tiistaina, heinäkuuta 31, 2012

Homofobia ei vähene islamofobialla


Varsin monet vastustavat nykyisin homofobiaa. Tämä lieneekin nykymuotoisessa yhteiskunnassa suotavaa. 

Silloin kun ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta ei ole haittaa muille ja parisuhde perustuu jotakuinkin samalla kehitystasolla olevien henkilöiden tasavertaiseen ymmärtämiseen ja kuunteluun, ei eriarvoiselle kohtelulle ole mitään perustetta. Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella onkin yhdenvertaisuuslain 6§:n kieltämää syrjintää niissä tilanteissa, joita laki koskee. 

Heterosuhteet eivät tutkimusten mukaan eroa homosuhteista suhteiden keston tai kumppanien tolalla olemisen suhteen juuri millään tavalla. Jotkut suhteet kestävät yhden yön, jotkut tuhat ja yksi yötä, jotkut vuosikymmeniä. Hammastahnatuubin puristamistapa voi ärsyttää tietyssä vaiheessa ketä tahansa. 

Lastenpsykiatri Tytti Solantaus kokosi jo aikoja sitten sosiaali – ja terveysministeriön mietintöön laajahkon tutkimuskatsauksen, jossa kartoitetaan sateenkaariperheissä kasvaneiden lasten kehitystä ja hyvinvointia. Lapsen sosiaaliseen kehitykseen ja terveyteen liittyvät tekijät erottavat homoseksuaaliset suhteet insestisuhteista, joissa toisen osapuolen täysivaltaisuus on usein vain näennäistä (ohessa aiheesta Duodecim - lehden artikkeli). Lähes aina insestiperheissä perheenjäseniä ei esimerkiksi rohkaista itsenäisyyteen ja osallistumaan perheen ulkopuolisiin sosiaalisiin toimintoihin. Lapsuuden insesti aiheuttaa Duodecimin mukaan erittäin usein vakavaa psyykkistä sairastamista aina aikuisuuteen saakka. Se, mitä sukupuolta lapsen vanhemmat ovat ja mitä vanhemmat keskenään tekevät, ei taas vaikuta lapsen kehitykseen millään haitallisella tavalla.

Solantaus kirjoittaa lukuisten tutkimusten pohjalta diskussiossa:

”Lasten kehitys edellyttää rakastavia ihmissuhteita ja vastuullista vanhemmuutta, mikä vaatii paneutumista ja antautumista vanhemmalta, oli hän sitten nainen tai mies. Perherakenne ja vanhempien sukupuoli eivät sitä vastoin näytä olevan erityisen tärkeitä. Lasten kehityksen vaikeuksiin puolestaan vaikuttavat samat tekijät niin hetero- kuin homoperheissä: ongelmat perheen ihmissuhteissa ja erityisesti vanhempien keskinäisissä väleissä, vanhempien mielenterveyden häiriöt, vanhemmuuden pettäminen ja perheen taloudellisen tilanteen romahtaminen. Nämä ongelmat eivät ole riippuvaisia vanhempien sukupuolesta.” (STM 2003, 33)

Homoseksuaalisuuden rinnastamisen insestiin tai muuhun mieleentulevaan kamalaan voisi lopettaa, koska mitään perusteita rinnastamiselle ei ole. Homofobia on silti varsin yleistä sekä perhelainsäädännössä että yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tämä näkyy joskus Päivi Räsäsen tyystin epätieteellisissä, uskonnolliseen vakaumukseen ja raamatun fundamentalistiseen lukutapaan perustuvissa kannanotoissa. Joskus se näkyy perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen kommenteissa, joissa homot halutaan Ahvenanmaalle, tai hänen puoluetoverinsa Pentti Oinosen hauvelikommentissa, joka on sangen klassinen kaltevalla pinnalla liukastelu. Se on slippery slope, koska Pentti jättää perustelematta, miten ihmeessä koirasta voidaan saada henkisiltä ja itsenäistä tahdonmuodostusta koskevilta kyvyiltään yhtä täysivaltainen parisuhdekumppani kuin ihminen.

Konservatiiveilla on oikeus mielipiteisiinsä. Heidän mielipiteisiinsä kohdistama kritiikki ei ole heidän sananvapautensa rajoittamista. On vain todettava, että riippumattoman nykytutkimuksen valossa heidän homofobisille poliittisille kannoilleen esimerkiksi sukupuolineutraalista avioliittolaista keskusteltaessa ei ole olemassa minkäänlaista kestävää pohjaa. 

On samalla todettava, että homofobialla on Euroopassa ja Suomessa äärimmäisen pitkät perinteet. Nykyisin lienee jo yleistietoa, että homoseksuaalisuus poistettiin Suomen rikoslaista 1971 ja tautiluokituksesta 1981. Perintö – ja perheoikeudellisissa asioissa seksuaalivähemmistöjen saaminen yhdenvertaiseen asemaan muihin ihmisiin nähden on vielä monen väännön takana.

***

Taannoin Foreign Policy – lehti kirjoitti tutkimuksesta, jossa muslimienemmistöiset maat ja ns. ”länsimaat” eivät eronneet toisistaan niinkään demokratian kannattamisen suhteen, vaan suurimmat erot olivat suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin. Muslimienemmistöiset maat eivät tietenkään tässäkään tutkimuksessa muodostaneet yhtenäistä harmaata massaa, vaan eroja maiden välillä oli paljon. Turkki oli vertailun muslimienemmistöisistä maista vähiten homofobinen. Erot suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin olivat sidoksissa siihen, miten pitkällä isompi sosioekonominen rakennemuutos agraarisesta ja sukukeskeisestä yhteiskunnasta oli kohti kaupungistuneempaa ja palvelurakenteeltaan monipuolisempaa yhteiskuntaa.

Elinkeino – ja palvelurakenteen muutos sekä koulutustason kehitys näkyy hiljalleen paitsi suhtautumisessa vähemmistöihin, myös väestönkasvuun. Tästä aiheesta The Economist kirjoitti vuonna 2009 (Volume 393, Number 8655, 29). Iranissa vuonna 1976 vain 10% maaseudun 20-24-vuotiaista naisista oli lukutaitoisia. Vuonna 2009 luku oli 91%. Koulutetut naiset hakeutuvat todennäköisemmin työelämään, saavat todennäköisemmin parempaa tienestiä, vaativat todennäköisemmin ehkäisyä ja haluavat todennäköisemmin pienempiä perheitä. Vuonna 1984 Iranin kokonaishedelmällisyysluku oli 7, mutta vuonna 2006 vain 1.9.

***

On tosiasia, että homoseksuaalien asema on muslimienemmistöisissä maissa varsin huonolla tolalla. Siksi ihmisoikeusjärjestöt ja muut tolkun kansalaiset vaativat tilanteen kohentamista. 

Seksuaalivähemmistöjen aseman parantamista ajavien järjestöjen ja aktiivien riveissä on paljon muslimeja.
Näistä ehkä kuuluisin aktivisti on Irshad Manji



Yksi tunnetuimmista seksuaali – ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien muslimien oikeuksia ajavista järjestöistä on amerikanpakistanilaisen Faisal Alamin vuonna 1997 perustama Al-Fatiha Foundation.



Järjestöjä on muitakin. Useita niistä on listattuna täällä.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien muslimien elämästä on myös tehty hiljattain dokumentti ”I am gay and muslim”. Kyseisessä dokumentissa marokkolaiset nuoret miehet keskustelevat seksuaalisuutensa ja uskontonsa välisestä suhteesta. 


Asenteiden muuttuminen on hidasta. Olennaista lieneekin se, että omaa suhtautumista seksuaalisuuteen ja uskontoon voi itse kukin käsitellä omassa rauhassa ja miksei myös ystävien kanssa.

***

Ei liene yllätys, että äärioikeisto on muun muassa Hollannin Geert Wildersin johdolla myös vaatinut muslimien poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien rajoittamista homofobia keppihevosenaan. 
 
Tällainen politikointi on tekopyhää varsin monessa mielessä. On epäjohdonmukaista vaatia mielipiteenvapauden rajoituksia yhdelle kokonaiselle uskontokunnalle ja samaan aikaan sallia se päiviräsäsille.

Vaikka Päivi Räsäsen ja Pentti Oinosen ja varmasti kovin monen musliminkin mielipiteet ovat mielestäni typeriä, en koskaan haluaisi rajoittaa heidän oikeuttaan ilmaista näkemyksiään. Enhän silloin pääsisi esittämään hyvin perusteltua seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaista perheoikeudellista asemaa puolustavaa kritiikkiäkään. Poliittinen debatti on paljon palkitsevampaa ja yhteiskunta kehittyy, kun ihmiset joutuvat perustelemaan kantansa. Laiton vihapuhe kuten väkivallalla uhkailu on aina asia erikseen, eikä sen tulekaan kuulua sananvapauden piiriin. 

Islamofobia onkin myös käytännöllisessä mielessä varsin huono väline homofobian vähentämisessä. Poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien rajoittamisella ja maahantulokiellolla uhkaileminen on omiaan herättämään ennemmin vastareaktioita, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ja puolustusasemiin käpertymistä kuin ymmärrystä. 

Islamofobisessa homofobiakeppihevostelussa myös jätetään kokonaan huomiotta ne seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat muslimit, jotka pyrkivät usein oikean hengenvaaran vallitessa parantamaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvien muslimien asemaa. Koko asetelma perustuu varsin stereotyyppiseen ja itsessään syrjivään sommitelmaan, jossa muslimit oletetaan uskonnollisen ohjekirjan ohjaamiksi roboteiksi. Tällaista asetelmaa Irshad Manji, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava muslimi, nimenomaisesti vastustaa.

Islamofobia ei vähennä homofobiaa. Samalla täytyy muistaa, että homofobia ei vähennä islamofobiaa. Jos muslimit haluavat tasavertaiseen asemaan muiden uskonnollisten vähemmistöjen kanssa ja itselleen paremman maineen, heillä on velvollisuus elää rauhanomaisesti muunlaisia vakaumuksia edustavien yksilöiden ja yhteisöjen kanssa, mukaan lukien seksuaalivähemmistöt. Irshad Manjin uhkaileminen kostautuu vain muslimeja kohtaan kiristyvänä asenneilmapiirinä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Käytät tekstissäsi propagandistisia termejä homoFOBIA ja islamoFOBIA.

Jos korvaisit tekstissäsi nuo "fobia" -sanat joillakin toisilla ilmauksilla, niin millä? Kysyn tätä sen takia, että en oikein ymmärrä kirjoitustasi.

"Pelko", "kammo" tai "-vastaisuus" eivät ainakaan systemaattisesti fobia-ilmaisun korvaajina käytettynä tunnu toimivan.

Oma arkijärkeni sanoo, että kyllä homovastaisuus vähenee tietyllä alueella (esim. Suomessa) sen mukaan, mitä vähemmän alueella on (vaikka kulttuurisista/uskonnollisista syistä johtuvaa) homovastaisia ihmisiä.

Heikki Kerkkänen kirjoitti...

Termit eivät ole millään tavoin propagandistisia.

Et edes perustele, millä tavoin ne ovat propagandistisia.

Termien korvaamiseen ei ole minkäänlaista tarvetta.

Homovastaisuus toki vähenee heittämällä kaikki homofoobikot hiiteen, tai vaikkapa ampumalla heidät.

Teksti kuitenkin lähtee siitä peruslähtökohdasta, että ihmiset ovat sukupuolestaan, uskonnostaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan yms. riippumatta yhdenvertaisia lain edessä.

Ihmisillä on myös mielipiteen-, omantunnon-, ja ilmaisunvapaus, joiden loukkaamattomuus palvelee yhteiskunnallista kokonaisetua, kun kaikki pakotetaan terävöittämään argumentaatiotaan ja perustelemaan, miksi homofobia on paha/hyvä asia.

Modernissa yhteiskunnassa ihmistä ei voi mielipiteensä, uskontonsa tai omantuntonsa vuoksi noin vain heittää tyrmään, jättää ulkomaalaislaissa mainittujen oikeuksien ulkopuolelle, karkottaa tai ampua. Oli hän sitten homo tai homofoobikko.

Homofobian vastainen työ täytyy tehdä näiden oikeuksien, käytännössä siis perustuslain 2 luvussa mainittujen oikeuksien puitteissa.

Perustuslaki

Anonyymi kirjoitti...

Huom. kaltevan pinnan argumentti ei ole argumenttivirhe, mikäli päättelyketju on looginen.

Kyllä, sukupuolineutraalista avioliittolaista keskustellessa ollaan todellakin kaltevalla pinnalla, mutta kyse ei ole virheellisestä argumentista.

Kaltevaksi pinnaksi argumentin tekee juuri se, että jos homoparien avioliitto-oikeutta aletaan perustelemaan tasa-arvokysymyksenä, joudutaan väistämättä miettimään myös muidenkin seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Argumentissa ei siis tehdä rinnastuksia, vaan päättelyketjuja.

"Hauvelin kanssa naimisiin" -sutkautus on toki aika vulgaari ja skenaariona aika etäinen, mutta esim. lukumääräneutraali (polygamia) tai sukuneutraali avioliitto ovat mielestäni jo paljon kiperämpiä kysymyksiä. Historia ja nykypäivä tuntee ilmiöinä molemmat melko hyvin.

Kun puhutaan tasa-arvon tuomisesta avioliittoinstituution piiriin, joudutaan miettimään missä raja kulkee. Mistään homofobiasta ei siis välttämättä ole kyse, kun vastustetaan sukupuolineutraalia avioliittoa.

Heikki Kerkkänen kirjoitti...

Olet aivan oikeassa siinä, että kaltevan pinnan argumentointi on käypää argumentointia, jos päättelyketju on looginen.

Päättelyketju on looginen, jos pystytään osoittamaan että yhden kannan hyväksymisestä seuraa muiden kantojen hyväksyminen.

Päättelyketju on puutteellinen ja epälooginen, jos ei pystytä osoittamaan, että kannan A hyväksymisestä seuraa automaattisesti myös kannan B hyväksyminen.

On aivan selvää, että kaikkien oikeuksien tulee olla jatkuvasti keskustelun alla. Kaikkien mahdollisten seksuaalivähemmistöjen ja muidenkin vähemmistöjen oikeudellista tilaa tulee tarkastella koko ajan. Täytyy reflektoida, onko heidän nykyinen oikeudellinen tilansa tyydyttävällä ja oikeudenmukaisella tasolla.

Tämä vaatimus ei sisällä ”everything goes” – tyylisen moraalinäkemyksen hyväksymistä.

Kyseessä on ennemminkin fundamentalismista kieltäytyminen.

Vähemmistöjen oikeudellisen aseman jatkuva reflektointi tarkoittaa sitä, että voidaan löytää vallan hyvin uusia oikeuksia, mutta myös uusia velvollisuuksia ja perusteita erilaisille kielloille.

Kun siis ”joudutaan miettimään, missä raja kulkee”, joudutaan miettimään kunkin tapauksen kohdalla erikseen, mitä perusteita sallimiselle ja kieltämiselle voi olla.

Pentti Oinonen ei kyennyt millään tavoin esittämään perusteita sille, että homoliittojen sallimisesta seuraisi automaattisesti myös eläinsuhteiden salliminen.

Homoliittojen sallimisesta voi seurata eläinsuhteiden salliminen, mutta yhtä lailla – keskustelukentän avautumisen myötä – myös perusteita kieltää eläinsuhteet.

Yksihän peruste voisi olla mainitsemani käsitys siitä, että eläimen ja ihmisten välistä suhdetta on mahdoton saada luotettavalla tavalla sellaiseksi, jossa vallitsee molemminpuolinen arvostelukyky ja reaalinen mahdollisuus ymmärtää suhteen luonne ja tarvittaessa erota suhteesta.

Pentti Oinosen hauveliesimerkki oli siis yksiselitteisesti virheellinen argumentointi.

” Mistään homofobiasta ei siis välttämättä ole kyse, kun vastustetaan sukupuolineutraalia avioliittoa.”

Tämä on aika hauska lause. Jos sallitaan homoille ja lesboille yhdenvertainen asema heterojen kanssa avioliiton suhteen (koska mitään tieteellistä perustetta esteelle ei ole), saatetaan joutua keskustelemaan muidenkin ihmisten oikeuksista.

Koska tämä keskustelu on hankalaa, vaivaannuttavaa ja inhottavaa, on parempi kieltää nämä oikeudet homoseksuaaleiltakin.

Mielestäni tämä logiikka, jossa aivan sanakirjamerkityksessä *pelätään* hankalaa keskustelua ja rajan kulkemista ja sen vuoksi halutaan olla muuttamatta homoseksuaalien oikeudellista asemaa, on aivan ultimaattisesti homofobista logiikkaa.

Anonyymi kirjoitti...

Yksihän peruste voisi olla mainitsemani käsitys siitä, että eläimen ja ihmisten välistä suhdetta on mahdoton saada luotettavalla tavalla sellaiseksi, jossa vallitsee molemminpuolinen arvostelukyky ja reaalinen mahdollisuus ymmärtää suhteen luonne ja tarvittaessa erota suhteesta.

Pentti Oinosen hauveliesimerkki oli siis yksiselitteisesti virheellinen argumentointi.


Totta, sikäli kun avioliitto on sopimus, ja ennenkaikkea juridinen sopimus, täytyy sopijaosapuolten olla oikeustoimikelpoisia; eläin ei ole oikeussubjekti.

Toisaalta, ei eläimiltä ole tähänkään mennessä kyselty mielipiteitä mistään. Jos avioliitto perustuisi puhtaasti haltijan rakkaudelle (tai riistolle), ei "lajineutraalille avioliitolle" pitäisi olla järkeviä esteitä.

Edellä kuvattu ajatusleikki on tietysti absurdi, mutta osoittaa, että avioliitolla on tietty juridinen ja kulttuurinen sisältö.

Mielestäni tämä logiikka, jossa aivan sanakirjamerkityksessä *pelätään* hankalaa keskustelua ja rajan kulkemista ja sen vuoksi halutaan olla muuttamatta homoseksuaalien oikeudellista asemaa, on aivan ultimaattisesti homofobista logiikkaa.

Homofobia ja hankalan keskustelun vältteleminen ovat eri asia. Ilmaisusi on siis retorinen. Toki viimekädessä kyse on politiikasta, eikä niinkään logiikasta, ja sikäli kärjistetty ilmauksesi on oikeutettu.

Itse pysyttäytyisin kuitenkin klassisesssa konservatismi vs. liberalismi -asetelmassa, enkä sekoittaisi keskusteluun implikaatioita syrjinnästä tai rasismista, vaikka sitäkin varmasti sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajien piirissä on havaittavissa.

Joka tapauksessa, premissinä tasa-arvon vaatimus avioliittoinstituution johtaa kaltevaan pintaan, koska silloin ketju on looginen ja seuraamukset todennäköisiä. Yhdenvertaisuusperiaate on tässä kontekstissa pulmallinen. Keskustelussa pitäisi käsittää se asiaintila, että avioliitto institutioona on lähtökohtaisesti arvottava instituutio, tällöin on puhuttava puhtaasti oikeuksista ja etuoikeuksista.

Heikki Kerkkänen kirjoitti...

Homofobia ja hankalan keskustelun vältteleminen ovat eri asia. Ilmaisusi on siis retorinen. Toki viimekädessä kyse on politiikasta, eikä niinkään logiikasta, ja sikäli kärjistetty ilmauksesi on oikeutettu.

Homofobia ja hankalan keskustelun vältteleminen toki ovat kaksi eri asiaa.

Seksuaalivähemmistöjen oikeudellisen aseman rajoittaminen *koska* oikeudellisen aseman muuttamisesta ”seuraisi hankala keskustelu” on taas logiikan perusoppikirjamääritelmän mukainen kahden asian toisiinsa syy-seuraussuhteella yhdistäminen, josta käytetään sanaa implikaatio .

On hyviä syitä pitää tätä syy-seuraussuhdejärkeilyä homofobisena.

Siinähän täysin eksplisiittisesti oletetaan *homoseksuaalien oikeudellisesta aseman muuttamisesta* seuraavan ->epämiellyttäviä ja inhottavia asioita kuten hankalaa keskustelua. Tällöinhän jo lähtökohtaisesti laitetaan homoseksuaalien oikeudellisen aseman yhdenvertaistaminen erilaisten inhottavuuksien lähteeksi.

Ilmaisuni on täysin looginen eikä millään tapaa kärjistetty.

”Itse pysyttäytyisin kuitenkin klassisesssa konservatismi vs. liberalismi -asetelmassa, enkä sekoittaisi keskusteluun implikaatioita syrjinnästä tai rasismista, vaikka sitäkin varmasti sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajien piirissä on havaittavissa.”

Konservatismi vs. liberalismi – asetelman yksi kaikkein perinteisimpiä kysymyksiä on vähemmistöjen ja enemmistöjen väliset suhteet sekä oikeuksien ja velvollisuuksien sääntely näiden välillä. Oikeudellisen yhdenvertaisuuden ja periaate sekä muut perustuslain 2. luvussa mainitut oikeudet ovat varsin klassisia liberalismin myötä syntyneitä oikeusperiaatteita.

Niiden toimivuutta voidaan ja tulee arvioida esimerkiksi sen kannalta, millainen valtion legitimiteetti ja luottamuspohja voi olla tilassa, jossa sen kansalaisten osallistumismahdollisuudet ja oikeudellinen asema vaihtelee seksuaalisen suuntautumisen tai nenänpään asennon mukaan. Mainittuja periaatteita ei voi mitenkään sivuuttaa jos haluat pysyä ”klassisessa konservatismi vs. liberalismi” – asetelmassa.

”Joka tapauksessa, premissinä tasa-arvon vaatimus avioliittoinstituution johtaa kaltevaan pintaan, koska silloin ketju on looginen ja seuraamukset todennäköisiä.”

Kuten sanottua, kaltevan pinnan argumentoinnin pätevyys riippuu siitä, miten hyvin päättelyketjun osakohtien kytkökset perustellaan.

Päättely: (A) Homoseksuaalien yhdenvertainen asema ->(B)hankalaa keskustelua-> (C) hauvelin naiminen lakiin ei ole millään tapaa looginen eikä perusteltu kohtien ”hankalaa keskustelua” ja ”hauvelinen naiminen lakiin” välillä, perustelut yllä (hauvelin oikeustoimikelpoisuus ja täysivaltaisuus vs. ihmisen oikeustoimikelpoisuus ja täysivaltaisuus).

”Yhdenvertaisuusperiaate on tässä kontekstissa pulmallinen. Keskustelussa pitäisi käsittää se asiaintila, että avioliitto institutioona on lähtökohtaisesti arvottava instituutio, tällöin on puhuttava puhtaasti oikeuksista ja etuoikeuksista.”

Millä muulla perusteella kuin sillä, että ”keskustelu ahdistaa”, yhdenvertaisuusperiaate on pulmallinen? Totta kai on puhuttava oikeuksista ja niistä periaatteista, joiden perusteella oikeuksia jaetaan.

Periaatteena yhdenvertaisuusperiaate sekä muut perustuslain 2 luvussa mainitut periaatteet ovat varsin hyviä periaatteita oikeuksien sääntelyssä ja poliittisen yhteisön legitimiteetin ja luottamuksen säilyttämisen kannalta.

Vetoaminen siihen että "ei ennenkään avioliitossa ole tämmösiä ollut" ja "mitä siitäkin seuraisi jos kaikki", ovat vain virheargumentointia argumentum ad traditionem.

Ne eivät muutoinkaan, nyt kärjistän, "politiikan & retoriikan" vinkkelistä ole mitään muuta kun vain ahdistuneen konservatiivin sanahelinää.