Plutarkhos kirjoitti aikoinaan Aleksanteri Suuresta. Kertomuksessa Makedonian ison miehen liehittelijät koettivat saada tämän uskomaan, että hän olisi Juppiter-jumalan poika. Aleksanteri ei liehittelystä perustanut. Kun hän eräänä päivänä haavoittui vertavuotavasti, hän sanoi:
"entä mitä te tästä sanotte? Eikö tämä veri ole punaista ja läpeensä inhimillistä? Ei siinä ole samaa voimaa kuin veressä, jota Homeros vuodattaa jumalten haavoista".
Inhimillistä verta vuotamalla Aleksanteri todisti olevansa vain ihminen. Tuntuu hieman, että Plutarkhos on laatinut tapauksesta valkoisen valheen. Todennäköisesti haavoittumisen hetkellä Aleksanteri sanoi vain "saakeli kun sattuu". eikä ryhtynyt runoilemaan.
Historian suurmiesten suuruuden ja muistettavuuden takaa se, että heidän jäljessään kulkee parvi legendankirjoittajia. Typeräkin kuningas muistetaan myöhemmin mahtihenkilönä, jos edesottamuksia kirjaava kronikoitsijapiiri on myötämielinen ja kirjallisesti lahjakas. Suunnitelmallinen julkisuuskuvan rakentaminen ja mediatyö ei ole mikään uusi juttu, vaan ponnistaa ammoisista ajoista. Aikana jolloin kirjoitustaito oli vain muutaman ihmisen hallussa ja sen väärästä käytöstä joutui oitis tyrmään tai helvettiin, suuren maineen rakentaminen oli helpompaa.
Luultavasti Ranskan kuningas Kaarle kahdeksannella ei ollut riittävän kivaa liehittelijäjoukkoa ympärillään. Vaikka hänen aikaansa aloitettiin ns. suuret italialaissodat, hänen ei kerrota kuolleen sankarillisesti sotakentällä tappion häämöttäessä. Hän kompastui linnassaan, löi päänsä ovenpieleen ja kuoli siihen. Täytynee muistaa, että Kaarlen aika oli machiavellistisen taktikoinnin ja juonittelun kulta-aikaa, eikä Aleksanterin aikainen mediakontrolli ollut mahdollista, varsinkin kun pyörittiin Italian peliäpelaavien ruhtinaiden kanssa.
Jos tarkastellaan median kontrolliyrityksiä suur-Aleksanterin ajasta Kaarle VIII:n kautta nykypäivään, on kontrollimahdottomuuden jana eksponentiaalinen. Sananvapaus ja demokratia ovat sotkeneet koko legendanrakentamishomman ja tehneet poliitikkojen elämästä yhtä seksiskandaalia ja "poliittisen vastuun" kantamislupausta.
Riitasoinnut eivät ole estäneet poliitikkoja yrittämästä luoda mainetta itselleen: imagokoulutus, erilaiset omia seikkailujen eettisyyttä korostavat ”elämäkerrat” sekä harkitut viestintästrategiat ovat onttoja yrityksiä saada ivailu aisoihin. Muistan kuinka vuoden 2000 presidentinvaalien alla melkein jokaisella ehdokkaalla oli lähes identtiset tavat kosiskella sekä älymystöä että ”tavan kansaa”. Oli hupaisaa havaita, että kirjallisuutta koskevissa keskusteluissa sekä Aho, Uosukainen, Rehn, Kuisma että Halonen nostivat esiin Georg Henrik von Wrightin suurena inspiraationsa lähteenä. Tapa nostaa Wright esiin oli kullakin ehdokkaalla uskomattoman muovinen. Ei jäänyt lainkaan epäselväksi, että Wright oli bongattu luultavasti jonkun imagokonsultin powerpoint-esityksestä tai koulutuskansiosta.
Yritys luoda positiivista kuvaa epäonnistui yhtä kehnosti kuin muinainen Richard Nixonin imagonparannusyritys. Toimittaja kysyi presidentiltä mitä hän ajattelee ensimmäiseksi aina aamulla herätessään. Nixon paukautti että ”Maailmanrauhaa!”. Lausunto oli niin kermaisen kökköinen, että luultavasti Nixon keksi sen aivan itse. Kampanjatoimistovastauksessa olisi pitänyt kertoa kodikkaaseen ja humoristiseen sävyyn omasta vaimosta ja lapsista.
Joskus ihmetyttää, että kökköinenkin viestintä kantaa hedelmää. Tällä hetkellähän ulkoministeri Ilkka Kanerva viestittää jatkuvasti pelastavansa maailman. Ihmeellisellä tavalla esimerkiksi Yle:n uutiset ottivat puheet "suhteiden päivittämisestä" suhteessa Yhdysvaltoihin tosissaan. Kukaan ei ole kummemmin lähtenyt analysoimaan sitä mitä tämä ”suhteiden päivittäminen” käytännössä tarkoittaa, ja kuinka olennaista ulkopolitiikan kokonaistavoitteiden kannalta on pyrkiä kahvinjuontitason tapaamiseen USA:n ulkoministerin kanssa.
"Suhteiden päivittämisen" käytännön toteutusta olisi hyvä seurata pitempäänkin. Miten kokoomuksen kampanjastrategia muuttuisi siinä vaiheessa, jos Rice ei enää tyytyisi kahvinjuontiin ja hymyilyyn, vaan läimäyttäisi pöytään Suomen ja USA:n välisen ystävyyden, yhteistyön ja avunannon hengessä esim. vaatimuksen luovuttaa mahdollisia terrorismista epäiltyjä Yhdysvaltoihin? Jos Suomi suostuisi tähän, se rikkoisi Euroopan ihmisoikeussopimusta Yhdysvaltain kuolemanrangaistuksen takia. Jos Suomi kieltäytyisi, ei Rice enää kävisi kahvilla eivätkä suhteet enää päivittyisi.
Suomalaisten tiedotusvälineiden kannalta Kanervalla on ollut mukana onneakin. Ennen USA-suhteiden päivittämistä hänelle tarjoutui ulkoministerin tulikasteena oiva paikka päästä tuomitsemaan Venäjä jossain Suomen kannalta diplomaattisesti turvallisessa ja merkityksettömässä patsaskiistassa. Venäjä-kritiikkihän on kaikkien mieleen.
Saattaa olla että Kanervan hieman yliampuva "minä järjestän asiat"- tyyli saattaa kummuta tarpeesta päästä eroon tekstiviestimiehen maineesta.
Jos tämä on tavoite, hänen ei kannattaisi ottaa riskiä hakkaamalla päätään Washingtonin puuhun. Suurvallat luovat lämpimät suhteet pikkumaihin jos niillä on siihen tarve, ja tosiasia on että Suomi on USA:n näkökulmasta tylsä, kylmä ja pikkuinen. Valtiovierailu tehdään silloin jos ollaan valmiita tekemään jotain USA:n hyväksi. Viime aikoina USA on tehnyt valtiovierailuja Bulgarian, Viron ja Puolan kaltaisiin Euroopan maihin. Näiden maiden halu auttaa Yhdysvaltoja on kolmannen potenssin suomettumista CIA-vankilentoineen, pidätyskeskuksineen kaikkineen. Suomella on suomettumisesta inha muisto, eikä USA:an päin rähmällään olevien entisten itäblokin maiden kadehtiminen ole taktisesti hyvä tapa rakentaa voimakkaan valtiomiehen mainetta.
Saattaa olla että Kanerva tullaan vastaisuudessakin muistamaan lähinnä tekstiviestimiehenä.
En voi kuitenkaan olla kuvittelematta satiirisen komediaelokuvan käsikirjoitusta, jossa pikkuvaltion ulkoministeri pääsee vahingossa sivukautta kompastellen Yhdysvaltain kovan politiikan päätöskuvioihin lähettämällä vahingossa "sellaisen" tekstiviestin USA:n ulkoministerille. Jos tällainen tapahtuisi oikeasti, olisi siinä Plutarkhoksellakin ihmettelemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti