Huomioita hallitusneuvotteluiden maahanmuuttopoliittisesta työryhmälinjauksesta

Hallitusneuvotteluiden työryhmälinjaus maahanmuuttopolitiikasta ilmestyi hiljan. Monilla siihen liittyi paljon pelkoja ja odotuksia ja paperin ilmestyttyä yllätyksiä. Varsinaisista politiikkasisällöistä kyseinen työryhmälinjaus on kuitenkin varsin niukkasanainen. Tällöin hyvät taustatiedot ovat avuksi, jotta paperia ei tulkittaisi tavoilla, jotka eivät anna sille oikeutta.

Jotkut ovat olleet kyseisestä työryhmälinjauksesta jopa niin yllättyneitä, että kokonaisten puolueiden oletetaan muuttaneen parissa viikossa maahanmuuttopoliittisen linjansa. Tällaiset ylitulkinnat ovat toiveajattelua. On vaikea löytää hallitusneuvotteluiden työryhmälinjausta lukemalla perustetta ajatukselle esimerkiksi siitä, että perussuomalaisten suhtautuminen kansainvälistä suojelua saaviin ja heidän jälkeläisiinsä olisi muuttunut.

Käyn seuraavaksi läpi työryhmälinjauksen keskeisimmät sisällöt ja katson, mitä hyvää ja mitä kehitettävää niissä on.

Pakolaispolitiikka

Viime aikoina on käyty runsasta keskustelua siitä, miten Välimerellä saataisiin kansainvälistä suojelua tarvitsevat turvaan, ihmissalakuljetus loppumaan ja siirtolaisten hukkumiskuolemat estettyä.

Euroopan komissio esitti tähän liittyen 13.5.2015 muuttoliikestrategian. Sen keskeisimpänä sisältönä on Välimeren pelastusoperaatioiden, Poseidonin ja Tritonin, budjettien kolminkertaistaminen sekä EU-maiden keskinäisen vastuunjaon lisääminen Välimeren maihin rantautuvien siirtolaisten turvapaikkamenettelyssä. Lisäksi komissio ehdottaa 20 000 pakolaisen kiintiötä EU-maiden kesken.

ECRE on ottanut kantaa komission suunnitelmiin tässä.
Myös The Economistin kolumnisti Charlemagne otti kantaa kolumnissaan 16.5.2015.

Tällä hetkellä Välimeren maat, erityisesti Italia, ovat joutuneet kantamaan suurimman vastuun Välimeren yli tulevista siirtolaisista, heidän pelastamisestaan ja turvapaikkamenettelystään. 

Hallitusneuvotteluiden linjapaperi ei varsinaisesti esitä mitään ratkaisuja Välimeren siirtolaiskuolemien ja ihmissalakuljetuksen estämiseen ja taakanjaon tasoittamiseen. Paperissa luvataan ainoastaan pitää kiintiöpakolaisten määrä "ainakin viime vuosien tasolla". Tästäkin on jo syntynyt tulkintaerimielisyyksiä eri poliitikkojen kesken. Perussuomalaisten Juho Eerolan mukaan lause tarkoittaa 750 pakolaista, joka on vähemmän kuin vuosina 2014 ja 2015, jolloin pakolaiskiintiötä on Syyrin kriisin vuoksi nostettu 1050:een. Vuoden 2014 toteutunut kiintiö oli 1030 pakolaista. RKP:n Eva Biaudet'n mukaan "viime vuodet" tarkoittavat vuosia 2014 ja 2015, ja hänen mukaansa ainakin tämä taso pitää ehdottomasti saada säilymään. 

Pakolaiskiintiö on hyvä käytäntö, koska se mahdollistaa jo kansainvälistä suojelua tarvitseviksi todettujen ihmisten valitsemisen kuntalaisiksi. Työläs turvapaikkaprosessi kuulusteluineen ja stressaavine odotusaikoineen jää pois.

Pakolaiskiintiövalinta mahdollistaa myös sukupuolen, iän ja perhekokonaisuuksien huomioinnin valintaprosessissa. Koska matkat pakolaisleireiltä vastaanottaviin maihin tapahtuvat laillisia reittejä pitkin, pakolaiskiintiöt syövät ihmissalakuljettajien markkinoita. 

Lisäksi pakolaiskiintiön kautta tapahtuva uudelleensijoittaminen helpottaa Libanonin, Jordanian ja muiden Syyrian naapurimaiden pakolaisleirien tilannetta. Nämä maat ovat ottaneet kaikilla mahdollisilla mittareilla Syyrian kriisin hoidosta isoimman vastuun. Pakolaisleirit muodostavat hyvin ongelmallisen oikeudellisen ja hallinnallisen välitilan. Tästä syystä pakolaisleirien laajentaminen pitää sisällään varsin suuria riskejä niin taloudellisesti kuin turvallisuudenkin kannalta. Siksi pakolaisleirin pienentäminen kiintiövalinnalla auttaa kestävien ratkaisujen synnyssä. 

Jos kansantaloudellista ajattelua halutaan käyttää, kiintiöpakolaiskäytännössä on myös kansantaloudellisia etuja verrattuna pakolaisleirien laajentamiseen (tätä ovat jotkut ehdottaneet). Suomalaisten "verorahojen" käyttöä on myös helpompi valvoa suomalaisissa kunnissa kuin ulkomailla, ja käytetyt rahat jäävät myös kansantaloudessa kiertoon.

Vaikka jokainen pakolaiskiintiöön valittu on siis pois Välimeren ihmissalakuljetusliikenteestä, pelkkä pakolaiskiintiö ei riitä ihmissalakuljetuksen vähentämisessä.

Todellista vaikutusta ihmissalakuljetukseen olisi humanitaarisella viisumilla, joka mahdollistaisi esimerkiksi Syyrian kansalaisille laillisten reittien, esimerkiksi lentoreittien, käyttämisen ihmissalakuljetuksen sijaan. Tällä hetkellä Syyriasta on näet mahdotonta päästä laillisesti Eurooppaan. Viisumin avulla henkilö voisi saapua Suomeen turvallisesti ja laillisesti ja hakea Suomeen saavuttuaan turvapaikkaa. Viisumin myöntäjävaltio voi kohdentaa ja kiintiöidä myös humanitaariset viisumit, jolloin esimerkiksi 500 lentomatkustajaa humanitaarisella viisumilla on 500 ihmistä pois ihmissalakuljetuksesta ja Välimeren aalloista. Kaverikseen humanitaarinen viisumi tosin tarvitsee myös tehokkaat palautustoimet niille, joiden kohdalla minkään oleskeluluvan kriteerit eivät turvapaikkaprosessissa ole täyttyneet.

Hans Rosling tiivistää mainiosti sen, mistä on kyse ongelmassa, johon humanitaarinen viisumi on ratkaisu:

Tiivistetysti: pakolaispolitiikan osalta hallitusneuvotteluiden linjapaperi ei tarjoa ratkaisuja eikä yllätyksiä. Hyvin ennalta arvattavat puolueet esittävät pakolaiskiintiön pienentämistä vuosista 2014 ja 2015.

Kotouttaminen

Kotouttamistoimenpiteiden osalta hallitusneuvotteluiden linjapaperi on ihan hyvä. Linjapaperin mukaan

"kotouttamista tulee tehostaa esimerkiksi lisäämällä kielen opetusta kotoutettavien nykyistä paremmalla lähtötaitotason huomioimisella, parantamalla tukihenkilötoimintaa ja lasten osallistumista varhaiskasvatukseen". 

Se, että ihminen pääsee taitotasonsa ja osaamisensa mukaisten toimenpiteiden pariin, hyödyttää kaikkia. On toivottavaa, että osana kotouttamisen kehittämistä laitetaan myös kotoutumiskoulutus kuntoon (tätä aihetta käsittelinkin aiemmin).

On myös kautta linjan hyvä perehtyä olemassa olevaan aihetta käsittelevään tietoon, jonka avulla saa selkoa siitä, mitä kotoutuminen käytännössä tarkoittaa ja mitä osa-alueita kotoutumisprosessi pitää sisällään. Varsin keskeinen osa ihmisen kotoutumista ovat hyvät ryhmienväliset suhteet sekä syrjimättömyys, joita hallitusneuvotteluiden linjapaperissa ei mainita sanallakaan.

Työvoiman tarveharkinta

Työvoiman tarveharkinnan osalta työryhmälinjaus on kompromissiratkaisu tarveharkinnan poistoa kannattavan kokoomuksen ja sitä vastustavien perussuomalaisten välillä. Käsittelin työvoiman saatavuusharkintaa edellisessä blogauksessani. Saatavuusharkinnassa ei ole järkeä. Paikallista työvoimaa ja hyvää osaamista suojaa ennen kaikkea se, että työehtoja noudatetaan ja valvotaan epäterveen hintakilpailun estämiseksi. Saatavuusharkinta ei tätä epätervettä kilpailua juuri poista. Vähäiset valvontaresurssit on järkevämpää kohdentaa työehtojen ja -olojen valvontaan.

Lukukausimaksut

Lukukausimaksuista onkin ollut jo varsin paljon puhetta. Lukukausimaksut vähentävät juuri kaikkein osaavimman väen hakeutumista opiskelemaan Suomeen. Aiemmissa tutkimuksissa on kansainvälisten opiskelijoiden määrän romahtamisen lisäksi myös havaittu, että maksujen käyttöönotto tuo uusia kustannuksia yliopistoille. Ne eivät ole mitään varmaa tuloa. Kansainvälisten opiskelijoiden väheneminen taas syö sitä 200 000 euron nettohyötyä, jota kansainvälisistä opiskelijoista muutoin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen (CIMO) mukaan muutoin syntyisi.

Lukukausimaksuja tärkeämpää olisikin keskittyä sellaisen politiikan luomiseen,jolla ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymistä Suomeen valmistumisen jälkeen voi vahvistaa. Suositukset korkeakoulutettujen maahanmuuttajien suomen kielen oppimisen ja työllistymisen edistämiseksi onkin annettu jo aikaisemmin.

Perheenyhdistäminen

Hallitusneuvotteluiden linjapaperin ongelmallisin kohta liittyy perheenyhdistämiseen. Se on kirjoitettu viattoman näköisesti:

"Perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheen yhdistämisdirektiivin mukaisesti."

Kyseessä on kuitenkin vaatimus heikentää kansainvälistä suojelua saavien oikeutta perhe-elämään.

Perheenyhdistämisdirektiivi asettaa vain minimitason perheenyhdistämiselle. Jäsenvaltiot voivat niin halutessaan soveltaa suotuisampia säännöksiä perheenyhdistämistä koskevassa lainsäädännössään. Tällä hetkellä kansainvälistä suojelua saavalla (turvapaikka, toissijainen suojelu, humanitaarinen suojelu) ei ole Suomessa toimeentuloedellytystä perheenyhdistämisen osalta. 

Perheenyhdistämisdirektiivin johdanto-osan 8. kohta toteaa pakolaisten tilanteen vaativan erityistä huomiota, minkä vuoksi heitä koskevien säännösten tulisi olla tavanomaista suotuisampia. Tämä periaate soveltuu kuitenkin vain Geneven pakolaissopimuksen nojalla pakolaisaseman saaneisiin, ei ns. toissijaista suojelua saaviin henkilöihin. Perheenyhdistämisdirektiivi periaatteessa mahdollistaa toimeentuloedellytyksen ulottamisen toissijaista suojelua ja humanitaarista suojelua saaneisiin.

Perhe-elämän suojan kannalta on kuitenkin tosiasia, että jo nykykäytäntö on kohtuuton. Olen kirjoittanutkin aiheesta aikaisemmin. 

Varsin monilla perheenyhdistämiseen oikeutetuista perhesidehakemukset käytännössä raukeavat, koska koko prosessi on logistisesti ja taloudellisesti mahdoton. ECRE:n ja Punaisen Ristin Disrupted Flight -raportin mukaan kustannukset voivat nousta tuhansiin euroihin, jopa 10 000 euroon silloin, kun matkoja joutuu tekemään useita.

Hakemusmäärät ovat romahtaneet, ja myönteisten päätösten määrät erityisesti kansainvälistä suojelua saavien huoltajien osalta ovat minimaalisen pienet. Vuonna 2012 yksi myönteinen päätös, vuonna 2013 yksi myönteinen päätös ja vuonna 2014 kymmenen myönteistä päätöstä. 

Usein kielteisten päätösten perusteluissa vedotaan perusteettomasti perhesiteen vapaaehtoiseen katkeamiseen, vaikka perhesuhteen todistava DNA-testitulos sekä perheenjäsenten keskinäinen yhteydenpito erossaoloaikana tuovat esiin sen, että perheside ei ole katkennut ollenkaan. Jopa lapsen etu jää joskus arvioimatta turvapaikka- ja perhesidepäätöksissä, vaikka se pitäisi ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti.

On vastoin perheenyhdistämisdirektiivin perusperiaatetta perheenyhdistämisen edistämisestä ja tehokkuudesta asettaa perhe tilanteeseen, jossa hakemuksen vireillepanon esteet voivat olla ylitsepääsemättömiä ja viivästyttää kohtuuttomasti asian käsittelyä ja aiheuttaa hakijalle mittavia kuluja.

Euroopan unionin komission tulkintaohjeiden 3.4.2014 ja Euroopan Unionin tuomioistuimen tapauksen Chakroun vuodelta 2010 nojalla perheenyhdistämisdirektiivin tavoite on edistää perheenyhdistämistä ja sen tehokkuutta. Tapauksessa Euroopan parlamentti v. Euroopan unioni vuonna 2006 tuomioistuin vahvisti, että jäsenvaltioilla on direktiivin määrittelemissä tapauksissa velvollisuus yhdistää perheenkokoajan tietyt perheenjäsenet perheenkokoajan asuinmaassa ilman harkintamarginaalia. Näin ollen perheenyhdistämisdirektiivi takaa, oikeuden perheenyhdistämiseen ja vastaavasti valtiolle positiivisen velvoitteen yhdistää perhe alueelleen. 

Perheenyhdistämisdirektiivi korostaa lapsen edun huomioimista: 5.5. artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan hakemusta käsitellessään ottamaan asianmukaisesti huomioon lapsen edun. Komission tulkintasuosituksissa todetaan lapsen edun ensisijaisuuden olevan koko direktiivin horisontaalisesti läpäisevä sitova periaate. Euroopan unionin tuomioistuin toteaa, viitaten YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, että lasten pitää saada kasvaa perheympäristössä, lasta ja hänen vanhempaansa ei saa erottaa toisistaan vastoin heidän tahtoaan ja lapsen tai hänen vanhempansa perheenyhdistämishakemus on käsiteltävä positiivisesti, humaanisti ja kiireellisesti. 

Jos siis suomalaista perheenyhdistämispolitiikkaa halutaan kehittää oikeasti perheenyhdistämisdirektiivin periaatteiden mukaisesti, sitä täytyy kehittää täysin toiseen suuntaan kuin mitä jotkut hallitusneuvottelijapuolueiden poliitikot ovat julkisuudessa esittäneet. 

Perhejärjestöt, pakolaisjärjestöt ja Punainen Risti ovatkin tuoneet esiin sen, mikä suunta oikeasti tulee ottaa:

- Suomessa asuvalle perheenkokoajalle palautetaan oikeus panna hakemus vireille

- lapsen edun ensisijaisuutta painotetaan sekä hakemusten käsittelyssä että päätöksenteossa

- päätösten pohjaksi ihmisoikeusmyönteinen tulkinta ja kokonaisarviointi tilanteesta

- ilman huoltajaa Suomessa oleskelevan lapsen saapumista yksin Suomeen ei enää tulkita perhe-elämän päättymiseksi ja huoltajuuden katkeamiseksi 

Harmaan talouden torjunta toimii saatavuusharkintaa paremmin

Heikot työehdot, epätyypilliset työsuhteet, työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva tietämättömyys sekä harmaa talous ovat työmarkkinoiden ongelmallisia piirteitä, joihin niin sanottu saatavuusharkinta ei pure yhtään mitenkään. Vähäiset valvontaresurssit olisi hyvä kohdentaa tehokkaammin, keskittymällä työehtojen valvontaan.

EU:n ulkopuolista työvoimaa tarkasteleva saatavuusharkinta ei juuri pysty puuttumaan epäterveeseen kilpailuun EU:n sisällä. Saatavuusharkinnalla ei myöskään saa tietoa siitä, onko veroja kierretty tai onko työsuhteessa todellisuudessa maksettu työehtosopimuksen mukaista palkkaa sen jälkeen, kun virkamies on katsonut, että edellytykset työntekijän oleskeluluvalle täyttyvät työmarkkinoiden näkökulmasta. Saatavuusharkinta on ainoastaan hallinnollinen toimi, joka estää etukäteen työvoiman rekrytoimisen EU:n ulkopuolelta, jos tehtäviin on osoitettavissa työttömiä työnhakijoita Suomen työmarkkinoilta.

Kuten filippiiniläisten kokkien tapaus vuodelta 2010 osoitti, saatavuusharkinta hidasti työtehtäviin sopivien henkilöiden rekrytoimista. HOK-elannon löytämien työntekijöiden oleskeluluvat evättiin, mutta tilalle tarjotut työnhakijat eivät vastanneetkaan niitä tarpeita, joita HOK-Elannolla oli. Kaikki hävisivät.

Saatavuusharkinnan sijaan todellista merkitystä harmaan talouden torjunnassa on työehtojen valvonnalla ja pimeän työn kitkemisellä.

Tilaajavastuulaki ja veronumerojärjestelmä olivat sekä työnantaja- että työntekijäpuolen yhdessä laatimia uudistuksia, joilla kitketään veronkiertoa ja sellaisten alihankkijoiden käyttöä, jotka eivät huolehdi velvollisuuksistaan. Verotulot lisääntyivät, kun noin kymmenentuhatta aiemmin pimennossa ollutta ulkomaista työntekijää on joutunut hakemaan itselleen veronumeron.

Kokemus epäreilusta kilpailusta väheni. Vuonna 2009 Rakennusteollisuuden jäsenyrityksistä noin 37 prosenttia katsoi, että harmaan talouden kilpailua vääristävä vaikutus oli merkittävä tai erittäin merkittävä. Vuoden 2014 kyselyssä osuus oli pudonnut noin 20 prosenttiin.

Reilu peli vahvistui myös 2014, kun EU:n jäsenmaat hyväksyivät lähetettyjen työntekijöiden oikeuksia koskevan direktiivin. Lähetetyllä työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, joka työskentelee tavallisesti muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittautunut työnantaja lähettää työhön Suomeen rajoitetuksi ajaksi tarjotessaan valtioiden rajat ylittäviä palveluja. 

Uusi direktiivi velvoittaa entistä voimakkaammin sekä työntekijöitä lähettävän että vastaanottavan jäsenvaltion varmistamaan, että lähetettyihin työntekijöihin sovelletaan isäntämaan lakeja esimerkiksi työaikoja ja palkkausta koskevissa asioissa. 

Tuoreehkot oikeusistuinten suoraselkäiset päätökset sekä EU-tasolta että Virosta vähentävät epäreilua kilpailua entisestään. Ne havainnollistavat sitä, että saatavuusharkinnan säilyttämistä tärkeämpää on saada aikaan reilut pelisäännöt palkkauksessa, työajoissa ja muissa työehdoissa.

Euroopan unionin tuomioistuimen päätös oli merkittävä. Toisesta EU-maasta Suomeen tulevan yrityksen on noudatettava yleissitovien työehtosopimusten palkkamääräyksiä. Tämä vähentää epätervettä kilpailua. Viron korkein oikeus puolestaan linjasi, että Virosta Suomeen lähetettäville työntekijöille on maksettava Suomen työehtosopimusten mukaista palkkaa.

Jos kunnon valvontaa ei ole, saatavuusharkinnalla saadaan ainoastaan aikaan turhaa pompottelun tuntua rehellisissä yrittäjissä filunkipelaajien saadessa kilpailuedun. 

Kuten Mari Saario kiteyttää:

” Yksinkertaisin tapa kiertää tarveharkintakynnys on olla piittaamatta siitä.

Toimiakseen tarveharkinta tarvitseekin myös valvonnan ja sanktiot. Muuten järjestelmä haittaa ainoastaan rehellisiä yrityksiä, eli niitä, jotka hakevat etukäteishyväksyntää aidoilla tiedoilla. 

Rehelliset yritykset odottavat julkisten tahojen päätöksiä, epärehelliset saavat kilpailuedun. Ja jos järjestelmästä säästetään, ohenee valvonta, jolloin rikkomisesta tulee entisestäkin kannattavampaa.

Jos etukäteisharkintaan kuuluvilla panoksilla lisättäisiin … työsuhteiden valvontaa ja kovennettaisiin kunnolla sanktioita, puututtaisiin pelkästään epärehelliseen yritystoimintaan. Rehelliset toimijat saisivat kilpailuedun. Tämä tietysti toimii vain, mikäli valvontaresursseja on riittävästi”.

Se, onko valvontaresursseja riittävästi, selvinnee piakkoin. Sitä ennen on hyvä muistuttaa, että duunareiden työolojen valvontaa ei tehdä ilman ”virkamiehiä” (joita Suomessa on jo entuudestaan vähiten EU:ssa).

***

Tämä on toinen osa maahan muuttaneita Suomen työmarkkinoilla käsittelevä blogaus kolmen blogauksen sarjassa.

Kirjoitin alun perin kolmanneksi osaksi suunnittelemani osan jo nyt, koska aihe on juuri nyt, hallitusneuvotteluiden aikaan, hyvin ajankohtainen.

Ensimmäinen, kansainvälistä suojelua saavia osa on tässä.

Kansainvälistä suojelua saaneiden työmarkkina-asema ei parane syyllistämisellä ja syrjinnällä vaan laittamalla koulutus kuntoon

Mielipiteet maahan muuttaneista työmarkkinoilla ja kansantaloudessa ovat usein kärjistyneitä. Ihmisiä käsitellään joko riesoina tai kansantalouden pelastajina, mutta todellisuus on monimutkaisempi. On selvää, että kansainvälisen suojelun kautta tulleiden ja heidän jälkeläistensä pääsy työmarkkinoille ja koulutukseen on hitaampaa kuin heidän, joita työpaikka odottaa jo ennen maahantuloa (työperäisen oleskeluluvan saaneet) tai heidän, joiden suorittama koulutus on helpommin rinnastettavissa suomalaisiin tutkintoihin (EU-kansalaiset).

Koulutus, ikä, kontaktit, maassaoloaika ja oman perheen henkiset resurssit vaikuttavat siihen, pystyykö ihminen vastaamaan niihin odotuksiin ja vaatimuksiin, joita hänelle asetetaan. Työllisyys kohenee ajan kuluessa, kontaktien ja sosiaalisen pääoman vahvistuessa. Se ei pysy staattisena. Kieliryhmän tilastollisesti vaikea asema työssä ja koulutuksessa ei oikeuta haukkumiseen ulkonäön, vakaumuksen tai kansallisuuden perusteella. Jos ihmiset käyttäisivät edes osan nettiriehumiseen tuhlaamastaan energiasta vaikkapa läksykerhoissa, kielikahviloissa ja liikuntatoiminnassa autteluun, monen hiljaiset tiedot ja kielitaidot vahvistuisivat.

Hyvin kohdennettu koulutus-, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikka vahvistaa pakolaistaustaisten työllisyyttä. Taannoisen TEM:n selvityksen mukaan maahan muuttaneiden työllisyys vahvistuu tehokkaimmin toimenpiteillä, jotka ovat mahdollisimman lähellä varsinaista työelämää: esimerkiksi ammatillinen työvoimakoulutus, rekrytointikoulutus ja oppisopimuskoulutus auttoivat oikeisiin töihin pääsemisessä tehokkaimmin.

Kotouttamislain voimaantulo 1999 vahvisti maahan muuttaneiden työmarkkina-asemaa. Kari Hämäläisen ja Matti Sarvimäen mukaan kotoutumissuunnitelman tehneiden tulot nousivat 20 000 eurolla kymmenen vuoden ajanjaksolla verrattuna niihin, jotka eivät kotoutumissuunnitelmaa tehneet. Kotoutumissuunnitelman tehneet myös nostivat sosiaalietuuksia 8000 euroa vähemmän kymmenen vuoden aikana henkilöä kohti kuin verrokkiryhmä. Onnistumisen taustalla oli se, että työvoimakoulutusten sisältöjä yksinkertaisesti muokattiin vastaamaan asiakkaiden tarpeita. Esimerkiksi kielikoulutusta vahvistettiin.

Tulokset olisivat parempiakin, jos kotoutumiskoulutus laitettaisiin kuntoon nyt.

Kotoutumiskoulutukset järjestetään ely-keskusten muutaman vuoden välein kilpailuttamina ostopalveluina. Alan opettajat pitävät kohtuuttomana sitä, että tarjouskilpailujen kriteerit vaihtelevat kilpailutuksesta toiseen. Samoin kriteerit vaihtelevat eri ely-keskusten välillä. Kuten opettajat kiteyttävät:

”Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksesta on tullut koulutuskentän villi länsi: koulutuksen kriteerit saavat vaihdella holtittomasti, opettajille ei ole kelpoisuusvaatimuksia eikä kukaan tiedä, missä ja millä tavalla koulutusta kahden vuoden kuluttua järjestetään.”

Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen kirjoittaneet opettajat kertovat, että viimeisimmässä pääkaupunkiseudun tarjouskilpailussa laadun osuus oli 25 prosenttia. Paitsi että laatua painotettiin vähän, se myös määriteltiin oudosti: pisteitä sai muun muassa henkilökuntaan kuuluvasta sairaanhoitajasta.

Nykytilanne estää opetuksen pitkäjänteisen kehittämisen, oppilaitosten välisen yhteistyön ja kotouttamiskoulutuksen laadunvalvonnan. Se tekee mahdolliseksi myös sen, että epäterveiden kilpailutusten seurauksena vuosikausien kehitystyö voi mennä hukkaan.

Tarjouskilpailujen seurauksena myös osa opiskelijoista joutuu vaihtamaan oppilaitosta kesken koulutuksensa. Vaikka tavoitteena ovat säästöt, tämän kaltainen poukkoilu ei ole kustannustehokasta saati järkevää. Kun toimijat vaihtuvat parin vuoden välein, koulutuksen vaikuttavuus kärsii.

***

Aikuisten maahanmuuttajien tieto ja kokemukset suomalaisesta yhteiskunnasta heijastuvat myös heidän lastensa koulumenestykseen ja työuriin. Mitä vähemmän koulutusta ja kielitaitoa, alhaisemmat tulot ja heikompi työmarkkina-asema, sitä heikommin lapset keskimäärin menestyvät koulussa.

Usein lasten ja nuorten opettajat joutuvat kotouttamaan oppilaiden lisäksi myös heidän vanhempiaan. Opettajaa auttaisi suuresti, jos kotona olevilla maahanmuuttajataustaisilla vanhemmilla olisi parempi kielitaito ja tietoa yhteiskunnasta, ja jos heillä olisi mahdollisuus suorittaa perusopetuksen oppimäärä.

Aikuisten maahanmuuttajien perusopetuksesta on olemassa varsin hyvät kehittämisehdotukset. Ne tulee saattaa käytäntöön mahdollisimman pian. Tästä hyötyisivät sekä aikuiset maahanmuuttajat, opettajat että välillisesti myös nuoret. Aikuisten perusopetus voi toimia myös kotoutumiskoulutuksena, ja laadun kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että opetusta antavat kelpoiset opettajat.

Mitä paremmin vanhemmat pystyvät tukemaan lastensa koulunkäyntiä ja pääsemään koulujärjestelmään sisään, sitä valoisammat ovat myös lasten ja nuorten tulevaisuudennäkymät.

Aikuisuuden kynnyksellä maahan tulleet ovat myös ryhmä, joiden työelämä- ja koulutuspolut voivat olla kivisiä, mutta kivisyys vähenee ottamalla heidän elämäntilanteensa huomioon.

Eri elämäntilanteille räätälöidystä koulutuksestakin on olemassa valmiita ja hyväksi koettuja malleja. Jokaisen kannattaa katsoa linkin takaa löytyvä raportti ”Maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutuspolut Helsingissä-työryhmän raportti ja esitys toimenpiteiksi”. Räätälöityjen koulutusten osalta raportin esitykset toimenpiteiksi on sovellettavissa muihinkin kuntiin kuin Helsinkiin.

Osana eri ikäisinä maahan tulleiden työelämäpolkujen vahvistamista toimii myös se, että maahan muuttaneiden valmentava koulutus sekä työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus saadaan paremmalle tolalle. Verrattain kelpoisat opetussuunnitelmien perusteet on tältä osin hyväksytty huhtikuun alussa 2015. Periaatteessa hyvä perusta on luotu. 

Se, miten hyvää koulutusta ja oppilashuoltoa käytännössä päästään toteuttamaan, riippuu hyvin paljon koulutuspoliittisista päätöksistä. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset syventävät koulutuseroja sekä alueellisesti että väestöryhmien välillä ja ne vaikuttavat myös työllisyyteen negatiivisesti.

***

Tämä on ensimmäinen osa kolmen blogauksen sarjaa, jossa käsitellään maahan muuttaneiden työmarkkina-asemaa. Tämä ensimmäinen osa keskittyi kotoutumiskoulutuksiin ja kansainvälistä suojelua saaneisiin. Toinen osa tulee keskittymään korkeasti koulutettuihin. Kolmas osa käsittelee työperäistä maahanmuuttoa sekä saatavuusharkintaa.