Kielletyt sanat 2006

Veemäisten ilmaisujen uhrit VIU ry, Kansainvälinen turhien sanojen riisuntakomissio sekä oikeistohullutusten, trendipelleyden ja paskantärkeyksien torjuntaprikaatit ovat yhteistyössä julkaisseet arvovaltaisen kiellettyjen sanojen listansa vuoden 2006 osalta.

bilettää (tapahtuma, jossa keskenkasvuiset teinit tai taloustieteilijät ovat puunanneet itsensä Sillä Silmällä- ohjelman näköisiksi ja pyörivät edestakaisin Kharman kaltaisessa Sedulassa eivätkä myönnä muille tai itselleen että perse on auki)

drinksu (makeutusaineiden, limonadin ja hedelmäuutteiden makuinen öglömakea litku, joita kyseiset ihmiset nauttivat)

ihqu (ilmiö, johon sana ihqu liitetään, sisältää yleensä muotoilugeeliä, kajalia, Idols-estetiikkaa ja lammasta muistuttavan äänen, joka kuuluu tämän ilmiön uudella joululevyllä)

katu-uskottava (tarkoittaa= jokin teennäinen ja laskelmoitu, jolla kuitenkin yritetään tehdä vaikutus viiteryhmään jota ihannoidaan)

olla liekeissä ( ei tarkoita tämän ilmaisun keksijän palamista roviolla, vaikka näin toivoisinkin tapahtuvan)

mediapersoona (korvataan sanalla "julkisuudenkipeä nolla")

olla parhautta ( musiikista: jotain joka on ylisuuren hypetyksen kohteena ja alelaarissa puolen
vuoden päästä)

olla täpinöissä (missä helvetin "täpinöissä?" Itselleni tulee mieleen tilanne, jossa ihminen on juonut pullollisen tärpättiä ja kärsii nautintohetken jälkiseuraamuksista)

prekariaatti ( Viittaa epätyypillisiin työsuhteisiin. Sarjassamme sosiologischta scheissejargonia pätewyydentarpeen tyydyttämisechsi osa 8000. )

sisäinen yrittäjyys ( tämä sana sinnittelee vuodesta toiseen. Tarkoittaa kyynärpäätaktiikan&ruskeakielitaktiikan käyttöä sekä ajatusta, että ihminen olisi "en tee mitään jos en saa karkkii"-tyylinen vauva vielä työikäisenäkin.)

tahtotila, tiimivalmentaja (liitännäiskäsitteitä edellä kuvattuun ilmiöön: tahtotila on ihmisen mentaalinen tila, jossa hän haluaa nuolla persettä ja käyttää kyynärpäitä. Tiimivalmentaja on ihminen, joka opettaa perseennuolemistaitoja sekä oikenlaisia kyynärpäiden asentoja kyynärpäätaktiikan käytön suhteen; Tietyissä organisaatiossa tiimivalmentaja- sanaa käytetään esimiehen sijaan. Tällöin kyseessä on ihminen, joka nuolee persettä ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa)

valtaannuttaminen, valtaistaminen
(dialoginen perseennuolentataitojen aivopesutekniikalla syöttäminen)

kaikki sanat, joissa verbistä tehdään substantiivi: esim. oppija, osaaja, kuntoutuja (oppija on ihminen joka sisäisessä tahtotilassaan oppii uusia perseen nuolemisen tapoja; osaaja on ihminen joka ylemmyydentunnon puuskassaan kirjoittaa omat perseennuolentataitonsa myös englannin kielellä cv:hen. Kuntoutuja on ihminen, joka on vasta alkamassa oppimaan perseennuolemista, mutta kyllä hänestä vielä hyvä perseennuolija tulee.

kaikki sanat, joissa adjektiivia käytetään substantiivin tavoin: esim. ilmaisu "sosiaalinen tuottaa sukupuolen" tai "liberalistinen vaikuttaa hallinnossa". Jälleen mentaalimasturbointia&scheissejargonointia. Phyi!

Yllä olevien listan sanojen käytöstä on henkilö tuomittava jalkapuihin Mattilanniemen Mab-rakennuksen pihalle. Siinäpähän sitten kököttää.

Sanasammakoiden valta

Jokaisella ihmisellä on jossain elämänsä vaiheessa tullut suusta sellaisia sanallisia burpsahduksia, joita voi katua jälkeen päin. Satunnaisissa kahvipöytäkeskusteluissa, seminaareissa ja sangen vaihtelevissa tilanteissa kieli voi mennä solmuun. Käytettävä sanasto ei kykene seuraamaan aivoissa liikkuvia liian monitasoisia prosesseja. Tämän seurauksena suusta tulee kuin itsestään kummallisia sanoja.

Omilta sinkkuajoiltani muistan useamman tapauksen, joissa treffitilanteet sai menemään puihin liiallisen jännittämisen ja siitä seuraavan kielitangerruksen kautta. Kun vuosia sitten tapasin erään tytön ensimmäistä kertaa, yritin olla rento ja freesi ja pamautin suoraan "käytkö hakemassa mullekin yhen kaljan". Tilanteesta olisi vielä puuttunut se, jos olisin näillä ensitreffeillä pukeutunut kalsareihin ja sanonut perään että "eukko perkele".

Kauheinta on silloin, jos sanaburpsahdus tapahtuu tv-kameroiden edessä. Uutistenlukija Kari Toivosen legendaarinen "Koivistojen perskohtaiset äänet" on paras esimerkki. Kyse oli siis vuoden -91 eduskuntavaaleista, joissa presidentti Koivisto puolisoineen kävi äänestämässä ja YLE:n uutiset teki siitä jutun. Toivosen piti sanoa "perhekohtaiset äänet", mutta hän vahingossa sanoikin jotain muuta.

Poliitikon stressissä ja äkkipikaistuksissaan toimittajalle antama heitto voi mustata oman maineen lähtemättömästi jos kamera sattuu olemaan paikalla. Kaikki tietävät, että Harri Holkeri sanoi joskus että "minä juon nyt kahvia". Paavo Lipponen päästeli varsinkin ensimmäisellä pääministerikaudellaan ties mitä mönjä-ääniä. Myöskään Väyrysen Paavoa ei voi pitää minään julkisen sanan ja oman julkisuuskuvan parhaana hallinnoijana.

Joskus ihminen sanoo julkisuudessa jotain, joka saattaa näyttää harkitulta, mutta voi olla silti jotain sangen ajattelematonta. Aikoinaan suosionsa kukkuloilla olleen Spice Girlsin Baby Spice sanoi eräässä haastattelussa että Margaret Thatcher oli ensimmäinen Spice Girl. Hän saattoi ehkä tarkoittaa sitä että Thatcherissa oli jotain poweria, muttei tullut ajatelleeksi mitä muita konnotaatioita Thatcher voisi herättää. Muistot Pohjois-Irlannin konfliktin todella taitamattomasta diplomatiasta, yksityistämisistä ja lakkojen väkivaltaisesta murtamisesta ovat monilla päällimmäisenä mielessä kun Thatcherista puhutaan. Jotkut ärsyyntyivät Baby Spicen suhteellisen viattomasta kommentista kuin suolapaukulla persaukseen ammutut karhut.

Toisaalta liiallinen sanan hallussapito antaa ihmisestä muovisen ja laskelmoidun vaikutelman. Tällainen ongelma vaivasi aikoinaan pressan vaaleissa Al Gorea. Jatkuvasti tangerteleva George W. Bush vaikutti monien punaniskojen mielestä rehellisemmältä kuin "yläluokkainen ja kopea itärannikon mies". Tämä on jännä vaikutelma, sillä Bush ei ole mikään työläisperheen kasvatti, vaan erittäin rikkaan eliittisuvun vesa joka ei ole koskaan ollut "oikeissa töissä".
Usein henkilö toivoo, että monet sanat olisivat jääneet omallakin kohdalla sanomatta ja tietty käyttäytymisen tapa olisi voinut joskus olla toisenlaista. Virheetön sanahallitsijan elämä olisi kuitenkin äärimmäisen tylsää. Olisi suorastaan pelottavaa tehdä kaikki ikään kuin vahingossa oikein.

Virheen tekeminen kertoo siitä, että lähestymistapoja asiaan voi olla monia ja sen että ihmisillä on tunteet. Virhe kertoo moraalin olemassaolosta. Joskus virheen tekeminen kertoo orjamoraalin olemassaolosta, jolloin virhe kannattaa tehdä. Tarkoitan tällä sitä, että virheen tekeminen voi havainnollistaa "oikean toiminnan" kapeakatseisesti ja yksisilmäisesti asetetut kriteerit.

Siksipä pitäisikin aina hurrata ja sanoa jee! kun tuntuu siltä että suusta on tullut sammakko.

Sananvapauden laajennusosa for sale

Tutkimusten mukaan ehdokkaan ulkonäkö vaikuttaa ihmisten poliittisiin valintoihin erityisesti niillä, jotka eivät seuraa aktiivisesti politiikkaa. Niinpä yksi vaalien peruselementti onkin se, että äänestäjä näkee edes joskus ehdokkaan naaman.

Tasapuolisen poliittisen näkyvyyden kannalta on ongelmallista, että ehdokkaiden naamojen näkyvyys on suoraan verrannollista hänen taustaryhmänsä lompakon paksuuteen. Äveriäs ihminen voi mainostaa itseään lehdissä ja televisiossa. Köyhemmän on tyydyttävä kunnan tarjoamaan ulkomainostelineeseen, jossa nököttävä ryhmäjuliste odottaa teinien spraymaalia .
Suomi ei kuitenkaan ole Berlusconin aikaisen Italian kaltainen täydellinen televisiokratia. Yleisradio ja kunnat pyrkivät kynsin hampain turvaamaan ehdokkaiden tasapuolisen näkyvyyden.

Vaalimainonnassa tämä näkyy siten, että Yleisradiossa ei suoraa vaalimainontaa juuri näy. Jyväskylän julkisella kaupunkialueella vaalimainonta on taas sallittua ainoastaan kaupungin osoittamissa paikoissa tarkasti määriteltyyn aikaan.

Tämä ei miellytä kaikkia. Ulkomainontayritys Jcdecaux haluaisi vuokrata mainostelineitään myös ehdokkaille. He kokevat epäoikeudenmukaisena sen, että yksi asiakasryhmä menetetään kaupallisten televisiokanavien ja lehtien kaltaisille kilpailevalle toimijoille. Firma näkee tilanteen lähes EU:n kilpailusääntöjen vastaisena.

Koko kalabaliikissa on kyse julkisen tilan luonteesta. Kaupunkitilan eräänä ihanteena pidetään sitä, että kenellä tahansa olisi mahdollisuus tuoda siinä asiansa esiin. Tämä tarkoittaa myös kaupallisia toimijoita. Toisaalta julkisen tilan tulisi tarjota esiintymisfoorumi niillekin, jotka eivät harrasta bisnestä. Tämä koskee erityisesti vaalien aikaa, jolloin käydään keskustelua koko ihmisen ja yhteiskunnan luonteesta.

Samaan aikaan Jyväskylän keskusta näyttää siltä, että siinä ei olisi lainkaan julkista tilaa. Keskustassa ei ole ainuttakaan näkyvää ilmaista ilmoitustaulua. Sen jälkeen kun bussipysäkeillä ilmoittelu kiellettiin, vain isoilla kaupallisilla toimijoilla on ollut varaa saada itsensä näkyviin.

Mainosvalot ja brändimerkit valtaavat julkisen tilan, ja kansalaisjärjestöt hukkuvat vilinään.

Ihmisillä on taipumus nähdä oma aikansa ja paikkansa parhaana mahdollisena, paitsi tietysti silloin kun voivottelun aiheena ovat maailmanparantajahipit, feministit, vihreät ja luonnonsuojelijat, joita ei ollut vanhoina hyvinä aikoina.

Tähän ajatteluun kuuluu se, että esimerkiksi kaupunkitilan yksipuolisuudesta valittavia pidetään inisijöinä, jonka jälkeen heidän halutaan luovan katse sota-aikaan, jolloin kaikki oli kurjasti.

Logiikka on yhtä älykästä kuin se että löisin ohikulkijaa turpaan ja sanoisin kohteelle että ”ole tyytyväinen, Bosnian sodassa tapettiin ohikulkijoita”. Oman ajan ihannointi ja kriitikkojen vähättely palvelee ihmisen itsesäilytystä: ei tarvitse ajatella hankalia, voi noudattaa opittuja rutiineja. Oman ajattelun muuttaminen onkin vaikein mahdollinen työ sitten Lenita Airiston kuuntelemisen jälkeen. Sitä voi kuitenkin aina yrittää, pieninä annoksina.