Tässä kirjoituksessa keskitytään työperäiseen maahanmuuttoon hallitusohjelmassa.
Saatavuusharkintaan pitää suhtautua kriittisesti
Suhtautumisessa työperäiseen maahanmuuttoon hallitusohjelmassa näkyy vasemmistopuolueiden kädenjälki. Tämä näkyy esimerkiksi saatavuusharkintaa koskevassa kirjauksessa: "EU- ja ETA -alueen ulkopuoliseen työvoimaan sovelletaan saatavuusharkintaa eurooppalaisen valtavirran mukaisesti". Itse näen, että saatavuusharkinta on tehoton keino työelämän väärinkäytösten kuten alipalkkauksen kitkemisessä, koska saatavuusharkinta ei koske muista EU-maista muuttavia, usein esimerkiksi rakennusalan työntekijöitä.
Saatavuusharkinta myös altistaa harmaalle taloudelle ne henkilöt, jotka hakevat työperäistä oleskelulupaansa Suomesta käsin: tilanteessa jossa saatavuusharkinnan vuoksi jää oleskelulupa kokonaan saamatta, henkilö saattaa työskennellä silti pimeästi ja näin altistua hyväksikäytölle.
Saatavuusharkinta on myös turha byrokratialoukku alanvaihtotilanteissa. Uusi Suomi uutisoi taannoin närpiöläisen roska-autoja ja rekkaperävaunuja valmistavan, kovalla kasvu-uralla olevan NTM:n rekrytointivaikeuksista. Osasyy rekrytointivaikeuksille johtui siitä että Närpiössä tomaatti-ja kurkkuviljelmille tulleiden työntekijöiden oleskelulupa oli sidottu juuri tiettyyn ammattialaan. Alanvaihto maatalousalalta metallialalle oli mahdollista vain odottamalla siihen asti kun asumisaikaedellytys pysyvän oleskeluluvan saamiselle täyttyy.
Tässä kohtaa saatavuusharkinta oli yksinkertaisesti täysin turha byrokratialoukku joka oli täysin lainkuuliaisille työntekijöille sekä työnantajalle pelkkä riesa. Sipilän hallitus kylläkin helpotti alanvaihtajien tilannetta mahdollistamalla alanvaihdon jos ihminen on työskennellyt vuoden työntekijän oleskeluluvalla (aiemmin piti siis odottaa 4 vuotta). Tämä kyseinen pieni uudistus oli kuitenkin osa lakipakettia jonka muut osat olivat huonosti valmisteltuja ja haitallisia erityisesti turvapaikanhakijoiden oikeusturvan sekä työnteko-oikeuden kannalta (katso Amnesty Internationalin hyvä valiokuntalausunto lakikokonaisuutta koskien).
Rinteen hallitus haluaa vähentää työvoiman hyväksikäyttöä ja vahvistaa harmaan talouden torjuntaa. Harmaan talouden torjunnasta on oma listansa hallitusohjelman sivulla 188, joista erityisesti veronumerojärjestelmän laajentaminen koskee myös ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön vähentämistä ja epäreilun kilpailun vähentämistä.
Halituspuolue Vasemmistoliiton alkuvuonna esittämät toimenpide-ehdotukset palkkadumppauksen ja ulkomaiseen työvoimaan kohdistuvien väärinkäytösten torjumiseksi ovat kuitenkin ulkomaisen työvoiman aseman osalta huomattavasti selkeämpiä kuin hallitusohjelmasta löytyvät kirjaukset. Näissä toimenpide-ehdotuksissa työehtojen ennakkovalvonta ja jälkivalvonta, kanneoikeuden laajentaminen sekä tilaajavastuun laajentaminen ovat saatavuusharkintaa tehokkaampia keinoja väärinkäytösten torjunnassa. Lieneekin järkevää että saatavuusharkinnasta luovutaan asteittain sitä mukaa kun työehtojen ennakko- ja jälkivalvonta sekä tilaajavastuu on saatu nostettua sellaiselle tasolle, että palkkadumppaus on huomattavasti nykyistä vaikeampaa.
Ihmiskaupan torjunta vaatii sekä resurssilisäystä että muutosta oleskelulupakäytäntöihin
Työperäiseen maahanmuuttoon, työvoiman hyväksikäytön ehkäisyyn ja harmaan talouden torjuntaan liittyy elimellisesti myös ihmiskaupan torjunta. Keväällä uutisoitiin näkyvästi ravintola-alalla tapahtuvasta ihmiskaupasta, ja kesäkuussa uutisoitiin Euroopan Neuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmän (GRETA) raportista, jonka mukaan ihmiskaupan auttamisjärjestelmän asiakkaiden määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2015. Ihmiskaupan auttamisjärjestelmän asiakkaiden määrän nousu on myös hyvä asia, koska se kertoo osaltaan siitä että järjestelmä tunnetaan paremmin kuin aikaisemmin: Rikosuhripäivystyskin kertoi nepalilaisten yhteydenottojen lisääntyneen Helsingin Sanomien artikkelien ilmestymisen jälkeen. Ihmiskauppaan liittyvissä tilanteissa kuka tahansa voi pyytää neuvoja ja ohjausta osoitteessa ihmiskauppa.fi. Sivustolla on yhteydenottolomakkeet monilla eri kielillä ja tarvittaessa pystytään käyttämään tulkkia, joten jokaisen kannattaa tehdä omalta osaltaan ihmiskauppa.fi-sivustoa numeroineen tunnetuksi myös niiden tuttavien keskuudessa, jotka eivät osaa suomea.
Ihmiskaupparaportoija Venla Roth sekä poliisitarkastaja Måns Enqvist peräsivät Helsingin Sanomien haastattelussa yksinkertaisesti resursseja aluehallintovirastoille ja poliisille, jotta ihmiskauppaan voisi puuttua. Ihmiskaupparikollisuus on piilorikollisuutta joka ei tule ilmoituksilla viranomaisten tietoon vaan se tulee paljastavalla toiminnalla kaivaa esiin. Eurooppalaisessa vertailussa Suomen resurssit ihmiskaupan torjunnassa ovat sangen vähäiset.
Ihmiskaupparikollisuus on myös rikollisuutta, jossa uhrille on luotu kannuste olla ilmoittamatta hyväksikäytöstä: Työperäisessä hyväksikäytössä työnantaja yleensä pelottelee uhria sillä, että hän joutuu takaisin kotimaahansa. Helsingin Sanomien nepalilaisravintoloita koskevassa artikkelissa tuotiin myös esiin, että tietyn yhteisön työnantajat esimerkiksi sopivat keskenään, että viranomaisille puhuvalle työntekijälle ei tarjota töitä.
Suomessa tarvitaan lainsäädännöllisiä toimia ihmiskaupan uhrin tyhjän päälle joutumisen ennaltaehkäisemiseksi. Hallitusohjelman tasolle on nostettu varsin oikeasuuntainen tavoite:" Ihmiskaupan uhrin asemaa parannetaan
itse ihmiskaupparikosprosessin etenemisestä riippumatta". Tällä hetkellä viranomaisten uhrille tarjoama apu on sidottu rikostutkinnan etenemiseen. Jos esimerkiksi poliisi joutuu päättämään ihmiskaupparikoksen esitutkinnan näytön puuttuessa, ihminen saattaa pudota pois ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä, vaikka olisi edelleen selkeästi avun tarpeessa. Kuten Helsingin Sanomien artikkelissa todetaan: Se, että rikoksen tutkinta ei eri syistä onnistu, ei tarkoita että uhri ei tarvitsisi apua. Venla Roth toteaa myös kyseisessä artikkelissa, että käytäntö ihmiskaupan uhrin oleskeluluvan myöntämisessä vaatii tarkastelua. Maahanmuuttovirasto ei tällä hetkellä myönnä ihmiskaupan uhrin oleskelulupaa ennen syyttäjän päätöstä, vaikka laki mahdollistaisi sen.
Työperäisen oleskeluluvan sitominen tiettyyn ammattialaan voi myös aiheuttaa sen, että työnantajakartellin "merkkaama" henkilö ei saa töitä ja saattaa joutua maasta pois. Hallituksen onkin syytä jatkaa viime hallituskaudella aloitettua työtä sen eteen, että työnantajan vaihtaminen ei jäisi ainakaan siitä kiinni, että oma oleskelulupa on myönnetty alun perin vain tietylle ammattialalle. Kuten Helsingin Sanomien artikkelissa todetaan, jos henkilö voisi tehdä töitä muullakin kuin tietyllä alalla, todennäköisyys uuden työn löytymiselle ja hyväksikäytön loppumiselle olisi suurempi.
Työperäisten oleskelululupien nopea ja sujuva käsittely edellyttää selvää resurssilisäystä TE-toimistoille
Hallitus on asettanut tavoitteekseen myös työperustaisten oleskelulupien nopean ja sujuvan käsittelyn tavoitteena keskimäärin kuukauden käsittelyaika. Tavoite on kunnianhimoinen: YLE uutisoi kesäkuussa 2018 monipuolisesti työperäisen oleskeluluvan saamiseen liittyvästä byrokratiasta ja käsittelyajoista.
Työperäisten oleskelulupien kohdalla käsittelyprosessi on kaksivaiheinen: ensin TE-toimisto tekee osaratkaisun ja Maahanmuuttovirasto lopullisen päätöksen. Käsittelyaikojen pitkä kesto johtuu TE-toimistojen osaratkaisuun kuluvasta ajasta, joka esimerkiksi Uudenmaan TE-toimistossa oli keskimäärin 8 kuukautta kesäkuussa 2018. Noin pitkä aika johtuu siitä, että hakemusten määrä on kasvanut mutta käsittelijöiden ei. YLE:n mukaan Uudenmaan TE-toimistossa yli kahta tuhatta jonossa olevaa hakemusta käsittelee vain 13 työntekijää.
Jos kuukauden käsittelyaika työperäisissä oleskelululuvissa halutaan saavuttaa, pitää TE-toimistojen henkilöresursseja lisätä merkittävästi nykyisestä, erityisesti Uudellamaalla. Kuten YLE:n jutusta ilmenee, yli puoli vuotta kestävät työperäisten oleskelulupien käsittelyajat vaikeuttavat yritysten toimintaa ja aiheuttavat sen, että korkeatasoista osaamista omaavat hakeutuvat muualle kuin Suomeen.
Merkittävä uudistus työperäisen maahanmuuton osalta on tavoite parantaa kausityöntekijöiden ja erityisesti marjanpoimijoiden asemaa:"Varmistetaan, että Suomeen töihin tulevat saapuvat maahan työntekoon tarkoitetulla luvalla (muun muassa turistiviisumien käytön kitkeminen). Ulkomaisten ei-työsuhteisten kausityöntekijöiden asema turvataan lainsäädännön keinoin (esimerkiksi marjanpoimijat)."
Luonnonmarjapoimijoiden asemasta on keskusteltu varsin pitkään ja erityisesti sen jälkeen kun eräs marjayrittäjä sai ihmiskauppatuomion. Tällä hetkellä Suomessa luonnomarjanpoimijat tulevat työhön kesäkaudeksi viisumeilla, eivätkä he ole työsuhteessa marjayrityksiin. Tilanne on yksinkertaisesti kestämätön ja absurdi: ihmiset tekevät työtä, mutta heillä ei ole minkäänlaista työsuhdeturvaa. Kuten Venla Roth toteaa YLE:n jutussa:"Työsuhdeturvan puuttuminen ja luonnonmarjanpoiminnan puutteellinen valvonta johtavat siihen, että poimijat ovat turvattomassa asemassa ja alttiita jopa ihmiskaupan kaltaiselle hyväksikäytölle". Maaliskuussa annettu korkeimman oikeuden tuomio, jossa toiset marjanpoimijat eivät saaneet valituslupaa korvauksia koskevassa kiistassa, havainnollistaa hyvin rakenteellisen ongelman, joka pitää ratkaista lainsäädäntöä muuttamalla. Luonnonmarjanpoimijat pitää saada työvoimaa koskevan lainsäädännön alaisiksi työntekijöiksi, jotka tulevat Suomeen työsuhteeseen, työperäisellä oleskelululuvalla. Selvää on, että tällainen muutos lisäisi TE-toimistojen työtä ja resurssientarvetta, mutta se myös poistaisi nykyisen kestämättömän tilanteen, jossa luonnonmarjanpoimijan oikeusturva ja työsuhdeturva on täysin olematon.
Maahanmuuttajaväestön työllisyyden edistämisen ja työperäisen maahanmuuton edistämisen tavoitteet kaipaavat selkeyttämistä ja ovat osittain ristiriitaisia
Muilta osin työperäisen maahanmuuton edistämiseen liittyvät uudistukset ovat pieniä, ihan hyviä ja maltillisia. Ne tuskin muuttavat Suomea tai ulkomaalaisten työntekijöiden tai sellaisiksi kaavailevien asemaa kovinkaan olennaisesti. Työperäisen maahanmuuton hallinnon siirtäminen työ- ja elinkeinoministeriöön on varsin järkevää.
Tutkinnon suorittaneen opiskelijan oleskelulupa työnhakua tai yritystoimintaa varten on tarkoitus pidentää vuodesta kahteen vuoteen, mikä on varmasti hyvä asia. Se ei kuitenkaan tule olennaisella tavalla parantamaan korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien työllisyystilannetta ja sitä ongelmaa, että esimerkiksi tohtorin tutkinnon suorittaneista suuri osa muuttaa Suomesta pois koska työtä ei löydy. Koulutus toki lisää työllistymismahdollisuuksia, mutta kuten Uudenmaan Liiton teettämästä tutkimuksesta selviää, korkeasti koulutetut maahan muuttaneet ovat Suomessa suoritetusta korkeakoulutututkinnosta huolimatta ovat silti suomalaisia jäljessä työllisyydessä eikä heidän osaamistaan aina tunnisteta.
Tulen käsittelemään kotouttamispolitiikkaa sekä Suomessa jo olevien työttömien maahan muuttaneiden sijoittumista työmarkkinoille omassa kirjoituksessaan tässä blogisarjassa. Kyseistä kirjoitusta odotellessa kannattaa lukea edellinen kotouttamispolitiikkaa käsittelevä kirjoitukseni "kymmenen keinoa kotouttamispolitiikan kehittämiseen".
Haluan kuitenkin jo nyt, työperäistä maahanmuuttoa käsittelevässä kirjoituksessa nostaa esiin ongelman johon työ-ja elinkeinoministeriö toivottavasti pureutuu kun sekä maahanmuuttajien kotouttaminen että työperäisen maahanmuuton hallinto tulevat saman katon alle: työnantajat, maahan muuttaneet, työvoimahallinto sekä oppilaitokset ovat edelleenkin liian etäällä toisistaan. Tämä näkyy siinä, että on olemassa työvoimapula-aloja joihin työnantajat hakevat työntekijöitä Uzbekistanista asti, vaikka samaan aikaan monet kotoutumiskoulutuksissa olevat, kansainvälisen suojelun kautta Suomeen tulleet ihmiset ovat vallan hyvin koulutettavissa täysin samoihin tehtäviin.
Ominakin asiakkainani on ihmisiä joilla on pitkää työkokemusta esimerkiksi puusepän tai maalarin töistä, mutta kielitaito, todistukset ja tutkinto puuttuvat. Kotoutumiskoulutusten perustavoitteena on kielitaito joka mahdollistaa hakemisen ammatillisiin opintoihin. Monilla tällaisen kielitaidon hankkiminen kestää vuosia. YLE:n jutun perusteella näyttäisi siltä, että työnantajat eivät ole vaatineet edellä mainitun kaltaista (yleensä B1) kielitaitoa uzbekistanilaisilta (koulutodistuksissakin on ollut väärennöksiä), vaan he ovat saaneet työperäiset oleskeluluvat vaadittuihin tehtäviin. Pitäisin työttömyysasteen parantamisen kannalta tärkeänä, että työttöminä työnhakijoina oleville ihmisille avautuisi entistä suorempia ja räätälöidympiä väyliä työelämään esimerkiksi rekrytointikoulutusta hyödyntämällä ja laajentamalla. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden moninaistamisessa on mahdollista ottaa Ruotsista mallia. Aiheesta on hiljattain tehty kaksi raporttia: toinen on tehty Suomessa, toinen taas skandinaavisena yhteistyönä. Erityisesti työuraa omaavilla ja uravalintansa tehneillä tulisi olla mahdollisuus kielen ja työelämätaitojen oppimiseen mahdollisimman konkreettisissa todellisen työelämän tehtävissä.
Business Finland-puheeseen tarvitaan lisää konkretiaaa
Hallitusohjelmassa puhutaan myös Business Finlandin toiminnasta. "Business Finlandin Talent-toiminta, jolla tuetaan kansainvälisten osaajien sijoittumista Suomeen" tarkoittaa ilmeisesti jo edellisen hallituksen aikana käynnistettyä Talent Explorer- ja Talent Boost-toimintaa, joista Talent Explorer on yksinkertaisesti yrityksen kansainvälistymistä tukeva rahoituspalvelu. Talent Boostin ytimessä taas näyttäisi olevan työvoiman houkuttelu Suomeen rekrytointitapahtumien sekä Startup-oleskeluluvan muodossa. Maahanmuuttoviraston mukaan ensimmäisen vuoden aikana Business Finland sai yli sata lausuntohakemusta, joista 34 on saanut myönteisen lausunnon. Maahanmuuttovirasto on myöntänyt 23 startup-yrittäjän oleskelulupaa.
Rahoituspalvelu ja startup-yrittäjän oleskelulupa ovat konkreettisia käytäntöjä joita voi varmasti kehittää. Selvää on, että niiden toimivuutta pitää arvioida säännöllisin väliajoin. Onko 23 startup-yrittäjän oleskelulupaa paljon vai vähän? Ovatko 23 startup-yrittäjää juurtuneet "oikeiksi" yrittäjiksi? Tässä vaiheessa kysymyksiin ei liene selvää vastausta, mutta viimeistään vuoden 2020 alussa toivottavasti jokin arviointi on tehty. Työperäisen maahanmuuton kehittämisessä tarvitaan aina enemmän konkreettisia, selkeitä ja helposti ymmärrettäviä käytäntöjä ja mahdollisimman vähän epämääräistä maabrändijollotusta, jota Pasi Saukkonen osuvasti kritisoi alkuvuodesta 2018.
Jos hallitus aikoo tehdä työperäisen maahanmuuton ohjelman, täytyy huolehtia siitä että ohjelma on huolellisesti suunniteltu, selkeä ja mahdollisimman konkreettinen. Hurskaita toiveita ja tyhjänkökön kliseistä kansainvälistymispöhinää revontulineen ja joulupukkeineen ei kukaan jaksa.
