Kansainvälistä muuttoliikettä koskevassa päätöksenteossa kaikkein tärkeintä on hahmottaa se, milloin puhutaan varsinaisen muuttoliikkeen hallinnasta, milloin taas maassa jo asuvien, pysyvästi ja laillisesti elävien ihmisten integroitumisesta yhteiskuntaan.
Muuttoliikkeen hallinta ja kontrolli on Suomessa ennen kaikkea ulkomaalaislain alaa. Siinä määritellään kriteerit sille, millä perusteilla ihminen voi ylittää valtionrajan, miten oleskelulupaa haetaan, miten haetaan turvapaikkaa, millä kriteereillä ihminen voi jäädä pysyvästi Suomeen ja mitä tehdään jos ihmisellä ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa. Keskeinen kysymys on myös se, miten välttämätön toimeentulo hoidetaan silloin, kun turvapaikkapäätöstä vielä odotetaan. Tätä politiikan alaa sanotaan yleisesti maahanmuuttopolitiikaksi. Suomessa se on hallinnollisesti ennen kaikkea sisäministeriön alaa.
Kun ihminen on jo saanut oleskeluluvan, joka antaa oikeudet asua pysyväisluonteisesti Suomessa, politiikan fokus muuttuu. Kun kysymys siitä, saako ihminen jäädä maahan vai ei, on jo ratkaistu, seuraava kysymys kuuluu: miten vahvistetaan osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta siihen yhteiskuntaan, joka on päättänyt antaa ihmisen jäädä maahan? Tätä politiikan alaa sanotaan yleisesti maahanmuuttajapolitiikaksi. Suomessa maahanmuuttajapolitiikka on ennen kaikkea työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan kuuluva asia, koska kotouttamislain toimeenpano on tämän ministeriön vastuulla. On kuitenkin selvää, että yhdenvertainen pääsy työmarkkinoille, koulujärjestelmään, terveydenhuoltoon ja oikeusjärjestelmään leikkaa läpi kaikki yhteiskunnan instituutiot. Jokaisen ministeriön pitää omalla toimialallaan katsoa ruohonjuuritasoa myöten, miten Suomeen pysyvästi jäävät ihmiset saadaan parhaiten mukaan oman toiminnan piiriin yhdenvertaisesti. Jo perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki sekä kunkin erityislain syrjinnänvastaiset pykälät (katso esimerkiksi työlainsäädäntö) velvoittavat tähän.
"Viranomaisen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta
Viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava viranomaisen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia."
***
Viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava viranomaisen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia."
On selvää, että niin kunnollisen maahanmuuttopolitiikan kuin maahanmuuttajapolitiikankin toteuttaminen vaatii rahaa. Se vaatii myös mahdollisimman tarkkoja arvioita siitä, miten paljon ihmisiä oman toimialan piiriin voi tulla. Puhutaan täysin erilaisista summista, jos asiakkaiden määräksi lasketaan 15 000 tai jos niiden määräksi lasketaan 2000.
Holtiton maahanmuuttopoliittisten käsitteiden käyttö voi johtaa siihen, että ihmiset luulevat maahan tulevan pysyvästi 15 000 ihmistä, vaikka todellisuudessa pysyväisluonteisesti näistä 15 000:sta maahan jäisi alle puolet, ja loput käännytettäisiin.
Maahanmuuttopoliittiset käsitteet ovat varsin selkeitä. Niissä ei ole mitään epäselvää. Ongelma näyttäisi ennemmin olevan, että tiedotusvälineet eivät niitä tunne. Yleisradion pääuutislähetys on useaan otteeseen viime päivinä esittänyt täysin virheellisiä lukuja pakolaisten määristä pohjoismaissa. Todelliset luvut on aina hyvä tarkistaa Eurostatilta, Suomen osalta myös Maahanmuuttovirastolta.
Toisin kuin YLE on väittänyt, esimerkiksi Tanska ei ole vuonna 2014 ottanut vastaan 15 000 pakolaista. Tanska antoi turvapaikkaprosessin kautta vuonna 2014 pakolaisstatuksen 3765:lle, 1625 ihmiselle oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella ja 90 ihmiselle oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella. Tanskan pakolaiskiintiö 2014 oli 500 henkilöä. Yhteensä Tanska otti siis vuonna 2014 vastaan yhteensä 5980 henkilöä kansainväliseen suojeluun liittyvistä syistä. Näitä voi sumeilematta sanoa arkikielellä pakolaisiksi.
Turvapaikanhakijoita Tanska otti vuonna 2014 vastaan noin 15 000 henkilöä, mutta he ovat täysin eri porukkaa. Heidän kohdallaan vasta selvitetään, onko heillä perusteita jäädä maahan. Monella ei ole. Heillä ei ole, eikä kuulukaan olla, täysin samaa sosiaaliturvan tasoa kuin maassa pysyvästi asuvilla. Moni turvapaikanhakija käännytetään kielteisen oleskelulupapäätöksen jälkeen.
Turvapaikanhakijat eivät ole missään maassa oikeutettuja pysyvästi maassa asuvien palvelutasoon, koska heidän oikeuttaan jäädä maahan vasta selvitellään. Suomessa turvapaikanhakijoille myönnetään vastaanottorahaa. Sitä ei voi pienentää rikkomatta perustuslakia. Tuen määrästä on näet olemassa perustuslakivaliokunnan lausunto koskien ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistasoa.
Millaiset oikeudet on sitten heillä, jotka asuvat pysyvästi Suomessa?
Pakolaisstatus oikeuttaa pysyväisluonteiseen oleskelulupaan ja kaikille tarkoitettuihin peruspalveluihin. Geneven pakolaissopimuksen 24 artikla työlainsäädännöstä ja sosiaaliturvasta sanoo seuraavaa:
"Sopimusvaltiot myöntävät niiden alueella laillisesti oleskeleville pakolaisille saman kohtelun kuin valtion omille kansalaisille".
Euroopan Sosiaalinen Peruskirja ottaa tämän seikan huomioon kokonaisvaltaisesti. Se toteaa seuraavaa:
Euroopan Unionin oikeusnormisto teroittaa monessa kohdassa, että toissijaista suojelua ja humanitaarista suojelua saavia tulee kohdella samalla tavoin kuin pakolaisia, koska heidän avun tarpeensa ei eroa pakolaisten tarpeesta.
Perheenyhdistämistä koskevassa normistossa vahvistetaan sama asia. EU:n Perheenyhdistämistä koskevan direktiivin soveltamisohjeet sanovat selkeästi seuraavan asian:
"Komissio kuitenkin korostaa, ettei direktiiviä pidä tulkita siten, että se velvoittaisi jäsenvaltiot
epäämään väliaikaista tai toissijaista suojelua saavilta oikeuden perheenyhdistämiseen.
Se katsoo,että toissijaista suojelua saavan henkilön humanitaarisen avun tarve ei eroa pakolaisten tarpeesta, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön säännöt, joilla pakolaisille sekä väliaikaista ja toissijaista suojelua saaville henkilöille myönnetään samanlaiset oikeudet.
Molempien suojeluasemien samankaltaisuus vahvistetaan myös aseman määrittelyä koskevan direktiivin 2011/95/EU uudelleenlaaditussa tekstissä osana EU:n turvapaikkapakettia. Vaikka tilanne ei kuuluisikaan Euroopan unionin oikeuden piiriin, jäsenvaltioiden on silti noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 14 artiklaa."
epäämään väliaikaista tai toissijaista suojelua saavilta oikeuden perheenyhdistämiseen.
Se katsoo,että toissijaista suojelua saavan henkilön humanitaarisen avun tarve ei eroa pakolaisten tarpeesta, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön säännöt, joilla pakolaisille sekä väliaikaista ja toissijaista suojelua saaville henkilöille myönnetään samanlaiset oikeudet.
Molempien suojeluasemien samankaltaisuus vahvistetaan myös aseman määrittelyä koskevan direktiivin 2011/95/EU uudelleenlaaditussa tekstissä osana EU:n turvapaikkapakettia. Vaikka tilanne ei kuuluisikaan Euroopan unionin oikeuden piiriin, jäsenvaltioiden on silti noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 ja 14 artiklaa."
Nämä periaatteet on myös vahvistettu Suomen perustuslaissa. Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen kirjoittivatkin jo aiheesta Perustuslakiblogiin.
Lisätietoa siitä, miten perustuslain §19 pykälää oikeudesta sosiaaliturvaan tulee tulkita, antaa kirja "Tällä lailla sosiaaliturvaa". Siihen perehtyminen auttaa hahmottamaan sitäkin, milloin voi muodostua peruste alentaa tiettyä etuutta.
Ihmisen kansainvälisen suojelun asema ei voi missään oloissa muodostaa perustetta muita ihmisiä alempaan sosiaaliturvaan. Viittaahan kansainvälisen suojelun asema, erityisesti pakolaisstatus, muutoinkin ihmisen erityisen haavoittuvaan asemaan.
***
Laki ja oikeus ovat siis kansainvälistä suojelua saavien oikeusaseman suhteen selväsanaisia: kun ihminen asuu maassa pysyvästi, hänellä pitää olla samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla muillakin maassa pysyvästi ja laillisesti asuvilla.
Se, että ihminen on oikeudellisesti yhdenvertaisessa asemassa toisten kanssa, on myös keskeinen kotoutumisen motivaattori. Motivoituneenkin kotoutujan motivaatio saadaan kyllä laskemaan alas, jos hän ei ahkerankaan opiskelun seurauksena (ja vain pakolaistaustansa vuoksi) pysty saamaan samaa sosiaaliturvan tasoa kuin muutkin.
***
Suomessa pysyvästi asuvat maahanmuuttajat velvoitetaan tällä hetkellä varsin moneen asiaan. Yksi tärkeimmistä asioista, joiden noudattamiseen kotouttamislain piirissä olevat maahanmuuttajat sitoutuvat, on kotoutumissuunnitelma.
Maahanmuuttajalla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan, jos hän on julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettu työtön työnhakija tai jos hän saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotuesta annetun lain mukaista toimeentulotukea. Kotoutumissuunnitelma voidaan laatia myös muulle maahanmuuttajalle, jos hänen arvioidaan alkukartoituksen perusteella tarvitsevan suunnitelmaa kotoutumisen edistämiseksi. Esimerkiksi opiskelija tai kotona lapsiaan hoitava henkilö on tällainen henkilö.
Kotoutumissuunnitelmaan kirjataan palvelut ja toimenpiteet, jotka edistävät maanmuuttajan suomen tai ruotsin kielen taidon oppimista sekä tarjoavat muita yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja.
Maahanmuuttajalle maksetaan kotoutumissuunnitelman ajalta työttömyysetuutta tai toimeentulotukea. Oikeus työttömyysetuuteen määräytyy työttömyysturvalain mukaisesti ja oikeus toimeentulotukeen toimeentulotuesta annetun lain mukaisesti.
Jos maahanmuuttaja kieltäytyy ilman pätevää syytä kotoutumissuunnitelman laatimisesta, sen tarkistamisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuun toimenpiteeseen, hänen oikeuttaan työttömyysetuuteen voidaan rajoittaa siten kuin työttömyysturvalaissa säädetään tai hänen toimeentulotukeaan voidaan alentaa siten kuin toimeentulotuesta annetussa laissa säädetään.
Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (ps.) haluaa, että Suomessa pysyvästi asuvia maahanmuuttajia syrjittäisiin palvelujärjestelmässä heidän oleskeluperusteensa perusteella.
Hän näet kannattaa erillistä kotouttamisjärjestelmää, jossa pysyvästi maassa olevan, kansainvälistä suojelua saavan henkilön sosiaaliturvan lähtötaso olisi muita Suomessa pysyvästi asuvia pienempi. Ainoa peruste eriarvoiseen kohteluun olisi kansainväliseen suojeluun liittyvä oleskelulupa.
Toisin sanoen, kun pakolainen osallistuu työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen, hänen työttömyysetuutensa on pienempi kuin Suomen kansalaisella riippumatta siitä, miten aktiivisesti hän työskentelee (ja suomalainen jättää työskentelemättä). Tämä ei ole ainoastaan perustuslain vastaista, vaan yksinkertaisesti epäoikeudenmukaista millä tahansa arkijärjelläkin. Se ei kannusta integroitumaan yhtään mihinkään yhtään millään tavalla.
Toinen Suomessa pysyvästi asuva (pakolainen) saisi täysin omasta toiminnastaan riippumatta alempaa työttömyysetuutta kuin toinen (Suomen kansalainen), vieläpä siksi kun hän on erityisen haavoittuvassa asemassa (pakolainen). Mäntylä kannattaa siis samalla myös haavoittuvassa asemassa olevien nöyryyttämistä entuudestaan.
Mäntylä ehdottaa myös kielibonuksia erityisen ahkerille kielen opiskelijoille. On hyvin vaikea hahmottaa, mitä tällä tavoitellaan. Kielen oppimistahtiin vaikuttaa esimerkiksi koulutustausta ja ikä. Ihminen, jolla on paljon pohjakoulutusta ja jo opittuja kieliä, oppii kielen nopeammin kuin esimerkiksi kidutuksen aiheuttamista traumaoireista kärsivä (unettomuus, keskittymiskyvyn puute, mahdolliset ruumiinvammat) ja henkilö, joka on primaarilukutaidoton, vammainen tai jonka koulutausta on ohut. Mäntylän malli kohtelisi epäoikeudenmukaisesti juuri niitä, jotka ovat usein tuen tarpeessa: hoidontarpeessa olevat, vammaiset, vanhukset, kotiäidit, luku- ja kirjoitustaidottomat.
Lisäksi edessä olisivat myös käytännön ongelmat. Mitä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla seuraisi siitä, että ihmisen työttömyysetuutta alennettaisiin hänen omasta toiminnastaan riippumatta? Hänellä olisi silti asunnossa sama vuokra kuin ennenkin, samat terveydenhuollon tarpeet, sama lapsiluku, sama perhe ruokittavana - hänhän asuu samassa yhteiskunnassa kuin muutkin, ja maan hintataso on edelleen kaikille sama.
Jos työ ja ensisijaiset etuudet eivät riitä elämiseen, ihminen joutuu hakemaan toimeentulotukea. Mäntylän mallista ei siis edes seuraisi minkäänlaisia säästöjä, vaan ihminen joutuisi ainoastaan entistä enemmän pompotelluksi luukulta toiselle. Järjestelmä olisi työntekijällekin entistä sekavampi, kun hän joutuisi entistenkin perhetilannetta koskevien selvittelyjen lisäksi hankkimaan selvityksiä ihmisen kielenoppimisen tahdista ja työllisyystoimenpiteisiin osallistumisen tavoista.
Järjestelmä olisi yksiselitteisesti nöyryyttävä.
Suomeen hakeutuu tänä vuonna turvapaikanhakijoita enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä on todellinen ongelma, joka täytyy ratkaista maahanmuuttopolitiikan kentällä, ei maahanmuuttajapolitiikan kentällä.
Toisin sanoen, voimme keskustella paljonkin siitä, millä kriteereillä ihminen voi saada pysyväisluonteisen oleskeluluvan Suomeen, ja mitä tulisi tehdä ihmisille, jotka ovat saapuneet Suomeen hakemaan turvapaikkaa turvallisten maiden, kuten Ruotsin ja Tanskan kautta.
Voi keskustella siitä, miten käännytykset ja karkotukset pannaan toimeen nopeammin ja voisiko humanitaarinen viisumi antaa naisille ja lapsille yhtäläiset mahdollisuudet hakea turvapaikkaa verrattuna miehiin. Voi keskustella Dublin III -asetuksen kunnollisesta toimeenpanosta sekä siitä, että vapaa liikkuvuus Schengen-alueella ei ole koskaan koskenut ihmisiä, joilla ei ole Schengen-viisumia tai EU-kansalaisuutta.
Tällöin turvapaikanhakija voidaan vallan hyvin velvoittaa hakemaan turvapaikkaa hänelle osoitetusta EU-maasta ja velvoittaa myös pysymään siellä hakemuksen käsittelyn ajan, ja yhtä lailla kunkin EU-maan rajavalvontaviranomaisella on oikeus tarkistaa paperit heiltä, jotka eivät EU-kansalaisia tai Schengen-viisumin omaavia ole.
Yksi asia on kuitenkin selvä: sen jälkeen kun ihminen on lopulta oleskeluluvan saanut, hänelle pitää kerta kaikkiaan antaa ne samat elämän edellytykset kuin muillekin ihmisille, jotka ovat keskuuteemme pysyvästi jääneet. On uskomatonta, että tänä päivänä joku voi todella vielä räknäillä asian toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti