Kuntavaalit ovat tulossa ja kotoutumisesta puhutaan paljon. Siksi on tarpeen hieman käydä läpi sitä, millä tavalla kunta kotoutumisesta vastaa ja mitkä tekijät vaikuttavat kunnan liikkumavaraan kotoutumisen edistämisessä.
Kirjoitan kolme toisiinsa linkittyvää blogikirjoitusta kotoutumisen edistämisestä kunnassa.
Ensimmäisessä osassa käydään läpi kunnan tehtävät ja kotoutumisen edistämisen rahoitus kunnan näkökulmasta.
Toisessa osassa käydään läpi sitä, miten kunnan tehtäviin ja rahoitukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä on viime vuosina muutettu, lyhyen näkemykseni ollessa se että ei juurikaan tietolähtöisesti tai asiakkaiden tilanteita ajatellen.
Kolmannessa osassa tuon esiin sen, mitä liikkumavaraa kunnilla voi olla vaikeista lähtökohdista huolimatta.
Kotoutumislainsäädäntöä muutellaan liikaa mutupohjalta
Kotoutumislainsäädäntöä on viime vuosina muuteltu. Kuten tutkija Pasi Saukkonen on useampaankin otteeseen todennut ("Kotoutumisen edistämistä ei pitäisi kehittää näin" 7.4.2022; "Uusi hallitus kotoutumisen edistäjänä vai estäjänä? 27.6.2023), tämä muutteleminen ei ole perustunut tutkittuun tietoon tai asiantuntemukseen, vaan usein virheellisiin ja hyvinkin asenteellisiin mielikuviin. Muuttelu alkoi jo erittäin ongelmallisesta tarkastusvaliokunnan mietinnöstä 2018, jota Saukkosen lisäksi kritisoivat muutkin asiantuntijat ja allekirjoittanut.
Asiallisesta ja perustellusta kritiikistä huolimatta mietinnön pohjalta tehtiin "selonteko kotouttamislain uudistamistarpeista", "kotoutumislain kokonaisuudistukseksi" sanottu lainsäädäntöprosessi ja tältä pohjalta uusi laki kotoutumisen edistämisestä, jonka konkreettisin muutos oli kotoutumissuunnitelman maksimikeston lyhentäminen kolmesta vuodesta kahteen vuoteen. Kuten Saukkonen toteaa, muutoksen taustalla ollut ajatus siitä että kotoutumissuunnitelman kestoa lyhentämällä ihminen kotoutuu nopeammin, on absurdi. Kotoutumissuunnitelman keston lyhentäminen ei "tehosta" tai nopeuta kotoutumista millään tavalla. Yhtä älytöntä olisi ehdottaa peruskoulun lyhentämistä yhdeksästä seitsemään vuoteen sillä oletuksella, että näin nopeutettaisiin peruskoulun päättöarvioinnissa vaadittavan osaamisen saavuttamista.
Sille, että kotoutumissuunnitelman kesto oli alun perin kolme vuotta oli hyvät perusteet jotka pohjautuvat empiiriseen tutkimukseen esimerkiksi siitä, millainen kielen oppimisen tahti on realistista.
Kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on saavuttaa kielitaitotaso B1.1. Tällaisen kielitaidon saavuttaminen kestää yleensä suomen kielen opetuksen asiantuntijoiden mukaan ainakin kolme vuotta, toki riippuen ihmisten iästä, koulutaustasta ja muista yksilöllisistä olosuhteista. Aina löytyy poikkeuksellisen nopeita oppijoita (kuten löytyy myös poikkeuksellisen hitaita oppijoita), mutta yleiset linjaukset pitää tehdä isoihin aineistoihin pohjautuen.
Kotoutumiskoulutuksen ja sen tavoitteiden suunnittelun kannalta olennainen tieto on esimerkiksi se, että Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan tason B1 saavutti vuosina 2013–2015 vajaat 35 prosenttia kotoutumiskoulutuksen päättäneistä henkilöistä. Jos tätä prosenttiosuutta halutaan kohentaa ja kielen oppimista vahvistaa, kotoutumiskoulutuksen laatuun tulisi panostaa ja turvata selkeät polut niillekin oppijoille, jotka eivät ole saavuttaneet tätä tavoitekielitaitoa vuodessa. Pelkkä mekaaninen kotoutumissuunnitelman keston lyhentäminen vain pudottaa ihmisiä kärryiltä ja aiheuttaa vaikeuksia jatkopoluttamisessa.
Kotoutumiskoulutus kestää kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan pääsääntöisesti noin yhden vuoden. En tiedä mistä on alun perin tullut ajatus siitä, että taitotaso B1.1 pitäisi hankkia vuodessa, koska kielenopettajien valtiontalouden tarkastusviraston raportin tiedoilla vahvistama konsensus on se, että vuodessa keskitasolle ponnahtaneet opiskelijat ovat lähinnä poikkeustapauksia. Olen toki usein erilaisissa seminaareissa kuullut erilaisia sankaritarinoita yksittäisistä henkilöistä jotka ovat oppineet suomen kielen salamannopeasti.
Ymmärrän tarpeen kertoa inspiroivia esimerkkejä, mutta yksittäisistä sankareista kertovien tarinoiden todistusarvo laajempien kehysten suunnittelussa on nolla. Sankaritarinat voivat pahimmillaan vääristää pahallakin tavalla yleistä ymmärrystä kielten oppimisesta ja oppimiseen vaikuttavista taustatekijöistä.
Kaikki ei ole vain omasta tahdosta kiinni, varsinkaan ihmisellä jolla ei ole juurikaan koulutaustaa ja jolle on ikää jo kertynyt.
***
Tässä kohtaa on ehkä syytä muistaa, että kotoutumissuunnitelman keston lyhentäminen kotoutumislakiin tapahtui Sanna Marinin hallituksen aikana, vaikka uusi laki tulikin voimaan 1.1.2025. Petteri Orpon hallitus sen sijaan teki syksyllä 2023 hallituksen esityksen (Lausuntopyynnön diaarinumero VN/8329/2023), jonka seurauksena lyhennettiin laskennallisen korvauksen korvausaikoja eli muutettiin lakia kotoutumisen edistämisestä ennen kuin se ehti tulla voimaan.
Lausuntopalaute esitykseen VN/8329/2023 oli hyvin kriittistä. Se oli sitä myös siksi, että perusteluosassa esitettiin kunnilta poistettavaksi tehtäviä joita ei ole kunnilla koskaan ollutkaan ja väitettiin "omatoimisuuden lisääntymisen" vähentävän kunnan tehtäviä ja luovan positiivisia kustannusvaikutuksia. Hallituksen esitys pohjautui täysin virheelliseen ja harhaanjohtavaan tilannekuvaan siitä, että kuntien maahanmuuttajapalvelut jotenkin paapoisivat maahan muuttaneita ja tekisivät asioita heidän puolestaan. Kirjoitin Lohjan kaupungin lausunnossa muun muassa näin:
"Useissa kohdissa esitetään ikään kuin uutena ja uusia positiivisia kustannusvaikutuksia lisäävänä asiana, että asiakkaan omatoimisuuden ja itsenäisen asioiden hoitamisvastuun vahvistaminen vähentäisi kunnan tehtäviä nykyisestä. Asiakkaan omatoimisuuden ja itsenäisten asiointitaitojen vahvistaminen on kotoutumispalveluiden päätehtävä jo tällä hetkellä. Laskennallisten korvausten pienentäminen ei tuo tähän asiaan muutosta. Rahoituksen vähentäminen ainoastaan hidastaa ja vaikeuttaa tämän tavoitteen toteutumista.
Esityksessä viitataan useissa kohdissa ”kaupassa käymisessä avustamiseen”, ikään kuin kuntien maahanmuuttajapalvelut laajamittaisesti toteuttaisivat tällaista tehtävää. Väitteelle siitä että kuntien maahanmuuttajapalvelut laajamittaisesti auttaisivat ”kaupassa käymisessä”, ei esitetä mitään perusteluja tai tutkimukseen pohjautuvaa tietoa. Tehtävää ei myöskään mainita TEM:n ohjeessa kotoutumisen edistämisestä (VN/33700/2022), joten herää kysymys, mistä ylipäänsä on syntynyt mielikuva siitä, että kaupassa käyminen olisi jotenkin keskeisessä roolissa kotoutumista edistävän viranomaisen työssä."
Muiden toimijoiden lausuntopalaute oli samansuuntaista. Lausuntopalvelusta voikin katsoa kaikki lausunnot kohdasta "lausunnonantajien lausunnot", mutta omasta mielestäni esimerkiksi Helsingin kaupungin lausunto osaa kiteyttää olennaista.
Orpon hallituksen muutokset eivät jääneet siihen, vaan syksyllä 2024 taas annettiin hallituksen esitys (lausuntopyynnön diaarinumero VN/13118/2024), jossa jälleen kerran esitetään mekaanista juustohöyläleikkaamista, ja jälleen kerran se esitetään virheellisesti kotoutumisen "tehostamisena". Kotoutumisen edistämisestä päätettiin leikata jälleen, ja varsin vaikeassa tilanteessa, juuri ennen kun kun vastuu työllisyyspalveluista siirrettiin kunnille.
Koska Lohjan kaupunki ei aikataulusyistä pystynyt antamaan tuohon esitykseen lausuntoa, kehotan lukemaan Helsingin kaupungin lausunnon, jossa tuodaan esiin useita tärkeitä huomioita.
Helsingin kaupunki toteaa hyvin, että leikkaaminen on tosiasiallisesti palveluiden heikentämistä, palveluiden heikentäminen aiheuttaa viiveitä palveluiden saamisessa ja tällöin myös työllistymisvalmiudet heikentyvät.
Kotoutumiskoulutuksesta leikkaamista Helsinki piti erityisen lyhytnäköisenä, koska kyseinen koulutus lisää tutkitusti kotoutujan tuloja pidemmällä aikavälillä, ja määrärahat ovat olleet jo aiemmin riittämättömiä.
Helsingin kaupunki toteaa, että hallitus on tehnyt useita leikkauksia kotoutumisen edistämisen ja työllisyyspalveluiden toteuttamisen valtionosuusrahoitukseen, ja samaan aikaan työllisyyspalveluiden ja kotoutumiskoulutuksen järjestämisvastuu ei ollut vielä edes siirtynyt kuntien vastuulle. Kun palvelut tällä tavoin tulivat siirtymään kuntien vastuulle 1.1.2025 valmiiksi alirahoitettuina, kuntien mahdollisuudet panostaa kotoutumisen edistämiseen heikkenevät huomattavasti.
Muutokset eivät jää tähän, vaan "Valtion kotoutumisen edistämisohjelma" pitää sisällään myös muita toimenpiteitä kuten arviolta syksyllä 2025 eduskuntaan tulevan ehdotuksen maahan muuttaneiden työttömyysturvan eriyttämisestä. Tämä ehdotus on räikeän syrjivä ja hyvin ongelmallinen perustuslain näkökulmasta. Kirjoitin aiheistosta aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti