Suomen maahanmuuttolainsäädäntö

Ohessa ovat ne lakisäädökset, joilla säädellään suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa, maahanmuuttajapolitiikkaa ja monimuotoisuuspolitiikkaa.

Maahanmuuttopolitiikan piirissä määritellään maahantulon, maassa oleskelun, maasta poistumisen ja myös maasta poistamisen periaatteet. Sillä säädellään esimerkiksi sitä, millä kriteereillä ihminen voi päästä Suomeen opiskelemaan, tekemään työtä, liittymään perheeksi tai parisuhteeksi kokemaansa yhteenliittymään tai saamaan kansainvälistä suojelua. Sillä myös säädellään sitä, millaisin periaattein kohdellaan niitä, joilla ei ole  voimassaolevaa oleskelulupaa, viisumia tai muuta oleskeluun oikeuttavaa dokumenttia.

Maahanmuuttajapolitiikka tarkoittaa toimia, joilla laillisesti ja pysyväisluonteisesti maassa olevien henkilöiden siteitä asuinmaahansa pyritään vahvistamaan.

Monimuotoisuuspolitiikka tarkoittaa Pasi Saukkosen mukaan ”kaikkia niitä toimia, joita tehdään koko yhteiskunnan valmistamiseksi etniseen ja kulttuuriseen monimuotoistumiseen, erilaisten kehityksen lieveilmiöiden ennakoimiseksi sekä kielteisten seurausten ehkäisemiseksi ja kontrolloimiseksi” (Saukkonen 2007, 218). Myös vähemmistöpolitiikka, kuten alkuperäiskansoja ja kansallisia vähemmistöjä koskeva lainsäädäntö, kuuluu monimuotoisuuspolitiikan alaan. Monimuotoisuuspolitiikalla määritellään maassa pysyvästi asuvan yksilön asemaa valtiossa sekä yksilön ja valtion välisiä keskeisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Monimuotoisuuspolitiikkaan kuuluvat siis myös säädökset siitä, millä kriteereillä maassa pysyvästi asuva voi saada Suomen kansalaisuuden ja tätä kautta poliittisen yhteisön täysjäsenyyden.

***

Maahanmuuttopolitiikka

Ulkomaalaislaki

Laki Maahanmuuttovirastosta

Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta

Rajavartiolaki

Maahanmuuttajapolitiikka

Laki kotoutumisen edistämisestä


Monimuotoisuuspolitiikka

Perustuslaki

Yhdenvertaisuuslaki

Kansalaisuuslaki

Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta

Kielilaki

Laki saamelaiskäräjistä

Saamen kielilaki

Ahvenanmaan itsehallintolaki

Laki Yleisradio Oy:stä

Perusopetuslaki

Uskonnonvapauslaki

Kutsu yleisötilaisuuteen: Monta kotia - yhteinen terveys- Tilaisuus maahanmuuttajien terveydestä ja hyvinvoinnista

Aika: Keskiviikkona 7.11.2012 | 17.00

Osoite: Dubrovnik Lounge & Lobby (Coronan alakerta), Eerikinkatu 11, 00100 Helsinki
Paikkakunta: Helsinki
Maksu: Tapahtuma on ilmainen
Järjestäjätaho: Vieraasta Veljeksi -projekti, Miessakit ry

Lisätiedot:
vieraasta.veljeksi@miessakit.fi
www.miessakit.fi/fi/vieraasta_veljeksi

Kuinka maahanmuuttajamiehet voivat?
Miten maahanmuuttajien terveyttä edistetään?
Millaiset tapahtumat, kokemukset ja käsitykset vaikuttavat maahanmuuttajien hyvinvointiin?

Kaikki haluavat voida hyvin. Käsitykset siitä, mitä hyvinvointi on ja mikä on terveyden kannalta tärkeää, vaihtelevat. Terveyden kokemiseen vaikuttavat lapsuudesta asti omaksutut käsitykset sekä lääketieteen haarat ja perinteet. Ihmisten liikkuvuus ja kokemukset vaikuttavat paitsi terveyteen, myös vuorovaikutukseen terveydenhuollossa.

Puheenvuorot

Katsaus maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimukseen (Anu Castaneda, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi sosiaalityöntekijän näkökulmasta (Merlin Seidenschwarz, sosiaalityöntekijä, Maahanmuuttoyksikkö, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto)

Seminaariosuuden jälkeen esiintyy Hilja Grönfors Trio, jonka laulujen juuret yltävät Intiaan ja Anatoliaan saakka. Niissä voi kuulla myös turkkilaisia sävyjä. Laulujen sävelkulku kertoo romanien elämästä ja siitä, millaista nousua ja laskua se on ollut kautta historian.

Tapahtuma on osa valtakunnallista Miesten viikkoa. Osallistujille ilmaiseen tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki täysi-ikäiset sukupuoleen ja kansallisuuteen katsomatta.

Tervetuloa!

Vastaus nettipoliisi Marko "Fobba" Forsin kysymykseen: Miksi somalipoikaa ei lähetetä "lainkuuliaisuusoppimatkalle"?

YLE Uutiset kertoi hiljattain, että Suomesta on lähetetty lapsia Somaliaan vastoin heidän tahtoaan.

YLE siteeraa uutisessaan Helsingin Sanomia.

Helsingin Sanomien mukaan nuoret ovat usein teini-ikäisiä tai täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Usein vanhemmat ovat vieneet heidät sukulaisten hoitoon, mutta Somaliassa heiltä puuttuu mahdollisuus terveydenhuoltoon tai koulunkäyntiin.

Helsingin Sanomat kertoo, että Ihmisoikeusliiton vuonna 2010 tekemän tutkimuksen mukaan ainakin 40 maahanmuuttajataustaista lasta on viety Suomesta vanhempiensa kotimaahan.

Helsingin Sanomien mukaan Suomen Etiopian-suurlähetystö saa toisinaan pyyntöjä tavoittaa Somaliaan vietyjä lapsia, mutta väkivaltaisuuksien takia viranomaiset eivät voi mennä Somaliaan.

Sosiaaliportissa on hyvä kirjoitus, joka käsittelee sosiaalityöntekijän vastuuta tilanteessa, jossa tällaista matkaa on suunniteltu.

Sosiaalityöntekijällä on lastensuojelulakiin perustuva velvollisuus arvioida, onko matkustaminen nuoren edun mukaista vai liittyykö siihen nuoren kannalta lastensuojelullisia riskejä, niin että lapsen hyvinvoinnin voidaan olettaa vaarantuvan.

"Tavallinen matkustaminen" vanhempien luokse, jos nuori itse sitä haluaa, eikä häntä ole pakotettu tai painostettu, on Sosiaaliportin mukaan nuoren edun mukaista, koska se esimerkiksi tukee perhesuhteita ja kuulumista perheyhteisöön.

Jos tilanne olisi sellainen, että lapsi olisi lastensuojelulain tarkoittamassa merkityksessä vaarassa joutua esim. henkisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi, lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi arvioida matkustamisen seuraukset ja huolehtia olosuhteista niin, ettei lapsi vaaranna itseään.

Nettipoliisi Marko "Fobba" Forss kysyy, miksi "somalipoikaa" ei lähetetä "lainkuuliaisuusoppimatkalle" useamman Suomessa tehdyn rikoksen jälkeen.

Valitettavaa on, kuten YLE:n uutinen kertoo, että kyllä lähetetään. Ongelma näissä tapauksissa on lastensuojelun kannalta juuri se, että koulunkäynti vaikeutuu, terveydenhoitoon ei välttämättä pääse, ja ne käsitykset "lainkuuliaisuudesta" joita opitaan, eivät välttämättä ole lainkaan sellaisia, jotka pidemmällä tähtäimellä istuisivat oikeusvaltioon. 

Vastaus Fobban kysymykseen:

Kunnan viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Näin sanoo lastensuojelulaki, muun muassa pykälässä §7.

"Lainkuuliaisuusoppimatkat" sisältävät hyvin paljon lastensuojelullisia riskejä koulunkäynnin, terveydenhoidon, ja turvallisuuden kannalta, ja näin ne myös vahvistavat niitä elementtejä, jotka ovat rikosten tekemisen ja "syrjäytymisen" taustalla.

Vastuullisen suomalaisen viranomaisen ei pidä missään määrin kehottaa ihmisiä "lainkuuliaisuusoppimatkoihin", jotka jo maalaisjärjelläkin sisältävät melkoisen määrän lastensuojelullisia riskejä. Sen lisäksi, että "lainkuuliaisuusoppimatkat" ovat käytäntöinä typeriä, ne ovat lapsen terveyttä ja kehitystä vaarantaessaan myös lainvastaisia.
 

Maassa pysyvällä oleskeluluvalla olevaa ei pidä lähettää tahdonvastaisesti mihinkään ulkomaille, ellei kyseessä ole ulkomaalaislain mukainen karkotus. Suomen kansalaisuuden saanutta ei saa karkottaa (perustuslaki §9).

Perheiden omatoimisissa "lainkuuliaisuusoppimatkoissa" ei kuitenkaan ole kysymys lakiin perustuvasta viranomaistoimesta, vaan perheessä tapahtuvasta kuritoimesta.

Karkotustapauksissakaan ei henkilöä voi viedä sellaiseen maahan, johon nähden henkilö voi olla kansainvälisen suojelun tarpeessa (palautuskielto eli non-refoulement, josta  ulkomaalaislain  147§:ssä ja 149§:ssä).