lauantaina, joulukuuta 16, 2006

3 pientä runoa krapulassa

Kirjoitan kolme pientä runoa, koska olen krapulassa.


Päätä pahkaa kiveen juosten

Kivestä kiveen juoksen
joustan, ponnahdan, törmään
tulen takaisin, olen huominen
voiko sieltä tuoda tuliaisia?

Sitä mietin päivät pääksytysten
miksi aina elän eilisen uudestaan
ja tulevaa pelkään
enkä kanna kiveä Pupuhuhtaan


Aivotoiminnan heikkouksia

Aivojen lihakset ovat liian rennot
ne toimivat niinkuin aurinkokennot
pimeällä voimaa, virtaa en saa
tyhmyyskohtaukset tulee uudestaan

Ikuisuusongelmat kylvyssä vaivaa
menneiden ihmisten käärmeilyt kaivaa
Hiirenä haluaisin kolooni jo mennä
Mutta kakkiva lokki ei tuhkasta lennä


Hei, sinulla on panssarivaunu päässä

Hei, oletko huomannut
suunpielet kylpevät räässä

Hei, oletko huomannut
sinulla on panssarivaunu päässä

Kyllä, olen nähnyt metsässä puita
Kyllä, olen nähnyt järvessä vettä

Hei, oletko huomannut
Kissasi sanoo "Jawohl!"

Hei, oletko huomannut
Makaat itseäsi väkisin

Kyllä, olen nähnyt paljon hevosia kirmaamassa
Kyllä, olen nähnyt mopoti mopoti mop.

Koska tytöt olivat ilkeitä
ja minä seisoin pihalla
Jotain olisi pitänyt esittää
joten esitin sitten oikein kunnolla
Farkut olivat pillimallia
tuulipuvun takki liehui
kello soi
pääni lyötiin oveen

Ihmiset nauroivat.
hehehehehe.

tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Pinochet, mi pêrro peqûeno

Nyt sitten pitäisi kaikkien kirjoittaa blogiinsa ajatuksia Augusto Pinochetista.
Itseäni ei kuitenkaan herrasta kirjoittaminen kiinnosta, koska aihe on ollut loppuun kaluttu jo vuosikaudet. Mutta kirjoitan runon, jossa ilmaistaan sana Pinochet. Harjoittelen samalla tulevaa espanjan tenttiä varten.

Pinochet, mi pêrro peqûeno

mi pêrro se llama Pinochet
sus ojos son oscuro
se levanta por la noche
y come jamôn rojo

cuando los perros otros se han dormido
Pinochet empieza trabajar
tu puedes salir conmigo
y ves mi pêrro, piensa merendar

mi pêrro quiere rescatar todo el paîs
êl hace aquello
êl come todo quê son rojo

mi pêrro ha comido demasiado
no êl maneje hasta al fine

En el mundo estân muchas cosas rojas
Pinochet no ha podido hacer nada
Pinochet, pêrro pobrecito

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Ensimmäinen suomalainen astronautti

Tämä on ensimmäinen blogiini kirjoittamani fiktiivinen tarina. Ex tempore- improillen nopeasti kirjoitettu mininovelli "ensimmäinen suomalainen astronautti". Kirjoitukseen innoitti uutiset ensimmäisestä ruotsalaisesta astronautista.

Mika-Teemu Järventaus, ensimmäinen suomalainen astronautti


Kun avaruustekniikka oli kehittynyt suhteellisen runsaasti vuoteen 2030 mennessä, oli avaruudessa käynyt jo noin 60 eurooppalaista. Ruotsalaisia tusina, brittejä, puolalaisia, italialaisia, sloveeneja, sveitsiläisiä. Suomalaista ei vielä ollut käynyt, mutta tämä hetki oli käsillä tarkemmin sanoen 18.7. Kimmo Sasin vuonna 2030. Tätä hetkeä monet suomalaiset olivat odottaneet.

Vuonna 2030 Suomi ei ollut suinkaan tunnettu Nokiasta, Paavo Nurmesta, xylitolista, Jari Litmasesta tai Mika Häkkisestä. Kyseiset ilmiöt ja henkilöt toistuivat enää niissä puheissa, joita suomalaiset pitivät ylpeinä ulkomaisille ihmisille joko Suomessa tai muualla tarkoituksenaan tehdä Suomea tunnetuksi. lyhyt dialogi meni suurin piirtein siten, että ensin suomalainen horisi ”Do you nou Jari Litmanen, he fas a veri guud futbol pläyer forti years ago” ja ”doo you know Lordi, it was a famous finnish band tööti jiers ägou”, jonka jälkeen saksalainen, tanskalainen, ranskalainen tai italialainen neito sanoi että ”excuse me, i have to go to the toilet”.

Tämän jälkeen suomalainen jäi joko yksin tai ystäviensä kanssa puhumaan tulevista jääkiekon mm-kisoista, joihin osallistui Suomen lisäksi Ruotsi ja Venäjä. Suomalaiset olivat innoissaan siitä, että Suomen arvokisamenestys oli ollut tasainen jo monta kymmentä vuotta. Tulossa oli jo kahdeskymmenesviides perättäinen pronssi.

Jos joku sattui tuntemaan ulkomailla Suomen jostain, se tunnettiin lähinnä sen omalaatuisesta, degeneroituneesta poliittisesta järjestelmästä. Suomi oli Sasistinen diktatuuri, jonka kansalaiset olivat pakotettuja tekemään ulkoistamis- ja kilpailukykyharjoituksia joka kotiin asennetun Kimmo Sasin kuvan, sasittimen, alla. Kimmo Sasi oli Suomen eräänlainen henkinen johtaja, käytännössä seniili kaljupäinen mies, joka allekirjoitti jokaisen sopimuksen mitä todellinen valtias, miesten asustevalmistamo R. Aaltonen kiikutti hänen alleen. Sopimuksissa luki yleensä jotain epäselvää kuten ”stydi tikotiko”, mutta Sasi allekirjoitti ne joka tapauksessa.


Sasismiin kuului olennaisena osana mielikuvitukselliset kulttuurivientihankkeet ja -videot, joita muun maailman kansalaiset katsoivat röhönaurun kera iltakutsuissaan. Videoiden yleisin variaatio olivat erilaiset lumi-ja joulupukkitarinat. Käytännössä näissä tarinoissa punaisiin pukeutuvat sukurasituksesta kärsineet suomalaiset hyppivät ringissä ja laulavat ”kommunisti punakuono, meni helevettiin”, jonka jälkeen he ryhtyivät juomaan saavista kiljua ja hakkaamaan vasaroilla puusta tehtyä poron näköistä kyhäelmää, johon oli kirjoitettu ”komu ja nisti”. Vasaroiden paukkuessa he myös huusivat ”Ölyölyööö”, ”Vittu kiljjuuu” ja ”pitkätukat o homoja”.

Lisäksi suomalaiset horisivat runsaasti lumesta ja siitä, miten luminen maa Suomi on. Suomalaisia ei haitannut, että lunta Suomessa oli viimeksi nähty vuonna 2005. R. Aaltonen levitti tietysti Lapin täyteen paperisilppua jota sanottiin lumikkeeksi (sillä perusteella että tällöin tulee ”lisää teksasii ja ammetta”), mutta varsinainen lumi oli jo vanha vitsi. Tämä ei tietenkään ollut este sille, että vuoden 2030 kulttuurivientivuoden iskulause oli ”vellkome to Finland, the land of snow, Lordi and Lovex”.

Yhdistyneet kansakunnat järjesti vuosittain kehitysmaiksi luokittelemissaan maissa arpajaiset, joiden päävoittona oli matka avaruuteen. Arpajaisia jännitettiin siis myös Suomessa, jossa järjestettiin 18.7.2030 MTV3:n televisioima arpajaisilta.

Neonvalot välkkyivät, yleisö hurrasi, glitter loisti ihmisten paidoissa sekä hampaissa ja kamera-ajot menivät pieleen (nenäänsä kaivava kuulokepäinen ohjaaja näkyi kameran edessä ainakin neljä kertaa). Valkohampainen, glitterpaitainen, kusenkeltaisen trendikkään kampauksen omaava gaalaillaan juontaja huudatti yleisöä ajan hengen mukaisilla hokemilla ”Kimmo on Komee”, ”Mä kilpailen ja kykenen, mä kilpailukykenen” sekä ”Zottis on hottis”. Kukaan ei tiennyt mikä oli Zottis, mutta se ei haitannut, koska hokema oli tullut kotiin asennetuista pakollisista sasittimista jo vuosikausia ja ihmiset pitivät siitä.

Illan bändi, kaikkien rakastama tyttötrio Snap, Crackle & Pop esitti gaalaillassa oman kappaleensa neonvalojen loisteessa, playbackin soidessa kauniisti, juontajan ja yleisön taputtaessa hampaat valkoisina käsiään. Snap, Crackle & Pop oli uusinta uutta, omaperäistä ja kaikkien rakastamaa musiikkia jonka kappaleet oli säveltänyt ja sanoittanut vanha hittimestari Maki Kolehmainen. Heidän esittämänsä isoin hitti ”Sun tähtes valuu aurinkoon” menee näin:

Mä tosi yksinäinen oon
ja lämpös hehkuvana vielä tunnen
Sun tähtes valuu aurinkoon
lähdit pois mut löydän vielä uuden

Sun kiitoratas mun sydämessäin sykkii
Vannon, elämäni eteenpäin lykkii

Joo, sä jätit mut
mut vielä vakuutut
et mä olin se oikee
mun mieleni on haikee


Joo, sä jätit mut
mut jos rakastut
ota yhteyttä minuun
niin mä ziigaan taas sinuun päin

Kappaleen jälkeen julkaistaiin arpajaisten tulos, joka olisi järisyttävä Suomen historian kannalta, ja erityisesti Mika-Teemu Järventauksen, lapinlahtelaisen ammattikoululaisen ja autonasentajan.

Gaalailta huipentui. Ihmisten hampaat, hiuskiilteet ja paidat välkkyivät entistä voimakkaammin, kun juontaja ryhtyi puhumaan:

”siis mä oon nyt ihan ziisusmaisissa täpinöissä, uskottekste? Mä kun olin viime kesänä Teneriffalla, niin ees siellä mun näkemät ihan uskottoman puskottoman luskottoman kauniit merenlaineet ei saanu mua sellasiin täpinöihin niinku tää gaalailta. Kimmo on Komee, Zottis on hottis, jeeee!!!”

Yleisö hurrasi,teki aaltoja ja huusi välillä ”Mä kilpailen, mä kykenen, mä kilpailukykenen”.

Juontaja puhkui:”Ihkuu eiks ookki? Ja sit meidän ihana Jenni tuo ton arpajaiskulhon sieltä noiiiin. Aplodit meidän ihanalle Jennille!”

Yleisö aplodeerasi valkoiset kauluspaidat, glitteröivät iltapuvut ja hiusgeelit hehkuen.

”Ja matka avaruuteen menee, tättärätättärätää, mulle! Ei vaiskaan. Matka avaruuteen menee, tättärätättärätää, maailmanparantajahipeille! Ei vaiskaan. Illan voittaja on: MIKA-TEEMU JÄRVENTAUS LAPINLAHDELTA!!!”

Mika-Teemu nousi tuoliltaan: ”Vittu mie voitin! ÖöÖöÖöÖöÖööö! Baari on sitte tännään auki.”

Hänellä oli päällään tummansininen collegepaita, verryttelyhousut sekä päässään lippalakki. Hänen keltaiseksi blondatut hiuksensa pilkistivät lipan alta kun televisiokamerat kerääntyivät suomalaisen sankarin ympärille salamavalojen leiskuessa.

-”No Mika-Teemu, miltä tuntuu tehdä suomalaista historiaa? Miltä tuntuu olla ensimmäinen suomalainen astronautti?”

-”En tiiä. Oha se hiennoo.”

- ”Lähdet mukaan kansainväliselle lennolle mukanasi urheita sankareita myös Kirgisiasta, Moldovasta ja Turkmenistanista. Millä tavalla aiot tehdä kansainvälisellä lennolla Suomea tunnetuksi?”

- ”En tiiä. Varmmaan mie pistän pääle Suomen jääkiekkomaajoukkuvveen pelipaijan. Sitte otettaan niihen kanssa kuppii.”

Lehdet kirjoittivat innokkaasti siitä, että ensimmäinen suomalainen astronautti saadaan vihdoin maata kiertävälle radalle. Sasistien obersturmführer, pääministeri Ben-Björn Bogomoloff painotti Suomen kilpailukyvyn, kansainvälisen maineen ja kauppasuhteiden edistyvän uuden edistysaskeleen myötä.

Kansainvälinen media ei juuri noteerannut tätä suomalaisten kannalta historiallista hetkeä. Tämä johtui siitä, että YK:n avaruusarpajaisia oli järjestetty jo kahtenakymmenenä vuonna, joiden aikana kehitysmaiden ihmisiä oli päässyt avaruusvisiitille jo yli satakunta ihmistä. Asia oli siis menettänyt uutistuoreutensa jo hyvän aikaa sitten. Lisäksi avaruusarpajaisten merkitys ihmisten elintason, terveydentilan ja hyvinvoinnin lisäämisen suhteen oli vähintäänkin kyseenalainen. Avaruusarpajaisia kohtaan oli ollut jonkin verran myös kansainvälistä järjestöliikehdintää, joka suomalaisessa mediassa sai seuraavia otsikoita: ”Hipit mellakoivat ja aiheuttivat epäjärjestystä. Sasistit saivat rasta&täipäät kuriin” tai ”Jälleen avaruusarpajaisten vastaista liikehdintää naiivien nuorten keskuudessa. Asioihin objektiivisesti ja järjellisesti suhtautuvat sasistit löivät teineille luun kurkkuun.”

Mutta 1.9.2030 oli suuri päivä. Mika-Teemu Järventaus pääsisi ensimmäisenä suomalaisena avaruuteen. Hän istui kazakstanilaisen, kirgisialaisen ja moldovalaisen kumppaninsa kanssa mukavantuntuisessa avaruussukkulassa. Hänen viiksekkäät kumppaninsa olivat pukeutuneet maansa kansallisasuihin, lauloivat maansa kansallislaulua, nauroivat ja heiluttivat maansa lippua televisokameroiden edessä tanssahdellen. Mika-Teemu oli sonnustautunut jääkiekkopaitaan vasemmassa kädessään olutpullo ja nortti oikeassa kädessään. Hän istui tuolissa rauhallisesti. Tv-kameroille hän antoi seuraavanlaiset terveiset:”Mie kiitän miun äittii, issää ja mummoo siitä että mie oon nytten tässä. Mutta sitten mie kiittäsin kanssa Tapsan grillii. Sitten kuhan mie tuun takasin, niin mie vejän tuplamekaburgerin.”

Kun avaruussukkula lähti, kaikki suomalaiset seurasivat tapahtumaa omista sasittimistaan. Tv-kamerat olivat mukana myös Tapsan grillillä, jossa Tapsaa haastateltiin: ”Se on tosiaan meijän Mika-Teemu. Kaikki tiällä tunttee sen. Se on melekkein ku oma poika.” Kaikilla Tapsan grillin asiakkailla oli päällään Suomi-vaatteita. He siemailivat oluitaan ja huutelivat samaan aikaan ”Kimmo on Komee” sekä ”Zottis on hottis”.

Valtakunnanjohtaja Kimmo Sasi piti televisiossa puheen, jossa hän korosti Mika-Teemun peräänantamattomuutta ja kilpailukykyä tässä suuressa historiallisessa tapahtumassa. Asiaan kuului myös se, että Sasi soitti Mika-Teemulle avaruuteen valtakunnanjohtajan onnittelupuhelun.

Koska totuus oli se, että Sasi oli jo vanha seniili ja mystinen miesten asustevalmistamo R. Aaltonen oli oikeana Suomen kilpailukyvyn takeena, kuulimme seuraavanlaisen puhelindialogin kaikkien sasittimiemme kautta:

- täällä valtakunnanjohtaja. Stydi homma. Zugasit persees niinku tico-tico sinne.

- Täällähän mie, Mika-Teemu terve. Otettaan näihen viiksekkäitten tyyppien kanssa kuppii.

- funtsit sää mis kledjuis sää hilasit ittes sinne? Ziigaa sun rotsiis, mitä siin lukee.

- Tässä lukkoo että miesten asustevalmistamo R. Aaltonen.

- stydi homma. Näytä se kameralle niinku tico-tico.

- Pittäähän tää näyttää. Elikkä tämmösissä vaatteissa mie täällä pelehin ja otan kuppii.

- Joo, se on teksasii. Mut pidä ittes miehenä.

- Pittäähän se pittää. Ja sillä sipuli

- Stydii kamaa. Adios.

- No hei sun heiluvilles.

Näin lähti avaruuteen ensimmäinen suomalainen astronautti, Mika-Teemu Järventaus.

Ja kolmenkymmenen vuoden päästä erilaisissa ravintoloissa saatettiin kuulla seuraavanlaisia keskusteluita

humalainen mies: ”häv juu hööd apaut Mika-Teemu Järventaus?”

selväpäinen nainen: ”no, i haven’t. Who is he?”

humalainen mies: ”hii vos a feimös finnish äästronaut tööti jies agou”.

selväpäinen nainen: ”oh no, not again. Why do you think that every single finnish hillbilly is famous?”

humalainen mies: “pat tis is ö difrent thing. hii vos än äästronaut.”

selväpäinen nainen:”but there’e a shitload of astronauts all over the world. Why do you think it’s so special?”

humalainen mies: “it makes the great finland moor feimös. Änd juu nou, Finland is ä greit kantri with nais nature and snou. And it is veri competitive as well.

selväpäinen nainen: “Allright. I see. Excuse me, I have to go to the toilet.”

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Myös yhteisökulttuureissa voidaan pahoin

Kirjoitin alla olevan kommenttikirjoituksen Hesarin mielipidesivuille, mutta tällä kertaa se ei läpäissyt seulaa. Kyse on kommentista Pirjo Lindforsin vieraskynäkirjoitukseen, joka julkaistiin Hesarissa 24.11.2006 sivulla A2. Lindforsin kirjoitus oli otsikoitu "Yhteisöllisyyden puute sairastuttaa yhteiskuntaamme". Pääpointtina oli korostaa ns. "yhteisökulttuurien" sekä fyysistä että henkistä terveyttä korostavia piirteitä mm. seuraavalla tavalla :

"Kehitysmaissa vanhempia arvostetaan. Heidän sanansa on usein laki, eikä koulutetun lapsen parempi tieto nouse vanhempien kunnioituksen yläpuolelle... arvostus ja kunnioitus auttavat heitä sietämään kipuja ja vaivoja. Vanhusten tärkeä neuova antava asema yhteisössä tuo heille päivittäin sosiaalisia tilanteita, uutta pohdittavaa, yllätyksellisyyttä, joka pitää yllä monipuolista aivotoimintaa ja estää dementiaa"

Kirjoitus oli toisin sanoen yhtäältä kehitysmaiden kulttuurin essentialisoimista, toisaalta täysin erilaisesta sosiaalisen ympäristön ja valtarakenteen medikalisoimista. Mukaan tuli hippunen vanhaa kunnon jalo villi-ajattelua uudenlaisessa lääketieteen kukkaispaketissa.

Varsinainen kommenttikirjoitukseni meni näin (vanhan toistoa, mutta mielestäni kuitenkin tärkeä pointti ottaa esille)

Myös yhteisökulttuureissa voidaan pahoin

Pirjo Lindforsin mukaan (HS 24.11) Suomessa ilmenevä masentuneisuus, väkivalta ja alkoholismi johtuvat erityisesti yhteisöllisyyden puutteesta. Niinpä yhteiskunnan olotilaa voisi parantaa opettamalla ihmisille yhdessä olemisen kykyjä, joiden suhteen parhaita osaajia olisivat kehitysmaiden ”yhteisöllisistä kulttuureista” kotoisin olevat toimijat.

Kehitysmaiden ”yhteisölliset kulttuurit” eivät kuitenkaan ole sellaisia onnellisuuskeskittymiä kuin yleisesti luullaan. Lääketieteellisen antropologian uranuurtaja Arthur Kleinmanin mukaan depressio on jopa kehitysmaiden yleisin sairaus.

Depressio tautiluokituksineen on toki omassa yhteiskunnassamme kehitetty kategoria eikä suoraan sovellettavissa ympäristöön jossa ihmisten väliset suhteet järjestyvät eri tavoin. On tärkeää ottaa huomioon sairauden kokemus ja siihen liittyvien merkitysten ymmärtäminen osana ihmisen muuta elämismaailmaa, kokemusta ja sosiaalisia sidoksia. Yhteisökulttuureidenkin ihmisillä on henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvää ahdistusta, joka ilmenee fyysisinä oireina. Näitä oireita selitetään vaihtelevasti sekä luonnollisilla, esimerkiksi ruoan puutteeseen liittyvillä syillä tai vaikkapa noituudella. Oman yhteisömme termein kyse on varsin usein masennuksesta.

Masennus ”yhteisökulttuurisissa” kehitysmaissa on yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa. Varsin usein tämä johtuu yhteiskunnallisista olosuhteista, jotka altistavat psyykkisille ja fyysisille oireille. Intiassa kuolee toistakymmentä naista päivässä lähisuhdeväkivaltaan liian pienten myötäjäisten vuoksi. Costa Ricassa raiskaaja pääsee vapaaksi jos hän suostuu menemään naimisiin uhrinsa kanssa, eikä uhrin mielipidettä kysytä. Nigeriassa lainsäädäntö sallii aviomiehen vaimoonsa kohdistuvat ”rangaistukset”. Ehtona on se, että rangaistus ei jätä arpia tai vaadi kolmea viikkoa pidempää sairaalahoitoa.

Masennus on luonnollinen reaktio olosuhteisiin, joissa nainen pakotetaan noudattamaan valta-aseman saaneen poliittisen ryhmän tulkintaa siitä, mitä oma kulttuuri merkitsee.

Yhteisökulttuurissa toiset siis nauttivat yhteisöllisyyden autuudesta enemmän kuin toiset.

Kulttuuri on tästä syystä ollut aina valtakamppailujen kenttä sekä tekijä, jota ihmiset pyrkivät tulkitsemaan sangen vaihtelevin tavoin riippuen omasta asemastaan sosiaalisessa yhteisössä. Niinpä olemme aina pakotettuja kysymään, kenen versio tulee vakavasti otetuksi, vallitsevaksi tai edes kuulluksi kun pyrimme löytämään yhteisiä määrittelyjä kehitysmaiden kulttuureille.