Tilasin internetistä itselleni leopardinkuvioiset stringit. Jos saan tulevaisuudessa gradupalkinnon, vietän koko lyhty-illan pelkästään tässä asussa.
Niinpä pitäisikin hieman petrata tuon gradun kanssa. 15 sivua tekstiä, mutta vielä niin paljon kirjoittamattakin. Teoreettinen viitekehys kokonaan valmiiksi toukokuun puoliväliin mennessä.
Pitäisi siivota kämppä. Pitäisi kirjoittaa runoja&biisejä. Pitäisi olla lorvaamatta. Pitäisi sulkea inhottavat asiat pois mielestä. Pitäisi löytää mielen harmonia. Olla oma itsensä. Pitäisi pitäisi pitäisi.
Keksin eilen ihan ex tempore&sattumalta lyriikan kun katsoin uutisissa oli juttua Jane Fondasta. Havaitsin että tämä lyriikka saattaisi toimiakin jos sen tekisi joku muu kuin minä. Joku marimekon jokapoika-paitainen paksusankasilmälasinen konservatorionörtti joka soittaisi hyvin kitaraa. Ilmaisisi esikuvikseen Tommi Liimatan, Kauko Röyhkän ja Juice Leskisen. Tykkäisi älykkäästä rockista. Hei arvoisa Jazz-barin jam-sessioissa käyvä muusikkopoika jolla ei kasva parta! Tässä sinulle sanoituksen alku. Voit pistää sen ihan omiin nimiisi.
"Jane Fonda, haluaisin et olisit mun Honda.
Ratsastaisin sulla niinkuin säkin ratsastat julkisuudella.
Kun bensiini loppuu ja virta katkee, on aika pysähtyy.
Silloin on aikaa kirjottaa, kirjoittaa vaikka kirja.
Hei Jane Fonda, voinko olla sun Honda?
Sä voit ajaa mulla vaikka puuhun.
Kun bensiini loppuu ja virta katkee, voi huomata että puuta vasten oltiinkin sudittu kaikki nämä vuodet.
Sit voi kirjoittaa, kirjoittaa kirjan.
Oi Jane Fonda, me ollaan Honda.
Se keskiverto, just se joka sutii paikallaan, just se joka pysähtyy kun eteenpäin pitäis mennä.
En oo Hulk Hogan, ei lennä legenda, ei lennä slogan.
Oi Jane, kunpa voisin olla joskus Tarzan.
Perään sitten lyriikka jonka voi panna omiin nimiini. Keksin sen samaa mukaa kun kirjotan. Jos löytyisi sopiva bändi: Biisin nimi on verta, tervaa ja paskaa.
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
äidit piiskaa lapsiaan, miehet piiskaa vaimojaan, toimisto piiskaa työtöntä, työtön piiskaa itseään, kaikki piiskaa kaikkia
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
mielenterveys hajoilee, Toyotasi hajoilee, ihmissuhteet hajoilee, liittoutumat hajoilee, koko pallo hajoilee
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
mä en luota kehenkään, sä et luota kehenkään, hän ei luota kehenkään, me ei luoteta kehenkään, kukaan ei luota kehenkään
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
ikkunat on mustaa, asfaltti on mustaa, taivas on mustaa, pään sisus mustaa, maailma on mustaa
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
Paskaa, verta ja tervaa
Tervaa, paskaa ja verta
Loputon määrä ruumiita!
Niinpä pitäisikin hieman petrata tuon gradun kanssa. 15 sivua tekstiä, mutta vielä niin paljon kirjoittamattakin. Teoreettinen viitekehys kokonaan valmiiksi toukokuun puoliväliin mennessä.
Pitäisi siivota kämppä. Pitäisi kirjoittaa runoja&biisejä. Pitäisi olla lorvaamatta. Pitäisi sulkea inhottavat asiat pois mielestä. Pitäisi löytää mielen harmonia. Olla oma itsensä. Pitäisi pitäisi pitäisi.
Keksin eilen ihan ex tempore&sattumalta lyriikan kun katsoin uutisissa oli juttua Jane Fondasta. Havaitsin että tämä lyriikka saattaisi toimiakin jos sen tekisi joku muu kuin minä. Joku marimekon jokapoika-paitainen paksusankasilmälasinen konservatorionörtti joka soittaisi hyvin kitaraa. Ilmaisisi esikuvikseen Tommi Liimatan, Kauko Röyhkän ja Juice Leskisen. Tykkäisi älykkäästä rockista. Hei arvoisa Jazz-barin jam-sessioissa käyvä muusikkopoika jolla ei kasva parta! Tässä sinulle sanoituksen alku. Voit pistää sen ihan omiin nimiisi.
"Jane Fonda, haluaisin et olisit mun Honda.
Ratsastaisin sulla niinkuin säkin ratsastat julkisuudella.
Kun bensiini loppuu ja virta katkee, on aika pysähtyy.
Silloin on aikaa kirjottaa, kirjoittaa vaikka kirja.
Hei Jane Fonda, voinko olla sun Honda?
Sä voit ajaa mulla vaikka puuhun.
Kun bensiini loppuu ja virta katkee, voi huomata että puuta vasten oltiinkin sudittu kaikki nämä vuodet.
Sit voi kirjoittaa, kirjoittaa kirjan.
Oi Jane Fonda, me ollaan Honda.
Se keskiverto, just se joka sutii paikallaan, just se joka pysähtyy kun eteenpäin pitäis mennä.
En oo Hulk Hogan, ei lennä legenda, ei lennä slogan.
Oi Jane, kunpa voisin olla joskus Tarzan.
Perään sitten lyriikka jonka voi panna omiin nimiini. Keksin sen samaa mukaa kun kirjotan. Jos löytyisi sopiva bändi: Biisin nimi on verta, tervaa ja paskaa.
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
äidit piiskaa lapsiaan, miehet piiskaa vaimojaan, toimisto piiskaa työtöntä, työtön piiskaa itseään, kaikki piiskaa kaikkia
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
mielenterveys hajoilee, Toyotasi hajoilee, ihmissuhteet hajoilee, liittoutumat hajoilee, koko pallo hajoilee
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
mä en luota kehenkään, sä et luota kehenkään, hän ei luota kehenkään, me ei luoteta kehenkään, kukaan ei luota kehenkään
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
ikkunat on mustaa, asfaltti on mustaa, taivas on mustaa, pään sisus mustaa, maailma on mustaa
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
Verta, tervaa ja paskaa
Paskaa, verta ja tervaa
Tervaa, paskaa ja verta
Loputon määrä ruumiita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti