Kuntavaalit ovat tulossa ja kotoutumisesta puhutaan paljon. Siksi on tarpeen hieman käydä läpi sitä, millä tavalla kunta kotoutumisesta vastaa ja mitkä tekijät vaikuttavat kunnan liikkumavaraan kotoutumisen edistämisessä.
Kirjoitan kolme toisiinsa linkittyvää blogikirjoitusta kotoutumisen edistämisestä kunnassa.
Ensimmäisessä osassa käydään läpi kunnan tehtävät ja kotoutumisen edistämisen rahoitus kunnan näkökulmasta.
Toisessa osassa käydään läpi sitä, miten kunnan tehtäviin ja rahoitukseen vaikuttavaa lainsäädäntöä on viime vuosina muutettu, lyhyen näkemykseni ollessa se että ei juurikaan tietolähtöisesti tai asiakkaiden tilanteita ajatellen.
Kolmannessa osassa tuon esiin sen, mitä liikkumavaraa kunnilla voi olla vaikeista lähtökohdista huolimatta.
Kotoutumisen edistämistä voi vahvistaa vaikka lähtökohdat ovat vaikeat
Tämä on kolmas osa kolmen kotoutumisen edistämistä kunnassa käsittelevän blogikirjoituksen sarjassa.
Lue edelliset osat:
Kotoutumista kunnassa osa 1: kotoutumisen edistämisestä vastaa ensisijaisesti kunta
Kotoutumista kunnassa osa 2: kotoutumislainsäädäntöä muutellaan liikaa mutupohjalta
Lähtökohdat kotoutumisen edistämiselle työllisyysalueiden aloittaessa ovat haasteelliset tilanteessa, jossa valtakunnallisella tasolla kotoutumisen edistämisen lainsäädäntöä on muutettu epätarkoituksenmukaisella tavalla sekä entuudestaankin riittämätöntä valtionrahoitusta on leikattu.
Edellä mainitut kehityskulut eivät kuitenkaan yksinään määrää sitä, miten paikallistasolla kotoutumisen edistämistä toteutetaan. OECD:n ja EU:n viitekehysten mukaisesti kotoutumisella on kuusi osa-aluetta (työllisyys, koulutus ja osaaminen, terveys ja hyvinvointi, asuminen, osallistuminen ja kaksisuuntainen kotoutuminen). On selvää, että kaikkia osa-alueita on mahdollista vahvistaa paikallisesti, vaikka valtakunnallisella tasolla tehdyt päätökset ja esimerkiksi esimerkiksi yleinen suhdannetilanne vaikuttavatkin esimerkiksi työpaikkojen tarjontaan.
Itselleni asia konkretisoitui omassa työssäni 2022 ja 2023, jolloin sain hyvin mieluisia ja positiivisia yhteydenottoja sekä työnantajilta että tavallisilta kuntalaisilta ukrainalaisiin asiakkaisiin liittyen. Ihmisillä oli selvästi vahva halu tehdä voitavansa sen eteen, että ukrainalaisille löytyisi työpaikkoja, mielekästä tekemistä sekä mahdollisimman hyvät edellytykset paikkakunnalle asettautumiseen.
On selvää, että esimerkiksi Ukrainan sotaan ja sen synnyttämään auttamishaluun voi kytkeytyä myös yltiöpäistä innostusta ja hybristä, mutta tämä innostus on myös kontrolloitavissa ja rajattavissa. Olennaista on se, että on ihmisiä joiden kanssa on mahdollista suunnitella toimenpiteitä kuten lyhytkoulutuksia, jotka pidemmällä aikavälillä voivat vahvistaa niin työllisyysvalmiuksia kuin muutakin osaamista.
Monet asiat, joita aikaisemmin oli pidetty syystä tai toisesta mahdottomina, olivatkin nyt mahdollisia, ja asiaan näytti varsin pitkälti vaikuttavan lähinnä se, että paikallisesti löytyy henkilöitä, joilla on riittävän pitkäjänteistä kiinnostusta asian kehittämiseen ja esimerkiksi hankehakuihin. On olemassa kuntia, joissa paikallisten työnantajien, järjestöjen, maahan muuttaneiden itsensä ja kotoutumisen edistämisestä vastaavien kuntatoimijoiden välinen yhteistyö on hyvinkin tiivistä.
Toki innostuneisuus ukrainalaisten auttamisesta ei ole ainoastaan hyvä asia, jos siihen kytkeytyy syrjiviä asenteita suhteessa toisiin ryhmiin kuten esimerkiksi afganistanilaisiin. Siksikin kotoutumisen osa-alueista kaksisuuntainen kotoutuminen, josta puhutaan myös hyvien väestösuhteiden edistämisenä, on yllättävänkin tärkeä osa-alue myös muiden kotoutumisen osa-alueiden näkökulmasta. Valtaväestön asenteet vaikuttavat varsin paljon työllistymismahdollisuuksiin kuten myös ihmisen terveyteen ja toimintakykyyn, joten hyvien väestösuhteiden vahvistaminen on äärimmäisen tärkeää myös työllisyyden, terveyden ja rekrytointikynnyksen alentamisen näkökulmista.
Hyvien väestösuhteiden edistäminen on ennen kaikkea kunnan tehtävä niin lainsäädännöllisesti (osana lakisääteistä kunnan hyvinvointisuunnitelmaa ja vastaavia strategista suunnittelua) kuin käytännössä, koska vain kuntalaisilla itsellään on tietämys paikallisista olosuhteista, työnantajista, järjestöistä ja muista toimijoista. Hyvissä väestösuhteissa ja vastaanottavuuden kehittämisessä on myös huomattavasti vähemmän kyse rahasta kuin esimerkiksi kotoutumiskoulutuksen järjestämisessä.
Hyvien väestösuhteiden edistämiseksi onkin kehitetty alueellisia toimintamalleja, ja on varsin pitkälti kunnista itsestään kiinni, miten niitä otetaan käyttöön. Sama koskee muitakin kotoutumisen osa-alueita. Valtio jakaa pelimerkit tietyllä tavalla, mutta se ei ollenkaan määritä sitä miten kunnat käyttävät kyseisiä pelimerkkejä. Toki kunta kerää pelimerkkejä myös itse verotulojen, toimintatuottojen ja muiden tuottojen muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti