Oikeusvaltioiden liittoutuminen suojaa tyrannien mielivallalta

Venäjä ei ole oikeusvaltio eikä "turvallinen maa"

Venäjä on aggressiivista hyökkäyssotaa käyvä maa, jossa voi joutua 15 vuoden vankeuteen, jos kertoo Venäjän armeijan toteuttamista siviilikohteiden pommituksista ja siviilien tappamisesta.  Helsingin Sanomien jutussa "Lapset antavat nyt ilmi opettajiaan, äidit tyttäriään ja papit ripitettäviään" 26.11.2023 kerrotaan, kuinka Putinin Venäjä alkaa muistuttaa yhä enemmän Stalinin Neuvostoliittoa epävirallisine ilmiantokoneistoineen. 

Putinin koneisto on vainonnut jo pitkään kansalaisjärjestöjä, vapaata mediaa, vähemmistöjä sekä oppositiopoliitikkoja. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolustamista on vaikeutettu jo vuosikaudet.

Venäjä ei ole oikeusvaltio. Venäjä erosi Euroopan Neuvostosta 15.3.2022, johon se oli liittynyt vuonna 1996. Näin ollen Venäjä irtautui myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta (EIS), jonka noudattamista  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) valvoo. Turun yliopiston oikeustieteen yliopistonlehtori Samuli Hurrin mukaan ero ei tapahtunut kertaheitolla, vaan "Venäjä on on tehnyt pesäeroa Euroopan neuvostoon ja sen säännösvaltaan jo paljon kauemmin". 

Ei ole ihme, että Suomi on myöntänyt Venäjän kansalaisillekin 358 turvapaikkaa aikavälillä 1/2019 - 12/2022. 

Jos Talebanin vainoa pakeneva afganistanilainen on saanut Venäjällä kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa, hänellä ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia valittaa päätöksestä. Venäjä karkottaa afganistanilaisia usein Afganistaniin, hyvin suurella todennäköisyydellä vakavien ihmisoikeusloukkausten kuten kidutuksen vaaraan. 

Edellä mainituista syistä Venäjää ei voi nähdä "turvalliseksi alkuperämaaksi", jonne Suomesta kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön voisi muitta mutkitta ja hänen henkilökohtaista tilannettaan tutkimatta palauttaa. Venäjän yhteiskuntajärjestelmä ei ole vakaa ja demokraattinen, maassa ei ole puolueetonta ja riippumatonta oikeuslaitosta, se ei ole mukana keskeisissä ihmisoikeussopimuksissa eikä se niitä noudata, ja Venäjällä on tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Nämä ovat keskeisiä arviointikriteerejä silloin, kun Maahanmuuttovirasto punnitsee mahdollisuutta turvapaikkahakemuksen nopeutettuun käsittelyyn. 

Ihmisen kansainvälisen suojelun tarpeesta ei voi tietää mitään, jos sitä ei tutkita

Jokaisen ihmisen henkilökohtainen tilanne ja tarve kansainväliseen suojeluun selviää vain tekemällä turvapaikkatutkinnan. Jos esimerkiksi henkilöllä on viisumi (maahantulolupa lyhytaikaista ja tilapäistä vierailua varten) tai oleskelulupa (lupa olla maassa pysyväisluonteisesti, esimerkiksi työn, avioliiton tai kansainvälisen suojelun perusteella) Venäjällä, selviää tämä vain ja ainoastaan turvapaikkatutkinnassa.

Hakemuksen voi käsitellä nopeutetussa menettelyssä, jos on täysin ilmeistä, että kansainväliseen suojeluun ei perusteita ole. Tilanteessa jossa henkilöllä ei ole perustetta kansainväliseen suojeluun ja jossa kriteerit Venäjälle palauttamiseen täyttyvät, henkilön voi palauttaa Venäjälle. Jos ei ole perustetta kansainväliseen suojeluun eikä henkilöllä ole minkäänlaista laillista asemaa Venäjällä, häntä ei voi palauttaa Venäjälle. Alkuperämaahansa hänet voidaan palauttaa. Maasta poistamisia tehdään jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 2022 poliisi poisti maasta yhteensä 1 740 henkilöä (2021: 1 704), joista saatettuna poistettiin yhteensä 285 (2021: 161) henkilöä.

Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta jättäminen on laitonta

Rajavartiolain §16 5. momentti turvaa oikeuden kansainvälisen suojelun saamiseen myös poikkeusoloissa:

"Tässä pykälässä tarkoitetuilla toimenpiteillä ei saa estää Suomen kansalaiselle kuuluvaa oikeutta saapua maahan tai jokaisen oikeutta lähteä maasta eikä loukata vapaata liikkuvuutta koskevan Euroopan unionin lainsäädännön piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia eikä kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen."

Luonnollisesti kansainvälistä suojelua ei voi saada, jos sitä ei pysty hakemaan. Kyseinen momentti pohjautuu palautuskiellon periaatteeseen (ns. non-refoulement), jonka mukaan ihmistä ei saa saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Suomen lainsäädännössä palautuskiellosta on säädetty perustuslain tasolla perustuslain pykälässä §9, ja se heijastuu koko Suomen lainsäädäntöön. 

Mikään rajavartiolain, ulkomaalaislain, rikoslain tai muun lain pykälä ei saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Kerroinkin jo aikaisemmin, että esimerkiksi rikoslain valtionrajarikospykälässä on erikseen sen 4. momentti jonka mukaan valtionrajarikoksesta ei tuomita ulkomaalaista, joka pakolaisuuden perusteella hakee turvapaikkaa tai oleskelulupaa Suomessa. Tämän vuoksi "laittomasta maahantulosta" puhuminen turvapaikan hakemisen yhteydessä on virheellistä ja vähintäänkin harhaanjohtavaa. 

Euroopan ihmisoikeussopimus turvaa oikeuden kansainvälisen suojelun hakemiseen

Suomi on mukana myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS). Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat juridisesti sitovaa oikeutta, ja langettavista tuomioista seuraa seuraamusmenettely. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat siis myös osa suomalaista oikeuskäytäntöä, ja suomalaisessa lainvalmistelussa, tuomioistuinten ratkaisuissa sekä laillisuusvalvonnassa pitää ottaa huomioon EIT:n ratkaisut. Näin ollen väite, että ihmisoikeussopimukset olisivat vain poliittisia julkilausumia ilman oikeudellista statusta, on yksiselitteisesti virheellinen, ja näin on varsinkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen kohdalla. 

Olen jo aiemmin kertonut EIT:n ratkaisuista, jotka turvaavat oikeuden kansainvälisen suojelun hakemiseen. Näitä ovat muun muassa seuraavat Puolaa ja Liettuaa koskevat ratkaisut. Ne on syytä tuntea, koska ne muistuttavat monelta osin tilannetta, joka Suomessa on loka-marraskuussa 2023:

T.K ja muut vs. Liettua 55978/20 22.06.2022

A.I ja muut vs. Puola 39028/17 30.6.2022

A.B ja muut vs. Puola 42907/17 14.11.2022

D.A ja muut vs. Puola 51246/17 8.7.2021

M.K ja muut vs. Puola 40503/17, 42902/17, 43643/17  14.12.2020

EIT on tehnyt muitakin valtioita koskevia ratkaisuja, jotka selkeästi turvaavat oikeuden kansainvälisen suojelun hakemiseen:

J.A ja muut vs. Italia 21329/18 30.3.2023

Safi ja muut vs. Kreikka 5418/15 7.7.2022

Ilias ja Ahmed vs. Unkari 47287/15 21.11.2019 

Shahzad vs. Unkari 12625/17 8.7.2021

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen opas oikeuskäytännöstä maahantulotilanteissa sekä tietolehtinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen kieltämästä joukkokarkotuksesta  on tarpeellista luettavaa kaikille.

Kuten Juri Huttunen Perustuslakiblogissa toteaa:

"EIS:n määräysten nojalla on selvää, ettei rajan sulkeminen turvapaikanhakijoilta tule normaalitilanteessa kyseeseen. 

Sekä palautus-, että joukkokarkotuksen kielto on muotoiltu ehdottomasti, eikä mahdollisuutta niiden soveltamisalan rajoittamiseen ole. 

Turvapaikanhakijoilla on oltava todellinen mahdollisuus jättää hakemus kohdevaltiossa ja heidän maastapoistonsa on perustuttava henkilökohtaisiin seikkoihin: summittainen tietyn ihmisryhmän automaattinen käännytys tai karkotus ei ole sallittua edes tilanteissa, joissa turvapaikanhakijoiden motiiveja epäiltäisiin ennen kuin turvapaikan saamisen perusteet tai niiden puuttuminen on tutkittu jokaisen hakijan kohdalla henkilökohtaisesti."

Oikeudenloukkaukset selvittää tuomioistuin

Valtioneuvosto päätti sulkea kaikki rajanylityspaikat 30.11.2023 alkaen 13.12.2023 saakka. 

Moni on saattanut saada virheellisen kuvan siitä, että rajapäätöksen laillisuus olisi ratkennut oikeuskanslerin tai perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Viime kädessä päätöksen laillisuuden voi selvittää kuitenkin selvittää vain oikeusistuin. 

Jos joku henkilö tai henkilöryhmä kokee että sekä perustuslaillista että EIS:n turvaamaa oikeutta hakea kansainvälistä suojelua on loukattu, hän voi tehdä siitä valituksen tuomioistuimeen. Ensin tehdään valitus kansalliseen tuomioistuimeen. Kansallisten oikeussuojakeinojen käyttämisen jälkeen on mahdollista tehdä valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jos kyseessä on epäilys EIS:ssä turvattujen oikeuksien loukkauksesta.  

"Kansallinen turvallisuus", välineellistetty maahantulo tai epäily siitä ei tarkoita avointa korttia perusoikeusloukkauksiin

Selvää on, että Venäjän valtion välineellistämä maahantulo muodostaa uhan kansalliselle turvallisuudelle. 

Valtioneuvoston päätös rajanylityspaikkojen sulkemisesta koittaa tasapainoilla yhtäältä Venäjän toimintaan kytkeytyvän kansalliseen turvallisuuteen ja välineellistettyyn maahantuloon liittyvän problematiikan sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suhteellisen selkeäsanaisten päätösten välillä. Päätöksessä siteerataan ihan oikein EIT:n tuomioita, joissa oikeus kansainvälisen suojelun hakemiseen turvataan. Ne jätetään kuitenkin lopulta huomiotta, kuten myös turvapaikkamenettelydirektiivin noudattamiseen kytkeytyvä EU-oikeus. 

Kun kansallisen turvallisuuden ja perustuslain tasolla turvattujen oikeuksien välisessä punninnassa on päädytty painottamaan "kansallista turvallisuutta" ja juridisesti sitovat EIT-tuomiot jätetään maininnoiksi, voisi olettaa että rajojen sulkemista koskevassa argumentaatiossa olisi hyvinkin painokkaita perusteluja. Näin ei muistiossa kuitenkaan ole, vaan perusteluissa päädytään lähinnä valittelemaan sitä miten "ilmiö sitoo resursseja" sekä kuvailemaan sitä, miten Venäjä edesauttaa ihmisten pääsyä valtionrajalle.

 Lisäksi muistiossa todetaan turvapaikanhakijoissa olevan mahdollisesti kansallista turvallisuutta vaarantavia henkilöitä, jolloin unohdetaan yhtäältä se että tämä seikka selviää vasta turvapaikkatutkinnassa, ja toisaalta se, että ulkomaalaislain §36 on aina mahdollistanut oleskeluluvan jättämisen myöntämättä, jos henkilön katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Ei asioita, jotka on mahdollista selvittää vain turvapaikkatutkinnassa voi käyttää argumenttina koko valtionrajan sulkemiselle ja turvapaikkatutkinnan tekemättä jättämiselle. Se, että turvapaikanhakijoissa on mahdollisesti ulkomaalaislain §36 mukaisia henkilöitä on aina ollut mahdollista ja sen seikan selättämiseen on jo olemassa ulkomaalaislain mukaiset keinot. Ei ulkomaalaislain §36 mukainen henkilö itsessään ole rajavartiolain §16 1. momentin mukainen "vakava uhka" yleiselle järjestykselle ja kansalliselle turvallisuudelle, jolla voisi perustella koko rajan sulkua.

Saattaisi olettaa, että tulijamäärät olisivat jotenkin hallitsemattoman suuria, mutta muistio toteaa, että "Suomeen on 31.7.–27.11.2023 kuluessa saapunut 958 kolmannen maan kansalaista itärajan rajanylityspaikkojen kautta". Vertailun vuoksi:  normivuonna 2022 Suomessa jätettiin 5827 turvapaikkahakemusta. Koko vuonna 2023 on 27.11 mennessä Suomessa jätetty 3568 turvapaikkahakemusta. Huippuvuonna 2015 jätettiin 32 477 turvapaikkahakemusta: kyseinen vuosi on oikeasti sellainen vuosi jonka kohdalla voidaan puhua poikkeuksellisen laajamittaisesta ilmiöstä nimeltä "laajamittainen maahantulo". Vuonna 2016 jätettiin 5647 hakemusta, 2017 5047 hakemusta, 2018 4548 hakemusta. Vuosi 2023 ei tule olemaan poikkeuksellinen hakemusmäärissä, eikä sen kohdalla voi millään objektiivisella mittarilla puhua hallitsemattoman laajasta maahantulosta. 

Välineellistetyn maahantulon tilanteisiin voi puuttua esimerkiksi palautussopimuksilla alkuperäisten lähtömaiden kanssa, ns. laajamittaisen maahantulon tilanteissa tarvittaessa järjestelykeskuksilla, tiedonvälityksellä potentiaalisille liikkujille ja monilla muilla keinoilla, esimerkiksi rajavartiolain 15 § d mukaisen rajaturvallisuusavun muodossa. Myös rajanylityspaikkoja voi sulkea. Koko rajan laittaminen kiinni ei ole perusteltua, eikä niin ole tehty huomattavasti laajempien hakijamäärienkään maissa. Rajavartiolain §16 5. momentti turvaa oikeuden kansainvälisen suojelun saamiseen, ja rajavartiolain esitöissä viitataan, kuten edellisessä blogauksessa mainitsin, EIT:n oikeuskäytäntöön:

"Viimeaikaisessa joukkokarkotuksen kieltoa koskevassa ratkaisussaan (N.D. ja N.T. v. Espanja, 8675/15 ja 8697/15, 13.2.2020) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että niiden sopimusvaltioiden osalta, joiden raja muodostaa myös Schengen-alueen ulkorajan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeuksien tehokas toteutuminen edellyttää, että valtiot mahdollistavat laillisia väyliä maahan pääsemiseksi valtion rajalle saapuneille. Tuomioistuimen mukaan näihin keinoihin kuuluu tosiasiallinen mahdollisuus jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

Edellä kuvattu tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ei voi missään tilanteessa kieltäytyä vastaanottamasta turvapaikkahakemuksia ilman, että toimenpiteellä loukattaisiin perustuslakiin, Suomea velvoittaviin EU-säädöksiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin sisältyvää palautuskiellon periaatetta."

Valtioneuvoston päätöksessä kansainvälisen suojelun hakeminen on keskitetty lentoliikenteen ja vesiliikenteen rajanylityspaikoille, mutta kyseisille paikoille pääseminen ei ole mahdollista ilman Schengen-viisumia. Kansainvälisen suojelun hakemista varten ei pysty hakemaan Schengen-viisumia, joten itärajan kautta Suomeen pyrkivä syyrialainen tai jemeniläinen vakavienkaan ihmisoikeusloukkausten tai kidutuksen uhri ei pysty kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan jättämään. 

Jos joku tässä kohtaa väittää, että "kyse on välineellistetyistä ihmisistä, jotka eivät ole erityisessä vaarassa", hän tekee nojatuolista käsin turvapaikkatutkintaa perehtymättä tapaukseen yksilöllisesti ja vain ennakkoluulojen perusteella. Ihminen voi vallan hyvin tarvita kansainvälistä suojelua, vaikka hän olisi "välineellistetty". Maahantulotapa ei millään tavalla määritä sitä, tarvitseeko henkilö suojelua vai ei. Valtioneuvoston muistion mukaan hakijoissa on esimerkiksi Syyrian, Jemenin ja Irakin kansalaisia, joille on myönnetty varsin usein kansainvälistä suojelua. Esimerkiksi vuonna 2022 syyrialaisten kohdalla 115 tehdystä päätöksestä vain yksi oli kielteinen. 

Tiedotusvälineissä olevien tietojen mukaan esitys on mennyt laillisuusvalvonnasta läpi salassa pidettävien tietojen nojalla. On mahdollista, että salassa pidettävissä tiedoissa on jotain hyvin erityistä jonka nojalla esityksen välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta voidaan perustella. Se on toivottavaakin, koska perustelumuistion julkisessa osassa rajojen kokonaan sulkemisen välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta ei kyetä oikeastaan perustelemaan ollenkaan. 

Suomen Kuvalehden juttu "Hallitus otti juridisen riskin" 5.12.2023 onkin hyvä. Pelkkä ylimalkainen kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen ei riitä perusteeksi laista poikkeamiseen. "Kansallisella turvallisuudella" lainsäädäntöä muovaa mielensä mukaiseksi heikoilla perusteluilla Putin ja muut autoritaariset johtajat, ei oikeusvaltiona tunnettu Suomi. 

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR onkin aiheellisesti muistuttanut Suomea siitä, että oikeus hakea turvapaikkaa tulee turvata.

Suomalaisten kielteiset asenteet suhteessa turvapaikanhakijoihin ovat toimenpiteitä vaativa ongelma eikä peruste estää tai vaikeuttaa kansainvälisen suojelun hakemista

Vuonna 2021 oikeusministeriön julkaisemassa perusoikeusbarometrissä tutkittiin asenteita suhteessa väestöryhmiin muun muassa seuraavilla kysymyksillä:

• Miltä sinusta tuntuisi, jos joku seuraavien ryhmien edustajista asuisi naapurissasi?
• Miltä sinusta tuntuisi, jos joku perheenjäsenistäsi menisi naimisiin henkilön kanssa, joka kuuluu johonkin seuraavista ryhmistä?

Kielteisintä oli suhtautuminen romaneihin (53% koki epämukavana asumisen naapurissa, 58% koki epämukavana perheenjäsenen naimisiinmenon), maahanmuuttajiin Somaliasta (43% ja 53%), muslimeihin (38% ja 54%) sekä turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin (41% ja 51%).

Näin ollen ei ole yllättävää, että monet suomalaiset kannattavat turvapaikanhakijoiden maahantulon estämistä sekä kansainvälisen lain noudattamatta jättämistä, mikä voi käytännössä tarkoittaa juuri esimerkiksi ihmisen palauttamista kidutettavaksi.

Ihmisoikeuksista ei kuitenkaan tule päättää huutoäänestyksellä. Pieni valtio voi pärjätä isoja vastaan ainoastaan liittoutumalla, jota voi olla sekä sotilaallinen liittoutuminen että oikeusvaltioperustainen liittoutuminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen muodossa. On tavallisen Suomen kansalaisenkin etu, että hänellä on mahdollisuus viedä oikeusasiansa ylikansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos kansalliset oikeusasteet on käytetty ja hän kokee, että oikeus ei ole hänen kohdallaan toteutunut. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden huomiotta jättäminen on juuri Putinin tapa hoitaa kansainvälistä politiikkaa, ja Putinin tavalla toimiminen antaa autoritaarisille johtajille ainoastaan heidän haluamansa signaalin siitä, että lakia ei tarvitse noudattaa. 

Oikeusvaltioille, oikeusperustaisuutta kannattaville sekä suurten tyranniaa vastustaville Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastustaminen on yksiselitteisesti omaan jalkaan ampumista. 

Apulaisoikeuskanslerin, Yhdenvertaisuusvaltuutetun sekä tutkijoiden maalittaminen on yksiselitteisesti tuomittavaa, ja pitäisi tuomita hallituksenkin taholta selkeämmin

On vielä syytä mainita, että julkinen keskustelu turvapaikanhakijoihin liittyen on ollut jo vuosikausia erittäin tulehtunutta ja rasismin sävyttämää, eikä ylilyönneiltä vältytty taaskaan. 

Erityisen tuomittavaa on kuitenkin se, että rasistista öyhöttämistä ovat suorastaan lietsoneet hallituspuolueen kansanedustajat ja ministerit puhuessaan yksiselitteisen rasistisesti "turvapaikkaturisteista", ääliöliberaaleista ja islamisaation estämisestä. Syntyy vaikutelma, että itse asiassa Venäjän hybridivaikuttamisoperaatio ei olekaan niin kiinnostava asia, vaan erityinen verenpaineen nousu liittyy turvapaikanhakijoihin sinänsä. 

Apulaisoikeuskansleria, Yhdenvertaisuusvaltuutettua ja muitakin virkahenkilöitä voi arvostella, mutta pienelläkin otoksella sosiaalisesta mediasta näkee, että asiaperusteita arvostelulle ei ole, vaan henkilöä vastaan käydään vastenmielistäkin kieltä käyttäen. Tämäkään ei ole yllättävää eikä ainutkertaista. Vakavaakin uhkailua ovat kokeneet aikaisemminkin esimerkiksi toimittajat , tutkijat ja myös ihan tavalliset yksityishenkilöt. 

Jatkuvan rasistisen retoriikan velloessa ja valtiovarainministerin pauhatessa islamisaatiosta saattaisi olla aiheellista kysyä, mitä tällä hetkellä kuuluu niin sanotulle rasismitiedonannolle ja miten sitä on lähdetty toteuttamaan käytännössä.

Lisäperehtymiseen:

European Council on Refugees and Exiles ECRE

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Turvapaikan hakeminen ei ole "laitonta maahantuloa" ja muita virheenkorjauksia

Turvapaikanhakijoihin liittyvässä uutisoinnissa ei riittävästi kuulu pakolaisoikeutta tuntevien asiantuntijoiden ääni. Ehkä tämän vuoksi turvapaikanhakijoita koskeviin uutisiin ja keskusteluihin päätyy suoranaisia virheitä, kun on haastateltu vain poliittista johtoa tai rajavartijoiden päällystöä.

Olisi tärkeää, että esimerkiksi Yhdenvertaisuusvaltuutetun että Pakolaisneuvonta ry:n lausunnot näkyisivät muuallakin kuin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.  

Turvapaikanhakija ei tule "laittomasti maahan"

Yksiselitteisen virheellistä on esimerkiksi puhua turvapaikanhakijoista laittomina maahantulijoina. Rikoslain valtionrajarikospykälässä on erikseen sen 4. momentti jonka mukaan valtionrajarikoksesta ei tuomita ulkomaalaista, joka pakolaisuuden perusteella hakee turvapaikkaa tai oleskelulupaa Suomessa. Ihmisen oikeus päästä turvapaikkamenettelyyn on varsin selkeästi turvattu sekä Euroopan unionin tuomioistuimen että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä – ja myös Suomen lainsäädännössä.

Ulkomaalaislaki ei edellytä, että kansainvälistä suojelua hakevalla olisi passia tai viisumia mukanaan. Viisumeja ei edes myönnetä kansainvälisen suojelun hakemista varten. Ei kaikilla ole edes mahdollisuutta saada kansallista passia.

Turvapaikan hakemisesta onkin suhteellisen selkeä kaaviokuva Maahanmuuttoviraston kotisivuilla. 

Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisen estäminen on laitonta

Virheellistä on myös väittää, että muitta mutkitta voisi laittaa ”koko itärajan kiinni”. Jos se tarkoittaisi sitä, että Venäjältä tulevalla henkilöllä ei ole mitään tosiasiallista mahdollisuutta jättää kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, on kyseessä yksiselitteisesti laiton toimenpide. Ihmisen pitää pystyä selvittämään se, tarvitseeko hän kansainvälistä suojelua vai ei. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytäntö asiassa on varsin selvä. Kirjoitinkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista lokakuussa 2021. 

Tuon ajankohdan jälkeen on tullut lisääkin EIT:n ratkaisuja, jotka vahvistavat aikaisempaa tulkintalinjaa. Näitä ovat esimerkiksi

T.K ja muut vs. Liettua 55978/20 22.06.2022

A.I ja muut vs. Puola 39028/17 30.6.2022

A.B ja muut vs. Puola 42907/17 14.11.2022

Lainaan tässä kohtaa itseäni, koska uusien tuomioiden peruslähtökohta palautuskiellon eli ns. non-refoulement-periaatteen rikkomisen osalta on sama kuin aikaisemmissakin tuomioissa:

"Jos henkilö palautetaan ilman että hänen turvapaikkahakemustaan tutkitaan, ei voida tietää olisiko henkilöllä perusteet kansainvälisen suojelun saamiseen.

Jos esimerkiksi Irakin, Afganistanin tai Syyrian kansalainen palautetaan Puolan rajavartijoiden toimesta Valko-Venäjälle ilman että hänen turvapaikkahakemustaan otetaan käsittelyyn, Puola rikkoo (kuten tapauksessa D.A ja muut vs. Puola) ensinnäkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) artiklaa 3 (kidutuksen kielto). 

Palautuskielto pitää näet sisällään myös ketjupalautusten kiellon eli sen, että Puola ulkoistaisi Syyriaan kidutettavaksi lähettämisen Valko-Venäjän valtiolle. Toisaalta Puola rikkoo EIS:n artiklaa 13 (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) sekä EIS:n 4. lisäpöytäkirjan artiklaa 4, joka kieltää summittaiset palautukset."

Venäjä ei ole "turvallinen" maa jonne voi "palauttaa" henkilön jolla ei ole siellä mitään laillista asemaa ollutkaan

Venäjän kautta tulemisen perusteella ei voi tietää tarvitseeko henkilö kansainvälistä suojelua. Ainoastaan asianmukaisesti toteutetun turvapaikkamenettelyn perusteella voi tietää, tarvitseeko henkilö kansainvälistä suojelua vai ei. Myöskään sukupuoli ei kerro mitään suojelun tarpeesta. 

Hakijoissa on Esimerkiksi Afganistanin, Jemenin ja Syyrian kansalaisia. Näissä maissa on paljon olosuhteita joiden vuoksi henkilöille on suojeluasema myönnetty.

Jos turvapaikkamenettelyssä ilmenee, että henkilö ei kansainvälistä suojelua tarvitse, voi hänet palauttaa Venäjälle vain jos henkilöllä on oleskelulupa Venäjällä. Jos henkilö ei tarvitse kansainvälistä suojelua eikä hänellä ole oleskelulupaa Venäjällä, hänet voidaan palauttaa lähtömaahansa. Maasta poistamisia tehdään jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 2022 poliisi poisti maasta yhteensä 1 740 henkilöä (2021: 1 704), joista saatettuna poistettiin yhteensä 285 (2021: 161) henkilöä.

Kuten edellä mainituista EIT- tuomioista ja ketjupalautusten kiellosta erityisesti käy ilmi, Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevaa ihmistä jolla ei ole mitään laillista asemaa Venäjällä ja jonka tarvetta kansainväliseen suojeluun ei ole tutkittu, ei voi käskeä menemään "takaisin Venäjälle hakemaan turvapaikkaa". Putinin autoritaarinen Venäjä vainoaa kansalaisjärjestöjä, oppositiota sekä vähemmistöjä ja toteuttaa aggressiivista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Se ei ole "turvallinen valtio" eikä sellaiseksi muuttunut yhtäkkiä parissa päivässä sen vuoksi, kun yritetään löytää verukkeita turvapaikanhakijoiden laittomille takaisintyönnöille kyseiseen maahan. 

Myös päivitetty rajavartiolaki turvaa oikeuden hakea kansainvälistä suojelua

Selvää on, että Venäjä käyttää turvapaikanhakijoita hybridivaikuttamisen välineenä. Muun muassa Rajavartiolain §16 mahdollistaa monipuoliset toimenpiteet tällaisissa tilanteissa toimimiseen. Siihen on myös sisällytetty viidenteen momenttiin oikeus kansainvälisen suojelun saamiseen: 

"Tässä pykälässä tarkoitetuilla toimenpiteillä ei saa estää Suomen kansalaiselle kuuluvaa oikeutta saapua maahan tai jokaisen oikeutta lähteä maasta eikä loukata vapaata liikkuvuutta koskevan Euroopan unionin lainsäädännön piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia eikä kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen."

Näin ollen valtionrajalla tulee aina olla avoinna rajanylityspaikkoja sellainen määrä, että mahdollisuus kansainvälisen suojelun hakemiselle säilyy todellisena ja tehokkaana. Asia on mainittu, EIT:n oikeuskäytäntöön viitaten, myös rajavartiolain esitöissä:

"Viimeaikaisessa joukkokarkotuksen kieltoa koskevassa ratkaisussaan (N.D. ja N.T. v. Espanja, 8675/15 ja 8697/15, 13.2.2020) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että niiden sopimusvaltioiden osalta, joiden raja muodostaa myös Schengen-alueen ulkorajan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeuksien tehokas toteutuminen edellyttää, että valtiot mahdollistavat laillisia väyliä maahan pääsemiseksi valtion rajalle saapuneille. Tuomioistuimen mukaan näihin keinoihin kuuluu tosiasiallinen mahdollisuus jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

Edellä kuvattu tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ei voi missään tilanteessa kieltäytyä vastaanottamasta turvapaikkahakemuksia ilman, että toimenpiteellä loukattaisiin perustuslakiin, Suomea velvoittaviin EU-säädöksiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin sisältyvää palautuskiellon periaatetta."

Oikeus kansainvälisen suojelun saamiseen ei poista mahdollisuutta valtionrajan tehokkaaseen valvontaan. 

Turvapaikanhakijamäärien vuositason kertomatta jättäminen ei ole perusteltua

Turvapaikanhakijamääristä puhuttaessa ja uutisoitaessa olisi tarpeen kertoa se, missä määrissä hakijamäärät ovat Suomessa vuositasolla. Näin selviäisi turvapaikanhaun todellinen mittakaava ja myös Rajavartiolaitoksenkin esiin tuoma seikka siitä, että valmius toimia tilanteessa on hyvä. Kovinkaan monessa uutisessa ei ole kerrottu, että esimerkiksi vuonna 2022 Suomessa jätettiin 5827 turvapaikkahakemusta. Vuonna 2023 on 15.11 mennessä jätetty 3568 turvapaikkahakemusta. Tämän kokonaisuuden perusteella viimeaikainen masinoitu rajaliikenne näyttää hyvin pieneltä siitä käytyyn julkiseen - paikoin myös paniikinomaiseen- keskusteluun nähden. 

Lienee hyvä muistaa, että Suomi on tehnyt vuosina 2022 ja 2023 15.11 mennessä 62 613 tilapäisen suojelun päätöstä laajan konsensuksen vallitessa. Näidenkin lukujen valossa monen suhtautuminen Lähi-idästä tuleviin on hyvin erilaista kuin ukrainalaisiin, vaikka sekä ukrainalaisia että muita koskee sama asia: kansainvälistä suojelua tulee myöntää silloin kun sille on tarve, ja kaikkia tulee kohdella asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Venäjän valtion toiminta ei saa synnyttää vihaa syyrialaisia, afganistanilaisia tai irakilaisia kohtaan, joilla ei ole osaa tai arpaa Venäjän valtion toimintaan.

Lausunto: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Olen valmistellut Lohjan kaupungin lausunnon koskien hallituksen esitystä kotoutumislain muuttamisesta.

Lohjan kaupunginhallitus on hyväksynyt lausunnon kokouksessaan 9.10.2023 ja lausunto on 16.10.2023 lähetetty osoitteeseen lausuntopalvelu.fi, josta se on luettavissa.

Lausunnon löytämisen helpottamiseksi laitan lausunnon luettavaksi myös tähän.

Hallituksen esityksen taustoineen voi lukea lausuntopalvelusta.

***

Lohjan kaupungin lausunto

61§ Kotoutumislain korvaukset

Laskennalliset korvaukset:

Lakiesityksen johdanto-osiossa todetaan: "Useat kunnat sekä Suomen Kuntaliitto ovat pitäneet laskennallisen korvauksen tasoa nousseisiin kustannuksiin nähden jo pitkään riittämättömänä".

Lohjan kaupunki yhtyy tähän näkemykseen. Laskennallisen korvauksen korvausajan lyhentäminen on vääränsuuntainen toimenpide suhteessa kunnissa esiintyvään todennettuun rahoitustarpeeseen.

Korvausajan lyhentäminen johtaa kuntien tarjoamien kotoutumispalveluiden heikentymiseen ja vaikeuttaa oikea-aikaisen ohjauksen ja neuvonnan saamista. Tällä on kotoutumista heikentävä vaikutus.

On valitettavaa, että hallituksen esityksessä annetaan kuntien kotoutumisen edistämisen palveluista harhaanjohtava kuva. Useissa kohdissa esitetään ikään kuin uutena ja uusia positiivisia kustannusvaikutuksia lisäävänä asiana, että asiakkaan omatoimisuuden ja itsenäisen asioiden hoitamisvastuun vahvistaminen vähentäisi kunnan tehtäviä nykyisestä. Asiakkaan omatoimisuuden ja itsenäisten asiointitaitojen vahvistaminen on kotoutumispalveluiden päätehtävä jo tällä hetkellä. Laskennallisten korvausten pienentäminen ei tuo tähän asiaan muutosta. Rahoituksen vähentäminen ainoastaan hidastaa ja vaikeuttaa tämän tavoitteen toteutumista.

Esityksessä viitataan useissa kohdissa ”kaupassa käymisessä avustamiseen”, ikään kuin kuntien maahanmuuttajapalvelut laajamittaisesti toteuttaisivat tällaista tehtävää. Väitteelle siitä että kuntien maahanmuuttajapalvelut laajamittaisesti auttaisivat ”kaupassa käymisessä”, ei esitetä mitään perusteluja tai tutkimukseen pohjautuvaa tietoa. Tehtävää ei myöskään mainita TEM:n ohjeessa kotoutumisen edistämisestä (VN/33700/2022), joten herää kysymys, mistä ylipäänsä on syntynyt mielikuva siitä, että kaupassa käyminen olisi jotenkin keskeisessä roolissa kotoutumista edistävän viranomaisen työssä.

Lohjan kaupungin maahanmuuttajapalvelut auttaa vasta maahan tullutta kiintiöpakolaisryhmää tai kansainvälistä suojelua saaneen vasta maahan tullutta perhettä kaupassa käymisessä vain välittömästi maahantulon jälkeisinä päivinä, osana yleistä kuntaan ja sen palveluihin perehdyttämistä. Vasta maahan tulleen asioinnissa ohjaaminen välttämättömissä arjen asioissa välittömästi maahantulon jälkeisinä päivinä on paitsi välttämätöntä, myös lähtökohtaisesti kunnan tehtävä. Asiointiin perehdyttämisen tarve välittömästi maahantulon jälkeen ei vielä suoranaisesti kerro sosiaalihuollon palvelutarpeesta.

Lohjan kaupunki haluaa painottaa, että tälläkään hetkellä maahanmuuttajapalveluissa ei avusteta ketään kaupassa asioinnissa eikä missään muussakaan asiassa, jos ammattilaisen arvio on, että asiakas selviää tehtävästään itsenäisesti. Kunnassa tehdään kotoutumislain mukaisesti kotoutumisen palvelutarpeen arvio sekä kotoutumissuunnitelma, joiden avulla seurataan systemaattisesti asiakkaan etenemistä kotoutumisen polulla, tavoitteena itsenäinen kuntalaisuus. Kunta tekee hyvinvointialueen kanssa laaja-alaisen kotoutumissuunnitelman henkilöille, joilla sosiaalihuollon tarpeita on.

Ei ole olemassa mitään viitteitä siitä, että ohjaus ja tuki kohdentuisi kunnissa epätarkoituksenmukaisesti tai liiallisena todelliseen tarpeeseen nähden, eikä tällaiselle esitetä hallituksen esityksessäkään mitään perusteluja tai tutkimusnäyttöä. Päinvastoin: rahoitus on tällä hetkellä riittämätöntä välttämättömimmänkin ohjauksen ja neuvonnan toteuttamiseen. Useat kunnat sekä Kuntaliitto ovat aiheesta myös viestineet vuosikausia.

TEM:n julkaisu ”maahanmuuttajien matalan kynnyksen ohjaus-ja neuvontapalvelut – selvityksen loppuraportti” (TEM 2020:27) antaa osviittaa siitä, millaisissa aiheissa maahanmuuttajapalvelut palvelevat asiakkaitaan, olkoonkin että kyseinen raportti käsittelee tieto- neuvonta- ja ohjauspalveluita. Yleisimpiä asioinnin aiheita ovat päätösten ja prosessien selventäminen, lomakkeiden täyttöön liittyvät asiat, Kelaan liittyvät asiat, oleskelulupa-asiat, talousasiat (verotus, velat, laskut, pankki- ja kuluttaja-asiat), yhteydenotot toisiin viranomaisiin, työhön liittyvät asiat, asumiseen liittyvät asiat ja perhe-elämään liittyvät asiat (lasten koulu, päivähoito), koulutukseen liittyvät asiat sekä terveydenhuoltoon liittyvät asiat.

Hallituksen esityksen perustelut kunnille suunnatun laskennallisen korvauksen leikkaamiselle perustuvat siis täysin virheelliseen tilannekuvaan ja virheellisille oletuksille siitä, mitä kuntien maahanmuuttajapalveluissa ylipäänsä tehdään, vaikka tutkimustietoa ja selvityksiä aiheesta on saatavilla ja myös lainvalmistelusta vastaavan ministeriön eli TEM:n julkaisusarjassa julkaistuina. Näin ollen myös odotukset siitä, että maahanmuuttajapalveluiden toiminta tai asiakkaan suomen kielen taitojen ja asiointitaitojen kehittyminen voisi merkittävällä tavalla ”tehostua” vain kuntien rahoitusta vähentämällä, ovat epärealistisia ja vailla pohjaa. Todennäköisempää on, että tapahtuu se mitä kuvataan hallituksen esityksen ”Ehdotukset ja niiden vaikutukset” -kohdassa 4.2.3:

” Riskinä on, että korvausajan lyhentyminen johtaisi kuntien ja hyvinvointialueiden tarjoamien kotoutumispalveluiden heikentymiseen. Heikentyminen voisi hidastaa kotoutumista ja työllistymistä ja siten vaikuttaisi kielteisesti maahanmuuttaneiden taloudelliseen asemaan (ks. Kiviholma & Karhunen, 2022; Sarvimäki & Hämäläinen, 2016). Esityksellä voisi olla välillisiä vaikutuksia myös maahanmuuttaneiden perheiden hyvinvointiin ja kotoutumiseen. Vanhempien kotoutumisen tuki vaikuttaa tutkitusti heidän lastensa koulutus- ja työllisyyspolkuihin (Pesola & Sarvimäki, 2022) ja vähentää poikien rikoksilla oireilua (Foged ym., 2023).”

Tulkitsemisen kustannukset

Hallituksen esityksessä esitetään laskennallisten korvausten lyhentämistä. Tällä hetkellä kansainvälistä suojelua saavien ja heidän perheenjäsentensä tulkkauskustannukset korvataan KEHA-keskuksesta todellisia kustannuksia vastaavasti korvaushakemuksia ja tulkkaustositteita vastaan. Jo aiempi lakimuutos, jossa 1.1.2025 lähtien tulkkauskustannuksia ei korvata enää todellisia kustannuksia vastaavasti vaan tulkkauskustannukset sisällytetään osaksi laskennallista korvausta, lisää kuntien kustannuspainetta tulkkauskulujen osalta merkittävästi. On harhaanjohtavaa puhua korvausten ”yksinkertaistamisesta” tilanteessa, jossa todellinen muutos kuntien käytäntöihin on ennen kaikkea kunnille suuntautuvan tulkkauskustannuspaineen lisääntyminen.

Hallituksen esityksessä viivataan oikeansuuntaisesti vuoden 2019 kuntakyselyyn, jonka mukaan valtion korvaamat kustannukset ovat noin 70-80% kaikesta kunnassa tehdystä tulkkauksesta. Tällöin on päivänselvää, että siirtyminen todellisia kustannuksia vastaavasta korvaamisesta laskennalliseen korvaamiseen aiheuttaa kunnille merkittäviä menopaineita tulkkauskustannusten osalta. Jos myös laskennallisia korvauksia vielä lyhennetään, tulee kustannuspaine kunnille lisääntymään entisestään. Tämä on vakavalla tavalla ristiriidassa kotoutumisen edistämisestä annetun lain sen perusperiaatteen kanssa, jonka mukaan päävastuu kotoutumisen edistämisestä on kunnilla. On yksinkertaisesti väärin yhtäältä lisätä kuntien lakisääteisiä vastuita kotoutumisen edistämisessä ja samanaikaisesti vähentää kunnille suunnattavaa rahoitusta lakisääteisten tehtävien toteuttamisen osalta.

Kuten muussakin ohjaustyössä, kunnan työntekijät tilaavat tulkkia vain silloin kun se on välttämätöntä, ja läsnäolotulkkausta käytetään vain kun se on välttämätöntä. Esimerkiksi pankkipalveluiden avaamisen kohdalla läsnäolotulkkaus on ainut, pankkien sanelema vaihtoehto. Tulkkausta käytetään kunnan maahanmuuttajapalveluiden ohjauksen ja neuvonnan tilanteissa (edellä on jo mainittu yleisimpiä asioinnin aiheita). Lisäksi koulut ja päiväkodit tilaavat tulkkia esimerkiksi varhaiskasvatuskeskusteluun, koulupalavereihin ja muuhun välttämättömään ja lapsen edun kannalta tärkeään työhön, jolla varhaiskasvatuksen tai koulun sekä huoltajien välinen kommunikaatio ja yhteistyö mahdollistuu.

Hallituksen esityksessä esitetään useissa kohdin epärealistisia ja empiiriseen näyttöön täysin pohjautumattomia väitteitä tulkkaustarpeen vähenemisestä. Esimerkiksi kotoutumissuunnitelman tavoitteellisen keston mekaaninen lyhentäminen ei vaikuta millään tavalla kotoutumisprosessiin, kielenoppimiseen tai tulkkaustarpeeseen, vaan kyseessä on yksiselitteisesti vain heikennys palveluihin. Se rinnastuu esimerkiksi peruskoulun keston lyhentämiseen yhdeksästä vuodesta seitsemään vuoteen. Tällaisen muutoksen vaikutus olisi ainoastaan se, että peruskoulu päätetään vähäisemmällä taitotasolla, eikä se parantaisi oppimistuloksia.

On täysin yksiselitteistä, että mikäli valtionrahoitusta vähennetään, kunnat joutuvat kattamaan nykyistä suuremman osuuden tulkkauksen ja muiden kotoutumista edistävien palveluiden kokonaiskustannuksista.

Maksu käyttämättä jääneen tapaamisen tulkkauskustannuksesta (32 a §)

Pykälällä ehdotetaan tulkitsemisen kustannuksia asiakkaan kustannettavaksi tilanteessa, jossa henkilö on jättänyt perusteetta saapumatta hänelle varattuun tapaamiseen.

Esitöissä viitataan erinäisiin hyväksyttäviin syihin, joissa tulkkauskustannusten perimisestä voidaan luopua: hyväksyttäviä syitä voivat olla ”ainakin sellaiset äkilliset olosuhteisiin liittyvät syyt, jotka ovat asiakkaan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja jotka eivät ole olleet asiakkaan tiedossa, kun aikaa on varattu.”

Lisäksi esitöissä viitataan tilanteisiin, joissa perimisestä voidaan luopua, jos se on asiakkaan kohdalla ilmeisen kohtuutonta. Näitä tilanteita voivat olla esimerkiksi ”asiakkaan nuori ikä, pitkittynyt vaikea elämäntilanne, kehitysvammaisuus, muistisairaus, neuropsykiatriset häiriöt tai mielenterveysongelmat.”

Lohjan kaupunki katsoo, että lakiesityksen muissa kohdissa viitataan kohtaan 32 a § sillä ajatuksella, että asialla voisi olla myönteisiä kustannusvaikutuksia kunnille. Lohjan kaupunki pitää tällaisia huomioita epärealistisina. Ensinnäkin hyväksyttävien syiden ja kohtuuttomuustekijöiden arviointi on pakostikin julkisen vallan käyttöä, jolloin asiassa tulee tehdä viranhaltijapäätös kirjallisesti. Tämä vie pakostikin viranhaltijan työaikaa – ja rahaa.  Asiakkaan laskuttamisesta ja laskun perimisestä ja siihen liittyvän järjestelmän rakentamisesta koituu kunnille myös kustannuksia.

Lakiesityksen kohdassa ei viitata tutkimustietoon tai selvityksiin, joista kävisi ilmi se, kuinka laaja ongelmailmiö, ja kuinka isoilla kustannuksilla, varatuille ajoille saapumatta tuleminen kustannusmielessä tällä hetkellä on. Vaarana on, että rakennetaan asiakkaan oikeusturvan kannalta ongelmallinen ja työllistävä perimisen järjestelmä, jonka hyödyt kunnille jäävät vähäisiksi. Tällä hetkellä Lohjan kaupungin kokemus on, että varatuille ajoille tulematta jättäminen on ongelmana vähäinen, ja usein syynä on ollut hallituksen esityksestäkin löytyvä hyväksyttävä tai kohtuuttomuusperusteisiin viittaava syy. Usein varattu puhelintulkki on myös pystytty käyttämään toiselle asiakkaalle, mikäli tulkkaus on jäänyt käyttämättä.

Alaikäisenä yksin tulleiden tuki (34, 69 §)

Pykälässä esitetään kotoutumislain mukaisen aikuistumisen tuen ikärajan laskemista 25 vuodesta 23 vuoteen, koska myös lastensuojelulain mukaista aikuistumisen tuen ikärajaa ollaan laskemassa 25 vuodesta 23 vuoteen.

Lohjan kaupunki huomauttaa, että yksintulleet alaikäiset ovat haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä hyvin monella tavalla, ja tästä syystä jälkihuollon ikärajaa ei tule laskea. Näin ollen kohtaa koskien on syytä huomioida lausunnot, joita on annettu lastensuojelulain muuttamista koskeviin esityksiin. Aiheessa voitaneen viitata muun muassa Lastensuojelun Keskusliiton lausuntoon koskien lastensuojelulain ja varhaiskasvatuslain muuttamista, jossa painotetaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevien nuorten monipuolisen ja pitkäkestoisen tuen tarpeellisuutta.

44§ Pakolaisten vastaanotto

Pykälämuutoksella on tarkoitus täsmentää, että sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävät ovat hyvinvointialueen vastuulla.

Lohjan kaupunki katsoo, että sosiaali-ja terveydenhuollon tehtävistä ja niiden kuulumisesta hyvinvointialueen vastuulle säädetään jo tällä hetkellä kattavasti sekä sosiaali-ja terveydenhuollon lainsäädännössä että kotoutumisen edistämisen lainsäädännössä. Pykälämuutoksella haettua täsmennystä voi näin ollen pitää tarpeettomana. Kunnan ja hyvinvointialueen työnjaosta on tarkemmin säädetty TEM:n ohjeessa VN/33700/2022 22.12.2022 ”Työ-ja elinkeinoministeriön ohje kotoutumisen edistämisestä 1.1.2023 alkaen”. Mikäli kunnan ja hyvinvointialueen työnjakoon halutaan tehdä täsmennyksiä, lienee riittävää tehdä täsmennykset kyseiseen ohjeeseen.

Pykälämuutoksen perusteluissa on puutteita ja mainitsematta jääneitä asioita koskien kunnan tehtäviä ja hyvinvointialueen tehtäviä kansainvälistä suojelua saavien vastaanotossa. Yksi merkittävä seikka on se, että niin sanotulle kuntapaikalle ohjataan pääsääntöisesti henkilöitä, joilla on sosiaali-ja terveydenhuollon palveluiden tarpeita. Esimerkiksi Lohja on vastaanottanut kuntapaikalle 2023 tilapäistä suojelua saaneita ukrainalaisia, jotka ovat pyörätuolissa tai joilla on muu liikkumista estävä sairaus tai vamma. Näin ollen esitöihin kirjattu periaate ”tarkoitus on kuitenkin maahanmuuttajan omaa vastuuta korostavan hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti, että kuntapaikalle ohjattu henkilö kalustaa asunnon ja hankkii tarvitsemansa käyttötavarat pääasiassa itse” on kohtuuton ja toimimaton.

Kuntapaikalle tulevien henkilöiden kohdalla kunta tekee asuntoa koskien asuntovarauksen Lohjan vuokra-asunnot Oy:lle, varaten asunnon yleensä kuukaudeksi. Tämän kuukauden aikana asuntoon tulevalla perheellä on mahdollisuus jättää asuntohakemus, saada asuntotarjous asuntoon, hakea tarvittaessa perustoimeentulotuki sekä vuokravakuus ja toimittaa vuokranantajan vaatimat liitteet vuokrasopimuksen allekirjoittamiseksi (ARA-asuntojen kohdalla esitäytetty veroilmoitus ja tulotiedot sekä KELA:n myöntämä vuokravakuus ) ja tämän jälkeen allekirjoittaa vuokrasopimus, jotta asuminen ja vuokranmaksu on mahdollista aloittaa. Asiakkuus esimerkiksi vastaanottokeskuksessa päätetään. Tällöin on vain ja ainoastaan kohtuullista ja järkevää, että asunto on kalustettu ennen sisäänmuuttoa, koska kuntapaikalle vastaanotettavilla henkilöillä ei ole enää vuokrasuhteen alkaessa mitään muuta paikkaa yöpyä kun vain asunto, johon he ovat solmineet vuokrasopimuksen. Lisäksi sairaiden ja esimerkiksi pyörätuolissa olevien vammaisten kohdalla on usein niin, että heillä ei ole mahdollisuutta kalustaa asuntoa itse, ja asuminen edellyttää sitä, että asunnossa on esimerkiksi sängyt patjoineen jo hankittuina. Usein on näet niinkin, että vammaisen ja sairaan tarpeisiin soveltuvaa sänkyä ja patjaa ei ole saatavilla välittömästi, vaan se tulee tilata etukäteen. Asunnon ollessa varattuna ja ennen asukkaan sisäänmuuttoa, asunnon avaimet voivat olla vain asunnon varanneella taholla eli kunnalla. Kunta näet myöntää kuntapaikat ja varaa asunnot kuntapaikalle valittaville henkilöille.

TEM:n olemassaoleva ohje VN/33700/2022 22.12.2022 antaa nykymuodossaan hyvät lähtökohdat kuntapaikalle tulevien henkilöiden asuntojen kalustamiseen sekä kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyöhön.  On järkevää, että hyvinvointialue tekee ennakollisesti ne sosiaali-ja terveydenhuollon päätökset, joita hyvinvointialue voi tehdä, mukaan lukien täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätökset. On ainoastaan järkevää, että hyvinvointialue hankkii asuntoon ne välttämättömät kalusteet joiden hankkimiseen on sosiaalihuollolliset perusteet, ja kunta voi hankkia esimerkiksi Kierrätyskeskusta, kolmatta sektoria ja vapaaehtoisia hyödyntämällä sellaisen kalustuksen, joka mahdollistaa tosiasiallisesti asumisen aloittamisen päivänä kun asukkaan vuokrasopimus alkaa. Tällaisesta yhteistyöstä ja sen täsmentämisestä on mahdollista säätää edellä mainituin ohjeen tasoisesti, ei säädöstasoisesti.

Pykälää koskevissa esitöissä on seuraava lause: ” Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan perutaan uuden kotoutumislain myötä kunnille lisättäviä tehtäviä, kuten kaupassa käymisen avustaminen”. Lienee syytä mainita, että kunnalle ei ole säädetty tällaista tehtävää uuden kotoutumislain myötä eikä siitä ole mainintaa myöskään edellä mainitussa ohjeessa VN/33700/2022 22.12.2022.