tiistaina, maaliskuuta 31, 2009

Myö ollaan yksilöitä, hyö taas ovat semmossii

Yleensä ajatellaan, että valtio ja ihminen ovat kaksi eri asiaa. Valtio on juridinen ja hallinnollinen mutta myös ihmisten selkäytimiin iskostettu alue, jonka alueella on ihmisiä ja sääntöjä. Valtiollinen politiikka ja säännöt muodostuvat ihmisjoukkojen välisistä pyörre – ja heilahteluliikehdinnöistä, mutta Suomen lainsäädännöstä ei voi päätellä sitä, mitä mieltä minä ”suomalaisena” lainsäädännöstä olen. Jos valtioneuvostoon kuuluva Suvi Linden on sitä mieltä, että suomalaisten pitäisi olla työpaikoillaan perse paljaana kun työnantaja käskee, se ei tarkoita että minä olisin sitä mieltä.

Poliittisessa uutisoinnissa ja ulkoasiainhallinnossa on joskus tapana sanoa että ”Suomi on mieltä X”. Näin on hyvä tehdä, jos Suomen valtiota edustava ilmaisee valtiollisen kannan. Sekä politiikan toimittaja että ulkoministeriön virkamies juttuja naputellessaan tietävät, että valtiomiehen lausunto on ennen kaikkea puoluelinjausten, kompromissien ja diplomatiasääntöjen täyttämää valtiomieskabbalaa. He tietävät, että ”Suomi on mieltä X” - lausunnon kautta voi tarkastella alamaisten mielentiloja, poliittisia arvostuksia ja tietotaitoja yhtä paljon kuin jonkun slipoveriin pukeutuvan ylioppilaskunnan broilerinaperon lausunnoista voi päätellä, mitä ”opiskelijat” ovat asioista mieltä.

Kun suomalainen bloggaava suokalmukki lähtee selvittämään sitä, mitä maailmalla tapahtuu, edellä mainitut itsestäänselvyydet tuntuvat katoavan heti kuin taivaan tuuliin, varsinkin arabimaiden kohdalla.

Suokalmukkilogiikka tuntuu menevän niin, että mitä raflaavampi ja ”meidän arvoista” etäämmällä oleva valtiomiehen tai julkisessa virassa olevan ihmisen lausunto on, sitä enemmän sen ajatellaan kuvaavan arabimaiden kansalaisten ”todellista mielialaa”.

Eli jos ”kahden pyhän moskeijan vartija”, Saudi-Arabian kuningas Abdullah pitää puheita uskontojenvälisestä dialogista tai naisten koulutuksen vahvistamisesta, niin kyse on ”saudieliitin” jargonista, jota ”ne” eivät ”tietenkään oikeasti kannata”.

Jos taas saudieliittiin kuuluva prinssi Naif täräyttää että naisia ei tarvita Shura-Neuvostoon eikä Saudi-Arabiaan tarvita vaaleja, niin tällöin tietysti kyse on autenttisemmasta saudimielipiteestä. Tai näin suokalmukit järkeilisivät, jos he seuraisivat Saudi-Arabian johdon viimeaikaisia linjauksia. Yleensä heidän "saudivaikutteista islamia" käsittelevissä blogeissaan tyydytään siihen, että maa kuvataan jonkinlaiseksi Mordorin kaltaiseksi epäinhimillisten mölli-örkkien valtakunnaksi.

Saudiarabialainen ihmisoikeusjärjestö National Society of Human Rights arvosteli tuoreessa raportissaan Shura-neuvostoa, oikeusistuimia, useampaa ministeriötä ja uskonnollista poliisia (tai kuten virallinen nimi kuuluu, Hyveiden Edistämisen ja Paheiden torjunnan komissiota), ja raportista uutisoitiin arabimediassa laajalti. Mikäli lukijalla on arabiankielen taitoa, linkki raporttiin on tässä. Mikäli arabiankielentaitoa ei ole, niin täytynee tyytyä Arab Newsin aihetta käsittelevään artikkeliin, jossa kerrataan raportin sisältöä englanniksi.

En lähde arvuuttelemaan sillä, onko raportti länsimaistuneen eliitin höpönpöppöä jota kukaan ei lue, vai onko se esimerkki siitä, että pinnan alla Saudi-Arabia on huomattavasti moniulotteisempi kuin se kuva, jota sekä Prinssi Naifin kaltaiset konservatiivit että suomalaiset ”maahanmuuttokriitikot” haluavat säilyttää.

Raportti on omasta mielestäni yhtä saudiarabialainen kuin vaikkapa Ihmisoikeusliiton ”syrjintä ja rasismi Suomessa” – raportit ovat suomalaisia, jos tätä asiaa halutaan välttämättä korostaa. Kumpaistakin raporttia on tehnyt joukko aivoilla, koulutuksella ja kotikasvatuksella varustettuja kantakansalaisia, joiden mielestä jossain haisee.

Olen männä viikkoina tavannut jos jonkinlaisia saudiarabialaisia ihmisiä. Eräs oli hyvin uskonnollinen mutta kielitaitoinen ja maailmaa nähnyt nuorimies, joka ei kuuntele musiikkia ja jonka mielestä maan uskonnollinen poliisi on hyvä juttu. Toinen oli hyvin ei-uskonnollinen nainen, joka heitti abayyan heti nurkkaan kun se oli mahdollista, koska alla olevat länsimaiset merkkipukineet ovat parempia. Hän sanoi inhoavansa sekä arabialaista musiikkia, ruokaa että kaikkea mahdollista mitä Saudi-arabiassa on, koska hänen mielestään maa on yksinkertaisesti hanurista ja kaikki arabialainen edustaa hänelle pelkkää konservatiivista perseilyä.

Uskon, että sekä ”maltillisehko” kuningas Abdullah, konservatiivinen prinssi Naif, National society for human rightsin ihmiset, Mohammed-niminen kaverini työkaveri sekä Sausän- niminen Ayyaan Hirsi Alin oloinen nainen (en tiedä oikein miten hänen nimensä kirjoitetaan) ovat kaikki ”autenttisesti saudiarabialaisia”.

He ovat omanlaisiaan ihmisiä, vaikka ovatkin keskenään paikoin eri mieltä, paikoin samaa mieltä ja vaikka he asuvatkin Saudi-Arabia-nimisen poliittis-hallinnollis-uskonnollis-mentaalis-juridis-psykologis-geografisen territorion sisällä.

Allekirjoittanut on tietysti enemmän mentaalisesti suomalainen, vaikka tällä hetkellä olenkin edellä mainitun territorion sisällä, koska pidän sianlihasta, metallimusiikista, Topi Sorsakoskesta ja oluesta. Silti tuntuu, että joissain asioissa olen enemmän samoilla linjoilla edellä mainittujen ”autenttisesti saudiarabialaisten” ihmisten kanssa kuin eräiden vähemmistöjemme työllisyydestä ja sosioekonomisesta asemasta huolestuneiden ja ongelmaan varmaan myös ratkaisukeinoja kuumeisesti etsivien suomalaisten internetkirjoittelijoiden kanssa, jotka saattavat tätäkin kirjoitusta lukea.

2 kommenttia:

Teemu kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, tosin naljailussa turhan paljon toistoa.

Selittävä tekijä löysälle puheelle vaikkapa saudeista eli kansallisista piirteistä yleensä on se että tätä keskustelua suomalaista on käyty iät ja ajat. Niin kuin "huono kansallinen itsetunto", "suomalainen viinapää" ja joukkueurheilussa "voittamisen pelko". Kuka tahansa joka oikeasti ajattelee asia kahvikupillisen ajan ymmärtää että tämä on absurdia parran pärinää, jolla on toki käyttö lehdentäytteenä heinäkuun hiljaisina uutisviikkoina, mutta kun se on toisaalta harmitonta hömppää niin mitä tuohon puuttumaan.

Se vaan lakkaa olemasta harmintonta silloin kun ruvetaan puhumaan vakavista asioista. Eli ajatellaan ikäänkuin kansallisuudet olisivat yksilöitä joilla on asenteita, uskomuksia, henkilöhistoria, traumoja, älyllisiä lahjoja, varallisuutta ja kriminaaleja taipumuksia.

Teemu kirjoitti...

Hyvää kirjoittelua. Löysin blogisi tänään sattumalta kaverin linkatessa sen ircissä. Keskustelun aihe oli "yllättäen" Jussi Halla-aho. Olen tehnyt sinun kanssa samanlaisen huomion. Maahanmuuttokriittiset ovat luoneet ympäristön, missä maahanmuutosta ei saa keskustella, kuin heidän tavallaan tai se on sananvapauden rajoittamista. Itseasiassa maahanmuuttokriittiset, jotka peräänkuuluttavat asiallista keskustelua ovat esteenä asialliselle keskustelulle.

Tämä kirjoitus käsitteli hyvin islamia, mikä tuntuu olevan suurin pelko kriitikoille. Jatka ihmeessä kirjoittamista!