rehellistä kertoa, millä keinoin reilu, oikeudenmukainen ja sujuva turvapaikkaprosessi sitten hoidetaan.

Omasta mielestäni nykyinen summa, ja myös koko sisäasiainministeriön maahanmuutto-osaston rahoitus on naurettavan pieni. Varsinkin kun otetaan kansainvälinen liikkuvuusympäristö, liikenneyhteydet ja kokonaisbudjetti huomioon. Jos ei ole mitään rahoitusta, ei ole myöskään tehokasta ja oikeudenmukaista ja nopeaa maahantulon kontrollia.

Ja se tulee kalliiksi.

***

Halla-aho myös vetäisi hatusta ilmaisun "90 % turvapaikanhakijoista ei ole kansainvälisten sopimusten tarkoittamia pakolaisia".

Kansainvälistä suojelua koskevia sopimuksia on useita. Vanhin on Geneven pakolaissopimus vuodelta 1951 ja sen lisäpöytäkirja vuodelta 1968 , jonka jälkeen voimaan on tullut muita kansainvälisoikeudellisia velvoitteita kuten Euroopan Unionin määritelmädirektiivi ja useat eri ihmisoikeussopimukset.

Suomen ulkomaalaislaissa on tällä hetkellä kolme oleskelulupakategoriaa, jotka liittyvät selkeästi kansainväliseen suojeluun.

Näistä "Turvapaikka" (UL §87) perustuu Geneven pakolaissopimuksen pakolaisen määritelmään.

"Toissijainen suojelu" (UL §88) perustuu EU:n määritelmädirektiiviin.

"Humanitaarinen suojelu" (UL §88a) sisältää ne ulkomaalaislaissa ennen määritelmädirektiivin ratifiointia olleet suojeluperusteet, jotka piti jättää "toissijaisen suojelun" määritelmän ulkopuolelle. Näin käsitteitä yhdenmukaistamalla turvapaikkapolitiikan eurooppalainen vertailu helpottui hieman. Ulkomaalaislakia ei siis löyhennetty tai tiukennettu määritelmädirektiivin ratifoinnin yhteydessä.

Turvapaikka annetaan jos henkilö "oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta."

Toissijaisen suojelun edellytyksenä on merkittävät perusteet uskoa, että käännyttämisen seurauksena henkilö on vaarassa kokea:

- kuolemanrangaistuksen tai teloituksen uhkaa
- kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua
- mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella annetaan, jos henkilö:

"ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta."

Turvapaikkatilastot löytyvät Maahanmuuttoviraston sivuilta.

Vuonna 2010 turvapaikkaprosessissa annettiin oleskelulupia tällä tavoin.

Päätökset ryhmissä "turvapaikka" ja "toissijainen suojelu" muodostivat kaikki päätökset huomioon ottaen 14% päätöksistä. Tämä prosenttiluku olisi kuitenkin vain ja ainoastaan poliittista propagandaa, olkoonkin että se on silti korkeampi kuin 10%.

Todellinen luku on tätä korkeampi, koska ei ole mitään syytä olla laskematta mukaan humanitaarisen suojelun perusteella annettuja oleskelulupia. Nykyinen oikeuskäytäntö huomioon ottaen on täysin perusteltua pitää tämänkin kategorian lupia kansainvälisten sopimusten vaatimusten mukaisina, koska vakiintuneessa oikeuskäytännössä tämän oleskeluluvan saaneen ihmisen käännyttäminen olisi tarkoittanut ihmisen palauttamista vakavien oikeudenloukkausten vaaraan. Palautuskielto on mainittu useissa ihmisoikeussopimuksissa ja sisällytetty paitsi Suomen ulkomaalaislakiin, myös perustuslakiin.

Todellisuudessa kansainvälisen suojelun perusteella (turvapaikka, toissijainen suojelu, humanitaarinen suojelu) tehdyt päätökset ovat siis vuoden 2010 osalta 25% kaikista päätöksistä.

Samalla täytyy tietenkin muistaa, että turvapaikan hakemisen estäminen on yksiselitteisesti lain, moraalin ja sopimusten vastaista. Mikäli ihmisellä ei ole mahdollisuutta hakea turvapaikkaa, ei ole myöskään mahdollista tietää, olisiko hänellä ollut riittävät perusteet turvapaikkaan.

Helsingin Sanomat oikaisi STT:n uutista virheellisesti ja syyllistyi vakavaan asiavirheeseen

Suomen Pakolaisapu ja Pakolaisneuvonta julkaisivat 12.4.2011 tiedotteen, jossa kerrottiin sisäasiainministeriön kokoamiin tilastoihin nojautuen, että viimeisen 12 vuoden aikana Suomeen on saapunut keskimäärin 329 kansainvälisen suojelun kautta oleskeluluvan saaneen perheenjäsentä.

Tiedotteessa tuodaan myös esiin, että Maahanmuuttoviraston myönteinen perhesidepäätös ja faktinen perheenjäsenen Suomeen saapuminen ovat kaksi eri asiaa.

Esimerkiksi vuonna 2010 tehtiin 522 myönteistä perhesidepäätöstä Somalian kansalaiselle, mutta kuntien, ELY-keskusten, Punaisen Ristin ja Maahanmuuttoviraston kautta saatujen tietojen mukaan Suomeen saapui vuonna 2010 kaikkiaan 392 kansainvälisen suojelun kautta oleskeluluvan saaneen perheenjäsentä.

STT teki tiedotteen pohjalta uutisen tiedotteen mukaisena. STT:n jutussa puhutaan koko ajan pakolaisten, toissijaisen suojelun ja humanitaarisen suojelun nojalla oleskeluluvan saaneiden ihmisten perheenyhdistämisistä.

Jos ollaan tarkkoja, STT:n jutussa käytetään ilmaisua "pakolaisten perheenyhdistämiset", kun pilkuntarkassa ilmaisussa pitäisi mainita kaikki nämä kolme oleskelulupakategoriaa. Uutisessa nämä kolme oleskelulupakategoriaa on kuitenkin perusteltua samastaa, koska 1) kaikki perustuvat kansainväliseen suojeluun ja vakavaan hengenvaaraan 2) nämä oleskeluluvat antavat kunnassa henkilölle samanlaiset kotikuntalain mukaiset oikeudet ja velvollisuudet.

Tiedotteessa tai STT:n uutisessa ei siis ollut mitään asiavirhettä.

Helsingin Sanomat kuitenkin julkaisi 13.4.2011 "oikaisun", joka sisältää vakavan asiavirheen. Otsikko "perheenyhdistämisiä olikin yli 5000" antaa ymmärtää, että tiedotteessa tai STT:n uutisessa olisi puhuttu kaikista perhesiteen perusteella tulleista oleskeluluvista. Näin ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa.

Otsikosta saa kuvan, että pakolaisten perheenyhdistämisiä olisi yli 5000. Tämä mielikuva on virheellinen.

Mainittu "yli 5000" pitää sisällään esimerkiksi Suomen kansalaisten avioliitot ulkomaalaisen kanssa, Suomen kansalaisten perheenyhdistämiset, EU-kansalaisen ja hänen puolisonsa perheenjäsenet, työkomennuksella olevan EU:n ulkopuolisen maan kansalaisen perheenjäsenet jne. Näistä ei ole sen enempää alkuperäisessä tiedotteessa kuin uutisessakaan ollut puhetta. Sama koskee hylkäysprosenttia, joka mainitaan oikaisussa. Sen enempää tiedotteen kuin uutisenkaan keskiössä eivät ole esimerkiksi kielteiset päätökset avioliiton perusteella tehtyihin hakemuksiin.

Tiedotteessa puhutaan kansainvälisen suojelun kautta oleskeluluvan saaneiden (UL §87 turvapaikka, UL §88 toissijainen suojelu, UL §88a humanitaarinen suojelu) perheenyhdistämisistä ja nostetaan esimerkinomaisesti esiin somalialaiset hakijat.

***

Oikaisu on hyvin voimakas keino korjata uutista. Etenkin silloin, kun virhettä ei ole tapahtunut.

Kun Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Nieminen taannoin syyllistyi vakavaan journalistin ohjeiden laiminlyöntiin, jonka seurauksena haastateltava menetti harjoittelupaikkansa ja oli jutussa omalla naamallaan, nimellään ja asuinalueellaan leimattuna "radikaalimuslimiksi", ei jutusta tehty oikaisua, tehtyä vastinetta ei julkaistu eikä jutun suhteen tehty mitään korjauksia.

Nyt on kuitenkin päätetty tehdä kommentointimahdollisuudella varustettu korjaus, jossa syyllistytään lähteen vääristelyyn ja jatketaan sen virheellisen mielikuvan vahvistamista, että kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden ihmisten perheenjäsenet olisivat vyörymässä tuhansittain Suomeen. Tyystin oma hankaluutensa on se, että virheellinen oikaisu on levinnyt ties mihin muihin tiedotusvälineisiin.

Helsingin Sanomat on syyllistynyt vakavaan asiavirheeseen, joka rikkinäisenä puhelimena leviää ties minne. Toivottavasti tällaista ei tapahdu enää ikinä. Ottaen huomioon oikaisua seuraavan kommenttiketjun puhetyylin HS:n kotisivuilla, alkuperäisen tiedotteen huoli maahanmuuttajavastaisesta ilmapiiristä on täysin aiheellinen.