Kokonaishedelmällisyysluku on kiintoisa sana, jolla tarkoitetaan keskimääräistä lapsimäärää jonka nainen tulee todennäköisesti saamaan ”lastenkantovuosinaan” (child-bearing years). Näiksi vuosiksi yleensä nähdään ikävuodet 15–49 (The Economist, Volume 393, Number 8655, 29).
Toisin kuin syntyvyys, joka ilmoittaa syntyneiden määrän tuhatta asukasta kohden, kokonaishedelmällisyysluku ottaa huomioon väestökehitystä arvioitaessa äitiys - ja lapsikuolleisuuden. Sen tärkeä rinnakkaiskäsite on nettouusiutumisluku, jolla tarkoitetaan lapsimäärää, joka tarvitaan väestökehityksen pitämiseen tasapainossa. Kaikki lapset eivät pääse lähellekään ikää jona he todennäköisesti alkaisivat saada lapsia, joten korkeamman lapsikuolleisuuden maissa nettouusiutumislukukin on korkeampi.
Mikäli lapsikuolleisuus on nolla tai lähellä sitä, nettouusiutumisluku on 2.0: kaksi vanhempaa ”korvataan” kahdella lapsella. Keskimäärin ”rikkaissa maissa” nettouusiutumisluku on 2.1, ”köyhissä maissa” se voi mennä jopa yli 3.0:n.
The Economist kirjoitti uusimmassa numerossaan maailman kokonaishedelmällisyysluvun muutoksista.
Vuonna 1970 vain 24 maassa kokonaishedelmällisyysluku oli 2.1 tai vähemmän näiden kaikkien maiden ollessa rikkaita teollisuusmaita. Tällä hetkellä samoissa luvuissa on 70 maata kaikilta mantereilta. Vuosien 1950 ja 2000 välillä kehitysmaiksi katsottujen maiden kokonaishedelmällisyysluku on laskenut kuudesta kolmeen.
Economistin mukaan maailman kokonaishedelmällisyyden keskiarvo on tällä hetkellä 2.33. Arvioiden mukaan vuonna 2020 maailman kokonaishedelmällisyysluku menee alle nettouusiutumisluvun ensimmäistä kertaa.
Economistin mukaan kokonaishedelmällisyyden kehitys kehitysmaissa on lähellä sitä murrosta, mikä teollistuvassa Euroopassa tapahtui 1800- ja 1900-luvuilla. Muutoksen nopeus vain on rivakampi. Iso- Britanniassa kokonaishedelmällisyysluku laski 6:sta 3:een 130 vuodessa (1800-1930), kun Etelä-Koreassa tässä meni vain 20 vuotta (1965-1985). Mauritiuksella puolittumiseen meni 10 vuotta (1963-1973).
Iranissa kokonaishedelmällisyys nousi hetkellisesti kun maan khomeinilainen regiimi lopetti Shaahin aikaiset perhesuunnitteluohjelmat. Lasku kuitenkin alkoi lähes saman tien, toki Irakin-Iranin sodan sekoittaessa kuviota. Poliittisilla ohjelmilla on hyvin vaikea saada ihmisiä lisääntymään, mikäli maan elinkeinorakenne on muutoin modernisoitumassa, väestö kouluttautuu ja molemmat sukupuolet alkavat käydä töissä. Khomeinin ”lisääntykää ja täyttäkää maa” – kehotukset olivat käytännössä yhtä tehokkaita kuin Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen vastaavanlaiset vetoomukset.
Vuonna 1976 Iranissa vain 10% maaseudun 20-24-vuotiaista naisista oli lukutaitoisia. Tällä hetkellä luku on 91%. Koulutetut naiset hakeutuvat todennäköisemmin työelämään, saavat todennäköisemmin parempaa tienestiä, vaativat todennäköisemmin ehkäisyä ja haluavat todennäköisemmin pienempiä perheitä. Vuonna 1984 Iranin kokonaishedelmällisyysluku oli 7, mutta vuonna 2006 vain 1.9.
Economistin mukaan kokonaishedelmällisyys alkaa laskea kun BKT per capita on 1000-2000 Yhdysvaltain dollaria (n. 673 e marraskuussa 2009). Nettouusiutumisluku saavutetaan yleensä BKT:n per capita ollessa $4000-10 000 (n. 2690e- 6729 e). Tämän jälkeen hedelmällisyysluku pysyy nettouusiutumisluvun tasolla tai sen alapuolella, joidenkin maiden kohdalla jälleen noustakseen hieman. (kts. kuvio) Esimerkiksi Yhdysvallat ainoana ”rikkaana valtiona” maailmassa on kertaalleen nettouusiutumisluvun saavutettuaan myös noussut jälleen sen yläpuolelle.
Meiningit siis muuttuvat. Oletukselle jonkin valtion, yhteisön tai ”kulttuurin” pysymisestä täysin samanlaisena vuodesta toiseen riippumatta makrotaloudellisista, mikrotaloudellisista, kommunikaatioympäristön muutoksiin liittyvistä ja muista melskeistä on vaikea löytää mitään perusteita.
Tämä tulisi ottaa huomioon kaikissa keskusteluissa, joissa puhutaan väestökehityksestä.
Toisin kuin syntyvyys, joka ilmoittaa syntyneiden määrän tuhatta asukasta kohden, kokonaishedelmällisyysluku ottaa huomioon väestökehitystä arvioitaessa äitiys - ja lapsikuolleisuuden. Sen tärkeä rinnakkaiskäsite on nettouusiutumisluku, jolla tarkoitetaan lapsimäärää, joka tarvitaan väestökehityksen pitämiseen tasapainossa. Kaikki lapset eivät pääse lähellekään ikää jona he todennäköisesti alkaisivat saada lapsia, joten korkeamman lapsikuolleisuuden maissa nettouusiutumislukukin on korkeampi.
Mikäli lapsikuolleisuus on nolla tai lähellä sitä, nettouusiutumisluku on 2.0: kaksi vanhempaa ”korvataan” kahdella lapsella. Keskimäärin ”rikkaissa maissa” nettouusiutumisluku on 2.1, ”köyhissä maissa” se voi mennä jopa yli 3.0:n.
The Economist kirjoitti uusimmassa numerossaan maailman kokonaishedelmällisyysluvun muutoksista.
Vuonna 1970 vain 24 maassa kokonaishedelmällisyysluku oli 2.1 tai vähemmän näiden kaikkien maiden ollessa rikkaita teollisuusmaita. Tällä hetkellä samoissa luvuissa on 70 maata kaikilta mantereilta. Vuosien 1950 ja 2000 välillä kehitysmaiksi katsottujen maiden kokonaishedelmällisyysluku on laskenut kuudesta kolmeen.
Economistin mukaan maailman kokonaishedelmällisyyden keskiarvo on tällä hetkellä 2.33. Arvioiden mukaan vuonna 2020 maailman kokonaishedelmällisyysluku menee alle nettouusiutumisluvun ensimmäistä kertaa.
Economistin mukaan kokonaishedelmällisyyden kehitys kehitysmaissa on lähellä sitä murrosta, mikä teollistuvassa Euroopassa tapahtui 1800- ja 1900-luvuilla. Muutoksen nopeus vain on rivakampi. Iso- Britanniassa kokonaishedelmällisyysluku laski 6:sta 3:een 130 vuodessa (1800-1930), kun Etelä-Koreassa tässä meni vain 20 vuotta (1965-1985). Mauritiuksella puolittumiseen meni 10 vuotta (1963-1973).
Iranissa kokonaishedelmällisyys nousi hetkellisesti kun maan khomeinilainen regiimi lopetti Shaahin aikaiset perhesuunnitteluohjelmat. Lasku kuitenkin alkoi lähes saman tien, toki Irakin-Iranin sodan sekoittaessa kuviota. Poliittisilla ohjelmilla on hyvin vaikea saada ihmisiä lisääntymään, mikäli maan elinkeinorakenne on muutoin modernisoitumassa, väestö kouluttautuu ja molemmat sukupuolet alkavat käydä töissä. Khomeinin ”lisääntykää ja täyttäkää maa” – kehotukset olivat käytännössä yhtä tehokkaita kuin Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen vastaavanlaiset vetoomukset.
Vuonna 1976 Iranissa vain 10% maaseudun 20-24-vuotiaista naisista oli lukutaitoisia. Tällä hetkellä luku on 91%. Koulutetut naiset hakeutuvat todennäköisemmin työelämään, saavat todennäköisemmin parempaa tienestiä, vaativat todennäköisemmin ehkäisyä ja haluavat todennäköisemmin pienempiä perheitä. Vuonna 1984 Iranin kokonaishedelmällisyysluku oli 7, mutta vuonna 2006 vain 1.9.
Economistin mukaan kokonaishedelmällisyys alkaa laskea kun BKT per capita on 1000-2000 Yhdysvaltain dollaria (n. 673 e marraskuussa 2009). Nettouusiutumisluku saavutetaan yleensä BKT:n per capita ollessa $4000-10 000 (n. 2690e- 6729 e). Tämän jälkeen hedelmällisyysluku pysyy nettouusiutumisluvun tasolla tai sen alapuolella, joidenkin maiden kohdalla jälleen noustakseen hieman. (kts. kuvio) Esimerkiksi Yhdysvallat ainoana ”rikkaana valtiona” maailmassa on kertaalleen nettouusiutumisluvun saavutettuaan myös noussut jälleen sen yläpuolelle.
Meiningit siis muuttuvat. Oletukselle jonkin valtion, yhteisön tai ”kulttuurin” pysymisestä täysin samanlaisena vuodesta toiseen riippumatta makrotaloudellisista, mikrotaloudellisista, kommunikaatioympäristön muutoksiin liittyvistä ja muista melskeistä on vaikea löytää mitään perusteita.
Tämä tulisi ottaa huomioon kaikissa keskusteluissa, joissa puhutaan väestökehityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti