Suomen ulkomaalaislaissa keskeisimmät perheenyhdistämistä koskevat pykälät ovat pykälät §37, §114 sekä §115.
Pykälä 37 menee näin:
” Tätä lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity.
Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy.”
Ensisijaisesti perheenyhdistämisellä tarkoitetaan siis sitä, että alaikäiset lapset ja heidän huoltajansa tulevat asumaan yhteistä perheenkaltaista elämää samassa ruokakunnassa tai sitä, että ihmiset muodostavat avioliiton tai sen kaltaisen suhteen.
Helppoa ja automaattista perheenyhdistäminen ei ole, vaan kukin hakemus käsitellään yksilöllisesti ja kansainvälistä suojelua saaneiden kohdalla käyttäen kokonaisharkintaa, josta on muotoiluja pykälässä §114.
Migrin tilastojen mukaan vuonna 2008 yhteensä 1981 ihmistä sai avioliitonkaltaisen perhesiteen perusteella oleskeluluvan, ja 2763 alle ”18-vuotiasta naimatonta lasta” sai oleskeluluvan perhesiteen perusteella.
Näiden lisäksi on olemassa ulkomaalaislain pykälä §115, joka menee näin:
”Oleskelulupa myönnetään pakolaisen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen taikka tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen muulle omaiselle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta perheenkokoajasta. Jos hakijan katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita, suoritetaan kokonaisharkinta 114 §:n 2 momentista ilmenevällä tavalla. (8.5.2009/323)
Oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.”
Muulla omaisella on tarkoitettu yleensä täysi-ikäisen ihmisen iäkkäitä vanhempia, hänen täysi-ikäisiä lapsiaan tai naimattomia sisaruksia.
Julkisuudessa olevien egyptiläis- ja venäläismummojen tapauksista saisi helposti kuvan, että pykälää §115 ei sovellettaisi Suomessa ollenkaan. Kuitenkin vuonna 2008 yhteensä 325 ”muuta omaista” sai oleskeluluvan Suomessa. 414 "muuta omaista" sai kielteisen päätöksen.
Ulkomaalaislakiin on lähiaikoina luvassa muutoksia perheenyhdistämisoikeuteen liittyen. Tähän liittyy hallituksen esitys HE 240/20009. Pakolaisjärjestöt ovat kommentoineet perheenyhdistämiseen luvassa olevia muutoksia tällä tavoin.
Oman huomioni haluaisin kiinnittää Helsingin Sanomien uutiseen ”Perheiden yhdistämiset tuovat Suomeen lähivuosina tuhansia somaleja” (HS 16.11.2009), jonka oli kirjoittanut Kristiina Markkanen.
Mielestäni uutisessa syyllistyttiin paikoin asiavirheisiin ja ylimalkaisuuksiin tai ainakin harhaanjohtavaan uutisointiin jättämällä olennaisia asioita kertomatta.
Kommentoin kahta lausetta:
”Perheiden yhdistämiset tuovat Suomeen lähivuosina tuhansia somaleja.”
Niin aikaväli kuin määrätkin esitetään epäselvästi. Kuinka pitkä aikaväli on ”lähivuosina”? Kuinka monta tuhatta ihmistä on ”tuhansia somaleja”? Uutista voi tulkita helposti siten, että perheenyhdistämisen kautta tulevien somalialaisten vuosittainenkin luku saattaisi nousta useisiin tuhansiin. Kaikenmaailman hommafoorumeita ja Helsingin Sanomien keskustelupalstoja vilkaisemalla huomaa, että tämä tulkinta on paikoin jopa dominoiva.
Kehitystrendejä epäselvästi esitettäessä unohtuu se tosiseikka, että vuonna 2008 yhteensä 563 somalialaista sai muun kuin kansainväliseen suojeluun perustuvan oleskeluluvan Suomesta (näiden 563 perhesiteen kautta oleskeluluvan saaneen lisäksi siis 148 somalialaista sai ”suojelun tarpeeseen” perustuvan oleskeluluvan Suomesta. ”Suojelun tarve” on poistunut lakimuutoksella vuoden 2009 alussa ja muuttunut "toissijaiseksi suojeluksi", tästä kirjoittanen myöhemmin). Vuonna 2009 ensimmäisen 9 kuukauden aikana 429 somalialaista sai perhesiteen perusteella oleskeluluvan. kts. Migrin tilastot
Lisäksi itse käyttäisin varsinkin oleskelulupa-asioita käsittelevässä uutisessa ihmisryhmästä mieluummin kansalaisuuteen viittaavaa ilmaisua "somalialainen" kuin etnisyyteen viittaavaa ilmaisua "somalit". Etnisyyden valikoiva käyttäminen uutisoinnissa ohjaa helposti lukijat ajattelemaan, että juuri tietyistä maista tulevat ihmiset ovat enemmän "etnoja" kuin muut, ja etnisyyden olevan ensisijaisempi identiteetin osa kuin mitä se oikeasti on.
Ihmisen ylietnisointi ja ylikulturisointi ei ole mitenkään harvinaista, vaan sangen usein ihmisen toiminta ruokaostoksista vessassa käyntiin selitetään aina "niiden kulttuuripiirteenä", ikään kuin ihminen olisi jonkinlainen "kulttuurin" ohjaama robotti. Seurauksena voi olla vaikkapa hoitovirheitä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin. , 2
Pykälä 37 menee näin:
” Tätä lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity.
Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy.”
Ensisijaisesti perheenyhdistämisellä tarkoitetaan siis sitä, että alaikäiset lapset ja heidän huoltajansa tulevat asumaan yhteistä perheenkaltaista elämää samassa ruokakunnassa tai sitä, että ihmiset muodostavat avioliiton tai sen kaltaisen suhteen.
Helppoa ja automaattista perheenyhdistäminen ei ole, vaan kukin hakemus käsitellään yksilöllisesti ja kansainvälistä suojelua saaneiden kohdalla käyttäen kokonaisharkintaa, josta on muotoiluja pykälässä §114.
Migrin tilastojen mukaan vuonna 2008 yhteensä 1981 ihmistä sai avioliitonkaltaisen perhesiteen perusteella oleskeluluvan, ja 2763 alle ”18-vuotiasta naimatonta lasta” sai oleskeluluvan perhesiteen perusteella.
Näiden lisäksi on olemassa ulkomaalaislain pykälä §115, joka menee näin:
”Oleskelulupa myönnetään pakolaisen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen taikka tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen muulle omaiselle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta perheenkokoajasta. Jos hakijan katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita, suoritetaan kokonaisharkinta 114 §:n 2 momentista ilmenevällä tavalla. (8.5.2009/323)
Oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.”
Muulla omaisella on tarkoitettu yleensä täysi-ikäisen ihmisen iäkkäitä vanhempia, hänen täysi-ikäisiä lapsiaan tai naimattomia sisaruksia.
Julkisuudessa olevien egyptiläis- ja venäläismummojen tapauksista saisi helposti kuvan, että pykälää §115 ei sovellettaisi Suomessa ollenkaan. Kuitenkin vuonna 2008 yhteensä 325 ”muuta omaista” sai oleskeluluvan Suomessa. 414 "muuta omaista" sai kielteisen päätöksen.
Ulkomaalaislakiin on lähiaikoina luvassa muutoksia perheenyhdistämisoikeuteen liittyen. Tähän liittyy hallituksen esitys HE 240/20009. Pakolaisjärjestöt ovat kommentoineet perheenyhdistämiseen luvassa olevia muutoksia tällä tavoin.
Oman huomioni haluaisin kiinnittää Helsingin Sanomien uutiseen ”Perheiden yhdistämiset tuovat Suomeen lähivuosina tuhansia somaleja” (HS 16.11.2009), jonka oli kirjoittanut Kristiina Markkanen.
Mielestäni uutisessa syyllistyttiin paikoin asiavirheisiin ja ylimalkaisuuksiin tai ainakin harhaanjohtavaan uutisointiin jättämällä olennaisia asioita kertomatta.
Kommentoin kahta lausetta:
”Perheiden yhdistämiset tuovat Suomeen lähivuosina tuhansia somaleja.”
Niin aikaväli kuin määrätkin esitetään epäselvästi. Kuinka pitkä aikaväli on ”lähivuosina”? Kuinka monta tuhatta ihmistä on ”tuhansia somaleja”? Uutista voi tulkita helposti siten, että perheenyhdistämisen kautta tulevien somalialaisten vuosittainenkin luku saattaisi nousta useisiin tuhansiin. Kaikenmaailman hommafoorumeita ja Helsingin Sanomien keskustelupalstoja vilkaisemalla huomaa, että tämä tulkinta on paikoin jopa dominoiva.
Kehitystrendejä epäselvästi esitettäessä unohtuu se tosiseikka, että vuonna 2008 yhteensä 563 somalialaista sai muun kuin kansainväliseen suojeluun perustuvan oleskeluluvan Suomesta (näiden 563 perhesiteen kautta oleskeluluvan saaneen lisäksi siis 148 somalialaista sai ”suojelun tarpeeseen” perustuvan oleskeluluvan Suomesta. ”Suojelun tarve” on poistunut lakimuutoksella vuoden 2009 alussa ja muuttunut "toissijaiseksi suojeluksi", tästä kirjoittanen myöhemmin). Vuonna 2009 ensimmäisen 9 kuukauden aikana 429 somalialaista sai perhesiteen perusteella oleskeluluvan. kts. Migrin tilastot
Lisäksi itse käyttäisin varsinkin oleskelulupa-asioita käsittelevässä uutisessa ihmisryhmästä mieluummin kansalaisuuteen viittaavaa ilmaisua "somalialainen" kuin etnisyyteen viittaavaa ilmaisua "somalit". Etnisyyden valikoiva käyttäminen uutisoinnissa ohjaa helposti lukijat ajattelemaan, että juuri tietyistä maista tulevat ihmiset ovat enemmän "etnoja" kuin muut, ja etnisyyden olevan ensisijaisempi identiteetin osa kuin mitä se oikeasti on.
Ihmisen ylietnisointi ja ylikulturisointi ei ole mitenkään harvinaista, vaan sangen usein ihmisen toiminta ruokaostoksista vessassa käyntiin selitetään aina "niiden kulttuuripiirteenä", ikään kuin ihminen olisi jonkinlainen "kulttuurin" ohjaama robotti. Seurauksena voi olla vaikkapa hoitovirheitä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin. , 2
”Somalialainen Amina tuli Suomeen alaikäisenä ja yksin neljä vuotta sitten. Kun hän viimein sai oleskeluluvan, hän sai myös anoa perheenyhdistämistä. Kahdeksan kuukautta sitten hänen 15-henkinen perheensä saapui Addis Abebasta somalipakolaisten leiriltä Suomeen. Nyt koko perhe, kolme sukupolvea, asuu pienessä kaksiossa Helsingissä. Yhtään sänkyä ei mahdu, vaan patjat levitetään illalla koko asunnon leveydeltä lattialle. Siskonpetiin käyvät kaikki: mummo, vaari, siskot, veljet, isä, äiti ja siskon perhe, jossa on nyt myös pieni vauva. Kaikki perheenjäsenet ovat menneet kielikursseille, ja lapset ovat aloittaneet koulun.”
Kuvaus antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, ketkä itse asiassa voivat saada perheenyhdistämisen kautta oleskeluluvan Suomeen: naimattomat alaikäiset lapset ja heidän huoltajansa sillä tavoin miten ”eurooppalainen ydinperhekäsitys” yleensäkin ymmärretään.
Maahanmuuttoviraston mukaan ”jos hakijana olevan omaisen ja Suomessa asuvan omaisen kiinteä perhe-elämä on jo päättynyt aiemmin tavanomaisista perhesyistä, esimerkiksi aikuisen lapsen alettua viettää perhe-elämää aviopuolisonsa kanssa, oleskelulupaa ei voida myöntää aikaisemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän jatkamisen perusteella” (eli pykälän §115 perusteella). Näin lakia on myös sovellettu käytännössä eikä mitään poikkeuskäytäntöä ole.
Näin ollen sisko ja ”siskon perhe” eivät ole voineet saada oleskelulupaa Aminan perheenyhdistyshakemuksen perusteella. Voi olla, että alaikäinen sisko on aloittanut perhe-elämän vasta Suomeen tultuaan. Tämähän on jokaisen ihmisen oikeus, mutta tällaiset asiat pitäisi kertoa jutussa, jottei väärää mielikuvaa perheenyhdistämiskäytännöstä syntyisi.
Ulkomaalaislain §115:ssä mainittuun "täyteen riippuvuuteen" ei riitä henkinen ja taloudellinen riippuvuus. Hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin kun Suomessa on alaikäinen lapsi, jonka äiti on erittäin sairas, on ollut perusteltua saada isoäiti Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Tai isovanhemmilla tulee olla vakava sairaus, jota ei lähtömaassa pystytä millään tavoin hoitamaan. Pykälää §115 sovelletaan yleensä hyvin tiukasti: tämän luulisi olevan jo selvää egyptiläismummojenkäännytysuutisten myötä.
Uutiseen sinänsä liittymättä, myös asiantuntematon vuosia jatkunut ankkurilapsihysteria kaipaisi hieman suhteellistamista. Ulkomaalaislain 36§ toisessa momentissa puhutaan maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien sääntöjen kiertämisestä, ja myös tätä kohtaa on käytetty perheenyhdistämisistä ratkaistaessa. Kaiken kaikkiaan todellisuus voi olla paljon tylsempi kuin mitä monet kuvittelevat.Kuvaus antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, ketkä itse asiassa voivat saada perheenyhdistämisen kautta oleskeluluvan Suomeen: naimattomat alaikäiset lapset ja heidän huoltajansa sillä tavoin miten ”eurooppalainen ydinperhekäsitys” yleensäkin ymmärretään.
Maahanmuuttoviraston mukaan ”jos hakijana olevan omaisen ja Suomessa asuvan omaisen kiinteä perhe-elämä on jo päättynyt aiemmin tavanomaisista perhesyistä, esimerkiksi aikuisen lapsen alettua viettää perhe-elämää aviopuolisonsa kanssa, oleskelulupaa ei voida myöntää aikaisemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän jatkamisen perusteella” (eli pykälän §115 perusteella). Näin lakia on myös sovellettu käytännössä eikä mitään poikkeuskäytäntöä ole.
Näin ollen sisko ja ”siskon perhe” eivät ole voineet saada oleskelulupaa Aminan perheenyhdistyshakemuksen perusteella. Voi olla, että alaikäinen sisko on aloittanut perhe-elämän vasta Suomeen tultuaan. Tämähän on jokaisen ihmisen oikeus, mutta tällaiset asiat pitäisi kertoa jutussa, jottei väärää mielikuvaa perheenyhdistämiskäytännöstä syntyisi.
Ulkomaalaislain §115:ssä mainittuun "täyteen riippuvuuteen" ei riitä henkinen ja taloudellinen riippuvuus. Hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi silloin kun Suomessa on alaikäinen lapsi, jonka äiti on erittäin sairas, on ollut perusteltua saada isoäiti Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Tai isovanhemmilla tulee olla vakava sairaus, jota ei lähtömaassa pystytä millään tavoin hoitamaan. Pykälää §115 sovelletaan yleensä hyvin tiukasti: tämän luulisi olevan jo selvää egyptiläismummojenkäännytysuutisten myötä.
Niinpä toivoisi että keskityttäisiin olennaisiin asioihin. Kuten esimerkiksi lähiöiden asuntojen, asumisviihtyvyyden, asumisneuvonnan ja naapuruussuhteiden kehittämiseen, josta olen muistaakseni joskus kirjoittanut jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti