Rasismi ei ole pelkkä poliisiasia

Long Play-lehti julkaisi hiljattain paljon keskustelua herättäneen artikkelin, jossa tuotiin esiin poliisin suljettu Facebook-ryhmä, jossa oli runsaasti rasistista kommentointia. Facebook-ryhmässä oli muun muassa ivaittu itsemurhaa yrittänyttä turvapaikanhakijaa. Artikkelissa myös haastateltiin poliiseja, jotka olivat harjoittaneet laissa kiellettyä etnistä profilointia. 

Kuten arvata saattaa, moni riensi puolustamaan poliiseja. Vaikka artikkelissa ja sitä seuranneissa kommentaareissa systemaattisesti kerrottiin, että koko poliisikuntaa ei olla syyllistämässä, moni koki silti, että koko ammattikunta syyllistettiin.

Joissakin puolustuspuheenvuoroissa poliisien epäammattimaista toimintaa puolusteltiin sillä, että joidenkin etnisten vähemmistöjen jäsenet syyllistyvät rikoksiin valtaväestöä suhteellisesti enemmän. Poliisityön kohderyhmä ikään kuin aiheuttaisi itse poliisin käyttäytymisvelvoitteen vastaisen toiminnan. Tällainen puolustelu ei kestä vettä ja kertoo kommentoijan omista ennakkoluuloista. Rikollisten kohtaaminen on poliisin perustyötä. Perustyön tekeminen ei saa aiheuttaa täysin lainkuuliaisiin ihmisiin kohdistuvaa loanheittoa ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella. Perusammattitaitoon kuuluu ymmärtää, että ihonväri, kansalaisuus tai uskonto ei tee lainkuuliaisesta kansalaisesta syyllistä eikä myöskään epäilyttävää henkilöä. Vaikka olen suomalainen, en ole vastuussa kenenkään humalassa tehdystä taposta, eikä suomalaisuus ole tällaisen tapahtumasarjan syy.

Rakentavammissa jälkipuheenvuoroissa kerrottiin, että poliisin työ sisältää paljon psykososiaalista kuormitusta. Vesa Talvitien mukaan poliisitoimeen on tärkeää luoda rakenteita, jotka vahvistavat vuorovaikutuskuormituksen hallintaa. Lisäksi hyötyä olisi siitä, että poliisiin pystyttäisiin poimimaan ne ihmiset, jotka keskimääräistä paremmin kestävät vaikeita asiakastilanteita ja niiden mukanaan tuomaa kuormitusta. 

Valitettavan usein rasistista ja poliisin käyttäytymisvelvoitteen vastaista toimintaa puolustellaan erityisesti kahdella tavalla: joko vetoamalla siihen, että toiminta ei ole ollut lainvastaista tai siten, että "pitäähän sitä voida päästellä paineita". 

Toiminta voi vallan hyvin olla väärin ja tuomittavaa riippumatta siitä, onko se lainvastaista. Jos haistattelen toiselle kadulla, kerron rasvaisia juttuja naisille tai möyhyän kuuntelematta toisia, toiminta on väärin riippumatta siitä, onko se laitonta.

Valtakunnansyyttäjänvirasto selvittää alustavasti, onko poliisien Facebook-ryhmän kirjoittelusta syytä aloittaa esitutkinta. Esiselvityksen tulos selviää aikanaan, mutta siitä riippumatta poliisin tulee pohtia, onko sen sisälle syntynyt toimintamalleja, jotka voivat joissakin ryhmissä heikentää poliisia kohtaan tunnettua luottamusta ja vaikeuttaa poliisin työtä.

Usein väitetään, että poliisissa on kaikki hyvin, koska väestö luottaa suurimmaksi osaksi poliisiin. Tällöin unohdetaan mainita, että suurin osa väestöstä ei joudu koskaan olemaan passinhakua kummemmissa asioissa poliisin kanssa tekemisissä. Luottamus poliisiin on selvästi alhaisempaa esimerkiksi heillä, jotka joutuvat usein poliisin pysäyttämäksi.

Koko väestölle tehdyt luottamusmittarit kertovat enemmän väestön arvoista, ikärakenteesta ja mielikuvista kuin poliisin kyvystä toimia haastavien asiakkaiden tai vaikkapa vahvasti sisäpiiriytyneen nuorisojengin kanssa.

Jos kukaan ei näe mitään ongelmaa siinä, että meillä on väsyneitä romanivitsejä twiittaava henkilö poliisin johtavana julkisuuskasvona samaan aikaan kun useat romanit kokevat laittoman etnisen profiloinnin olevan osa arkeaan, meillä on ongelma.

Ei ole rasismia todeta, että Suomen romaniväestö on yliedustettuna vangeissa, väkivaltarikollisuudessa ja monissa yhteiskunnallista huono-osaisuutta kuvaavissa mittareissa. Rasismia on nostaa kädet pystyyn ja todeta, että asialle ei voi mitään ja että "sellaisia ne on".

Jos poliisi kohtaa esimerkiksi jengiytyviä nuoria joiden sisäpiirin peruseetokseen kuuluu välinpitämättömyys toisia ihmisiä ja yhteisiä pelisääntöjä kohtaan, se ei voi tehdä pelkkää rutiininomaista partiointia ja pidätyksiä. Sen pitää tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja lähipoliisityötä, jolla vahvistetaan marginaaleihin joutuneiden tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Ihmisoikeusliitto muistutti kohun yhteydessä varsin aiheellisesti siitä, että poliisin ihmisoikeuskoulutus on heikolla tolalla, ja poliisilla on lakisääteinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta.

"Paineiden päästelyä" ja vaikeiden asiakastilanteiden jälkikäsittelyä varten tarvitaan ammattimainen työnohjaus, jolla ehkäistään stressin purkaminen luottamusta heikentävällä tavalla. Mikä tahansa huulenheitto oman sisäpiirin kanssa ei palauta työkuntoa vaan saattaa vahvistaa haitallisella tavalla mielikuvia toisista ihmisistä ja ihmisryhmistä. Työntekijät eivät voi ainoastaan marinoida toisiaan negatiivisilla kokemuksilla. Hyvällä ohjauksella päästään omista kokemuksista eteenpäin.

Facebook-kohu ei voi jäädä pelkästään sosiaalisen median perussääntöjen kertaamiseen. Tärkeämpää on tunnustaa puutteet marginaaleihin joutuneiden väestöryhmien kanssa työskentelyssä ja vahvistaa lähipoliisityötä etnisten ja kielellisten vähemmistöjen kanssa. Lähipoliisityö on laajuudeltaan ja tasoltaan tällä hetkellä paljon heikompaa kuin mitä sen poliisipäällystön juhlapuheissa uskotellaan olevan.