Kuolemat Välimerellä ovat lisääntyneet sen jälkeen kun meripelastusoperaatioita on lopetettu ja pelastuslaivojen toiminta on estetty.
UNHCR:n mukaan kuolleiden tai kadonneiden suhdeluku on nyt aikavälillä tammi-heinäkuu 1:18 kun se oli 1:42 samaan aikaan vuonna 2017.
Meripelastusoperaatiot eivät lisänneet hukkumiskuolemia. Ne eivät myöskään lisänneet liikennettä Välimerellä.
Aiheesta on tehty ainakin kaksi tutkimusraporttia: toinen Lontoon Goldsmiths-tutkimuslaitoksessa ja toinen Oxfordin yliopiston lakitieteellisessä tiedekunnassa.
Mare Nostrum-operaation aikaan liikennettä ja kuolemia Välimerellä oli vähemmän kuin Triton I:n aikana, joka oli Mare Nostrumiin verrattuna selkeä toiminnan alasajo.
Kuolemat Välimerellä vähenivät myös kansalaisjärjestöjen pelastusoperaatioiden aikana:
Liikkeellelähtöön Pohjois-Afrikan rannikolla vaikuttavat enemmän tapahtumat Pohjoisen Afrikan maissa kuin se, mitä Välimerellä tehdään. Tämän pitäisi olla päivänselvää: jos Libyan valtio on hajallaan ja siellä toimivat ryhmät toimivat miten sattuu, muodostaa tilanne merkittävän työntötekijän.
Blaming the Rescuers-raportti on kattava ja hyvä, ja jokaisen pitäisi se lukea mielellään kolmeen kertaan, oikeasti sisäistäen ennen kuin kommentoi aiheesta mitään.
Jos halutaan vähentää kuolemia Välimerellä, pelastusoperaatioiden pitää antaa toimia. Niiden syyttäminen hukkumiskuolemista pitää lopettaa myös heti.
Jos halutaan vähentää ihmissalakuljetusta, tarvitaan monia eri toimia, myös niitä jotka kuuluvat selvästi turvallisuuspolitiikan alaan. Toimia ovat muun muassa seuraavat:
- Pohjois-Afrikan maiden rannikkovartioston vahvistaminen
- Oikeusvaltion ja ihmisoikeusperustaisuuden vahvistaminen sekä EU:n omassa toiminnassa että yhteistyössä Pohjois-Afrikan maiden kanssa
- Poliisiyhteistyö EU:n ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa ihmissalakuljetusrinkien kitkemiseksi
- Humanitaarisen viisumin käyttöönotto EU-maissa: tämä vähentää todellisen suojan tarpeessa olevien ihmisten tarvetta turvautua ihmissalakuljettajiin
- Pakolaiskiintiöiden vahvistaminen EU-maissa ja tiivis yhteistyö UNHCR:n kanssa pakolaisten uudelleensijoittamiseksi ja UNHCR:n resursointi. EU ei tarvitse Pohjois-Afrikassa omia ”käsittelykeskuksia” (jotka sisältävät monia käytännön ongelmia, katso oheinen Centre for European Policy Studies-laitoksen raportti) vaan UNHCR voi hoitaa sen tutkimisen, onko ihminen oikeutettu pakolaisasemaan vai ei. EU-maat voi valita pakolaiskiintiöihinsä ne henkilöt, jotka UNHCR katsoo suojelua ja uudelleensijoitusta tarvitseviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti