Olen valmistellut Lohjan kaupungin lausunnon koskien hallituksen esitystä kotoutumislain muuttamisesta.
Lohjan kaupunginhallitus on hyväksynyt lausunnon kokouksessaan 9.10.2023 ja lausunto on 16.10.2023 lähetetty osoitteeseen lausuntopalvelu.fi, josta se on luettavissa.
Lausunnon löytämisen helpottamiseksi laitan lausunnon luettavaksi myös tähän.
Hallituksen esityksen taustoineen voi lukea lausuntopalvelusta.
***
Lohjan kaupungin lausunto
61§ Kotoutumislain
korvaukset
Laskennalliset korvaukset:
Lakiesityksen johdanto-osiossa todetaan: "Useat kunnat
sekä Suomen Kuntaliitto ovat pitäneet laskennallisen korvauksen tasoa
nousseisiin kustannuksiin nähden jo pitkään riittämättömänä".
Lohjan kaupunki yhtyy tähän näkemykseen. Laskennallisen
korvauksen korvausajan lyhentäminen on vääränsuuntainen toimenpide suhteessa
kunnissa esiintyvään todennettuun rahoitustarpeeseen.
Korvausajan lyhentäminen johtaa kuntien tarjoamien
kotoutumispalveluiden heikentymiseen ja vaikeuttaa oikea-aikaisen ohjauksen ja
neuvonnan saamista. Tällä on kotoutumista heikentävä vaikutus.
On valitettavaa, että hallituksen esityksessä annetaan
kuntien kotoutumisen edistämisen palveluista harhaanjohtava kuva. Useissa kohdissa
esitetään ikään kuin uutena ja uusia positiivisia kustannusvaikutuksia
lisäävänä asiana, että asiakkaan omatoimisuuden ja itsenäisen asioiden
hoitamisvastuun vahvistaminen vähentäisi kunnan tehtäviä nykyisestä. Asiakkaan
omatoimisuuden ja itsenäisten asiointitaitojen vahvistaminen on
kotoutumispalveluiden päätehtävä jo tällä hetkellä. Laskennallisten korvausten
pienentäminen ei tuo tähän asiaan muutosta. Rahoituksen vähentäminen ainoastaan
hidastaa ja vaikeuttaa tämän tavoitteen toteutumista.
Esityksessä viitataan useissa kohdissa ”kaupassa käymisessä
avustamiseen”, ikään kuin kuntien maahanmuuttajapalvelut laajamittaisesti
toteuttaisivat tällaista tehtävää. Väitteelle siitä että kuntien
maahanmuuttajapalvelut laajamittaisesti auttaisivat ”kaupassa käymisessä”, ei
esitetä mitään perusteluja tai tutkimukseen pohjautuvaa tietoa. Tehtävää ei
myöskään mainita TEM:n ohjeessa kotoutumisen edistämisestä (VN/33700/2022),
joten herää kysymys, mistä ylipäänsä on syntynyt mielikuva siitä, että kaupassa
käyminen olisi jotenkin keskeisessä roolissa kotoutumista edistävän
viranomaisen työssä.
Lohjan kaupungin maahanmuuttajapalvelut auttaa vasta maahan
tullutta kiintiöpakolaisryhmää tai kansainvälistä suojelua saaneen vasta maahan
tullutta perhettä kaupassa käymisessä vain välittömästi maahantulon jälkeisinä
päivinä, osana yleistä kuntaan ja sen palveluihin perehdyttämistä. Vasta maahan
tulleen asioinnissa ohjaaminen välttämättömissä arjen asioissa välittömästi
maahantulon jälkeisinä päivinä on paitsi välttämätöntä, myös lähtökohtaisesti
kunnan tehtävä. Asiointiin perehdyttämisen tarve välittömästi maahantulon
jälkeen ei vielä suoranaisesti kerro sosiaalihuollon palvelutarpeesta.
Lohjan kaupunki haluaa painottaa, että tälläkään hetkellä maahanmuuttajapalveluissa
ei avusteta ketään kaupassa asioinnissa eikä missään muussakaan asiassa, jos ammattilaisen
arvio on, että asiakas selviää tehtävästään itsenäisesti. Kunnassa tehdään
kotoutumislain mukaisesti kotoutumisen palvelutarpeen arvio sekä
kotoutumissuunnitelma, joiden avulla seurataan systemaattisesti asiakkaan
etenemistä kotoutumisen polulla, tavoitteena itsenäinen kuntalaisuus. Kunta
tekee hyvinvointialueen kanssa laaja-alaisen kotoutumissuunnitelman
henkilöille, joilla sosiaalihuollon tarpeita on.
Ei ole olemassa mitään viitteitä siitä, että ohjaus ja tuki
kohdentuisi kunnissa epätarkoituksenmukaisesti tai liiallisena todelliseen
tarpeeseen nähden, eikä tällaiselle esitetä hallituksen esityksessäkään mitään
perusteluja tai tutkimusnäyttöä. Päinvastoin: rahoitus on tällä hetkellä
riittämätöntä välttämättömimmänkin ohjauksen ja neuvonnan toteuttamiseen. Useat
kunnat sekä Kuntaliitto ovat aiheesta myös viestineet vuosikausia.
TEM:n julkaisu ”maahanmuuttajien matalan kynnyksen ohjaus-ja neuvontapalvelut – selvityksen loppuraportti” (TEM 2020:27) antaa osviittaa
siitä, millaisissa aiheissa maahanmuuttajapalvelut palvelevat asiakkaitaan,
olkoonkin että kyseinen raportti käsittelee tieto- neuvonta- ja
ohjauspalveluita. Yleisimpiä asioinnin aiheita ovat päätösten ja prosessien
selventäminen, lomakkeiden täyttöön liittyvät asiat, Kelaan liittyvät asiat,
oleskelulupa-asiat, talousasiat (verotus, velat, laskut, pankki- ja
kuluttaja-asiat), yhteydenotot toisiin viranomaisiin, työhön liittyvät asiat,
asumiseen liittyvät asiat ja perhe-elämään liittyvät asiat (lasten koulu,
päivähoito), koulutukseen liittyvät asiat sekä terveydenhuoltoon liittyvät
asiat.
Hallituksen esityksen perustelut kunnille suunnatun
laskennallisen korvauksen leikkaamiselle perustuvat siis täysin virheelliseen
tilannekuvaan ja virheellisille oletuksille siitä, mitä kuntien
maahanmuuttajapalveluissa ylipäänsä tehdään, vaikka tutkimustietoa ja
selvityksiä aiheesta on saatavilla ja myös lainvalmistelusta vastaavan
ministeriön eli TEM:n julkaisusarjassa julkaistuina. Näin ollen myös odotukset
siitä, että maahanmuuttajapalveluiden toiminta tai asiakkaan suomen kielen
taitojen ja asiointitaitojen kehittyminen voisi merkittävällä tavalla
”tehostua” vain kuntien rahoitusta vähentämällä, ovat epärealistisia ja vailla
pohjaa. Todennäköisempää on, että tapahtuu se mitä kuvataan hallituksen
esityksen ”Ehdotukset ja niiden vaikutukset” -kohdassa 4.2.3:
Tulkitsemisen
kustannukset
Hallituksen esityksessä esitetään laskennallisten korvausten
lyhentämistä. Tällä hetkellä kansainvälistä suojelua saavien ja heidän
perheenjäsentensä tulkkauskustannukset korvataan KEHA-keskuksesta todellisia
kustannuksia vastaavasti korvaushakemuksia ja tulkkaustositteita vastaan. Jo
aiempi lakimuutos, jossa 1.1.2025 lähtien tulkkauskustannuksia ei korvata enää
todellisia kustannuksia vastaavasti vaan tulkkauskustannukset sisällytetään
osaksi laskennallista korvausta, lisää kuntien kustannuspainetta tulkkauskulujen
osalta merkittävästi. On harhaanjohtavaa puhua korvausten
”yksinkertaistamisesta” tilanteessa, jossa todellinen muutos kuntien
käytäntöihin on ennen kaikkea kunnille suuntautuvan tulkkauskustannuspaineen
lisääntyminen.
Hallituksen esityksessä viivataan oikeansuuntaisesti vuoden
2019 kuntakyselyyn, jonka mukaan valtion korvaamat kustannukset ovat noin 70-80%
kaikesta kunnassa tehdystä tulkkauksesta. Tällöin on päivänselvää, että
siirtyminen todellisia kustannuksia vastaavasta korvaamisesta laskennalliseen
korvaamiseen aiheuttaa kunnille merkittäviä menopaineita tulkkauskustannusten
osalta. Jos myös laskennallisia korvauksia vielä lyhennetään, tulee
kustannuspaine kunnille lisääntymään entisestään. Tämä on vakavalla tavalla
ristiriidassa kotoutumisen edistämisestä annetun lain sen perusperiaatteen kanssa,
jonka mukaan päävastuu kotoutumisen edistämisestä on kunnilla. On
yksinkertaisesti väärin yhtäältä lisätä kuntien lakisääteisiä vastuita
kotoutumisen edistämisessä ja samanaikaisesti vähentää kunnille suunnattavaa
rahoitusta lakisääteisten tehtävien toteuttamisen osalta.
Kuten muussakin ohjaustyössä, kunnan työntekijät tilaavat
tulkkia vain silloin kun se on välttämätöntä, ja läsnäolotulkkausta käytetään
vain kun se on välttämätöntä. Esimerkiksi pankkipalveluiden avaamisen kohdalla
läsnäolotulkkaus on ainut, pankkien sanelema vaihtoehto. Tulkkausta käytetään kunnan
maahanmuuttajapalveluiden ohjauksen ja neuvonnan tilanteissa (edellä on jo
mainittu yleisimpiä asioinnin aiheita). Lisäksi koulut ja päiväkodit tilaavat
tulkkia esimerkiksi varhaiskasvatuskeskusteluun, koulupalavereihin ja muuhun
välttämättömään ja lapsen edun kannalta tärkeään työhön, jolla
varhaiskasvatuksen tai koulun sekä huoltajien välinen kommunikaatio ja
yhteistyö mahdollistuu.
Hallituksen esityksessä esitetään useissa kohdin
epärealistisia ja empiiriseen näyttöön täysin pohjautumattomia väitteitä
tulkkaustarpeen vähenemisestä. Esimerkiksi kotoutumissuunnitelman
tavoitteellisen keston mekaaninen lyhentäminen ei vaikuta millään tavalla
kotoutumisprosessiin, kielenoppimiseen tai tulkkaustarpeeseen, vaan kyseessä on
yksiselitteisesti vain heikennys palveluihin. Se rinnastuu esimerkiksi
peruskoulun keston lyhentämiseen yhdeksästä vuodesta seitsemään vuoteen. Tällaisen
muutoksen vaikutus olisi ainoastaan se, että peruskoulu päätetään vähäisemmällä
taitotasolla, eikä se parantaisi oppimistuloksia.
On täysin yksiselitteistä, että mikäli valtionrahoitusta
vähennetään, kunnat joutuvat kattamaan nykyistä suuremman osuuden tulkkauksen
ja muiden kotoutumista edistävien palveluiden kokonaiskustannuksista.
Maksu käyttämättä
jääneen tapaamisen tulkkauskustannuksesta (32 a §)
Pykälällä ehdotetaan tulkitsemisen kustannuksia asiakkaan
kustannettavaksi tilanteessa, jossa henkilö on jättänyt perusteetta saapumatta
hänelle varattuun tapaamiseen.
Esitöissä viitataan erinäisiin hyväksyttäviin syihin, joissa
tulkkauskustannusten perimisestä voidaan luopua: hyväksyttäviä syitä voivat
olla ”ainakin sellaiset äkilliset olosuhteisiin liittyvät syyt, jotka ovat
asiakkaan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja jotka eivät ole olleet
asiakkaan tiedossa, kun aikaa on varattu.”
Lisäksi esitöissä viitataan tilanteisiin, joissa perimisestä
voidaan luopua, jos se on asiakkaan kohdalla ilmeisen kohtuutonta. Näitä
tilanteita voivat olla esimerkiksi ”asiakkaan nuori ikä, pitkittynyt vaikea
elämäntilanne, kehitysvammaisuus, muistisairaus, neuropsykiatriset häiriöt tai
mielenterveysongelmat.”
Lohjan kaupunki katsoo, että lakiesityksen muissa kohdissa
viitataan kohtaan 32 a § sillä ajatuksella, että asialla voisi olla myönteisiä
kustannusvaikutuksia kunnille. Lohjan kaupunki pitää tällaisia huomioita
epärealistisina. Ensinnäkin hyväksyttävien syiden ja kohtuuttomuustekijöiden
arviointi on pakostikin julkisen vallan käyttöä, jolloin asiassa tulee tehdä
viranhaltijapäätös kirjallisesti. Tämä vie pakostikin viranhaltijan työaikaa –
ja rahaa. Asiakkaan laskuttamisesta ja
laskun perimisestä ja siihen liittyvän järjestelmän rakentamisesta koituu
kunnille myös kustannuksia.
Lakiesityksen kohdassa ei viitata tutkimustietoon tai
selvityksiin, joista kävisi ilmi se, kuinka laaja ongelmailmiö, ja kuinka
isoilla kustannuksilla, varatuille ajoille saapumatta tuleminen
kustannusmielessä tällä hetkellä on. Vaarana on, että rakennetaan asiakkaan
oikeusturvan kannalta ongelmallinen ja työllistävä perimisen järjestelmä, jonka
hyödyt kunnille jäävät vähäisiksi. Tällä hetkellä Lohjan kaupungin kokemus on,
että varatuille ajoille tulematta jättäminen on ongelmana vähäinen, ja usein
syynä on ollut hallituksen esityksestäkin löytyvä hyväksyttävä tai
kohtuuttomuusperusteisiin viittaava syy. Usein varattu puhelintulkki on myös
pystytty käyttämään toiselle asiakkaalle, mikäli tulkkaus on jäänyt
käyttämättä.
Alaikäisenä yksin
tulleiden tuki (34, 69 §)
Pykälässä esitetään kotoutumislain mukaisen aikuistumisen
tuen ikärajan laskemista 25 vuodesta 23 vuoteen, koska myös lastensuojelulain
mukaista aikuistumisen tuen ikärajaa ollaan laskemassa 25 vuodesta 23 vuoteen.
Lohjan kaupunki huomauttaa, että yksintulleet alaikäiset
ovat haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä hyvin monella tavalla, ja tästä syystä
jälkihuollon ikärajaa ei tule laskea. Näin ollen kohtaa koskien on syytä
huomioida lausunnot, joita on annettu lastensuojelulain muuttamista koskeviin
esityksiin. Aiheessa voitaneen viitata muun muassa Lastensuojelun Keskusliiton lausuntoon koskien lastensuojelulain ja varhaiskasvatuslain muuttamista, jossa
painotetaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevien nuorten monipuolisen ja
pitkäkestoisen tuen tarpeellisuutta.
44§ Pakolaisten
vastaanotto
Pykälämuutoksella on tarkoitus täsmentää, että sosiaali-ja
terveydenhuollon tehtävät ovat hyvinvointialueen vastuulla.
Lohjan kaupunki katsoo, että sosiaali-ja terveydenhuollon
tehtävistä ja niiden kuulumisesta hyvinvointialueen vastuulle säädetään jo
tällä hetkellä kattavasti sekä sosiaali-ja terveydenhuollon lainsäädännössä
että kotoutumisen edistämisen lainsäädännössä. Pykälämuutoksella haettua
täsmennystä voi näin ollen pitää tarpeettomana. Kunnan ja hyvinvointialueen
työnjaosta on tarkemmin säädetty TEM:n ohjeessa VN/33700/2022 22.12.2022 ”Työ-ja elinkeinoministeriön ohje kotoutumisen edistämisestä 1.1.2023 alkaen”.
Mikäli kunnan ja hyvinvointialueen työnjakoon halutaan tehdä täsmennyksiä,
lienee riittävää tehdä täsmennykset kyseiseen ohjeeseen.
Pykälämuutoksen perusteluissa on puutteita ja mainitsematta
jääneitä asioita koskien kunnan tehtäviä ja hyvinvointialueen tehtäviä
kansainvälistä suojelua saavien vastaanotossa. Yksi merkittävä seikka on se,
että niin sanotulle kuntapaikalle ohjataan pääsääntöisesti henkilöitä, joilla
on sosiaali-ja terveydenhuollon palveluiden tarpeita. Esimerkiksi Lohja on
vastaanottanut kuntapaikalle 2023 tilapäistä suojelua saaneita ukrainalaisia,
jotka ovat pyörätuolissa tai joilla on muu liikkumista estävä sairaus tai
vamma. Näin ollen esitöihin kirjattu periaate ”tarkoitus on kuitenkin maahanmuuttajan
omaa vastuuta korostavan hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti, että
kuntapaikalle ohjattu henkilö kalustaa asunnon ja hankkii tarvitsemansa
käyttötavarat pääasiassa itse” on kohtuuton ja toimimaton.
Kuntapaikalle tulevien henkilöiden kohdalla kunta tekee
asuntoa koskien asuntovarauksen Lohjan vuokra-asunnot Oy:lle, varaten asunnon
yleensä kuukaudeksi. Tämän kuukauden aikana asuntoon tulevalla perheellä on
mahdollisuus jättää asuntohakemus, saada asuntotarjous asuntoon, hakea
tarvittaessa perustoimeentulotuki sekä vuokravakuus ja toimittaa vuokranantajan
vaatimat liitteet vuokrasopimuksen allekirjoittamiseksi (ARA-asuntojen kohdalla
esitäytetty veroilmoitus ja tulotiedot sekä KELA:n myöntämä vuokravakuus ) ja
tämän jälkeen allekirjoittaa vuokrasopimus, jotta asuminen ja vuokranmaksu on
mahdollista aloittaa. Asiakkuus esimerkiksi vastaanottokeskuksessa päätetään.
Tällöin on vain ja ainoastaan kohtuullista ja järkevää, että asunto on
kalustettu ennen sisäänmuuttoa, koska kuntapaikalle vastaanotettavilla
henkilöillä ei ole enää vuokrasuhteen alkaessa mitään muuta paikkaa yöpyä kun
vain asunto, johon he ovat solmineet vuokrasopimuksen. Lisäksi sairaiden ja
esimerkiksi pyörätuolissa olevien vammaisten kohdalla on usein niin, että
heillä ei ole mahdollisuutta kalustaa asuntoa itse, ja asuminen edellyttää
sitä, että asunnossa on esimerkiksi sängyt patjoineen jo hankittuina. Usein on
näet niinkin, että vammaisen ja sairaan tarpeisiin soveltuvaa sänkyä ja patjaa
ei ole saatavilla välittömästi, vaan se tulee tilata etukäteen. Asunnon ollessa
varattuna ja ennen asukkaan sisäänmuuttoa, asunnon avaimet voivat olla vain
asunnon varanneella taholla eli kunnalla. Kunta näet myöntää kuntapaikat ja varaa
asunnot kuntapaikalle valittaville henkilöille.
TEM:n olemassaoleva ohje VN/33700/2022 22.12.2022 antaa
nykymuodossaan hyvät lähtökohdat kuntapaikalle tulevien henkilöiden asuntojen
kalustamiseen sekä kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyöhön. On järkevää, että hyvinvointialue tekee
ennakollisesti ne sosiaali-ja terveydenhuollon päätökset, joita hyvinvointialue
voi tehdä, mukaan lukien täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätökset.
On ainoastaan järkevää, että hyvinvointialue hankkii asuntoon ne välttämättömät
kalusteet joiden hankkimiseen on sosiaalihuollolliset perusteet, ja kunta voi
hankkia esimerkiksi Kierrätyskeskusta, kolmatta sektoria ja vapaaehtoisia
hyödyntämällä sellaisen kalustuksen, joka mahdollistaa tosiasiallisesti
asumisen aloittamisen päivänä kun asukkaan vuokrasopimus alkaa. Tällaisesta
yhteistyöstä ja sen täsmentämisestä on mahdollista säätää edellä mainituin
ohjeen tasoisesti, ei säädöstasoisesti.
Pykälää koskevissa esitöissä on seuraava lause: ” Pääministeri
Orpon hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan perutaan uuden kotoutumislain
myötä kunnille lisättäviä tehtäviä, kuten kaupassa käymisen avustaminen”.
Lienee syytä mainita, että kunnalle ei ole säädetty tällaista tehtävää uuden
kotoutumislain myötä eikä siitä ole mainintaa myöskään edellä mainitussa
ohjeessa VN/33700/2022 22.12.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti