Heikot työehdot, epätyypilliset työsuhteet, työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva tietämättömyys sekä harmaa talous ovat työmarkkinoiden ongelmallisia piirteitä, joihin niin sanottu saatavuusharkinta ei pure yhtään mitenkään. Vähäiset valvontaresurssit olisi hyvä kohdentaa tehokkaammin, keskittymällä työehtojen valvontaan.
EU:n ulkopuolista työvoimaa tarkasteleva saatavuusharkinta ei juuri pysty puuttumaan epäterveeseen kilpailuun EU:n sisällä. Saatavuusharkinnalla ei myöskään saa tietoa siitä, onko veroja kierretty tai onko työsuhteessa todellisuudessa maksettu työehtosopimuksen mukaista palkkaa sen jälkeen, kun virkamies on katsonut, että edellytykset työntekijän oleskeluluvalle täyttyvät työmarkkinoiden näkökulmasta. Saatavuusharkinta on ainoastaan hallinnollinen toimi, joka estää etukäteen työvoiman rekrytoimisen EU:n ulkopuolelta, jos tehtäviin on osoitettavissa työttömiä työnhakijoita Suomen työmarkkinoilta.
Kuten filippiiniläisten kokkien tapaus vuodelta 2010 osoitti, saatavuusharkinta hidasti työtehtäviin sopivien henkilöiden rekrytoimista. HOK-elannon löytämien työntekijöiden oleskeluluvat evättiin, mutta tilalle tarjotut työnhakijat eivät vastanneetkaan niitä tarpeita, joita HOK-Elannolla oli. Kaikki hävisivät.
Saatavuusharkinnan sijaan todellista merkitystä harmaan talouden torjunnassa on työehtojen valvonnalla ja pimeän työn kitkemisellä.
Tilaajavastuulaki ja veronumerojärjestelmä olivat sekä työnantaja- että työntekijäpuolen yhdessä laatimia uudistuksia, joilla kitketään veronkiertoa ja sellaisten alihankkijoiden käyttöä, jotka eivät huolehdi velvollisuuksistaan. Verotulot lisääntyivät, kun noin kymmenentuhatta aiemmin pimennossa ollutta ulkomaista työntekijää on joutunut hakemaan itselleen veronumeron.
Kokemus epäreilusta kilpailusta väheni. Vuonna 2009 Rakennusteollisuuden jäsenyrityksistä noin 37 prosenttia katsoi, että harmaan talouden kilpailua vääristävä vaikutus oli merkittävä tai erittäin merkittävä. Vuoden 2014 kyselyssä osuus oli pudonnut noin 20 prosenttiin.
Reilu peli vahvistui myös 2014, kun EU:n jäsenmaat hyväksyivät lähetettyjen työntekijöiden oikeuksia koskevan direktiivin. Lähetetyllä työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, joka työskentelee tavallisesti muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittautunut työnantaja lähettää työhön Suomeen rajoitetuksi ajaksi tarjotessaan valtioiden rajat ylittäviä palveluja.
Uusi direktiivi velvoittaa entistä voimakkaammin sekä työntekijöitä lähettävän että vastaanottavan jäsenvaltion varmistamaan, että lähetettyihin työntekijöihin sovelletaan isäntämaan lakeja esimerkiksi työaikoja ja palkkausta koskevissa asioissa.
Tuoreehkot oikeusistuinten suoraselkäiset päätökset sekä EU-tasolta että Virosta vähentävät epäreilua kilpailua entisestään. Ne havainnollistavat sitä, että saatavuusharkinnan säilyttämistä tärkeämpää on saada aikaan reilut pelisäännöt palkkauksessa, työajoissa ja muissa työehdoissa.
Euroopan unionin tuomioistuimen päätös oli merkittävä. Toisesta EU-maasta Suomeen tulevan yrityksen on noudatettava yleissitovien työehtosopimusten palkkamääräyksiä. Tämä vähentää epätervettä kilpailua. Viron korkein oikeus puolestaan linjasi, että Virosta Suomeen lähetettäville työntekijöille on maksettava Suomen työehtosopimusten mukaista palkkaa.
Jos kunnon valvontaa ei ole, saatavuusharkinnalla saadaan ainoastaan aikaan turhaa pompottelun tuntua rehellisissä yrittäjissä filunkipelaajien saadessa kilpailuedun.
Kuten Mari Saario kiteyttää:
” Yksinkertaisin tapa kiertää tarveharkintakynnys on olla piittaamatta siitä.
Toimiakseen tarveharkinta tarvitseekin myös valvonnan ja sanktiot. Muuten järjestelmä haittaa ainoastaan rehellisiä yrityksiä, eli niitä, jotka hakevat etukäteishyväksyntää aidoilla tiedoilla.
Rehelliset yritykset odottavat julkisten tahojen päätöksiä, epärehelliset saavat kilpailuedun. Ja jos järjestelmästä säästetään, ohenee valvonta, jolloin rikkomisesta tulee entisestäkin kannattavampaa.
Jos etukäteisharkintaan kuuluvilla panoksilla lisättäisiin … työsuhteiden valvontaa ja kovennettaisiin kunnolla sanktioita, puututtaisiin pelkästään epärehelliseen yritystoimintaan. Rehelliset toimijat saisivat kilpailuedun. Tämä tietysti toimii vain, mikäli valvontaresursseja on riittävästi”.
Se, onko valvontaresursseja riittävästi, selvinnee piakkoin. Sitä ennen on hyvä muistuttaa, että duunareiden työolojen valvontaa ei tehdä ilman ”virkamiehiä” (joita Suomessa on jo entuudestaan vähiten EU:ssa).
***
Tämä on toinen osa maahan muuttaneita Suomen työmarkkinoilla käsittelevä blogaus kolmen blogauksen sarjassa.
Kirjoitin alun perin kolmanneksi osaksi suunnittelemani osan jo nyt, koska aihe on juuri nyt, hallitusneuvotteluiden aikaan, hyvin ajankohtainen.
Ensimmäinen, kansainvälistä suojelua saavia osa on tässä.
***
Tämä on toinen osa maahan muuttaneita Suomen työmarkkinoilla käsittelevä blogaus kolmen blogauksen sarjassa.
Kirjoitin alun perin kolmanneksi osaksi suunnittelemani osan jo nyt, koska aihe on juuri nyt, hallitusneuvotteluiden aikaan, hyvin ajankohtainen.
Ensimmäinen, kansainvälistä suojelua saavia osa on tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti