Turvapaikan hakeminen ei ole "laitonta maahantuloa" ja muita virheenkorjauksia

Turvapaikanhakijoihin liittyvässä uutisoinnissa ei riittävästi kuulu pakolaisoikeutta tuntevien asiantuntijoiden ääni. Ehkä tämän vuoksi turvapaikanhakijoita koskeviin uutisiin ja keskusteluihin päätyy suoranaisia virheitä, kun on haastateltu vain poliittista johtoa tai rajavartijoiden päällystöä.

Olisi tärkeää, että esimerkiksi Yhdenvertaisuusvaltuutetun että Pakolaisneuvonta ry:n lausunnot näkyisivät muuallakin kuin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.  

Turvapaikanhakija ei tule "laittomasti maahan"

Yksiselitteisen virheellistä on esimerkiksi puhua turvapaikanhakijoista laittomina maahantulijoina. Rikoslain valtionrajarikospykälässä on erikseen sen 4. momentti jonka mukaan valtionrajarikoksesta ei tuomita ulkomaalaista, joka pakolaisuuden perusteella hakee turvapaikkaa tai oleskelulupaa Suomessa. Ihmisen oikeus päästä turvapaikkamenettelyyn on varsin selkeästi turvattu sekä Euroopan unionin tuomioistuimen että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä – ja myös Suomen lainsäädännössä.

Ulkomaalaislaki ei edellytä, että kansainvälistä suojelua hakevalla olisi passia tai viisumia mukanaan. Viisumeja ei edes myönnetä kansainvälisen suojelun hakemista varten. Ei kaikilla ole edes mahdollisuutta saada kansallista passia.

Turvapaikan hakemisesta onkin suhteellisen selkeä kaaviokuva Maahanmuuttoviraston kotisivuilla. 

Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisen estäminen on laitonta

Virheellistä on myös väittää, että muitta mutkitta voisi laittaa ”koko itärajan kiinni”. Jos se tarkoittaisi sitä, että Venäjältä tulevalla henkilöllä ei ole mitään tosiasiallista mahdollisuutta jättää kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, on kyseessä yksiselitteisesti laiton toimenpide. Ihmisen pitää pystyä selvittämään se, tarvitseeko hän kansainvälistä suojelua vai ei. 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytäntö asiassa on varsin selvä. Kirjoitinkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista lokakuussa 2021. 

Tuon ajankohdan jälkeen on tullut lisääkin EIT:n ratkaisuja, jotka vahvistavat aikaisempaa tulkintalinjaa. Näitä ovat esimerkiksi

T.K ja muut vs. Liettua 55978/20 22.06.2022

A.I ja muut vs. Puola 39028/17 30.6.2022

A.B ja muut vs. Puola 42907/17 14.11.2022

Lainaan tässä kohtaa itseäni, koska uusien tuomioiden peruslähtökohta palautuskiellon eli ns. non-refoulement-periaatteen rikkomisen osalta on sama kuin aikaisemmissakin tuomioissa:

"Jos henkilö palautetaan ilman että hänen turvapaikkahakemustaan tutkitaan, ei voida tietää olisiko henkilöllä perusteet kansainvälisen suojelun saamiseen.

Jos esimerkiksi Irakin, Afganistanin tai Syyrian kansalainen palautetaan Puolan rajavartijoiden toimesta Valko-Venäjälle ilman että hänen turvapaikkahakemustaan otetaan käsittelyyn, Puola rikkoo (kuten tapauksessa D.A ja muut vs. Puola) ensinnäkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) artiklaa 3 (kidutuksen kielto). 

Palautuskielto pitää näet sisällään myös ketjupalautusten kiellon eli sen, että Puola ulkoistaisi Syyriaan kidutettavaksi lähettämisen Valko-Venäjän valtiolle. Toisaalta Puola rikkoo EIS:n artiklaa 13 (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) sekä EIS:n 4. lisäpöytäkirjan artiklaa 4, joka kieltää summittaiset palautukset."

Venäjä ei ole "turvallinen" maa jonne voi "palauttaa" henkilön jolla ei ole siellä mitään laillista asemaa ollutkaan

Venäjän kautta tulemisen perusteella ei voi tietää tarvitseeko henkilö kansainvälistä suojelua. Ainoastaan asianmukaisesti toteutetun turvapaikkamenettelyn perusteella voi tietää, tarvitseeko henkilö kansainvälistä suojelua vai ei. Myöskään sukupuoli ei kerro mitään suojelun tarpeesta. 

Hakijoissa on Esimerkiksi Afganistanin, Jemenin ja Syyrian kansalaisia. Näissä maissa on paljon olosuhteita joiden vuoksi henkilöille on suojeluasema myönnetty.

Jos turvapaikkamenettelyssä ilmenee, että henkilö ei kansainvälistä suojelua tarvitse, voi hänet palauttaa Venäjälle vain jos henkilöllä on oleskelulupa Venäjällä. Jos henkilö ei tarvitse kansainvälistä suojelua eikä hänellä ole oleskelulupaa Venäjällä, hänet voidaan palauttaa lähtömaahansa. Maasta poistamisia tehdään jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 2022 poliisi poisti maasta yhteensä 1 740 henkilöä (2021: 1 704), joista saatettuna poistettiin yhteensä 285 (2021: 161) henkilöä.

Kuten edellä mainituista EIT- tuomioista ja ketjupalautusten kiellosta erityisesti käy ilmi, Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevaa ihmistä jolla ei ole mitään laillista asemaa Venäjällä ja jonka tarvetta kansainväliseen suojeluun ei ole tutkittu, ei voi käskeä menemään "takaisin Venäjälle hakemaan turvapaikkaa". Putinin autoritaarinen Venäjä vainoaa kansalaisjärjestöjä, oppositiota sekä vähemmistöjä ja toteuttaa aggressiivista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Se ei ole "turvallinen valtio" eikä sellaiseksi muuttunut yhtäkkiä parissa päivässä sen vuoksi, kun yritetään löytää verukkeita turvapaikanhakijoiden laittomille takaisintyönnöille kyseiseen maahan. 

Myös päivitetty rajavartiolaki turvaa oikeuden hakea kansainvälistä suojelua

Selvää on, että Venäjä käyttää turvapaikanhakijoita hybridivaikuttamisen välineenä. Muun muassa Rajavartiolain §16 mahdollistaa monipuoliset toimenpiteet tällaisissa tilanteissa toimimiseen. Siihen on myös sisällytetty viidenteen momenttiin oikeus kansainvälisen suojelun saamiseen: 

"Tässä pykälässä tarkoitetuilla toimenpiteillä ei saa estää Suomen kansalaiselle kuuluvaa oikeutta saapua maahan tai jokaisen oikeutta lähteä maasta eikä loukata vapaata liikkuvuutta koskevan Euroopan unionin lainsäädännön piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia eikä kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen."

Näin ollen valtionrajalla tulee aina olla avoinna rajanylityspaikkoja sellainen määrä, että mahdollisuus kansainvälisen suojelun hakemiselle säilyy todellisena ja tehokkaana. Asia on mainittu, EIT:n oikeuskäytäntöön viitaten, myös rajavartiolain esitöissä:

"Viimeaikaisessa joukkokarkotuksen kieltoa koskevassa ratkaisussaan (N.D. ja N.T. v. Espanja, 8675/15 ja 8697/15, 13.2.2020) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että niiden sopimusvaltioiden osalta, joiden raja muodostaa myös Schengen-alueen ulkorajan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeuksien tehokas toteutuminen edellyttää, että valtiot mahdollistavat laillisia väyliä maahan pääsemiseksi valtion rajalle saapuneille. Tuomioistuimen mukaan näihin keinoihin kuuluu tosiasiallinen mahdollisuus jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

Edellä kuvattu tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ei voi missään tilanteessa kieltäytyä vastaanottamasta turvapaikkahakemuksia ilman, että toimenpiteellä loukattaisiin perustuslakiin, Suomea velvoittaviin EU-säädöksiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin sisältyvää palautuskiellon periaatetta."

Oikeus kansainvälisen suojelun saamiseen ei poista mahdollisuutta valtionrajan tehokkaaseen valvontaan. 

Turvapaikanhakijamäärien vuositason kertomatta jättäminen ei ole perusteltua

Turvapaikanhakijamääristä puhuttaessa ja uutisoitaessa olisi tarpeen kertoa se, missä määrissä hakijamäärät ovat Suomessa vuositasolla. Näin selviäisi turvapaikanhaun todellinen mittakaava ja myös Rajavartiolaitoksenkin esiin tuoma seikka siitä, että valmius toimia tilanteessa on hyvä. Kovinkaan monessa uutisessa ei ole kerrottu, että esimerkiksi vuonna 2022 Suomessa jätettiin 5827 turvapaikkahakemusta. Vuonna 2023 on 15.11 mennessä jätetty 3568 turvapaikkahakemusta. Tämän kokonaisuuden perusteella viimeaikainen masinoitu rajaliikenne näyttää hyvin pieneltä siitä käytyyn julkiseen - paikoin myös paniikinomaiseen- keskusteluun nähden. 

Lienee hyvä muistaa, että Suomi on tehnyt vuosina 2022 ja 2023 15.11 mennessä 62 613 tilapäisen suojelun päätöstä laajan konsensuksen vallitessa. Näidenkin lukujen valossa monen suhtautuminen Lähi-idästä tuleviin on hyvin erilaista kuin ukrainalaisiin, vaikka sekä ukrainalaisia että muita koskee sama asia: kansainvälistä suojelua tulee myöntää silloin kun sille on tarve, ja kaikkia tulee kohdella asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti. Venäjän valtion toiminta ei saa synnyttää vihaa syyrialaisia, afganistanilaisia tai irakilaisia kohtaan, joilla ei ole osaa tai arpaa Venäjän valtion toimintaan.