torstaina, huhtikuuta 16, 2015

Maahan muuttaneiden miesten muuttuvat roolit ja kotoutumisen kaksisuuntaisuus

Olen kirjoittanut artikkelin miesten kotoutumisesta Miessakit ry:n 20-vuotisjuhlasarjaan. Juhlasarjan tekstit ilmestyvät myöhemmin kirjana.

***

"Miehet ja naiset eivät ole vain itse itsensä; he ovat myös seutu, jolla he syntyivät, kaupunkilaisasunto tai maalaistalo, jossa he oppivat kävelemään, pelit, joita he lapsena pelasivat, tarinat, joita he kuulivat, ruoka, jota he söivät, koulut, joita he kävivät, urheilulajit, joita he seurasivat, runoilijat, joita he lukivat ja se jumala, johon he uskoivat" (W. Somerset Maugham, teoksessa Veitsen Terällä, alkuteos The Razor’s Edge).

Luottamuksen rakentaminen ja ihmisen kohtaaminen omana itsenään on kaikkein tärkein asia

Koulutustausta, ikä, yksilölliset mielenkiinnon kohteet, itselle läheiset ihmiset ja kokemukset eletystä elämästä tekevät jokaisesta persoonan. Kun maahan muuttanut mies tai poika kohdataan, alussa tärkeintä on luoda luottamusta herättävä ilmapiiri, jossa jokaisella on aika ja tila omien näkemysten ja kokemusten kertomiseen. Päämääränä on se, että ihminen ei tule kohdatuksi ainoastaan ryhmäetuliitteiden ”maahanmuuttaja” ja ”mies” kautta, vaan todellisena, tasavertaisena henkilönä.

Jokainen ihminen tuo vuorovaikutustilanteeseen oman elämänhistoriansa ja oppimansa arvot ja rutiinit. Eritaustaisten kanssa työskentelyssä vaadittava kulttuurisensitiivisyys on ennen kaikkea kykyä itsereflektioon, kysymiseen, luottamuksen vahvistamiseen ja vuorovaikutussuhteen kannatteluun, vaikka asiakkaasta ei voikaan tietää kaikkea. Kysyminen on tärkeämpää kuin olettaminen. Koska ihminen kuuluu moniin erilaisiin ryhmiin, häntä ei tule pitää vain kansallisen kulttuurinsa tai maailmankatsomuksellisen viiteryhmän edustajana.

Kun toisen ihmisen elettyä elämää ei tunneta, olennaista on selvittää yksilön tilannekohtaiset tavat toimia ja tulkita eteen tulevia haasteita sekä ne sosiaaliset verkostot, joita hän pitää tärkeinä. Maahan muuttanut asiakas tunnistaa asiakastilanteissa yleensä varsin nopeasti sen, että hänet koetaan oletetusta normaalista poikkeavaksi. Varsinkin maassaolon alkuaikoina jo poikkeavat kielitaitotasot tekevät vuorovaikutustilanteesta epäsymmetrisen. Tällöin ammattilaisen, vertaisohjaajan tai syntysuomalaisen ystävän tehtävänä on luoda mahdollisuuksia kokemuksiin, joissa syntyy myönteinen tunne eteenpäin menemisestä...

Lue koko artikkeli täältä

maanantaina, huhtikuuta 13, 2015

Perheenyhdistämispolitiikka aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita

"Oikeus perhe-elämään on turvattu Suomen laissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. EU:n perheenyhdistämisdirektiivi takaa oikeuden perheenyhdistämiseen. Siinä todetaan, että ”perheiden yhdistäminen on tarpeen, jotta perhe-elämä olisi mahdollista. Se edistää sellaisen sosiaalisen ja kulttuurisen vakauden muodostumista, joka helpottaa kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista jäsenvaltioissa”. YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaan perheenyhdistämistä koskevat hakemukset on käsiteltävä ”myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti”.

Todellisuus on usein erilainen kuin lain kirjain ja kansainvälisten sopimusten ylevät periaatteet. Suurin osa kansainvälistä suojelua saaneen lapsen huoltajista saa kielteisen päätöksen perhesidehakemukseensa. Sekä vuonna 2012 että 2013 vain yksi kansainvälistä suojelua saaneen huoltaja sai myönteisen oleskelulupapäätöksen. Usein kielteisten päätösten perusteluissa vedotaan perusteettomasti perhesiteen vapaaehtoiseen katkeamiseen. Perhesuhteen todistava DNA-testitulos sekä perheenjäsenten keskinäinen yhteydenpito erossaoloaikana eivät läheskään aina riitä vakuuttamaan viranomaisia.

Kielteiset päätökset ja pitkä erossaolo omista vanhemmista tai alaikäisistä lapsista tuntuvat raskailta. Ne myös traumatisoivat ihmisiä. Moni itse vastentahtoisesti omista lapsistaan erossa oleva tietää kuinka pahalta hajotetuista perheistä tuntuu. Taannoinen Soccan haastattelututkimus toi esiin sen jatkuvan huolen, joka perheenjäsenillä oli toisistaan..."

Lue koko blogi Väestöliiton blogeista