keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010

Maahanmuuttoasioista keskusteleminen ei ole koskaan ollut Suomessa tabu

Uusimmassa Image-lehdessä on Niklas Thesslundin kirjoittama henkilökuva Jussi Halla-Ahosta. Lehti tuntuu noudattavan tavaramerkkiään: kirjoitetaan kontroversiaalin ihmisen henkilöhaastattelu, kun muut tiedotusvälineet ovat sen ehtineet jo tehdä kymmeniä kertoja. Mitä muut aikakauslehdet ensin, sitä Image noin puoli vuotta perässä.

Tulee mieleen taannoinen juttu Abdullah Tammesta, joka tehtiin miljoonan muissa lehdissä olleen Abdullah Tammi - jutun jälkeen. Noh, ehkäpä Imagen päätoimittajan seinällä on kirjoitettuna mietelause "repetitio est mater studiorum".

Kari Suomalaisen muinaista väyryspilapiirrosta mukaillakseni, juttu on yksinkertaisesti "Halla-ahohöystöä jämistä". Myös tyylillisesti se muistuttaa muita Halla-ahohaastatteluita: haastateltava esittää näkemyksensä, toimittaja nyökyttelee vieressä ja painaa ne sellaisenaan lehteen ilman minkäänlaisia jatkokysymyksiä tai reflektointeja. Kun näin toimitaan, ei itse asiassa tehdä henkilökuvaa, vaan Scripta - mielipideblogin painettu jatke.

Lisäksi jutun alkupuolella on selvä virheellisyys, joka ei sinänsä liity maahanmuuttokeskusteluun tai Halla-ahoon. Kohdassa käsitellään valtuustotyöskentelyä ja vastauspuheenvuoroja.

Jutun kirjoittaja antaa ymmärtää, että myös tavallisten rivivaltuutettujen vastauspuheenvuorojen tulisi käsitellä ainoastaan kaupunginvaltuutetun esittämää kysymystä. Halla-ahon esittämään kysymykseen liittymättömistä vihreiden ja muiden "mielisairaiden" (Halla-ahon käyttämä nimitys) vastauspuheenvuoroista maalataan kuva, että nämä valtuutetut olisivat jossain Halla-ahopaniikissa kun eivät "vastaa kysymykseen". Image kirjoittaa:

"Valtuutetuista ainoastaan kokoomuksen Juha Hakola pitäytyi Halla-ahon kysymyksessä, joka koski kaupunkilaisten ja valtuutettujen pitämistä ajan tasalla. Muuten vastauksissa keskityttiin etupäässä maahanmuuttopyörittelyyn, joka yleisyydessään olisi ollut huono vastaus millaiseen kysymykseen tahansa."

Imagen toimittajan kannattaisi käydä jokin yhteiskuntaopin peruskurssi.

Ensimmäisen vastauspuheenvuoron käyttää aina vastuunalainen ihminen, tässä tapauksessa apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen, joka vastasikin eksaktisti Halla-ahon kysymykseen siitä, onko kaupungilla käynnissä hankkeita uusien vastaanottokeskusten perustamiseksi ja aiotaanko valtuusto pitää ajan tasalla uusista vastaanottokeskushankkeista. Tämä käy ilmi myös jutusta.

Vastuunalaisen henkilön vastauksen jälkeisissä valtuutettujen vastauspuheenvuoroissa on aina vallinnut "vapaa sana", oli kyse sitten eduskunnasta tai kaupunginvaltuustoista. Imagen jutussa mainitut vastauspuheenvuorot eivät poikkea sisällöllisesti normaalikäytännöstä juuri pätkääkään, paitsi ehkä siten, että niissä ei ilmene asiavirheitä.

Valtuusto- ja eduskuntakeskusteluissa on vuosikymmenten varrella lausuttu runoutta, väyrystelty, sanottu rumia sanoja ja muistuteltu nahkurien orsista ja "pelin polliitiikasta". Tätä on politiikka edustuksellisessa demokratiassa - sitä, että "asioista keskusteleville" päättäjille annetaan (sääntöjen puitteistama) vapaa tila ajatuksenvaihtoon.

Erilaisten lähetekeskustelu- ja täysistuntokeskustelujen tarkoitus on nimenomaan se, että edustajat voivat ottaa omalla poliittisella mielipiteellään kantaa esityksiin ja kysymyksiin laajemmin kuin alkuperäisen kysymyksen kontekstissa. Tällä tavoin annetaan mahdollisuus evästää valio- ja lautakuntatyön tekijöitä ja lisätä yleistä tietoutta puheenaolevaan asiaan etäisesti ja läheisesti kuuluvista seikoista.

Asioista on voitava keskustella, lalla-lalla, varsinkin valtuustosaleissa ja parlamenteissa. Lisäksi on varauduttava siihen että keskustelupuheenvuorot eivät aina olekaan siirtolaisvastais... anteeks, "maahanmuuttokriittisiä".

***

On hupaisaa, että tiedotusvälineet toistavat jatkuvasti mantraa siitä, että maahanmuuttokeskustelu olisi jokin tabu, vaikka esimerkiksi eduskunnan valtiopäiväasiakirjoja katsomalla havaitsee, että sangen värikkäitä ja runsaspuheenvuoroisia maahanmuuttaja-asiat ovat aina olleet. Uskaltaisin jopa väittää, että ulkomaalaisiin liittyvät keskustelut ovat eduskunnan kaikkein värikkäimpiä ja lähes kaikkein runsaspuheenvuoroisimpia.

Ja eduskunta jos mikä on se myyttinen "virallinen yhteys", jossa asioista kuulemma erityisesti vaietaan.

***

Alla ote vuonna 2004 voimaan tullutta uutta ulkomaalaislakia koskevasta lähetekeskustelusta (PTK 40/2003) vuodelta 2003, kun edesmennyt Tony Halme ajoi kansan asiaa:

Halme: "...Toinen siteeraus, Lyyli, 82-vuotias Helsingistä: "Pidän häpeällisenä sitä, että Suomeen tuleva elintasopakolainen saa pakkoelatuksen myös niiltä suomalaisilta, jotka ovat kokeneet ensin 40-luvun pulan, sitten sodan ja päälle pulaa ja sotakorvausten maksun. Nyt he saavat raihnaisina maksaa hirmuhintoja lääkkeistä. Elintasopakolaisella ei ole huolta, kaikki on vapaata, autot, asunnot, vaatteet, lääkkeet. Tarvitsee vain sanoa "rasisti" ja musta ihonväri työvälineenä takaa rohmuamisen verovaroista.

Arvoisa herra puhemies! Kuinka monen suomalaisen pitää kuolla suvaitsevaisuuden nimissä omassa maassaan? Ja kuinka monen naisen pitää tulla raiskatuksi, koska ei ymmärrä kuin oman isänmaansa kulttuurin? Kuinka monen lapsen pitää pelätä tulla seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja ryöstetyksi, vaikka heidän isovanhempansa antoivat henkensä juuri sen takia, jotta tulevien sukupolvien ei tarvitsisi pelätä omassa maassaan? Elikkä onko näennäissuvaitsevaisuus tärkeämpää kuin lastemme tulevaisuus? "

Anne Huotari: "Toivottavasti ed. Halme oikaisi tälle mummolle, joka on kirjoittanut - jos ed. Halme malttaa kuunnella siellä - oikaisi sen, että autot ja kaikki muu eivät ole vapaata näille henkilöille. Ihmisillä on hyvin paljon vääriä käsityksiä siitä, mitä etuisuuksia esimerkiksi turvapaikanhakijoilla Suomessa on. "

Halme:"Arvoisa puhemies! Tässä olen tutkinut tämän asian erittäin tarkkaan. Ulkolaiset ja pakolaiset saavat autorahaa 45 000 vanhaa markkaa, stressilomarahaa 2 000 euroa vuodessa, asunto-, työ-, kodinkone-, lautasantenni- ja tiskikonerahat sossusta. Olen tutkinut tämän. Tämä on fakta."

Huotari:"Arvoisa puhemies! Haluan tietää, missä tällainen sosiaalitoimisto on, joka tällaisia jakaa. Ainakaan Kainuussa ei ole yhtään sellaista sosiaalitoimistoa. "

Halme: "Arvoisa puhemies! Niin kuin armeijassa sanotaan - korjaan, Kelan toimistosta. "

Huotari: "Arvoisa puhemies! Olen Kelan valtuutettu ja tiedän ihan varmasti, että Kelasta ei makseta mitään autorahoja. Minusta olisi reilua ja rehellistä, että täällä puhutaan asiallisesti ja myöskin sitten kansanedustajat vastaavat niille ihmisille, joilla on vääriä tietoja. Oikaistaan näitä tietoja, ettei niitä vain itse lisättäisi. "

Pirkko Peltomo: "Arvoisa puhemies! Olen Kelan valtuutettujen varapuheenjohtaja. Toivoisin, että ed. Halme tutustuu Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöön, ja tätä lainsäädäntöä noudattaa Kela. Kela on sosiaaliturvan maksuun paneva elin ja toimii juuri niin kuin minkälaista lainsäädäntöä täällä eduskunnassa tehdään. "

***

Joku voisi tietenkin väittää, että tällaiset keskustelut olisivat jotenkin uusi ilmiö, joka olisi lisääntynyt 2000-luvun "monikulttuuristumisen" myötä. Ei pidä paikkaansa.

Ote valtiopäiviltä 10.1.1919:

Edustaja Alkio: "Tietääkö hallitus, että maahamme on viime aikoina päässyt luvattomasti siirtymään suuria määriä epäilyttäviä venäläisiä, joiden sijoittuminen Suomeen uhkaa käydä rauhallemme ja itsenäisyydellemme vaaranalaiseksi, sekä samalla tuntuvasti lisäämään oman kansamme elintarvikepulaa?"

Pääministeri Ingman: "Heidän jokossaan on ollut sivistyneen Venäjän kaikkein ensimmäisiä nimiä, henkilöitä, joiden kohtaloita mitä suurimmalla mielenkiinnolla seurataan koko sivistyneessä maailmassa. Sanomattakin ymmärretään, mitä vaikuttaisi käsitykseen meistä sivistyneessä maailmassa, jos työntäisimme heidät takaisin bolshevikkien surmattaviksi. Mutta tietenkään ihmisyyden vaatimukset eivät kohdistu ainoastaan näihin." (Lähde: Antero Leitzinger: Ulkomaalaispolitiikka Suomessa 1812-1972, East-West Books Helsinki, 2009)

***

"Me" ja "muut" ovat aina olleet olemassa, ja tältä pohjalta on aina tehty politiikkaa ja kirjoitettu lehtiin, vaikka ajat ja olot muuttuisivatkin.

7 kommenttia:

Valto-Ensio kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi.

Ehkä julkisessa kielenkäytössä hieman on sivistytty maahanmuuttokeskustelussakin.

Romaneista, noista ikuisista pakolaisista, on "keskusteltu" iät-ajat myös ns karvahattukansan parissa -jos ei muuten, niin nyrkein ja patukoin.

Työyhteisöissäni rakennuksilla rasistinen kielenkäyttö oli aika yleistä eikä se tyyli hävinne sieltä koskaan.

"Kansan syvät rivit" huokaisevat aiheen kohdalla aika kalmaisesti muutenkin. Ainakin tietyissä yhteyksissä eri keskustelufoorumeilla se käy hyvin selväksi.

Pro Bono Publico kirjoitti...

""mielisairaiden" (Halla-ahon käyttämä nimitys"

Tämä kohta on syytä korjata, eli kyseessä oli toimittajan tietoinen virhetulkinta, jolla saatiin vähän räväkkyyttä muuten vaisuun artikkeliin.

Halla-aho:
"Niklas kysyi, voiko valtuustossa keskustella maahanmuuttoasioista. Sanoin, että monikulttuurihysteria on meidän aikamme kollektiivinen mielisairaus, josta kärsii myös puolet valtuustosta, ja että hedelmällinen keskustelu aiheesta on siksi vaikeaa.

Sitten sain jutun oikoluettavaksi. Sen mukaan olin sanonut, että puolet valtuutetuista on mielisairaita, ja ettei valtuustossa (ylipäätään) voi tämän vuoksi keskustella.

Esitin toimittajalle jyrkkää kritiikkiä kyseisestä kohdasta. En tiedä, miltä lopullinen versio näyttää."

Anonyymi kirjoitti...

Suosittelen sekä aiheeseen perehtymistä, että luetun ymmärtämisen haarjoittelua. Maahanmuuttopolitiikkaa käsiteltäessä "vapaa keskustelu" -viittauksella (sen puutteella) on tarkoitettu lähes poikkeuksetta muualla kuin politiikan virallisilla areenoilla käytyä keskustelua - toisin sanoen kansalaiskeskustelua. Valistuneimmallakin yksilöllä lienee vaikeuksia löytää kansalaiskeskustelua tai sen puutetta valtuustoasiakirjoista. Ja Halla-ahohan sanoi monikulttuurihysteriaa aikamme mielisairaudeksi, ei vihreitä tai muitakaan. Vaikka se tuntuisikin niin kauhean kivalta loukkaantua, oli syytä tai ei (kuten ei tällä kertaa ollutkaan).

Yt.
Politologi

Heikki Kerkkänen kirjoitti...

Nimimerkki politologi kyllä todella asettaa luetun ymmärtämiseni kovalle koetukselle, koska sen verran epäselvästi koko hänen lausumansa on kirjoitettu.

***

Jos joku väittää että maahanmuuttoasiat ovat tavallisessa kansalaiskeskustelussa olleet tabu, on vain kysyttävä, missä seurassa henkilö on ollut. Tai minkälaisia filttereitä ihminen selaimessaan käyttää.

***

"Monikulttuurihysteria" on yksi näistä hauskimmista Halla-ahon olkinukeista.

Tästä ja tästä asiasta ei puhuta (eli mistä ja kuka ei puhu?), ja jos puhutaan se on hysteeristä hyssyttelyä tai halliksen demonisointia.

Varmasti löytyy "monikultturistisia" piirejä joissa eksotisoidaan muualta tulevia ja kielletään ongelmien olemassaolo, mutta niiden yleistäminen koko suomalaiseksi julkiseksi keskusteluksi on yksinkertaisesti, Platonia lainatakseni, saatanan vammasta.

Anonyymi kirjoitti...

"Erilaisten lähetekeskustelu- ja täysistuntokeskustelujen tarkoitus on nimenomaan se, että edustajat voivat ottaa omalla poliittisella mielipiteellään kantaa esityksiin ja kysymyksiin laajemmin kuin alkuperäisen kysymyksen kontekstissa."

Mitä järkeä on keskustella asiasta, jos ei pysytä asiassa? Mihin vedetään raja kontekstin laajentamisessa? Aloitetaan keskustelu maahanmuutosta ja päädytään lopputulemaan "Lihapullat ja pottumuusi on hyvää", koska
"Tällä tavoin annetaan mahdollisuus evästää valio- ja lautakuntatyön tekijöitä ja lisätä yleistä tietoutta puheenaolevaan asiaan etäisesti ja läheisesti kuuluvista seikoista."
Mihin vedetään se raja, joka määrittelee "etäisimmän" seikan?

Valtuutettu Halla-aho käsittääkseni kysyi kaupungin suunnitelmista käyttää rahaa. Miten ihmeessä "monikulttuurisuusonrikkaus" -mantran hokeminen vastapuheenvuoroissa siihen liittyy?

Jos puhutaan rahankäyttösuunnitelmista, puhutaan siitä sitten, eikä pottumuusista ja lihapullista. "Kontekstia laajentamalla" saadaan vaan lisää ongelmia ratkottavaksi

Heikki Kerkkänen kirjoitti...

Kysymyshän itsessään oli melko suppea ja Tuula Haatainen vastasi siihen tyhjentävästi heti ensimmäisessä puheenvuorossaan. Tämän vuoksi on järkevää keskustella kun aikaa on sitä varten varattukin, vastaanottokeskusten sosiaalisista vaikutuksista. Kaikki vastauspuheenvuorot liittyivät tiiviisti vastaanottokeskuksiin ja niiden asukkaiden kohtaamiseen, mikä on päävelin tärkeä keskustelunaihe.

Reductio ad absurdumit "lihapullat ja pottumuusi ovat hyvää" tai "monikulttuurisuusonrikkaus" eivät näin ollen pidä millään tavoin paikkaansa edes Imageen poimittujen vastauspuheenvuorojen osalta.

"Mihin vedetään raja kontekstin laajentamisessa?"

Vastauspuheenvuorojen aikarajoitteissa.

Vastauspuheenvuorojen rajoittaminen niiden sisällön perusteella on yksiselitteisesti ilmaisunvapauden rajoittamista.

Olen varma siitä, että kohtaisin "asioista on voitava puhua"- jollotusta, jos sanoisin, että edustaja Halmeen autorahapölinät eivät liity millään tavoin Suomen ulkomaalaislakiin tai sen soveltamisalaan.

Jussi Jalonen kirjoitti...

Tuon vuodelta 1919 peräisin olevan sitaatin tiimoilta pitää itsekin kommentoida vain ohimennen sotienvälisen Suomen ulkomaalaispolitiikkaa, joka on omia tutkimuksia tehdessä tullut sattumalta välillisesti tutuksi. Kansallisarkistossahan EK-Valpon mapit sisältävät myös poliisin ylläpitämän mainion leikekirjan, johon on säännöllisesti kerätty lehtijuttuja ja valtiopäiväkeskusteluja ulkomaalaisasioita koskien.

Mainitut venäläisemigrantit olivat tosiaan Alkion johtaman Maalaisliiton edustamien aitosuomalaisten ja myös poliittisen vasemmiston hampaissa. Molemmat vihasivat "valkoryssiä" syvällä vakaumuksella. Vasemmisto arvosteli jyrkästi myös Itä-Karjalan pakolaisten, "hämärien metsäsissien" hyväksymistä, joihin Maalaisliitto sentään suhtautui myönteisesti. Oikeistolle molemmat olivat sen ajan suosikkipakolaisia.

Kuvaavaa on, että ensimmäisten juutalaispakolaisten saapuessa maahan 1930-luvulla roolit vaihtuivat. SDP oli ilman muuta solidaarinen natseja pakoon lähteneitä ihmisiä kohtaan, ja esiintyi nyt pakolaispoliittisesti suopeana puolueena. Oikeistolehdissä - myös Uudessa Suomessa, ei siis pelkästään Ajan Suunnassa - sen sijaan vaahdottiin siitä, miten maahamme oltiin keinotekoisesti synnyttämässä "juutalaiskysymystä", ja miten juutalaisten maahanmuuttoa tuli ehdottomasti rajoittaa. Argumentit eivät paljon poikenneet nykyisestä äärilaidan vouhotuksesta, missä ravintolan avannut kurdipakolainen on oitis "islamisoitumisen" airut. Itse asiassa Jari Hanskin taannoisessa väitöskirjassaan kertaamille suomalaista antisemitismiä koskeville esimerkeille voi huolestuttavan helposti löytää vastineensa nykyajan "islamkriittisestä" keskustelusta.

Säälittävintä "vaikenemista" ja "tabua" koskevissa väitteissä sekä vetoomuksissa siitä, miten "maahanmuuttopolitiikasta pitää voida keskustella" onkin juuri se, ettei keskustelu kerran alettuaan sisällä yhtään mitään sellaista, mitä ei olisi jo aiemmin nähty. Retoriikka on kerran valloilleen päästyään vanhan toistoa aina äärimmäiseen matalamielisyyteen saakka, ja sillä on tosiaan pitkät perinteet jo itsenäisyytemme alkuajoissa.

Osaksi kauempanakin. Hiram Evansin kynästä lähtenyt politologian kyseenalainen klassikko The Menace of Modern Immigration on sisällöltään paikoin identtinen erään eiralaisen bunkkerifilosofin hengentuotteiden kanssa. Ainoa ero on se, että Evans painotti vielä "rotua" hieman "kulttuuria" enemmän, mutta hänkin toki kiisti jyrkästi olevansa rasisti ja puhui vain assimilaation mahdottomuudesta "tiettyjen ryhmien" kohdalla.

Ah, niin, Evans myös kirjoitti paljon tahdikkaammin ja vähemmän rääväsuisesti kuin Halla-aho. Siitäkin huolimatta, että hän oli Ku Klux Klanin päämies.


Cheers,

Jussi Jalonen
fil. lis.

Historiatieteen laitos
Tampereen Yliopisto
-------------------
Instytut Historyczny
Uniwersytet Warszawski