Kotoutumista kunnassa osa 3: Kotoutumisen edistämistä voi vahvistaa vaikka lähtökohdat ovat vaikeat

Kuntavaalit ovat tulossa ja kotoutumisesta puhutaan paljon. Siksi on tarpeen hieman käydä läpi sitä, millä tavalla kunta kotoutumisesta vastaa ja mitkä tekijät vaikuttavat kunnan liikkumavaraan kotoutumisen edistämisessä. 

Kirjoitan kolme toisiinsa linkittyvää blogikirjoitusta kotoutumisen edistämisestä kunnassa.

Ensimmäisessä osassa käydään läpi kunnan tehtävät ja kotoutumisen edistämisen rahoitus kunnan näkökulmasta. 

Toisessa osassa käydään läpi sitä, miten kunnan tehtäviin ja rahoitukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä on viime vuosina muutettu, lyhyen näkemykseni ollessa se että ei juurikaan tietolähtöisesti tai asiakkaiden tilanteita ajatellen. 

Kolmannessa osassa tuon esiin sen, mitä liikkumavaraa kunnilla voi olla vaikeista lähtökohdista huolimatta.

Kotoutumisen edistämistä voi vahvistaa vaikka lähtökohdat ovat vaikeat

Tämä on kolmas osa kolmen kotoutumisen edistämistä kunnassa käsittelevän blogikirjoituksen sarjassa.

Lue edelliset osat:

Kotoutumista kunnassa osa 1: kotoutumisen edistämisestä vastaa ensisijaisesti kunta

Kotoutumista kunnassa osa 2: kotoutumislainsäädäntöä muutellaan liikaa mutupohjalta

Lähtökohdat kotoutumisen edistämiselle työllisyysalueiden aloittaessa ovat haasteelliset tilanteessa, jossa valtakunnallisella tasolla kotoutumisen edistämisen lainsäädäntöä on muutettu epätarkoituksenmukaisella tavalla sekä entuudestaankin riittämätöntä valtionrahoitusta on leikattu. 

Edellä mainitut kehityskulut eivät kuitenkaan yksinään määrää sitä, miten paikallistasolla kotoutumisen edistämistä toteutetaan. OECD:n ja EU:n viitekehysten mukaisesti kotoutumisella on kuusi osa-aluetta (työllisyys, koulutus ja osaaminen, terveys ja hyvinvointi, asuminen, osallistuminen ja kaksisuuntainen kotoutuminen). On selvää, että kaikkia osa-alueita on mahdollista vahvistaa paikallisesti, vaikka valtakunnallisella tasolla tehdyt päätökset ja esimerkiksi esimerkiksi yleinen suhdannetilanne vaikuttavatkin esimerkiksi työpaikkojen tarjontaan. 

Itselleni asia konkretisoitui omassa työssäni 2022 ja 2023, jolloin sain hyvin mieluisia ja positiivisia yhteydenottoja sekä työnantajilta että tavallisilta kuntalaisilta ukrainalaisiin asiakkaisiin liittyen. Ihmisillä oli selvästi vahva halu tehdä voitavansa sen eteen, että ukrainalaisille löytyisi työpaikkoja, mielekästä tekemistä sekä mahdollisimman hyvät edellytykset paikkakunnalle asettautumiseen. 

On selvää, että esimerkiksi Ukrainan sotaan ja sen synnyttämään auttamishaluun voi kytkeytyä myös yltiöpäistä innostusta ja hybristä, mutta tämä innostus on myös kontrolloitavissa ja rajattavissa. Olennaista on se, että on ihmisiä joiden kanssa on mahdollista suunnitella toimenpiteitä kuten lyhytkoulutuksia, jotka pidemmällä aikavälillä voivat vahvistaa niin työllisyysvalmiuksia kuin muutakin osaamista. 

Monet asiat, joita aikaisemmin oli pidetty syystä tai toisesta mahdottomina, olivatkin nyt mahdollisia, ja asiaan näytti varsin pitkälti vaikuttavan lähinnä se, että paikallisesti löytyy henkilöitä, joilla on riittävän pitkäjänteistä kiinnostusta asian kehittämiseen ja esimerkiksi hankehakuihin. On olemassa kuntia, joissa paikallisten työnantajien, järjestöjen, maahan muuttaneiden itsensä ja kotoutumisen edistämisestä vastaavien kuntatoimijoiden välinen yhteistyö on hyvinkin tiivistä. 

Toki innostuneisuus ukrainalaisten auttamisesta ei ole ainoastaan hyvä asia, jos siihen kytkeytyy syrjiviä asenteita suhteessa toisiin ryhmiin kuten esimerkiksi afganistanilaisiin. Siksikin kotoutumisen osa-alueista kaksisuuntainen kotoutuminen, josta puhutaan myös hyvien väestösuhteiden edistämisenä, on yllättävänkin tärkeä osa-alue myös muiden kotoutumisen osa-alueiden näkökulmasta. Valtaväestön asenteet vaikuttavat varsin paljon työllistymismahdollisuuksiin kuten myös ihmisen terveyteen ja toimintakykyyn, joten hyvien väestösuhteiden vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää myös työllisyyden, terveyden ja rekrytointikynnyksen alentamisen näkökulmista. 

Hyvien väestösuhteiden edistäminen on ennen kaikkea kunnan tehtävä niin lainsäädännöllisesti (osana lakisääteistä kunnan hyvinvointisuunnitelmaa ja vastaavia strategista suunnittelua) kuin käytännössä, koska vain kuntalaisilla itsellään on tietämys paikallisista olosuhteista, työnantajista, järjestöistä ja muista toimijoista. Hyvissä väestösuhteissa ja vastaanottavuuden kehittämisessä on myös huomattavasti vähemmän kyse rahasta kuin esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen järjestämisessä. 

Hyvien väestösuhteiden edistämiseksi onkin kehitetty alueellisia toimintamalleja, ja on varsin pitkälti kunnista itsestään kiinni, miten niitä otetaan käyttöön. Sama koskee muitakin kotoutumisen osa-alueita. Valtio jakaa pelimerkit tietyllä tavalla, mutta se ei ollenkaan määritä sitä miten kunnat käyttävät kyseisiä pelimerkkejä. Toki kunta kerää pelimerkkejä myös itse verotulojen, toimintatuottojen ja muiden tuottojen muodossa. 

Kotoutumista kunnassa osa 1: kotoutumisen edistämisestä vastaa ensisijaisesti kunta

Kuntavaalit ovat tulossa ja kotoutumisesta puhutaan paljon. Siksi on tarpeen hieman käydä läpi sitä, millä tavalla kunta kotoutumisesta vastaa ja mitkä tekijät vaikuttavat kunnan liikkumavaraan kotoutumisen edistämisessä. 

Kirjoitan kolme toisiinsa linkittyvää blogikirjoitusta kotoutumisen edistämisestä kunnassa.

Ensimmäisessä osassa käydään läpi kunnan tehtävät ja kotoutumisen edistämisen rahoitus kunnan näkökulmasta. 

Toisessa osassa käydään läpi sitä, miten kunnan tehtäviin ja rahoitukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä on viime vuosina muutettu, lyhyen näkemykseni ollessa se että ei juurikaan tietolähtöisesti tai asiakkaiden tilanteita ajatellen. 

Kolmannessa osassa tuon esiin sen, mitä liikkumavaraa kunnilla voi olla vaikeista lähtökohdista huolimatta. 

Kotoutumisen edistämisestä vastaa ensisijaisesti kunta

1.1.2025 voimaan tullut laki kotoutumisen edistämisestä asettaa kunnille erityisen vastuun kotoutumisen edistämisestä. Kotoutumislain muutos on tapahtunut samaan aikaan kuin muutos jonka seurauksena työllisyyspalvelut siirtyivät kuntien järjestämisvastuulle. Kun kuntien järjestämisvastuulla ovat myös kotoutumiseen vahvasti vaikuttavat varhaiskasvatus, nuorisotyö ja oppivelvollisille järjestettävät palvelut, on selvää että kunta on kaikkein tärkein toimija kotoutumisen edistämisen kannalta. 

Kotoutumislain nojalla kuntien vastuulla on sekä työttömien työnhakijoiden että työvoiman ulkopuolella olevien henkilöiden kotoutumisen edistäminen. Työvoiman ulkopuolella olevista maahanmuuttajaryhmistä erityinen huomio muuttuneessa laissa kiinnitetään henkilöihin, jotka saavat kotihoidon tukea. Tällaiselle henkilölle pitää tehdä kotoutumislain mukainen palvelutarpeen arviointi ja kotoutumissuunnitelma, eli käytännöllisesti katsoen on mahdollistettava se, että kotona lastaan hoitavalla huoltajalla on mahdollisuus saada suomen kielen ja yhteiskuntatiedon koulutusta. 

Kunnan järjestämisvastuulla olevat kotoutumista edistävät palvelut on lueteltu kotoutumislain 2. luvussa. 

Kotoutumislain 10§ mukainen ohjaus ja neuvonta tarkoittaa sitä että henkilö voi riippumatta maassaolon kestosta ja maahantulon syystä saada henkilökohtaista neuvontaa asioissaan, jotka voivat vaihdella aiheeltaan laidasta laitaan. Käytännössä tämä tarkoittaa palvelupistettä, jossa henkilö voi asioida matalalla kynnyksellä. 

Palvelutarpeen arviointi (14§) ja kotoutumissuunnitelma (16-23§) tarkoittavat käytännössä kotoutumiseen liittyvää pitkäaikaisempaa suunnitelmaa kotoutumiseen liittyvistä tavoitteista, toimenpiteistä tavoitteen saavuttamiseksi sekä seurannasta sen suhteen, miten tavoitteen saavuttaminen edistyy. Työvoimaviranomainen vastaa  työvoimaan kuuluvista asiakkaista. Työvoiman ulkopuolella olevien kotoutumisen edistämisestä vastaa yleensä yksikkö, joka voi kulkea esimerkiksi kotoutumispalvelujen tai maahanmuuttajapalveluiden nimellä. 

Monikieliseen yhteiskuntaorientaatioon (25§) ja kotoutumiskoulutukseen (26§-32§) liittyvät säädökset tarkoittavat käytännön toimenpiteitä, joilla kotoutumista on tarkoitus edistää. Kunnan pitää järjestää suomen tai ruotsin kielen opetusta, koulutusta, joka edistää työllistymistä sekä koulutusta, joka vahvistaa ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta laajemmin. Kotoutumiskoulutus on työvoimakoulutusta, jota kunnan on pakko järjestää, ja vastaavasti kotoutumiskoulutukseen osallistuvan on siihen pakko osallistua työttömyysetuuden menettämisen uhalla. Yhteiskuntaorientaatio on alkuvaiheen perehdytysjakso, joka tulee lähtökohtaisesti järjestää omakielisenä.

Valtionrahoitus kotoutumisen edistämiseen on vähäistä ja sitä on vähennetty entisestään; työllisyysalueiden pitää tehdä yhteistyötä

Kotoutumislaissa säädetään kotoutumisen edistämisen rahoituksesta. Kotoutumisen edistämistä kunnassa rahoitetaan sekä laskennallisin korvauksin että valtionosuusjärjestelmän kautta. Hyvin harvinaisissa erityistapauksissa ja vain kansainvälistä suojelua saaneiden osalta kunta voi saada valtiolta erityiskorvausta. Tällöin on kyse siitä, että kunta voi saada kansainvälistä suojelua saavien osalta valtiolta takaisin varhaiskasvatuslain 15 §:n tai perusopetuslain 17 §:n mukaisia erityisen tuen kustannuksia korvaushakemuksella todellisia kustannuksia vastaavasti. Myös pakolaisten vastaanottoon varautumisen kustannuksia korvataan. Sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavat hyvinvointialueet ovat asia erikseen: sosiaali-ja terveydenhuollossa koituneita kustannuksia voi hakea valtiolta takaisin hyvinkin laajalti, mutta tämän työn tekevät hyvinvointialueet, eivät kunnat. 

Kotoutumislain §10 mukaista ohjausta ja neuvontaa rahoitetaan valtionosuusjärjestelmän kautta (§60). Myös työvoimaviranomaiselle kuuluvat kotoutumisen edistämisen tehtävät, mukaan lukien kotoutumiskoulutus, rahoitetaan valtionosuusjärjestelmän kautta. Laskennallista korvausta maksetaan kunnan vastaanottamista kansainvälistä suojelua saaneista henkilöistä, ja kotoutumislain §61 mukaan laskennallista korvausta on tarkoitus käyttää ohjaukseen ja neuvontaan sekä monikielisen yhteiskuntaorientaation, kotoutumiskoulutuksen, tulkitsemisen ja muiden kotoutumista edistävien palveluiden järjestämiseen.

Vaikka kotoutumislaissa sanotaan, mitä kotoutumisen edistämisen lakisääteisiä tehtäviä laskennallisilla korvauksilla ja valtionosuuksilla tulisi toteuttaa, kunnat päättävät itse miten valtionosuudet ja laskennalliset korvaukset kohdennetaan. Kyseiset valtionrahoituskanavat ovat yleiskatteellisia eli niitä ei ole varsinaisesti korvamerkitty mihinkään. 

On selvää, että esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen ja yhteiskuntaorientaation järjestämisessä kuntien ja työllisyysalueiden pitää tehdä yhteistyötä, jotta koulutusten oppilasmäärät pysyvät vakaina ja ennakoitavina ja jotta niiden järjestämiseen on ylipäänsä varaa. Ennen TE2024-uudistusta kotoutumiskoulutusten kilpailutuksesta vastasivat ELY-keskukset, joita on 15. Nyt niistä vastaavat työllisyysalueet, joita on 45. Yksittäisellä työllisyysalueella ei ole varmasti riittävästi kotoutujia ja resursseja kotoutumiskoulutuksen järjestämiseen. 

Osviittaa kotoutumiskoulutusten arvosta voi saada katsomalla esimerkiksi Hilmassa  olevia kotoutumiskoulutusta koskevia hankintailmoituksia. Myös raportti "Kotoutumiskoulutuksen laadukkaan toteutuksen elementtejä" antaa osviittaa siitä, millaisissa hinnoissa kotoutumiskoulutuksessa voidaan liikkua ja miten kotoutumiskoulutuksia kannattaa järjestää.

Työllisyysalueiden väliseen yhteistyöhön patistaa sekin, että kotoutumisen edistämiseen liittyvää valtionrahoitusta on vähennetty.

Sote-uudistuksen jälkeen aikavälillä 1.1.2023 - 31.12.2024 laskennallisen korvauksen määrä kunnan vastaanottamista kansainvälistä suojelua saaneista oli seitsemän vuotta täyttäneestä henkilöstä 1 955 euroa ja tätä nuoremmasta 6 503 euroa vuodessa. Korvausaika oli pääsääntöisesti 3 vuotta, kiintiöpakolaisten osalta 4 vuotta. 

1.1.2025 alkaen vastaanotettujen henkilöiden kohdalla alle 7-vuotiaasta henkilöstä 2 741 euroa vuodessa ja 7 vuotta täyttäneestä 2 052 euroa vuodessa. Korvausaika on lyhennetty kahteen vuoteen, kiintiöpakolaisten osalta kolmeen. 

On huomioitava, että laskennalliseen korvaukseen on nyt sisällytetty 1.1.2025 alkaen tulkitsemisen järjestäminen. 31.12.2024 asti kunnan vastaanottamien pakolaisten osalta tulkitseminen oli menoerä jonka sai valtiolta takaisin hakemuksella todellisia kustannuksia vastaavasti ja tositteita vastaan. Tämä muutos on jo nykyistä hallitusta edeltävä ja sen tarkoitus oli alun perin korvaushakemusrumban pienentäminen. Petteri Orpon hallituksen päätös pienentää laskennallista korvausta on tehnyt tulkkauksen sisällyttämisestä laskennalliseen korvaukseen käytännössä ison menoleikkauksen. 

Kunnat ovat varmasti paineen alla tilanteessa, jossa niillä on uusia lakisääteisiä kotoutumisen edistämisen tehtäviä erityisesti työllisyysalueiden aloitettua toimintansa, mutta resursseja kotoutumisen edistämiseen on vähemmän kuin aikaisemmin. Samalla kunnat ovat vapaita päättämään, kuinka paljon yleiskatteellisia tuloja kotoutumisen edistämiseen käytetään. Vaihtelua panostuksissa kuntien ja työllisyysalueiden välillä tultaneen näkemään paljonkin. 

Fakta on joka tapauksessa se, että laadukkaasti toteutettu kotoutumiskoulutus vahvistaa tutkitusti maahan muuttaneiden työmarkkina-asemaa. Tätä kautta se pienentää kuntien niin sanottuja sakkomaksuja eli työttömyystukien kuntaosuutta. Hyvin toteutettu kotoutumiskoulutus on siis pitkällä aikavälillä kunnalle taloudellisesti edullista, joten on äärimmäisen tärkeää toteuttaa se asianmukaisesti .

Kotoutumista kunnassa osa 2: kotoutumislainsäädäntöä muutellaan liikaa mutupohjalta

Kuntavaalit ovat tulossa ja kotoutumisesta puhutaan paljon. Siksi on tarpeen hieman käydä läpi sitä, millä tavalla kunta kotoutumisesta vastaa ja mitkä tekijät vaikuttavat kunnan liikkumavaraan kotoutumisen edistämisessä. 

Kirjoitan kolme toisiinsa linkittyvää blogikirjoitusta kotoutumisen edistämisestä kunnassa.

Ensimmäisessä osassa käydään läpi kunnan tehtävät ja kotoutumisen edistämisen rahoitus kunnan näkökulmasta. 

Toisessa osassa käydään läpi sitä, miten kunnan tehtäviin ja rahoitukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä on viime vuosina muutettu, lyhyen näkemykseni ollessa se että ei juurikaan tietolähtöisesti tai asiakkaiden tilanteita ajatellen. 

Kolmannessa osassa tuon esiin sen, mitä liikkumavaraa kunnilla voi olla vaikeista lähtökohdista huolimatta. 

Kotoutumislainsäädäntöä muutellaan liikaa mutupohjalta

Kotoutumislainsäädäntöä on viime vuosina muuteltu. Kuten tutkija Pasi Saukkonen on useampaankin otteeseen todennut ("Kotoutumisen edistämistä ei pitäisi kehittää näin" 7.4.2022; "Uusi hallitus kotoutumisen edistäjänä vai estäjänä? 27.6.2023), tämä muutteleminen ei ole perustunut tutkittuun tietoon tai asiantuntemukseen, vaan usein virheellisiin ja hyvinkin asenteellisiin mielikuviin. Muuttelu alkoi jo erittäin ongelmallisesta tarkastusvaliokunnan mietinnöstä 2018, jota Saukkosen lisäksi kritisoivat muutkin asiantuntijat ja allekirjoittanut. 

Asiallisesta ja perustellusta kritiikistä huolimatta mietinnön pohjalta tehtiin "selonteko kotouttamislain uudistamistarpeista", "kotoutumislain kokonaisuudistukseksi" sanottu lainsäädäntöprosessi ja tältä pohjalta uusi laki kotoutumisen edistämisestä, jonka konkreettisin muutos oli kotoutumissuunnitelman maksimikeston lyhentäminen kolmesta vuodesta kahteen vuoteen.  Kuten Saukkonen toteaa, muutoksen taustalla ollut ajatus siitä että kotoutumissuunnitelman kestoa lyhentämällä ihminen kotoutuu nopeammin, on absurdi. Kotoutumissuunnitelman keston lyhentäminen ei "tehosta" tai nopeuta kotoutumista millään tavalla. Yhtä älytöntä olisi ehdottaa peruskoulun lyhentämistä yhdeksästä seitsemään vuoteen sillä oletuksella, että näin nopeutettaisiin peruskoulun päättöarvioinnissa vaadittavan osaamisen saavuttamista.

Sille, että kotoutumissuunnitelman kesto oli alun perin kolme vuotta oli hyvät perusteet jotka pohjautuvat empiiriseen tutkimukseen esimerkiksi siitä, millainen kielen oppimisen tahti on realistista.

Kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on saavuttaa kielitaitotaso B1.1. Tällaisen kielitaidon saavuttaminen kestää yleensä suomen kielen opetuksen asiantuntijoiden mukaan ainakin kolme vuotta, toki riippuen ihmisten iästä, koulutaustasta ja muista yksilöllisistä olosuhteista. Aina löytyy poikkeuksellisen nopeita oppijoita (kuten löytyy myös poikkeuksellisen hitaita oppijoita), mutta yleiset linjaukset pitää tehdä isoihin aineistoihin pohjautuen. 

Kotoutumiskoulutuksen ja sen tavoitteiden suunnittelun kannalta olennainen tieto on esimerkiksi se, että Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan tason B1 saavutti vuosina 2013–2015 vajaat 35 prosenttia kotoutumiskoulutuksen päättäneistä henkilöistä. Jos tätä prosenttiosuutta halutaan kohentaa ja kielen oppimista vahvistaa, kotoutumiskoulutuksen laatuun tulisi panostaa ja turvata selkeät polut niillekin oppijoille, jotka eivät ole saavuttaneet tätä tavoitekielitaitoa vuodessa. Pelkkä mekaaninen kotoutumissuunnitelman keston lyhentäminen vain pudottaa ihmisiä kärryiltä ja aiheuttaa vaikeuksia jatkopoluttamisessa. 

Kotoutumiskoulutus kestää kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan pääsääntöisesti noin yhden vuoden.  En tiedä mistä on alun perin tullut ajatus siitä, että taitotaso B1.1 pitäisi hankkia vuodessa, koska kielenopettajien valtiontalouden tarkastusviraston raportin tiedoilla vahvistama konsensus on se, että vuodessa keskitasolle ponnahtaneet opiskelijat ovat lähinnä poikkeustapauksia. Olen toki usein erilaisissa seminaareissa kuullut erilaisia sankaritarinoita yksittäisistä henkilöistä jotka ovat oppineet suomen kielen salamannopeasti. 

Ymmärrän tarpeen kertoa inspiroivia esimerkkejä, mutta yksittäisistä sankareista kertovien tarinoiden todistusarvo laajempien kehysten suunnittelussa on nolla. Sankaritarinat voivat pahimmillaan vääristää pahallakin tavalla yleistä ymmärrystä kielten oppimisesta ja oppimiseen vaikuttavista taustatekijöistä. 

Kaikki ei ole vain omasta tahdosta kiinni, varsinkaan ihmisellä jolla ei ole juurikaan koulutaustaa ja jolle on ikää jo kertynyt. 

***

Tässä kohtaa on ehkä syytä muistaa, että kotoutumissuunnitelman keston lyhentäminen kotoutumislakiin tapahtui Sanna Marinin hallituksen aikana, vaikka uusi laki tulikin voimaan 1.1.2025. Petteri Orpon hallitus sen sijaan teki syksyllä 2023 hallituksen esityksen (Lausuntopyynnön diaarinumero VN/8329/2023), jonka seurauksena lyhennettiin laskennallisen korvauksen korvausaikoja eli muutettiin lakia kotoutumisen edistämisestä ennen kuin se ehti tulla voimaan.

Lausuntopalaute esitykseen VN/8329/2023 oli hyvin kriittistä. Se oli sitä myös siksi, että perusteluosassa esitettiin kunnilta poistettavaksi tehtäviä joita ei ole kunnilla koskaan ollutkaan ja väitettiin "omatoimisuuden lisääntymisen" vähentävän kunnan tehtäviä ja luovan positiivisia kustannusvaikutuksia. Hallituksen esitys pohjautui täysin virheelliseen ja harhaanjohtavaan tilannekuvaan siitä, että kuntien maahanmuuttajapalvelut jotenkin paapoisivat maahan muuttaneita ja tekisivät asioita heidän puolestaan. Kirjoitin Lohjan kaupungin lausunnossa muun muassa näin:

"Useissa kohdissa esitetään ikään kuin uutena ja uusia positiivisia kustannusvaikutuksia lisäävänä asiana, että asiakkaan omatoimisuuden ja itsenäisen asioiden hoitamisvastuun vahvistaminen vähentäisi kunnan tehtäviä nykyisestä. Asiakkaan omatoimisuuden ja itsenäisten asiointitaitojen vahvistaminen on kotoutumispalveluiden päätehtävä jo tällä hetkellä. Laskennallisten korvausten pienentäminen ei tuo tähän asiaan muutosta. Rahoituksen vähentäminen ainoastaan hidastaa ja vaikeuttaa tämän tavoitteen toteutumista.

Esityksessä viitataan useissa kohdissa ”kaupassa käymisessä avustamiseen”, ikään kuin kuntien maahanmuuttajapalvelut laajamittaisesti toteuttaisivat tällaista tehtävää. Väitteelle siitä että kuntien maahanmuuttajapalvelut laajamittaisesti auttaisivat ”kaupassa käymisessä”, ei esitetä mitään perusteluja tai tutkimukseen pohjautuvaa tietoa. Tehtävää ei myöskään mainita TEM:n ohjeessa kotoutumisen edistämisestä (VN/33700/2022), joten herää kysymys, mistä ylipäänsä on syntynyt mielikuva siitä, että kaupassa käyminen olisi jotenkin keskeisessä roolissa kotoutumista edistävän viranomaisen työssä."

Muiden toimijoiden lausuntopalaute oli samansuuntaista. Lausuntopalvelusta voikin katsoa kaikki lausunnot kohdasta "lausunnonantajien lausunnot", mutta omasta mielestäni esimerkiksi Helsingin kaupungin lausunto osaa kiteyttää olennaista.

Orpon hallituksen muutokset eivät jääneet siihen, vaan syksyllä 2024 taas annettiin hallituksen esitys (lausuntopyynnön diaarinumero VN/13118/2024), jossa jälleen kerran esitetään mekaanista juustohöyläleikkaamista, ja jälleen kerran se esitetään virheellisesti kotoutumisen "tehostamisena". Kotoutumisen edistämisestä päätettiin leikata jälleen, ja varsin vaikeassa tilanteessa, juuri ennen kun kun vastuu työllisyyspalveluista siirrettiin kunnille. 

Koska Lohjan kaupunki ei aikataulusyistä pystynyt antamaan tuohon esitykseen lausuntoa, kehotan lukemaan  Helsingin kaupungin lausunnon, jossa tuodaan esiin useita tärkeitä huomioita. 

Helsingin kaupunki toteaa hyvin, että leikkaaminen on tosiasiallisesti palveluiden heikentämistä, palveluiden heikentäminen aiheuttaa viiveitä palveluiden saamisessa ja tällöin myös työllistymisvalmiudet heikentyvät. 

Kotoutumiskoulutuksesta leikkaamista Helsinki piti erityisen lyhytnäköisenä, koska kyseinen koulutus lisää tutkitusti kotoutujan tuloja pidemmällä aikavälillä, ja määrärahat ovat olleet jo aiemmin riittämättömiä. 

Helsingin kaupunki toteaa, että hallitus on tehnyt useita leikkauksia kotoutumisen edistämisen ja työllisyyspalveluiden toteuttamisen valtionosuusrahoitukseen, ja samaan aikaan työllisyyspalveluiden ja kotoutumiskoulutuksen järjestämisvastuu ei ollut vielä edes siirtynyt kuntien vastuulle. Kun palvelut tällä tavoin tulivat siirtymään kuntien vastuulle 1.1.2025 valmiiksi alirahoitettuina, kuntien mahdollisuudet panostaa kotoutumisen edistämiseen heikkenevät huomattavasti. 

Muutokset eivät jää tähän, vaan "Valtion kotoutumisen edistämisohjelma" pitää sisällään myös muita toimenpiteitä kuten arviolta syksyllä 2025 eduskuntaan tulevan ehdotuksen maahan muuttaneiden työttömyysturvan eriyttämisestä. Tämä ehdotus on räikeän syrjivä ja hyvin ongelmallinen perustuslain näkökulmasta. Kirjoitin aiheistosta aikaisemmin.