2007

Muistan vuotta 2007 allaolevalla runolla.
Koska pidän poljennollisista runoista, rustaan omanikin mitallisena. Tyyli voi olla hieman kodikkaan vanhahtava, mutta kun tehdään retromusiikkia, niin miksipä ei myös Aaro Hellaakosken henkeä tavoittelevaa retrorunoutta.
En yritä kertoa mikä on tarkalleen tämän runon poljennon mitta, koska en tiedä trokeista ja heksametreistä mitään.
Riittänee että poljennon tunnistaa siitä, että tämän pitäisi olla laulettavissa samalla tahdilla kuin ”Suuri ja mahtava Neuvostoliitto”.


2007

Talvi

Jäitä ei järvessä nyt ole lainkaan
järjessä niille on liikuntaa
painoksi minkäpä hankauksen sainkaan
murtajat jään ovat ystävät vaan

Sängyssä pötkylä pyörii kuin sorvi
ulkona reippaaksi luullaan, se käy
liikentees’ tööttää vain takanain torvi
autoni sammuu ja irvistää ”Räy!”

Putkiloon valmista miestä ne ahtaa
vaikka ei valmiutta alkuunkaan koe
minkäpä määritysvirralle mahtaa
ankkana kylvyssä: ”voe voe voe!”

Kevät

Aurinko hiukkaset pölyiset huomaa
matkaan käy tahto mut kukkaro ei
pyörykät lautasel’ moikkaavat kuomaa
luulot on poissa, ne maisteri vei

Panssariperseiden keskellä pallo
kengät ja nauhat ja kömpelö työ
pelko ja toivo on yhtymäkallo
murheissa maan mulla musta on vyö

Vyö jos on musta niin on se myös sukka
vanhat nuo laulut on kaarnoissa puun
aika on kammata nyt uusi tukka
huutoon jo saattaa mun ukkosensuun

Kesä

Laidunmaa huoneessa pieni on mulla
Esterin huudosta kostuukin maa
viljelyn innosta alkaapi tulla
sääntöjen rajoihin ahdettavaa

Virtojen vietävä nuhruinen hurtta
tykkääpi vedestä, ravistaa sen
peltojen keskellä pystyssä jurtta
saunojen voimia kilvoittelen

Taas juoksen kentällä kaatuillen multaan
kengissä potkuja taivaita päin
taidoissa heikoilla, ei tule kultaa
ryskyen päistikkaa pärstääsi räin

Syksy

Kirjainten keinoilla toiminta syttyy
muuten on sokea, kuurokin lie
oppiva ihminen kirjat saa myttyyn
auttava ohjaa: ”anna kun mie!”

Tuntijaa ihmisen tunne en juuri
kertomus kertojan mielhyvä on
aika on ottaa kai turtumuskuuri
tulva kun aitain on loppumaton

Tien pintaa täyttää jo loska ja kuura
mieli on vihreä, viljavakin
vielä on peitossa tärkehin suura
kätköissä polkujen uusienkin

Maito maistuu hyvälle

En ole koskaan pitänyt Seppo Heikinheimosta, mutta hänen kirjansa "Mätämunan muistelmat" on äärimmäisen hyvä ja viihdyttävällä tavalla kirjoitettu.

Olen lukenut sen jo vuosia sitten. Muistan silti vieläkin Heikinheimon maininneen kirjassaan hänen musiikkikriitikon tehtävää ohjanneen mielisloganinsa, joka meni suurin piirtein näin: "You don't have to be a cow in order to criticize bad milk". Musiikkikritiikissä tämä tarkoittaa sitä, että ei tarvitse osata soittaa viulua voidakseen kirjoittaa lehteen kirjoitusta siitä, kuinka hyvin viulukilpailun solistit suoriutuivat.

Nykyisin ollakseen musiikkikritiitikko ja pätevä musiikkitoimittaja ei tosin tarvitse osata mitään muutakaan. Ihmettelen, miksi esimerkiksi Maria Veitolaa pidetään loistavana pop-toimittajana, vaikka hän keskittyy kirjoituksissaan ja levyarvosteluissaan lähinnä siihen, mitä hän itse teki viisitoistavuotiaana kuunnellessaan arvosteltavaa yhtyettä. Poikaystävistä ja kaulahuivista tulee sinänsä ihan hauskaa tarinaa monen palstan verran, mutta kun pitäisi arvostella levyä. Maria Veitolan tekemien levyarvostelujen perusteella ei toisin sanoen saa paljoakaan tietoa musiikista, lähinnä vain Maria Veitolasta.

Minun ei tarvitse olla musiikkikriitikko kritisoidakseni huonoa musiikkikritiikkiä. Maria Veitola-kritiikkiäni arvioidaan sen mukaan, missä määrin ihmiset pitävät sitä aiheellisena, sopivana ja perusteltuna.

"You don’t have to be a cow in order to criticize mad milk"-sitaatti havainnollistaa hyvin, että ad hominem-argumentointi ei toimi missään yhteydessä. Ihmisen näkemyksiä ei tule hylätä sen vuoksi, että hän ei satu edustamaan tiettyä ammattikuntaa tai ihonväriä. Samalla tavoin hänen näkemyksiään ei tule myöskään automaattisesti hyväksyä pelkästään jostain henkilötaustaan liittyvästä syystä.

Muistan, kun olin vielä Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalveluissa harjoittelussa. Kerran pomoni ja erään afgaanipojan kanssa tuli kiistaa läksykerhon kevätjuhliin liittyvistä järjestelyistä, jolloin poika sanoi pomolleni tietävänsä Afganistanin asioita paljon paremmin kuin pomo. Olihan näet niin että poika oli afgaani, pomoni taas arabi.

Pomo eritteli tällöin monin tavoin, kuinka hänellä voi olla perusteltuja näkemyksiä, vaikka hän ei olekaan afganistanilainen. Arabius ei vähennä Afganistan-tuntemusta. Oli hyvä että hän teki nämä erittelyt. Ajattelutapa, jossa arvosteluoikeus annetaan vain oman etnisen tai kulttuurisen ryhmän jäsenille johtaa helposti siihen, että perustellut ja analyyttisetkin korjausehdotukset sysätään syrjään heti kättelyssä. Maahanmuuttajien integraatiosta puhuttaessa yleistyessään tällainen ajatusmaailma johtaa eri ryhmien separoitumiseen ja niiden välisen luottamuksen vähenemiseen. Kun täysin toisen taustan omaavaa ihmistä ei kuunnella, houkutus pitäytyä hegemonisen aseman saaneessa ja totutussa näkemyksessä on suuri, eikä tällöin huomata omien järkeilytapojen heikkouksia.

Afgaanipojan poistuttua pomoni (muuttanut Marokosta Suomeen 80-luvun alussa)sanoi lyhyesti, että hänen nuoruudessaan 70-luvulla kaikkein parhaat marokkolaista yhteiskuntaa koskevat kirjoitukset tulivat Marokon ulkopuolelta, usein vielä ei-marokkolaisten kirjoittamina. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että sananvapaus oli Marokon ulkopuolella. Maan intellektuaalista elämää rajoitti tieto siitä, että liian raflaavat näkemykset muun muassa kuninkaasta saattoivat johtaa vankilaan. Ulkopuolella oli mahdollisuus eritellä monin tavoin marokkolaista yhteiskuntaa, saada tietoa, kirjoja ja näkemyksiä: rakentaa raikkaita näkökulmia. Mikään ei tietenkään taannut sitä, että exoduksessa ja hyvien kirjojen läheisyydessä eläminen takaisi analyysien laadun. Vaikka esimerkiksi Britanniassa oli hienoja ja älykkäitä kulttuuriantropologeja ja kriittisiä journalisteja, siellä oli myös älyttömiä höpsöttimiä ja Enoch Powell.

Niinpä ihmisen näkemyksiä tulisi aina tarkastella niiden sisällön järkevyyden, ei näkemysten esittäjän henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.