maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

Voiko jalkapallo olla tasa-arvoista?

Pidän jalkapallosta. En kuitenkaan osaa pelata sitä kovin hyvin : en ole koskaan pitänyt nappiksia jaloissani (lenkkarit ovat riittäneet), enkä opetellut kunnollista laukaisutekniikkaa. Jos pitää laukaista kovaa, potkaisen kärjellä. Yliopistossa opiskellessa pelaamaankin on päässyt niin harvoin, että muukin tekniikka on päässyt pahoin rapautumaan.

Jalkapallon ympärillä pyörii huikea määrä tarinoita, jotka osoittavat että tätä peliä pelataan muustakin kuin rahasta. Jopa sotienkin sanotaan syttyneen jalkapallon takia: 1969 El Salvadorin ja Hondurasin välillä syttynyttä sotaa sanotaan "jalkapallosodaksi", koska El Salvador hyökkäsi Guatemalaan väkivaltaiseksi yltyneen MM-karsintaottelun jälkeen. Todellinen syy oli kuitenkin jo pitempään kestäneissä rajakiistoissa joihin vaikuttivat mm. Hondurasin maareformi ja El Salvadorista Hondurasiin sankoin joukoin muuttaneet uudisasukkaat. Lisäksi Keski-Amerikan Yhteismarkkinoiden (CACM) talouspolitiikan seurauksena Hondurasin ja El Salvadorin taloudelliset edut asettuivat vastakkain.

Jalkapallon julkisuusarvo on niin suuri, että jalkapallokisojen kyljessä on järjestetty erilaisia ohjelmallisia oheistapahtumia lähes yhtä pitkään kuin palloa on potkittu. Jos jokin ilmiö on määritelty yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, voi olla varmaa että sen ympärille on järjestetty jalkapallotapahtuma. Futaajat ovat mukana monenlaisessa hyväntekeväisyystoiminnassa. Ronaldinho toimii Maailman Ruokaohjelman WFP:n nälän vastaisena lähettiläänä, ja pohjoismainen "punainen kortti rasismille"-kampanja näkyi Jyväskylänkin paikallismittelössä.
Jalkapallon avulla on globaalin nälkäongelman ja rasismin kitkemisen lisäksi kerätty rahaa syöpäjärjestöille, pyritty eroon koulukiusaamisesta ja tehty monia muitakin hienoja juttuja, joissa on ollut mukana Tommi Läntinen.

Samaan aikaan kun futiksen sanotaan rikkovan ennakkoluuloja ja toimivan "kaikkien yhteisenä kielenä", se toimii toisten yhteisenä kielenä paremmin kuin toisten.

Pele, Diego Maradona, George Weah, Samuel Eto'o ynnä muut ovat nousseet slummeista kuuluisuuteen jalkapallon avulla. Olisiko samalla slummialueella kasvaneella tytöllä mahdollisuus samaan?

Jyväskylän seudulla yksi olennainen osa maahanmuuttajien kotouttamistyötä on nuorten harrastusmahdollisuuksien tukeminen. Niinpä Hukin ja JJK:n junioreissa on runsaasti maahanmuuttajataustaisia lapsia. Vaikka myös tyttöjen harrastustoimintaa tuetaan esim. lentopallon muodossa, jalkapallotreeneihin viedään pelkkiä poikia. En tiedä kuinka tietoisesti maahanmuuttajapalvelut tukevat harrastustoimintaa siten, että tytöillä on omat lajinsa ja pojilla omansa. Joka tapauksessa toiminta suuntautuu siten, että poikien jalkapalloharrastukselle tarjotaan paremmat edellytykset kuin tyttöjen.

Kun erilaisia suvaitsevaisuus- ja hyväntekeväisyystapahtumia järjestetään huomattavasti innokkaammin jalkapallon kuin muiden urheilulajien kohdalla, on selvää että pojat ovat enemmän tapahtumissa "kotonaan" kuin tytöt. Vaikka monet tytöt pitävät jalkapallosta paljonkin, se on silti varsin usein enemmän poikien kuin tyttöjen oma juttu.

Olisi hyvä, että erilaisia hyväntekeväisyyshäppeninkejä järjestettäisiin myös sellaisten lajitapahtumien ohessa, joissa tyttöjen osallisuus olisi muutakin kuin katsomossa istumista tai nakkien myyntiä. Viime vuosina on toki menty parempaan suuntaan myös jalkapallossa, mutta MM-kisoja seuratessa ei voi olla havaitsematta sitä, että esimerkiksi kisastudiossa olleet naiset ovat tähän mennessä olleet vain "futisvaimoja".

Toivottavasti naisten jalkapallo saisi lisää aitoa uskottavuutta eikä siitä tulisi beach volleyn kaltainen tissipyllypeli. En sitten tiedä kuinka Australian, USA:n ja Brasilian naisten jalkapallomaajoukkueiden nakukalenterit edistävät tätä asiaa, puhumattakaan suomessa vakavassa keskustelussa olleet harkinnat naisten peliasun pienentämisestä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jukka Relanderin mielestä jalkapallo on universaalimpaa kuin globalisaatio (ks. alla oleva linkki, sivu 6), mutta taitaa kyllä olla väärässä siinä, että jalkapallosta ei suljeta ketään pois.

http://www.metrolehti.fi/content/acrobat/helsinki/FIHEL_20060627_A_metro.pdf

Voiko jalkapallo sitten olla tasa-arvoista? Voisivatko naisten pelit aiheuttaa samanlaista maniaa kuin nyt käytävät miesten kisat? Varmaankin, vaikka naiset eivät juoksekaan yhtä kovaa eivätkä potkaise palloa yhtä suurella nopeudella pilkulta kohti maalia.

Naisten omat kisat tarvittaisiin kuitenkin sen vuoksi, että edellä mainituista syistä naiset eivät voi päästä nykyisiin mm-joukkueisiin, vaikka uskoakseni ei säännöissä lue, että pelaajien on oltava miehiä.

Yhtään sekuntia ei ole vielä kisoja tullut katsottua, saa nähdä löytääkö sitä itsensä telkkarin äärestä finaalin aikaan. Tuskin.

Anonyymi kirjoitti...

Äskeinen kommentti oli minun, lähti vahingossa ennen aikojaan. Tietokoneiden kanssa käy välillä semmosia juttuja.

Tasa-arvosta vielä - ei miesten asut paljoa paljasta, mutta pääseehän D.Beckham ja muut usein lehtiin ilman paitaa ja on kai jotkut miestenkin urheiluseurat rahaa ja mainetta niittäneet alastonkalentereilla. Vai oisko ne kuitenkin usein vähän semmosia kieliposkessajuttuja ja ainakin myy varmaan aika paljon vähemmän kuin australian naisten kalenteri. Mikäköhän siinä on että jokaisessa miesvaltaisessa korjaamossa ja pajassa on oltava pakollinen tissikalenteri? Onko naisvaltaisilla aloilla vastaavia kalentereita miehistä? Sairaaloiden ja keittiöiden taukohuoneessa Markus Pöyhönen keikistelemässä?

Naisethan tunnetusti ovat tyttöporukoissaan tosi fiiliksissä niistä vähöistä reidenpätkistä, mitä fudismatseissa näkyy. Mutta jos tämä kuva on esimerkki naisten miehiin kohdistamasta seksismistä, niin aika viatonta on touhu: http://blogit.hs.fi/online/?p=61

Heikki Kerkkänen kirjoitti...

Kun aikoinaan vierailtiin fokuksen kanssa Tsekissä naisjärjestön luona, niin niiden weeceen ovi oli vessan puolelta vuorattu täyteen miesten pyllyjä. Mua ilmiö hihitytti.
Ehkäpä miesten suhde omaan alastomuuteen on vähän erilainen kuin naisten yleensä: sitä tunnutaan tehtävän enempi kieli poskessa ja sellaisella hip hei-meiningillä.