Tämä kirjoitus on kommentti nimimerkki "Kallelle", joka on kommentoinut kirjoitustani "Islamista, Iranista ja politiikasta". Tämän kirjoituksen ymmärtämiseksi kannattaa siis lukea myös edellä mainittu kirjoitus. Kirjoitan kommenttiviestin erillisenä viestinä enkä osana kommenttiketjua, koska tekstini linkit ovat tällöin helpommin klikattavissa.
Koska tämä kirjoitus on kommenttiviesti, se on luonteeltaan argumentatiivinen.
Laitan samalla alle muutaman avainsanan, että myös googlea ruokatunnillaan käyttävät Iltalehti-ihmiset törmäisivät tähän kirjoitukseen ja että tästä tulisi todella klikattu ja toivottavasti myös loppuun asti luettu:
Ilkka Kanerva leopardistringeissä KATSO KUVAT!
Liisa Jaakonsaari bikineissä ÄLÄ KATSO KUVIA!
Islaminuskoinen maahanmuuttajamies puukotti, raiskasi, kunniamurhasi, löi pesäpallomailalla, syrjäytyi, tarttui koraaniin ja teki itsemurhaiskun: lääkärit löysivät etelänmatkansa jälkeen syyn islamista katsottuaan wikipediaa ja lainattuaan kirjastosta Koraanin ja muututtuaan näin ollen islam-asiantuntijoiksi. KATSO KUVAT!
Teinitytöt viuhahtivat koulussa KATSO KUVAT!
Merikukka Forsiuksen alastonkuvat kohahduttavat KATSO KUVAT!
Ja sitten itse asiaan.
”Fakta on, että muslimimaahanmuuton seurauksena esim. sananvapaus on Euroopassa heikentynyt. Sillä miten "oikeaoppinen Islam" näkee sananvapauden tai mitä muslimit vastaavat sananvapaudesta sosiologisiin tutkimuksiin ei ole väliä. Väliä on vain sillä miten mitkä ovat heidän toimintansa tosiasialliset seuraukset.”
Pew Global Attitudes Project sekä World Values Survey mittaavat luotettavasti sitä, mitä muslimit ajattelevat demokratiasta, sananvapaudesta ja siihen liittyvistä asioista. Ajattelu johtaa usein myös toimintaan. Tästä syystä tutkimuksilla on muun muassa sananvapaudesta puhuttaessa kerrassaan jumalattoman paljon väliä. Edellä mainittujen tutkimusten lisäksi on olemassa myös muita tutkimuksia, joita koskevaan tietoon pääsee ilmaiseksi internetissä. Tuoreen, helmikuussa valmistuneen Gallup center for muslim studies- surveyn mukaan 93% maailman muslimeista tuomitsee terrorismin ja väkivallan. Lukuun mahtuu 1.17 miljardia ihmistä.
http://www.middle-east-online.com/english/?id=24546
Muun muassa näiden tutkimusten valossa on tarkasteltava kriittisesti, ketkä tosiasiallisesti ovat sananvapauden heikentämiseen Euroopassa syyllistyneet, ja ketkä sen puolesta tosiasiallisesti taistelevat.
Suomessa tosiasiallisia sananvapauden heikentäjiä ovat olleet Kaltion päätoimittajan erottaneet tyttiisohookanaasunmaat ja muut kukkahattutädit, jotka pelkäävät muslimien suuttuvan kun ravintolan nimeksi annetaan Mecca. Itse muslimit taas eivät Suomessa tosiasiallisesti ole erottaneet Kaltion päätoimittajaa, kieltäneet betoniporsaita tai joulujuhlia tai vaatineet Mecca-ravintolan sulkemista. Tosiasiallisessa kieltämisessä asialla ovat olleet ainoastaan supisuomalaiset, islamia sekä kulttuurin käsitteen dynaamisuutta harvinaisen heikosti tuntevat pastoraaliset uusnunnat, ”eksoottisia kulttuureita” jalo villi-mentaliteetilla karnevalisoivat Caisa Halla-ahot. Muualla Euroopassa asia on täysin samalla tavoin. Saksan shariafarssiin syyllistyneet tuomarit, iranilaisen naistaiteilijan taidenäyttelyn Hollannissa kieltäneet ihmiset (!), sekä itsesensuuriin syyllistyneet toimittajat ovat kaikki kantaväestöä, eivät maahanmuuttajia eivätkä muslimeja.
Olin viime viikonloppuna Ruotsin Amnestyn vuosikokouksessa, jonka eräässä työryhmässä jokunen ruotsalainen amnesty-aktiivi halusi kieltää alkoholin Amnestyn tilaisuuksissa, koska se ”voisi loukata muslimeja”. Ruotsin Amnestyn johtokunnan jäsen Shirin Heidari (itse musliminainen) käytti puheenvuoron, jossa hän ilmaisi ihmisoikeusajattelun myös Amnestyssa lähtevän siitä, että ihminen tekee henkilökohtaista elämäänsä koskevat valinnat itse, eikä järjestö tai jokin muu elin hänen puolestaan. Iltatilaisuudessa otimme Heidarin kanssa punaviinipullon puoliksi.
1,17 miljardin maltillisen muslimin joukosta löytyy toki jos jonkinlaista viheltäjää. Osa vaatii joidenkin elokuvien tai pilapiirrosten kieltämistä. Jari Halosen Jumalan Teatterin, Turkan Seitsemän Veljeksen, Sikavaakunan ja Sikamessiaan, Hannu Salaman Juhannustanssien, Teemu Mäen videoteoksen, Lordin kasvonaamiokohun ja Katarina Lillqvistin animaation yms. muiden jupakoiden ja milloin minkäkin ”kohujen” maassa tämä on mielestäni täysin sallittavissa ilman minkäänlaista syytä moraalipaniikkiin. Oikeus poliittisiin mielipiteisiin on kaikilla, ja kyse Suomen pilakuvamielenosoituksissa on ennemminkin sananvapauden tosiasiallisesta toteuttamisesta kuin siihen kohdistuvasta uhasta.
1,17 miljardin maltillisen muslimin ryhmään mahtuu silti myös melkoinen määrä yhteiskunnallisia liikkeitä, poliittisia puolueita, tiedemaailman verkostoja sekä yksittäisiä laajalti tunnettuja aktiiveja, jotka pyrkivät sananvapauden laajentamiseen ja tosiasialliseen toteutumiseen sekä Lähi-idässä että muualla. Ne pyrkivät myös aktiivisesti vähentämään sen jäljelle (ja jälkeen) jääneen 7% radikaaliporukan vaikutusvaltaa ja muutoinkin muuttamaan maailmaa ihmisoikeusmyönteisempään suuntaan. Kaltiokieltämisillä ja Mecca-pelleilyillä tehdään myönnytyksiä 7% radikalistivähemmistölle ja syljetään reformistiliikkeiden kasvoille.
Reformistiliikkeitä ja henkilöitä on niin paljon, että niiden kunnollinen listaaminen on täysin mahdotonta, mutta alla on listattuna muutamia niistä, joista on uutinen internetissä tai omat internet-sivut.
Samalla näiden liikkeiden toiminta on huomattavasti vaikuttavampaa, asiantuntevampaa, tosiasiallisempaa ja praktisempaa kuin yhdenkään likimain kirjoitustaitoisen blogger-blogeissa nimimerkin suojien takaa jeesustelevan suomalaisen.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5359672.stm
http://islamlib.com/en/
http://www.futureislam.com/
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/7359906.stm
http://www.csidonline.org/
http://timesofindia.indiatimes.com/Muslim_clerics_declare_terror_un-Islamic/articleshow/2813375.cms
http://www.muslimnews.co.uk/news/news.php?article=1080
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Iranian_Intellectuals
http://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_movements_within_Islam#Thinkers_and_Activists
http://www.rawa.org/index.php
” Eli Islamin vaikutus on se miten muslimit täällä vaikuttavat, ei se miten joku metafyysinen olio nimeltä Islam vaikuttaa.”
Yllä pari linkkiä siihen todellisuuteen, millä tavoin muslimit täällä meidän yhteisessä maailmassamme vaikuttavat. Siihen todellisuuteen olisi jo suomalaistenkin pikkuhiljaa aika herätä iltalehtien, Jussi Halla-Ahon, Uutislehti 100:n ja essonbaarifilosofian aikaan saamasta unesta.
”Eurooppalaisesta näkökulmasta kiinnostavaa on se miten muslimimaahanmuutto vaikuttaa täkäläiseen todellisuuteen. Eli minkälainen Eurooppa on muslimimaahanmuuton seurauksena vs. millainen se olisi jos muslimimaahanmuuttoa ei olisi tapahtunut.”
Eurooppalaisesta näkökulmasta on myös kiinnostavaa se, miten heikosti eurooppalaiset näyttävät tuntevan oman historiansa. Ilman ”muslimimaahanmuuttoa” Eurooppaan ei olisi olemassa myöskään modernia matematiikkaa, tähtitiedettä, fysiikkaa, kemiaa eikä lääketiedettä, puhumattakaan arkkitehtuurista, kirjallisuudesta ja monista muista ilmiöistä, koska nämä asiat ovat pitkälti "maahanmuuttaneet" Eurooppaan keskiajalla, hiljalleen vuosisatojen saatossa Lähi-idästä. Kun pelaat shakkia, pelaat "muslimimaahanmuuttajien" Eurooppaan tuomaa peliä. Kun sanot "shakki ja matti", puhut itse asiassa arabiaa sanomalla al-shah mat, eli "kuningas on kuollut".
Euroopan ulkopuolelta on mainittava, että muun muassa Aristoteleen ja Platonin tekstit olisivat todennäköisesti jääneet lopullisesti unholaan ja tuhoutuneet (missä ne olivat olleet jo vuosisatoja), ellei niitä olisi huolellisesti säilytetty Gundishapurin akatemiassa, joka oli Sassanidien dynastian, nykyisen Iranin älyllinen keskus keskiajalla. Kun myöhemmin arabit valloittivat alueen jolla Gundishapur sijaitsi, Platon ja Aristoteles käännettiin arabiaksi. Muun muassa arabifilosofit Avicenna ja Averroes kommentoivat niitä ja tekivät mahdolliseksi aristotelisen ja platonistisen ajattelun uudelleenvirkoamisen keskiajan Euroopassa. Ilman islamia tai varhaista ”muslimimaahanmuuttoa” on vain kerta kaikkiaan mahdotonta kuvitella Eurooppaa sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan.
http://www.imarabe.org/ang/perm/mondearabe/theme/docs/4.html
”Muslimimaahanmuutto” eteläiseen Eurooppaan alkoi suurin piirtein heti silloin, kun ilmiö nimeltä islam alkoi jokseenkin olla olemassa. Varhaisesta muslimimaahanmuutosta on sekin jälki vielä jokapäiväisessä elämässä, että melkein jokaisessa euroopan kielessä, erityisesti espanjassa, on jäänteitä arabian kielestä. Esimerkiksi ”olê” pohjautuu sanaan al-Ilāh. Muun muassa suomen kielenkin lainasanat sanat ”kahvi”, ”sokeri”, ”tupakka” ja monet muut ”ruokasanat” ovat lähtöisin arabiasta. Luonnontieteistä kiinnostuneiden vapaa-ajattelijoiden tulisi tietää, että sana ”algoritmi” ja ”algebra”ovat myös arabiaa. Kyseiset asiat keksi aikoinaan islaminuskoinen matemaatikko Al-Khawarizmi, jonka nimestä nämä sanat ovat peräisin.
Se, että ”moderni muslimimaahanmuutto” olisi todella alkanut vasta 1950-1960-luvuilla, on myytti ja perustuu luultavasti isobritannialaisten, ranskalaisten ja saksalaisten vahvasti propagoimaan käsitykseen siitä, että Eurooppa sijaitsee näiden kolmen maan triangelin sisällä. 1950-60-luvuilla muuttaneetkin ovat saaneet lapsia ja lapsenlapsia, ja he ovat maansa kansalaisia. On muistettava, että muslimeja eivät ole ainoastaan ranskan lähiöiden asukit, vaan esimerkiksi Albanian väestön 70% enemmistö. Myös muissa Balkanin maissa on varsin laaja ja perinteikäs muslimiväestö, joka on asunut alueella jo vuosisatoja. Suomesta täytyy mainita eritoten 1800-luvulta asti maatamme asuttaneet tataarit tai ”mishäärit”. Sodan aikaan tästä yhteisöstä 156 miestä ja 21 naista otti välittömästi osaa sotilaalliseen maanpuolustukseen, joista kymmenen menehtyi sotatoimissa. Luvut ovat varsin korkeita kun huomioidaan, että tataarien kokonaismäärä noihin aikoihin oli noin tuhat henkeä.
Kun Euroopan muslimeista varsin suuri osa on maansa kansalaisia, siellä työtä tekeviä ja koko ikänsä asuneita ihmisiä ja paikoin myös muodostavat maansa valtaväestön (kuten ovat muodostaneet jo satoja vuosia), on kysyttävä, millainen olisi käytännössä luonteeltaan se "lopullinen ratkaisu", jolla nimimerkki Kalle ja kumppanit olisivat Euroopan "muslimiongelmaa" ratkaisemassa. Jouduttaisiinko käytännössä soveltamaan niitä menettelytapoja, joita länsimainen sivilisaatio ja humanismin kehto kokeili toisen historiallisen vähemmistönsä, juutalaisväestön, kohdalla jokunen vuosikymmen sitten? Ja mikä olisi se lopputulos, joka sillä käytännössä saavutettaisiin? Ja kuinka realistista olisi panna Euroopan rajat totaalisesti kiinni, ja kuinka realistinen historiallisesti katsottuna koko "managed migration" - idea on?
Ymmärrän kyllä huolen Euroopan islaminuskoisessa väestössä ilmenevästä ja lisääntyvästä rikollisuudesta, syrjäytymisestä tai radikalismista. Jos rikollisuuteen, radikalismiin ja syrjäytymiseen halutaan vaikuttaa, olisi pikkuhiljaa tunnustettava, että isoin ongelma ei ole mikään uskonnollinen oppi tai maahanmuutto, vaan eritoten nuorten miesten sisäpiiriytyminen ja jengiytyminen, oli kyse sitten jo kansalaisuuden saaneista tai erilaisilla oleskeluluvilla olevista ihmisistä.
Niinpä kaikessa keskustelussa olisi keskityttävä mielestäni siihen, millä tavalla nuorten maahanmuuttajataustaisten miesten jengiytymistä ja sisäpiiriytymistä voisi ennaltaehkäistä, ja siihen, mitkä tekijät aiheuttavat tämän ilmiön. Olisi pikkuhiljaa opittava luottamaan myös maahanmuuttajayhteisöjen (sikäli kun koko ikänsä alueella asuneista voidaan puhua "maahanmuuttajina") sisällä olemassa oleviin projekteihin jengiytymisen ennaltaehkäisemiseksi ja keskityttävä niiden tukemiseen ja vahvistamiseen, sekä radikalistien uhkailemien yksilöiden suojelemiseen.
Suomessa tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen, Euroopan pakolaisrahaston tai Euroopan sosiaalirahaston jo tukemat hyvät projektit ja käytännöt saataisiin toteutumaan kunnolla ja juurrutettaisiin osaksi palvelujärjestelmää pysyvällä rahoituksella ja ammattitaitoisella henkilöstöllä. Myös kuntien kotouttamistoimenpiteet toteutettaisiin kunnon koulutuksen läpikäyneellä henkilökunnalla ja hyvällä resursoinnilla. Olennaista on myös se, että että normaalipalvelut kuten perussosiaalityö sekä koulujen erityisopetus yms. käytännöt resursoitaisiin paremmin ja pätevämmällä henkilöstöllä. Tämä on poliittisesta tahdosta, ei rahasta kiinni.
Radikalistien uhkaamien yksilöiden suojeleminen taas tehdään yhtäältä vastuullisella turvapaikkapolitiikalla, toisaalta hyvällä poliisi- ja sosiaaliviranomaisten yhteistyöllä.
Koska tämä kirjoitus on kommenttiviesti, se on luonteeltaan argumentatiivinen.
Laitan samalla alle muutaman avainsanan, että myös googlea ruokatunnillaan käyttävät Iltalehti-ihmiset törmäisivät tähän kirjoitukseen ja että tästä tulisi todella klikattu ja toivottavasti myös loppuun asti luettu:
Ilkka Kanerva leopardistringeissä KATSO KUVAT!
Liisa Jaakonsaari bikineissä ÄLÄ KATSO KUVIA!
Islaminuskoinen maahanmuuttajamies puukotti, raiskasi, kunniamurhasi, löi pesäpallomailalla, syrjäytyi, tarttui koraaniin ja teki itsemurhaiskun: lääkärit löysivät etelänmatkansa jälkeen syyn islamista katsottuaan wikipediaa ja lainattuaan kirjastosta Koraanin ja muututtuaan näin ollen islam-asiantuntijoiksi. KATSO KUVAT!
Teinitytöt viuhahtivat koulussa KATSO KUVAT!
Merikukka Forsiuksen alastonkuvat kohahduttavat KATSO KUVAT!
Ja sitten itse asiaan.
”Fakta on, että muslimimaahanmuuton seurauksena esim. sananvapaus on Euroopassa heikentynyt. Sillä miten "oikeaoppinen Islam" näkee sananvapauden tai mitä muslimit vastaavat sananvapaudesta sosiologisiin tutkimuksiin ei ole väliä. Väliä on vain sillä miten mitkä ovat heidän toimintansa tosiasialliset seuraukset.”
Pew Global Attitudes Project sekä World Values Survey mittaavat luotettavasti sitä, mitä muslimit ajattelevat demokratiasta, sananvapaudesta ja siihen liittyvistä asioista. Ajattelu johtaa usein myös toimintaan. Tästä syystä tutkimuksilla on muun muassa sananvapaudesta puhuttaessa kerrassaan jumalattoman paljon väliä. Edellä mainittujen tutkimusten lisäksi on olemassa myös muita tutkimuksia, joita koskevaan tietoon pääsee ilmaiseksi internetissä. Tuoreen, helmikuussa valmistuneen Gallup center for muslim studies- surveyn mukaan 93% maailman muslimeista tuomitsee terrorismin ja väkivallan. Lukuun mahtuu 1.17 miljardia ihmistä.
http://www.middle-east-online.com/english/?id=24546
Muun muassa näiden tutkimusten valossa on tarkasteltava kriittisesti, ketkä tosiasiallisesti ovat sananvapauden heikentämiseen Euroopassa syyllistyneet, ja ketkä sen puolesta tosiasiallisesti taistelevat.
Suomessa tosiasiallisia sananvapauden heikentäjiä ovat olleet Kaltion päätoimittajan erottaneet tyttiisohookanaasunmaat ja muut kukkahattutädit, jotka pelkäävät muslimien suuttuvan kun ravintolan nimeksi annetaan Mecca. Itse muslimit taas eivät Suomessa tosiasiallisesti ole erottaneet Kaltion päätoimittajaa, kieltäneet betoniporsaita tai joulujuhlia tai vaatineet Mecca-ravintolan sulkemista. Tosiasiallisessa kieltämisessä asialla ovat olleet ainoastaan supisuomalaiset, islamia sekä kulttuurin käsitteen dynaamisuutta harvinaisen heikosti tuntevat pastoraaliset uusnunnat, ”eksoottisia kulttuureita” jalo villi-mentaliteetilla karnevalisoivat Caisa Halla-ahot. Muualla Euroopassa asia on täysin samalla tavoin. Saksan shariafarssiin syyllistyneet tuomarit, iranilaisen naistaiteilijan taidenäyttelyn Hollannissa kieltäneet ihmiset (!), sekä itsesensuuriin syyllistyneet toimittajat ovat kaikki kantaväestöä, eivät maahanmuuttajia eivätkä muslimeja.
Olin viime viikonloppuna Ruotsin Amnestyn vuosikokouksessa, jonka eräässä työryhmässä jokunen ruotsalainen amnesty-aktiivi halusi kieltää alkoholin Amnestyn tilaisuuksissa, koska se ”voisi loukata muslimeja”. Ruotsin Amnestyn johtokunnan jäsen Shirin Heidari (itse musliminainen) käytti puheenvuoron, jossa hän ilmaisi ihmisoikeusajattelun myös Amnestyssa lähtevän siitä, että ihminen tekee henkilökohtaista elämäänsä koskevat valinnat itse, eikä järjestö tai jokin muu elin hänen puolestaan. Iltatilaisuudessa otimme Heidarin kanssa punaviinipullon puoliksi.
1,17 miljardin maltillisen muslimin joukosta löytyy toki jos jonkinlaista viheltäjää. Osa vaatii joidenkin elokuvien tai pilapiirrosten kieltämistä. Jari Halosen Jumalan Teatterin, Turkan Seitsemän Veljeksen, Sikavaakunan ja Sikamessiaan, Hannu Salaman Juhannustanssien, Teemu Mäen videoteoksen, Lordin kasvonaamiokohun ja Katarina Lillqvistin animaation yms. muiden jupakoiden ja milloin minkäkin ”kohujen” maassa tämä on mielestäni täysin sallittavissa ilman minkäänlaista syytä moraalipaniikkiin. Oikeus poliittisiin mielipiteisiin on kaikilla, ja kyse Suomen pilakuvamielenosoituksissa on ennemminkin sananvapauden tosiasiallisesta toteuttamisesta kuin siihen kohdistuvasta uhasta.
1,17 miljardin maltillisen muslimin ryhmään mahtuu silti myös melkoinen määrä yhteiskunnallisia liikkeitä, poliittisia puolueita, tiedemaailman verkostoja sekä yksittäisiä laajalti tunnettuja aktiiveja, jotka pyrkivät sananvapauden laajentamiseen ja tosiasialliseen toteutumiseen sekä Lähi-idässä että muualla. Ne pyrkivät myös aktiivisesti vähentämään sen jäljelle (ja jälkeen) jääneen 7% radikaaliporukan vaikutusvaltaa ja muutoinkin muuttamaan maailmaa ihmisoikeusmyönteisempään suuntaan. Kaltiokieltämisillä ja Mecca-pelleilyillä tehdään myönnytyksiä 7% radikalistivähemmistölle ja syljetään reformistiliikkeiden kasvoille.
Reformistiliikkeitä ja henkilöitä on niin paljon, että niiden kunnollinen listaaminen on täysin mahdotonta, mutta alla on listattuna muutamia niistä, joista on uutinen internetissä tai omat internet-sivut.
Samalla näiden liikkeiden toiminta on huomattavasti vaikuttavampaa, asiantuntevampaa, tosiasiallisempaa ja praktisempaa kuin yhdenkään likimain kirjoitustaitoisen blogger-blogeissa nimimerkin suojien takaa jeesustelevan suomalaisen.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5359672.stm
http://islamlib.com/en/
http://www.futureislam.com/
http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/7359906.stm
http://www.csidonline.org/
http://timesofindia.indiatimes.com/Muslim_clerics_declare_terror_un-Islamic/articleshow/2813375.cms
http://www.muslimnews.co.uk/news/news.php?article=1080
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Iranian_Intellectuals
http://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_movements_within_Islam#Thinkers_and_Activists
http://www.rawa.org/index.php
” Eli Islamin vaikutus on se miten muslimit täällä vaikuttavat, ei se miten joku metafyysinen olio nimeltä Islam vaikuttaa.”
Yllä pari linkkiä siihen todellisuuteen, millä tavoin muslimit täällä meidän yhteisessä maailmassamme vaikuttavat. Siihen todellisuuteen olisi jo suomalaistenkin pikkuhiljaa aika herätä iltalehtien, Jussi Halla-Ahon, Uutislehti 100:n ja essonbaarifilosofian aikaan saamasta unesta.
”Eurooppalaisesta näkökulmasta kiinnostavaa on se miten muslimimaahanmuutto vaikuttaa täkäläiseen todellisuuteen. Eli minkälainen Eurooppa on muslimimaahanmuuton seurauksena vs. millainen se olisi jos muslimimaahanmuuttoa ei olisi tapahtunut.”
Eurooppalaisesta näkökulmasta on myös kiinnostavaa se, miten heikosti eurooppalaiset näyttävät tuntevan oman historiansa. Ilman ”muslimimaahanmuuttoa” Eurooppaan ei olisi olemassa myöskään modernia matematiikkaa, tähtitiedettä, fysiikkaa, kemiaa eikä lääketiedettä, puhumattakaan arkkitehtuurista, kirjallisuudesta ja monista muista ilmiöistä, koska nämä asiat ovat pitkälti "maahanmuuttaneet" Eurooppaan keskiajalla, hiljalleen vuosisatojen saatossa Lähi-idästä. Kun pelaat shakkia, pelaat "muslimimaahanmuuttajien" Eurooppaan tuomaa peliä. Kun sanot "shakki ja matti", puhut itse asiassa arabiaa sanomalla al-shah mat, eli "kuningas on kuollut".
Euroopan ulkopuolelta on mainittava, että muun muassa Aristoteleen ja Platonin tekstit olisivat todennäköisesti jääneet lopullisesti unholaan ja tuhoutuneet (missä ne olivat olleet jo vuosisatoja), ellei niitä olisi huolellisesti säilytetty Gundishapurin akatemiassa, joka oli Sassanidien dynastian, nykyisen Iranin älyllinen keskus keskiajalla. Kun myöhemmin arabit valloittivat alueen jolla Gundishapur sijaitsi, Platon ja Aristoteles käännettiin arabiaksi. Muun muassa arabifilosofit Avicenna ja Averroes kommentoivat niitä ja tekivät mahdolliseksi aristotelisen ja platonistisen ajattelun uudelleenvirkoamisen keskiajan Euroopassa. Ilman islamia tai varhaista ”muslimimaahanmuuttoa” on vain kerta kaikkiaan mahdotonta kuvitella Eurooppaa sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan.
http://www.imarabe.org/ang/perm/mondearabe/theme/docs/4.html
”Muslimimaahanmuutto” eteläiseen Eurooppaan alkoi suurin piirtein heti silloin, kun ilmiö nimeltä islam alkoi jokseenkin olla olemassa. Varhaisesta muslimimaahanmuutosta on sekin jälki vielä jokapäiväisessä elämässä, että melkein jokaisessa euroopan kielessä, erityisesti espanjassa, on jäänteitä arabian kielestä. Esimerkiksi ”olê” pohjautuu sanaan al-Ilāh. Muun muassa suomen kielenkin lainasanat sanat ”kahvi”, ”sokeri”, ”tupakka” ja monet muut ”ruokasanat” ovat lähtöisin arabiasta. Luonnontieteistä kiinnostuneiden vapaa-ajattelijoiden tulisi tietää, että sana ”algoritmi” ja ”algebra”ovat myös arabiaa. Kyseiset asiat keksi aikoinaan islaminuskoinen matemaatikko Al-Khawarizmi, jonka nimestä nämä sanat ovat peräisin.
Se, että ”moderni muslimimaahanmuutto” olisi todella alkanut vasta 1950-1960-luvuilla, on myytti ja perustuu luultavasti isobritannialaisten, ranskalaisten ja saksalaisten vahvasti propagoimaan käsitykseen siitä, että Eurooppa sijaitsee näiden kolmen maan triangelin sisällä. 1950-60-luvuilla muuttaneetkin ovat saaneet lapsia ja lapsenlapsia, ja he ovat maansa kansalaisia. On muistettava, että muslimeja eivät ole ainoastaan ranskan lähiöiden asukit, vaan esimerkiksi Albanian väestön 70% enemmistö. Myös muissa Balkanin maissa on varsin laaja ja perinteikäs muslimiväestö, joka on asunut alueella jo vuosisatoja. Suomesta täytyy mainita eritoten 1800-luvulta asti maatamme asuttaneet tataarit tai ”mishäärit”. Sodan aikaan tästä yhteisöstä 156 miestä ja 21 naista otti välittömästi osaa sotilaalliseen maanpuolustukseen, joista kymmenen menehtyi sotatoimissa. Luvut ovat varsin korkeita kun huomioidaan, että tataarien kokonaismäärä noihin aikoihin oli noin tuhat henkeä.
Kun Euroopan muslimeista varsin suuri osa on maansa kansalaisia, siellä työtä tekeviä ja koko ikänsä asuneita ihmisiä ja paikoin myös muodostavat maansa valtaväestön (kuten ovat muodostaneet jo satoja vuosia), on kysyttävä, millainen olisi käytännössä luonteeltaan se "lopullinen ratkaisu", jolla nimimerkki Kalle ja kumppanit olisivat Euroopan "muslimiongelmaa" ratkaisemassa. Jouduttaisiinko käytännössä soveltamaan niitä menettelytapoja, joita länsimainen sivilisaatio ja humanismin kehto kokeili toisen historiallisen vähemmistönsä, juutalaisväestön, kohdalla jokunen vuosikymmen sitten? Ja mikä olisi se lopputulos, joka sillä käytännössä saavutettaisiin? Ja kuinka realistista olisi panna Euroopan rajat totaalisesti kiinni, ja kuinka realistinen historiallisesti katsottuna koko "managed migration" - idea on?
Ymmärrän kyllä huolen Euroopan islaminuskoisessa väestössä ilmenevästä ja lisääntyvästä rikollisuudesta, syrjäytymisestä tai radikalismista. Jos rikollisuuteen, radikalismiin ja syrjäytymiseen halutaan vaikuttaa, olisi pikkuhiljaa tunnustettava, että isoin ongelma ei ole mikään uskonnollinen oppi tai maahanmuutto, vaan eritoten nuorten miesten sisäpiiriytyminen ja jengiytyminen, oli kyse sitten jo kansalaisuuden saaneista tai erilaisilla oleskeluluvilla olevista ihmisistä.
Niinpä kaikessa keskustelussa olisi keskityttävä mielestäni siihen, millä tavalla nuorten maahanmuuttajataustaisten miesten jengiytymistä ja sisäpiiriytymistä voisi ennaltaehkäistä, ja siihen, mitkä tekijät aiheuttavat tämän ilmiön. Olisi pikkuhiljaa opittava luottamaan myös maahanmuuttajayhteisöjen (sikäli kun koko ikänsä alueella asuneista voidaan puhua "maahanmuuttajina") sisällä olemassa oleviin projekteihin jengiytymisen ennaltaehkäisemiseksi ja keskityttävä niiden tukemiseen ja vahvistamiseen, sekä radikalistien uhkailemien yksilöiden suojelemiseen.
Suomessa tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen, Euroopan pakolaisrahaston tai Euroopan sosiaalirahaston jo tukemat hyvät projektit ja käytännöt saataisiin toteutumaan kunnolla ja juurrutettaisiin osaksi palvelujärjestelmää pysyvällä rahoituksella ja ammattitaitoisella henkilöstöllä. Myös kuntien kotouttamistoimenpiteet toteutettaisiin kunnon koulutuksen läpikäyneellä henkilökunnalla ja hyvällä resursoinnilla. Olennaista on myös se, että että normaalipalvelut kuten perussosiaalityö sekä koulujen erityisopetus yms. käytännöt resursoitaisiin paremmin ja pätevämmällä henkilöstöllä. Tämä on poliittisesta tahdosta, ei rahasta kiinni.
Radikalistien uhkaamien yksilöiden suojeleminen taas tehdään yhtäältä vastuullisella turvapaikkapolitiikalla, toisaalta hyvällä poliisi- ja sosiaaliviranomaisten yhteistyöllä.
5 kommenttia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Godwinin_laki
"Tavallisesti (natsi-Saksaan liittymättömässä) uutisryhmäkeskustelussa Hitlerin tai natsit ensimmäisenä maininnutta pidetään argumentoinnin hävinneenä osapuolena"
1. Jotenkin masentavaa, että muuten ihan älykkään tuntuiset ihmiset sortuvat "minä-tiedän-kaiken-ja-eri-tavalla-ajattelevat-ovat -natseja/rasisteja" - logiikkaan kerta toisensa jälkeen.
2. En tietääkseni ole ehdottanut mitään toimenpidettä minkään maan muslimiväestön suhteen. (mutta siis tietenkin olen paha natsi ja rasisti vaikka en itse sitä vielä tiedäkkään)
3. Olen bloginpitäjän kanssa täsmälleen samaa mieltä ylimitoitetusta kulttuurisesta sensitiivisysdetstä ja siitä hysteriasta, jolla "Islamia" (siis muslimeja) koetetaan välttää loukkaamasta. Sen sijaan jos ja kun kirjoitus oli tarkoitettu vastaukseksi minulle niin joudun toteamaan, että ulosantini ei ilmeisesti ollut riittävän selvää koska bloginpitäjä ei ole ymmärtänyt mitä tarkoitan.
Muslimimaahanmuutto ei ole mikään yhtenäinen ja muuttumaton käsite. Se miten muslimimaahanmuutto on historiallisesti Euroopassa vaikuttanut on tietenkin kiinnostava kuriositeetti. Se on kuitenkin jo tapahtunutta. Halusin vain ja ainoastaan ottaa kantaa siihen miten muslimien lisääntynyt maahamuutto vaikuttaa tällä hetkellä ja pääasiallisesti miten se vaikuttaa Suomessa. Koko juttuhan lähti vapaa-ajattelijoiden huolesta "Islamin" vaikutuksista.
Ihmiset eivät koskaan ole totaalisesti yhden ideologian tai uskonnon tuotteita ja voidaan muslimien kohdalla varmasti kysyä, että tapahtuvatko jotkut asiat koska he ovat muslimeja vai siitä huolimatta että he ovat muslimeja.
Jos kuitenkin muslimeja katsellaan yhtenä ryhmänä (niinkuin kai täytyy jos puhutaan nimenomaan Islamista) niin voitaneen esimerkiksi todeta, että liki kaikissa muslimimaissa ollaan keskimäärin huomattavasti suvaitsemattomampia (sanan perinteisessä meikäläisessä merkityksessä) kuin vaikka Suomessa (TJEU naisten, lasten, seksuaalivähemmistöjen, toisten kansojen, toisten uskontokuntien oikeudet). Nämä yhteiskunnat muodostuvat ihmisistä ja niiden asenteet muodostuvat näiden ihmisten asenteista. Kun tällaisesta yhteiskunnasta joukko ihmisiä muuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan (oletetaan heidän edustavan oman ryhmänsä keskimääräisiä asenteita koska ei muuhunkaan oletukseen ole syytä) vaikuttaa se yhteiskunnan kokonaisuuteen. Yhteiskunta, joka koostuu puoliksi suomalaisista ja puoliksi muslimimaahanmuuttajista on täten loogisella välttämättömyydellä kesimäärin suvaitsemattomampi kuin pelkästään suomalaista koostuva yhteiskunta. Tämä on myös helppo havaita empiirisesti katsomalla Länsi-Eurooppaa. Se kaunis teoria, että tulijat omaksuisivat meidän ihqut arvomme ei ole toiminut vaan monet maahanmuuttajat pikemminkin takertuvat täällä yhä vahvemmin oman kulttuurinsa arvoihin ja asenteisiin.
Tämän vuoksi katson, että sellainen joka arvostaa vaikka suvaitsevaisuutta, sellaisena kuin me sen ymmärrämme, voi ihan aidosti ja perustellusti olla huolissaan muslimimaahanmuuton vaikutuksista. Tällä en tarkoita sanoa, että kaikki muslimimaahanmuuton vaikutukset olisivat haitallisia tai että kaikki muu maahanmuutto olisi haitatonta, mutta kiistatta näillä on vaikutuksensa ja osa näistä vaikutuksista on negatiivisia.
Ja edelleen en ota kantaa onko esim. edellä mainittu muslimimaiden suvaitsemattomuus Islamin mukaista vai Islamin vastaista. Se on vain empiirisesti havaittava heidän kulttuuriinsa keskimäärin kuuluva tosiasiallinen ilmiö. Ja tietenkin tämä arviointi tapahtuu omista kulttuurista lähtökohdistani käsin.
Miksi taas puhutaan "Islamin" vaikutuksesta ja "Islamin" ongelmasta vaikka se kaveri nimeltä "Islam" ei ole koskaan tehnyt mitään konkreettista? Kyse on etäännyttämisestä. Esim. Vapaa-ajattelijat sanovat olevansa huolissaan Islamin vaikutuksesta, koska kuulostaisi paljon ikävämmältä sanoa olevansa huolissaan muslimien vaikutuksesta. On tarkoituksenmukaista puhua Islamista koska tällöin ongelmaa ei henkilöidä ja tähän sisältyy viesti, että ongelma voidaan ratkaista.
Et sitten ollenkaan vastannut kysymykseeni siitä, millainen vähemmistöpoliittinen hallinta olisi parasta tilanteessa, jossa Euroopan ”muslimiväestön” jäsenistä merkittävällä osalla on maansa kansalaisuus ja täydet kansalaisen oikeudet. Tämä on Euroopan tosiasiallinen tilanne tällä hetkellä.
Kysymykseni oli kieltämättä provokatiivisesti esitetty, mutta se ei sisältänyt virheargumentointia eikä se myöskään mennyt sivuraiteille keskustelun pääaiheesta, islamista, sananvapaudesta ja vähemmistöpolitiikasta. Viet keskustelua sivuraiteille valittamalla siitä kuinka sinua syytetään natsirasistiksi, syyllistyt ad hominem- argumentointiin, kun ”Godwinin lakiin” nojaten jätät historiallisen esimerkin huomiotta, ja tämän jälkeen syyllistyt vielä vanhaan kunnon straw man-argumentointiin puhumalla ”muuten ihan älykkään tuntuisista ihmisistä jotka syyllistyvät siihenjasiihen logiikkaan”.
En ole syyttänyt ketään natsiksi tai rasistiksi, enkä ole edes maininnut näitä kahta sanaa kirjoituksessani. En ole myöskään ole väittänyt olevani oikeassa. Kun tätä Godwinin lain määritelmää katsoo, ei kysymykseni itse asiassa edes ole sen piirissä. Natsi-Saksa on vähemmistöpolitiikasta keskusteltaessa hyvinkin relevantti, aiheeseen liittyvä, helposti ymmärrettävä, konkreettinen historiallinen esimerkki. Kansanmurhaa ja väestön pakkosiirtoa yksinä vähemmistöpolitiikan historiassa käytetyistä vaihtoehdoista on käsitelty muun muassa Will Kymlickan ja Wayne Normanin teoksessa ”Citizenship and diverse societies” (Oxford University press 2000).
En ole väittänyt että kukaan olisi kannattanut väestön pakkosiirtoa tai kansanmurhaa. Sen sijaan väitän, että silloin kun jokin kansanryhmä - oli kyseessä sitten tutsit, kommunistit, kulakit, Bosnian muslimit, juutalaiset, hugenotit, dakota-intiaanit tai muut ”kansanviholliset” - on väestön enemmistössä että valtionhallinnossa nähty yhdeksi, sopeutumiskyvyttömäksi ja vaaralliseksi laumaksi, on seurauksena varsin usein historiassamme ollut väestön pakkosiirto tai kansanmurha. Siitäkin huolimatta että sen toteuttajat pyrkivät oikeuttamaan toimintansa vapauteen, oikeudenmukaisuuteen ja demokratiaan liittyvällä retoriikalla. Aihe on senkin vuoksi relevantti, että viimeksi tällaista on tapahtunut Euroopassa vasta n. 10 vuotta sitten, jolloin toteuttajina oli ns. Tynkä-Jugoslavian hallitus ja armeija sekä kohteena väestönosa, joka on suurimmaksi osaksi muslimeja.
Lisäksi on tosiaan muistettava, että ”godwinin lakiin” viittaaminen on argumentaatioteorian näkökulmasta ad hominem-virheargumentti. Niin ärsyttävää kuin natsijokerin käyttö voikin olla, se ei poista argumentin mahdollista pätevyyttä tai relevanssia etenkään vähemmistöpoliittisessa keskustelussa eikä tee argumenttia tyhjäksi, eikä varsinkaan vaikuta muiden argumenttien pätevyyteen. Godwinin lakia ei tästä syystä opetetakaan millään oikealla argumentaation ja retoriikan kurssilla. Kehottaisin jatkossa pysymään aiheessa, vähemmistöpolitiikassa, islamissa ja sananvapaudessa.
Kysymykseni oli siis olennainen ja relevantti: millaista vähemmistöpolitiikan hallintaa tulisi toteuttaa tilanteessa, jossa hallinnoitava vähemmistö on maan kansalaisia? Toinen kysymys: kuinka realistinen idea ns. managed migration, ”hallitun maahanmuuton” idea on historiallisesti katsottuna, kun puhutaan maahantulon kontrollista? Kolmas kysymys: kuinka realistinen mielestäsi niin sanottu rajat kiinni- politiikka on silloin, kun puhutaan maahantulon kontrollista? Mitä sillä voitaisiin tosiasiallisesti saavuttaa, jos samalla halutaan sitoutua oikeusvaltio – ja ihmisoikeusperustaiseen lähestymistapaan eli ihmisoikeussopimusten täysivaltaiseen soveltamiseen?
En ole väittänyt että olisit ehdottanut mitään vähemmistöpoliittista mallia. Päinvastoin, esitin kysymyksen siitä, mikä olisi vähemmistöpoliittinen mallisi. Tähän kysymykseen haluan perusteellisen vastauksen.
Nauvolainen lehmäkin tietää, että muslimimaiden väestö on keskimäärin suvaitsemattomampaa kuin Suomen. Täysin eri asia on väittää, 1. että tämä keskimääräinen suvaitsemattomuus muodostaa merkittävän uhan sananvapauden tai muiden ihmisoikeuksien toteutumiselle Euroopassa tai Suomessa 2. että tämä keskimääräinen suvaitsemattomuus estäisi yhteisen keskustelun yhteiskunnallisista arvoista ja asenteista ja niiden muuttamisesta 3. että tämä keskimääräinen suvaitsemattomuus johtuisi uskonnosta eikä taloudellisista ja poliittisista tekijöistä
4. että tämä keskimääräinen suvaitsemattomuus tarkoittaisi väkivallan kannattamista ja demokratian vastustamista
5. että ”Länsi-Euroopassa” tapahtuneiden ilmiöiden (lähiömellakat, jo toteutuneet terrori-iskut) yhteydessä tapahtuva takertuminen tiettyihin arvoihin johtuisi ”muslimimaiden keskimääräisestä suvaitsemattomuudesta” eikä sisäpiiriytyneiden ja jengiytyneiden nuorten miesten
ajautumisesta pienten radikaaliryhmien propagandan piiriin.
6. että "keskimääräisen suvaitsemattomuuden" synnyssä, kannatuksessa ja jatkumisessa Yhdysvaltain, Neuvostoliiton (nyk. Venäjän), Saksan, Britannian ja Ranskan rooli ei olisi merkittävä- nämä kun ovat tukeneet niitä diktaattoreja, Saddameja ja Shaaheja, joiden aiheuttamaan vaikutuskanavapulaan radikaaliryhmät ovat syntyneet.
Mielestäni olisi tärkeää pitää mielessä, että lähes joka ikisessä Euroopan ikävässä tapahtumassa (mellakat, Madridin ja Lontoon pommi-iskut) toteuttajat ovat olleet nuoria miehiä, joiden pääasiallinen elämänpiiri on ollut muutaman samanhenkisen ystävän sisäpiiri.
Työllä tai tienaamisella ei ole tässä yhteydessä ennaltaehkäisen kannalta mitään merkitystä, jos työkaverit eivät ole 1. suhteellisen normaaleja ihmisiä(ei esim. moottoripyöräjengiläisiä) 2.muun kuin oman etnisen tai uskonnollisen ryhmän edustajia 3. säännöllisiä, hyviä ystäviä joita tavataan säännöllisesti vapaa-ajalla.
Ranskan mellakoissa suuri osa tekijöistä oli taas alle 18-vuotiaita teinejä, joille ”paha poliisi” on vain ollut tekosyy päästä rellestämään. Mellakoita oli kuitenkin edeltänyt pitkä sarja aivan tosiasiallista syrjintää, vaikutusmahdollisuuksien puutetta ja työttömyyttä. Mellakat olivat osin oikeutettu protesti, joka lähti käsistä.
Marja Tiilikaisen Arjen Islam-kirjassa (Vastapaino 2003) todetaan ”Länsi-Euroopan” muslimivähemmistöstä seuraavaa:
”Kulttuuridiskurssi on johtanut siihen, että maahanmuuttajat herkästi mielletään valtaväestöstä selvästi erottuvaksi ryhmäksi, jolle antaa leimansa kulttuurinen ja uskonnollinen muuttumattomuus. Siirtolaisuus voi todellisuudessa vaikuttaa kulttuurisiin ja uskonnollisiin käsityksiin ja käytäntöihin hyvin eri tavoin. Joskus uskonnollisuus pysyy muuttumattomana, joskus se saattaa heikentyä ja joskus taas vahvistua uudessa maassa.
Felice Dassetto ja Gerd Nonneman ovat kuitenkin todenneet, että uskonnon merkitys vaihtelee sukupolvelta toiselle ja myös saman sukupolven sisällä. Asenteita erottavat tekijät ilmenevät toisaalta puheen ja ideoiden tasolla, toisaalta islamilaisen käytöksen ja käytäntöjen tasolla. He ovat arvioineet, että vähemmän kuin yksi kolmasosa miespuolisista maahanmuuttajista käy säännöllisesti moskeijassa. Suurin osa Euroopassa asuvista muslimeista ei ole järjestäytynyt vaan uskonnonharjoitus on pitkälti yksityistä ja keskittyy koteihin. Heidän joukossaan on myös uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvia (Dassetto&Nonnemann 1996, 195-203).”
Kun tähän vielä lisää jo mainitsemani World Values Surveyn, Pew Global Attitudes Projectin sekä Gallup Center for muslim studiesin tutkimustulokset (esim. se, että 93% maailman muslimeista kannattaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja tuomitsee väkivallan ja terrorismin), päästään jo melko hyviin käsityksiin Euroopan muslimiväestön ”keskimääräisistä” asenteista.
Osa on toden totta saattanut omaksua ihqut arvot, osa saattanut omata ihquja arvoja ilmankin että nämä arvot liitetään jatkuvasti rinta röyhistellen ”länsimaisiksi” arvoiksi. Osa tekee rikoksia ja tekee kaikkea antisosiaalista vaikka olisi omaksunut minkä tahansa arvomaailman, kuten suomalaisetkin syrjäytyneet tai jengiytyneet. Osa on radikalisoitunut uskonnollisesti motivoituneesti.
Muslimien käsittäminen yhtenäisenä ryhmänä tietojen, taitojen ja asenteiden osalta ei ole millään tapaa perusteltavissa, jos halutaan pysyä arvostamassasi ”tosiasiallisuudessa” ja faktatiedossa maahanmuuttokeskustelun, islamin ja sananvapauskeskustelun osalta.
Radikalismin suhteen ongelma on se, että globalisoituneessa ja verkottuneessa maailmassa ääriryhmät pystyvät levittämään sanaansa ja asiaansa riippumatta siitä, missä ihmiset asuvat. Olennaista on tällöin mielestäni keskittyä siihen, ettei äärisanomien omaksumiselle syntyisi tarvetta.
Niinpä kun puhutaan radikalisoitumisen ehkäisemisestä Euroopassa, on myös keskusteltava siitä, miten sitä ehkäistään siellä missä radikaaliryhmillä on eniten kannatusta (kriisialueilla).
Kuten jo edellisessä viestissäni osoitin, juuri muslimiväestön edustajat näyttäisivät kaikkein eniten käytännön tasolla kamppailevan ääriryhmien vaikutusvaltaa vastaan sekä sananvapauden puolesta siten, että myös tuloksia saadaan aikaan. Viittaan edelliseen viestiini, jo tehtyihin asennetutkimuksiin sekä listaukseen maltillisista yhteiskunnallisista liikkeistä, joiden toimintaa et kommentoinut lainkaan. Radikalismin vähentämistavoitteessa olisi äärimmäisen tärkeää ottaa huomioon jo olemassa olevat muslimien enemmistön verkostot ja liikkeet, koska niillä on aivan erilainen painoarvo ja uskottavuus kohderyhmän keskuudessa. Tämä ei ole mitään leikkikalukulturalismia ja naminami-monikulttuurisuutta vaan timantinkovaa realismia, kun pohditaan sitä, miten radikalisoitumista voisi vähentää.
On muistettava, että lähi-idän arabimaat ovat olleet riippuvaisia teollistuneista pohjoisista naapureistaan jo kolonialismin ajoista. Kun ne itsenäistyivät, niiden eliitit ryhtyivät käyttämään valtaa samalla tavoin kuin aiemmat siirtomaavallat. Väki jätettiin epädemokraattisen hallinnon alle. Maissa oli vahva byrokraattinen hallinto, mutta vain hallitsijoiden oman edun vuoksi. Eliitti pysyi vallassa korruption, sukulaisten suosimisen, poliisin, turvallisuuspoliisin ja armeijan tuen turvin. "Länsimaat" puolestaan syyllistyivät ja syyllistyvät edelleen tällaisten hallintojen suoranaiseen tukemiseen. Näin oli Shaahin Iranissa, Saddamin Irakissa ja tälläkin hetkellä Saudi-Arabiassa. Uskonnollispohjaiset liikkeet ovat syntyneet laillisten vaikutuskanavien puutteessa vastapainoksi autoritaariselle hallinnolle. Islamististen liikkeiden nousua selittävät pikemminkin surkeat elinolot ja vaihtoehtojen puute kuin aatteet ja islamin tulkinta. Erityisesti Yhdysvallat, Neuvostoliitto (nyk. Venäjä), Saksa, Britannia ja Ranska ovat tällä tavoin "osasyyllisiä" siihen, että maailman muslimiväestöstä niinkin suuri osa kuin 7% kannattaa radikalismia. Näillä mailla on myös "länsimaista" kaikkein suurimmat mahdollisuudet vaikuttaa radikaaliratkaisujen suosioon Lähi-idässä.
Kun mainitut Euroopan maat sekä Yhdysvallat ovat jo vähintään vuosisadan ajan sekä sotilaallisesti että muulla tavoin tukeneet diktaattoreja, olisi luonnollista että he olisivat myös jälkiään siivoamassa, vaikkapa vastuullisella turvapaikkapolitiikalla, kunnollisella kauppapolitiikalla tai muilla tavoin, joilla maltilliset dissidentit saadaan pysymään hengissä, alueiden olosuhteet kohenemaan ja radikalismin kysyntä ja tarve vähenemään.
Sananvapaudesta Euroopassa: sananvapaus tai lehdistönvapaus ei ole Euroopassa vähentynyt, jos tosiasiallista lainsäädäntöä ja toiminnan puitteistoa katsotaan. Hallitukset eivät edelleenkään vaienna lehdistöä, eikä lainsäädäntöön tai ihmisoikeussopimuksiin ole tulossa minkäänlaisia sananvapautta heikentäviä lisäyksiä. Myöskään toimittajat eivät ole joutuneet Euroopassa entistä enemmän uhkauksien kohteeksi kuin aikaisemmin. Viimeaikainen pilakuvapaniikki tuntuu hieman ylimitoitetulta, koska edelleen tappouhkauksia suoltavat eniten ääripienet liikkeet ja järjestäytynyt rikollisuus.
Näitä uhkauksia on Euroopassa tavattu aina ennenkin mafian, äärioikeiston ja äärivasemmiston, sekä esimerkiksi muutamien "eläinten oikeuksia" ajaneiden liikkeiden kuten ALF:n tahoilta. Uhkailujen määrät eivät ole muuttuneet, mutta jostain syystä juuri islamististen radikaaliryhmien uhkailut ovat saaneet eniten julkisuutta.
Mikäli toimittaja tai poliitikko joutuu uhkausten kohteeksi, ovat lakipykälät ja vastuut Euroopassa edelleen asiassa selvät. Kyse on poliisiasiasta, jossa uhkaaja on syyllinen, uhattu syytön.
Kunnianloukkaukseen ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseen liittyvät reunaehdot ovat puolestaan aina olleet olemassa. Neljäs valtiomahti on itse vastuussa siitä, millaisen itsesensuurin toimintatavat se tässä suhteessa omaksuu.
Olennaista on se, että lehdet tekisivät jatkossa asiantuntevaa, laadukasta ja riippumatonta journalismia, joka ei taivu painostusryhmien alla: oli painostusryhminä sitten rikolliset radikaaliryhmät, juutalaisia mielestään edustavat ”etujärjestöt”, poliittisten puolueiden kalapuikkoviiksiosastot tai muut liikkeet.
Minua itse asiassa kiinnostaa aivan vietävän paljon se, että miksi tässä yhteydessä puhutaan ainoastaan muslimeista, koska tosiasiallisesti ennemminkin juutalaisia ”edustavat” etujärjestöt ovat aktiivisimmin painostaneet lehdistöä sekä myös poliitikkoja tiettyihin sanamuotoihin viimeiset vuosikymmenet ja myös tänä päivänä. Esimerkiksi Saksassa Israelin hallituksen asiallinenkin kritisointi on johtanut varsin usein todella vahvoihin ja seikkaperäisiin antisemitismi- ja kansanryhmää vastaan kiihottamista koskeviin syytöksiin, ei ainoastaan juutalaisia ”edustavien” järjestöjen vaan myös saksalaisten itsensä taholta.
Sananvapauden suhteen enemmän olisikin syytä olla huolissaan vallassa olevien ”valkoisten” juristien, vastuullisten toimittajien ja poliitikkojen islamia koskevasta tietämättömyydestä, etteivät he syyllistyisi ylimitoitettuihin, turhaa lööppijulkisuutta saaviin ja turhia vastakkainasetteluja aikaan saaviin ratkaisuihin.
Itse haluaisin keskittyä maahanmuuttajaväestön sosiaalipoliittisen hallinnan kysymyksiin, koska ne ovat erityisen tärkeitä kysymyksiä silloin, kun puhutaan rikollisuuden tai radikalisoitumisen ohjelmallisesta vähentämisestä.
Se, että sisäpiiriytyneitä tai jengiytyneitä nuoria miehiä on maahanmuuttajaväestössä suhteellisesti enemmän kuin valtaväestön nuorissa miehissä, johtuu melko monesta tekijästä.
Näistä itse näen tärkeimpänä koulutuksen, työllisyyden, valtaväestökontaktien luomisen mahdollisuudet sekä kimpun elämänhallintaan liittyviä kysymyksiä.
Populistien käsitys siitä, että päättäjät ja viranhaltijat eivät aktiivisesti keskustelisi maahanmuuttajaväestön syrjäytymisestä ja rikollisuudesta, on yksinkertaisesti täyttä puppua. Keskustelua ja toimintaa on paljon, mutta tieto niistä ei välttämättä kantaudu jokaiseen kantapubiin ja kahvipöytään, koska olennaisempaa on kehittää tehokkaita käytäntöjä, ei tiedottaa jokaiselle reinolavikaiselle sitä, missä mennään.
Toteat mielestäni hyvin, että ”muslimien kohdalla voidaan varmasti kysyä, että tapahtuvatko jotkut asiat koska he ovat muslimeja vai siitä huolimatta, että he ovat muslimeja.”. Tämä kysymys tulisi aina pitää mielessä, eikä siihen tule koskaan yrittää keksiä liian yksinkertaista vastausta.
Yhteiskunnallisen integroitumisen kysymykset eivät ole välttämättä ole alkuunkaan niin tiukasti uskontoa tai kulttuuria koskevien käsitysten määräämiä kuin yleisesti luullaan, vaikka pintapuolinen katsaus helposti saakin aikaan käsityksen siitä, että konfliktit johtuisivat ”kulttuurista”. Ennemminkin uskontoa tai kulttuuria koskevat käsitykset näyttävät olevan riippuvaisia hyvin ”perinteisistä” sosiaalisten ongelmien kysymyksistä, joita tavataan myös niillä valtaväestön jäsenillä, jotka ovat vaikkapa sosiaalitoimen asiakkaita.
Omien kokemusteni mukaan kulttuuria koskeviin käsityksiin vaikuttaa paljon yksilön ikä, sukupuoli, koulutus, se onko ihminen tai hänen vanhempansa lähtömaassaan kotoisin suurkaupungista vai maaseudulta, se että millaisiin poliittisiin kantoihin yksilö on muutoin taipuvainen ja minkälainen hänen elämänhistoriansa muutoin on.
Asioiden kunnollista hahmottamista ei välttämättä helpota se tosiseikka, että esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaan syyllistyneet miehet yrittävät varsin usein perustella tekojaan ”kulttuurilla”, ja epäpätevät, kulttuuriasioissa kouluttamattomat sosiaalityöntekijät sinisilmäisinä saattavat uskoa nämä ”koira söi mun läksyt”- tasoa olevat sepustukset ja vielä huomaamattaan kannustaa asiakkaita ”kulturisoivien” selitysten käyttöön. Jo aikaisemmin mainittu Merja Anis on käsitellyt aihetta väitöskirjassaan:
https://oa.doria.fi/handle/10024/35938
Jos menisimme vaikkapa Iraniin kertomaan Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista, olisi suorastaan huomattavan tärkeää miettiä kumpi päästetään Suomesta puhumaan: Olavi Mäenpää vai Astrid Thors. Millaista Suomi-kuvaa he välittävät, ja millaisena he suomalaisuuden ja Suomen historian mieltävät? Olivat puheenparret millaisia tahansa, meillä suomalaisina on mahdollisuus omiin tietoihimme ja kokemuksiimme nojaten arvioida, puhuuko Olavi vai Astrid enemmän hevonkukkua.
Iranilaisilla tätä analysoinnin ja kritiikin mahdollisuutta ei tietenkään olisi, koska ainut mitä he Suomesta tietäisivät, saattaisivat olla eukonkantokisat ja sauna.
Niinpä myös suomalaisten olisi aina mietittävä, kenen ääntä kuuntelemme, kun haluamme tietää lisää jostain ”kulttuurista” tai uskonnosta ja mietittävä, mikä tausta puhujalla oikein on ja minkälaisia omat tosiasialliset tietomme kaukaisista maista loppujen lopuksi ovat. Väitän, että esimerkiksi Iranista ei varmasti saa kunnollista tietoa vain suomalaista mediaa seuraamalla.
""Kyse on etäännyttämisestä. Esim. Vapaa-ajattelijat sanovat olevansa huolissaan Islamin vaikutuksesta, koska kuulostaisi paljon ikävämmältä sanoa olevansa huolissaan muslimien vaikutuksesta. On tarkoituksenmukaista puhua Islamista koska tällöin ongelmaa ei henkilöidä ja tähän sisältyy viesti, että ongelma voidaan ratkaista.""
Anteeksi kun sanon näin, mutta mielestäni tuossa kommentissa ei ole mitään tolkkua.
Kun puhutaan islamista, niin ongelma henkilöidään aivan yhtä virheellisesti kokonaiseen väestöryhmään kuin ”muslimeistakin” puhuttaessa. Kun sekä sosioekonomiset, kuntien sosiaalitoimen ”sosiaalitappausten” hoidon alaan liittyvät, valtasuhteisiin ja poliittisiin intresseihin liittyvät että taloudelliset konfliktit ”islamisoidaan” tai ”kulturisoidaan”, seuraa vain ongelmien väärä tunnistaminen, heikkoja ratkaisuehdotuksia ja puolivillaisia käytäntöjä joista ei ole kenellekään mitään hyötyä.
Tästä esimerkkinä hollantilaisen Geert Wildersin ehdotus siitä, että koraani tulisi kieltää. Tällä ei käytännössä olisi mitään positiivista vaikutusta havaittuun ongelmaan, ja lisäksi se olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja muiden uskonnonvapauteen liittyvien sitoumusten vastainen: sitä ei voisi edes toteuttaa ilman että syyllistytään niiden oikeuksien loukkaamiseen, joita Wilders kaksinaamaisesti on ”puolustamassa”.
Itse olen voimakkaasti sitä mieltä, että jos nuoret miehet saadaan kunnon tiiviisiin ja todellisiin ihmissuhteisiin valtaväestön kanssa ja sellaiseen elämänasenteeseen, jossa tarvetta muodostaa tiiviitä sisäpiirejä ei synny, moniin ”islamin” tai ”kulttuurin” aiheuttamina pidettyihin ongelmiin päästään kunnolla vaikuttamaan.
Suomessa tämän tavoitteen kannalta tärkeää olisi se, että ihmiset pääsevät kotouttamislain 1215/2005 7§:ssä mainittujen palvelujen kaltaisiin palveluihin silloinkin, kun he eivät varsinaisesti ole kotouttamislain piirissä, ja että palvelut olisivat parempia ja ammattitaitoisempia kuin nyt.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20051215
Täytyy kuitenkin muistaa, että rikollisuutta, väkivaltaa ja kaikkea inhottavaa tulee aina olemaan. Olennaista on keksiä keinoja käsitellä näitä ilmiöitä ilman kiihkoa tai yksinkertaistavia rajanvetoja.
Koska kysymys oli nähdäkseni alunperin koko keskustelussa siitä voiko "islamin" vaikutuksista olla perustellusti huolissaan vai ei on siitä aika pitkä matka väestöpoliittisiin ohjelmiin. Yhtä perustellusti voisin vaatia sinulta ohjelmaa, jolla kaikista muslimimaahanmuuton ongelmista päästäisiin.
Yksi konkreetinen asia, (josta olemme osin varmaan samaa mieltä) on että tuosta "tiedostavasta hysteriasta" ja muslimien "kulttuuristen erityispiirteiden ymmärtämisestä" pitäisi päästä eroon. Tuo suhtautuminen nimenomaan vaikuttaa kirjoituksessakin mainittuun ryhmän sisäiseen valtakamppailuun ja muutoshalukkuuteen. Kun ”suvaitsevaiset” ja ”tiedostavat” asettuvat tukemaan ryhmän (konservatiivisia) vallankäyttäjiä ja julistavat näiden määrittelemän ryhmän kulttuurin ainoaksi oikeaksi, koskemattomaksi ja muuttumattomaksi on se omiaan viemään terän ryhmän sisäisiltä muutosvaatimuksilta. Myös suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut ja kuuluu yhä paljon negatiivisia piirteitä. Monista näistä on kuitenkin päästy eroon kun on havaittu, että ”tämä tapa tehdä asiat on huono” ja ryhdytty tekemään asioita toisella tavalla. Tällä tavalla kulttuuri kehittyy. Sisäisten ja ulkoisten muutospaineitten vuoksi. Muslimimahanmuuttajien kohdalla tämä ei toimi koska kaikkea ulkoisten paineitten kohdistamista pidetään rasismina ja taas sisäiset paineet voivat ryhmän sen hetkiset vallanpitäjät tukahduttaa ”tiedostavien” ystävällisellä avustuksella. Tämä uhkaa jähmettää maahanmuuttajaryhmien kulttuurin ja jättää heidät entistä pahemmin jälkeen ympäröivästä yhteiskunnasta. Niin kauan kuin esim. muslimien huono pärjääminen selitetään vain yhteiskunnan rasismilla, tämä tarjoaa ryhmälle (lue: sen vallankäyttäjille) legitiimin syyn olla korjaamatta omia huonoja käytäntöjään. Juuri tämän vuoksi on tärkeää, että muslimeja ja islamia on voitava arvostella ja sen epäkohdista on voitava puhua. Kaikkein eniten siitä hyötyvät muslimit itse, jos ulkoinen paine vaikuttaa siihen, että ryhmän sisällä tapahtuu muutoksia parempaan suuntaan.
En ole tarkoittanut, että muslimimaahanmuutto tällä siunaamalla syöksisi Suomen tai Länsi-Euroopan pimeään keskiaikaan. Sen sijaan on mielestäni täyisin legitiimi mielipide, että pienikin siirtymä esim. suvaitsemattomuuden suuntaan voi olla negatiivista. Esimerkiksi katsomalla (muiden) Pohjoismaiden raiskaustilastoja voidaan todeta, että muslimimaahanmuutolla on jo ollut vaikutusta esim. naisten asemaan. Ja tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että mitä suurempi on tuljoiden määrä, sitä suurempi on mainittu siirtymä. Tällä hetkellä muslimit eivät muodosta uhkaa konreettista sananvapaudelle tai demokratialle. Tilanne ei välttämättä ole sama siinä kohti kun heitä on 50 % väestöstä (tämä on täysin mahdollinen skenaario nykyisellä väestönkehityksellä monessa Euroopan maassa).
Muuten tässä keskustelussa ollaan koko ajan kahdella eri tasolla. Toisin kuin ehkä uskot, en ole pyrkinyt väittämään, että muslimimaahanmuuton ongelmat olisivat jotenkin jäännöksettä
johdettavissa koraanista tai muslimien kulttuurista. Kyse on edelleen vain ja ainoastaan siitä mikä on reaalimailman tilanne nyt, ei siitä millainen se on historiassa ollut tai kenen syytä se on. Pääteesini on, että jotain on pielessä. Ja tällä perusteella katson, että kun jotain on pielessä on myös perusteltua syytä olla huolissaan.
Jos jotain konkreettista ohjelmaa haluat niin tämän parempaan en pysty:
1. Hyväksytään nykyinen kehitys sellaisena kuin se Euroopassa esiintyy ja hyväksytään, että muslimien määrän lisääntyessä tuo kehitys luultavasti voimistuu. Tähän voidaan päätyä joko sitä kautta, että esim. Ruotsin tai Ranskan tilanteen nähdään olevan ihan jees,tai sitten myönnetään että jotain on pielessä mutta ei jakseta tehdä asialle mitään. Toisin sanoen tehdään kaikki niinkuin tähänkin asti ollaan tehty.
2. Kohdistetaan jo Länsi-Euroopassa oleviin ja tänne tuleviin muslimeihin selkeästi kovemmat vaatimukset mukautumisesta täkäläisiin arvoihin ja toimintatapoihin. Lakataan syyttämästä kaikesta rasismia ja nähdään, että ainoat jotka muslimien ongelmat voivat tosiasiassa ratkaista ovat muslimit itse. Suurin syy siihen, miksi muslimimaat ovat tällä hetkellä niin kurjassa jamassa on noiden maiden asukkaiden tapa tehdä asiat (kutsutaan sitä nyt sitten vaikka kulttuuriksi). Jos he tänne tullessaan jatkavat asioiden tekemistä samalla tavalla on siitä loogisena seurauksena että heillä menee huonosti täälläkin. Tuetaan siis aktiivisesti ryhmien sisäisiä muutosliikkeitä. Unohdetaan käsite ”kulttuuriset oikeudet” koska ne tosiasiassa kohdistuvat vain ryhmän vallankäyttäjien määrittelemään kultuuriin. Asetetaan yksilöiden oikeudet ensisijaiseksi. Kulttuurisilla perusteilla ei tule myöntää erivapauksia tai erityisetuja.
3. Jos kohdan 2 toimintaan ei pystytä jää jäljelle vaihtoehto 1. tai vaihtoehto 3. eli rajoitetaan mahdollisimman paljon maahanmuuttoa muslimimaista. Toisaalta voidaan myös valikoida tulijat tarkemmin.
Nähdäkseni vaihtoehdot ovat siis a) joko tulijoiden määrä muuttuu b) tulijoiden toiminta täällä muuttuu (osin. valtaväestön vaikutuksesta) c) kaikki jatkuu niin kuin on tähänkin asti jatkunut.
d) muutos tapahtuu kantaväestössä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kantaväestö luopuu joistain arvoistaan ja toimintatavoistaan. Tämä on täysin mahdollinen skenaario, mutta tätä vastustan suuresti koska esim. suvaitsevaisuus on mielestäni liian suuri arvo uhrattavaksi tälle alttarille.
Reaaliperusteluna on myös se, että ne asiat joiden perässä maahanmuuttajat tänne ovat tulleet (materiaalinen hyvinvointi, vakaus, turvallisuus) ovat kuitenkin pääasiassa seurausta nimenomaan kantaväestön arvoista ja tavasta tehdä asiat.
Pahoittelut huonosta jäsentelystä, mutta työpaikalla on kiire.
...Jatkuu kun tuli joutilas hetki
Lisäisi vielä edelliseen, että mielestäni joka tapauksessa tuo rinnastus juutalaisten joukkotuhontaan oli nimenomaan keskustelun sivuraiteille viemistä kun kyse on islamin vaikutuksista Euroopassa. Kyse ongelman asian ratkaisemisesta on aivan eri tasolla kuin kysymys sitä saako tuota ongelmaa tunnustaa. Ylipäätään en voi olla näkemättä tuossa natsivertauksessa tietynlaista stereotyyppisen viholliskuvan luomista, joka on hyvin kyllä tyypillistä vahvasti johokin asiaan uskoville ihmisille.
Ylipäätään mielestäni teet virheen kun annat tosiasioille arvosisältöä. Silloin päättelystäsi tulee ideologisesti hyvin värittynyttä. Koet ilmeisesti, että täällä hyökätään muslimeja vastan ja tämän vuoksi sinulla on tarve puolustaa heitä.En ota kantaa siihen mitä muut keskustelijat ovat sanoneet, mutta omalla kohdallani on ennekaikkea reaalisen asiantilan toteamisesta, eikä siihen ole tarkoitus liittää arvosisältöä. Ei esim. sopeutumattomuus kerro, että joku olisi paha tai huono. Se kertoo siitä, että jossain tehdään jotain väärin.
Olet siinä aivan oikeassa, että muslimien kotimaiden kulttuuri ei suoraan perustele monia täällä esiintyviä ongelia. Toisaalta kulttuuri on nähdäkseni kaikki mitä ihminen tekee ja se mitä he täällä tekevät taas perustelee monet heidän ongelmansa. Esim. kun Ranskassa musliminuoret mellakoivat on välittöminä syinä köyhyys, syrjäytyminen, muusta yhteikunnasta eristynyt asema, heikot tulevaisuuden näkymät. Sinänsä voidaan siis tietenkin sanoa, että heidän kulttuurillaan ei ole tekemistä asian kanssa. Toisaalta sitten taas juuri tuo koyhyys, syrjäytyminen, muusta yhteiskunnasta eriytyminen yms. näyttää kohdistuvan erityisesti juuri muslimimaista tuleviin. Eli tätä kautta taas voitaisiin päätellä, että ongelmien taustalla ainakin yhtenä suurimmista tekjöistä on juuri heidän kulttuurinsa (ts. tapansa toimia) sellaisena kuin se täällä ilmenee. Tätä kautta näkemykseni on että tietyt muslimien toimintatavat estävät heidän pärjäämistään ja menestymistään esim. Länsi-Euroopassa ja tämä aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia paitsi heille itselleen myös muille yhteiskunnan jäsenille. Näin ollen olisi tarpeen, että he muuttaisivat noita toimintatapojaan. Sitä on kuitenkin turha odottaa jos muslimien arvostelu on kiellettyä. Se liittyvätkö nuo ongelmat suoranaisesti uskontoon on toinen kysymys. Kuitenkin virallisessa diskurssissa hyvin usein muslimien sopeutumista hankaloittavat erityispiirteet liitetään juurin heidän uskontoonsa ja tätä kautta niiden arvostelusta tulee jollekulle pyhän asian loukkaamista.
Pahoittelen sitä, etten juuri ehdi ylläpitämään blogia nykyisten työ- yms. kiireideni vuoksi.
Näyttää siltä, että tässä keskustelussa alkavat toistua samat teemat, joita on jo käsitelty aiemmin. Niinpä alkaa olla aika vetää keskustelua yhteen. Teen sillä tavoin, että kommentoin vielä yllä mainittuja viestejä, jonka jälkeen sinulla on halutessasi mahdollisuus vielä yhteen, kokoavaan kommenttiin. Teen tällöin vielä yleisluontoisen loppuyhteenvedon keskustelluista asioista. Sen jälkeen tämän kirjoituksen yhteydessä ei enää julkaista kommentteja.
Keskustelu jatkuu tässä blogissa muiden, tulevaisuudessa ilmaantuvien kirjoitusten yhteydessä. Lisäksi resonemangi toivottavasti jatkuu mahdollisimman asiantuntevana, rehellisenä, kriittisenä ja kiihkottomana joka puolella maapalloa. Tähän kuuluu se, että ”islamkritiikin” kriitikkoja ei nähdä olkinukkemaisesti epämääräisen ”naiivin suvaitsevaiston” suomettuneina jäseninä, vaan rehellisesti tunnustetaan ”islamkritiikin” heikkoudet silloin kun siihen on hyvin perustellut syyt.
”Koska kysymys oli nähdäkseni alunperin koko keskustelussa siitä
voiko "islamin" vaikutuksista olla perustellusti huolissaan vai ei on
siitä aika pitkä matka väestöpoliittisiin ohjelmiin. Yhtä perustellusti
voisin vaatia sinulta ohjelmaa, jolla kaikista muslimimaahanmuuton
ongelmista päästäisiin…”
Väestöpolitiikka nivoutuu olennaisella tavalla islamista ja sananvapaudesta käytävään keskusteluun silloin, jos keskusteluun islamista ja sananvapaudesta lisätään puhunta ”muslimien maahanmuutosta”, sen ”vapautta heikentävistä vaikutuksista” sekä siitä että yhtenä ongelmallisimmista muuttujista Euroopan ongelmallisten ilmiöiden taustalla on ”muslimien kulttuuri”. Tämähän tapasi paikantaa ongelma on nimenomaan väestöpoliittinen ja voimakkaan ideologisesti virittynyt näkemys siitä, että jokin väestöryhmä Euroopassa on erityisen hankala juuri kulttuurinsa vuoksi.
Olemme samaa mieltä siitä, että sekä vähemmistöryhmien että valtaväestön toimintaan tulisi kiinnittää huomiota ja tarvittaessa voimakkaasti kritisoida.
Olennaiset erot liittynevät juuri siihen, missä määrin juuri islam tai sitoutuminen perinteeseen on juurisyynä ilmiöille joita pidetään syrjäytymisenä, rikollisuutena ja fundamentalismina, vai pitäisikö ennemminkin katsoa sosio-ekonomisia sekä "puhtaan poliittisia" tekijöitä joilla voitaisiin selittää tiettyä tapaa käyttää omaa perinnettä tiettyihin tarkoitusperiin. Toisin sanoen siihen, kuinka paljon tulisi "muslimikulttuurin" sijasta kiinnittää huomiota maahanmuuttaja- ja integraatiopolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan ja työmarkkinapolitiikkaan sekä lähtömaiden poliittisiin tilanteisiin (jota Euroopan maat, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ovat synnyttäneet ja ylläpitäneet) yms. asioihin kun etsitään syitä ja ratkaisuja Euroopan nykyisille ongelmille. Mielestäni paljon.
”Omalla kohdallani on ennekaikkea reaalisen asiantilan toteamisesta, eikä siihen ole tarkoitus liittää arvosisältöä. En ole tarkoittanut, että muslimimaahanmuutto tällä siunaamalla syöksisi Suomen tai Länsi-Euroopan pimeään keskiaikaan. Sen sijaan on
mielestäni täyisin legitiimi mielipide, että pienikin siirtymä esim.
suvaitsemattomuuden suuntaan voi olla negatiivista. Esimerkiksi
katsomalla (muiden) Pohjoismaiden raiskaustilastoja voidaan todeta,
että muslimimaahanmuutolla on jo ollut vaikutusta esim. naisten
asemaan. Ja tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että mitä suurempi
on tuljoiden määrä, sitä suurempi on mainittu siirtymä. Tällä hetkellä
muslimit eivät muodosta uhkaa konreettista sananvapaudelle tai
demokratialle. Tilanne ei välttämättä ole sama siinä kohti kun heitä on
50 % väestöstä (tämä on täysin mahdollinen skenaario nykyisellä
väestönkehityksellä monessa Euroopan maassa).”
Anteeksi kun sanon näin, mutta sinulla on melko mielenkiintoinen käsitys ” pelkästä reealisen asiantilan toteamisesta”, jos et näe esimerkiksi havaitsemaasi ”muslimimaahanmuuton” aiheuttamaa sananvapauden tai naisten oikeuksien vähenemää arvolatautuneena kommenttina.
Redusoit koko yhteiskuntapoliittisen ja sosiaalihuollollisen integraation politiikan yksinomaan yhden vähemmistöryhmän harteille. Tulee hyvin voimakkaan ideologisesti värittynyt kuva siitä, että juuri muslimit ovat Euroopassa syyllisiä, kun taas palvelujärjestelmän retuperälle ”siirtotyöläispolitiikkansa” vanavedessä jättäneet Euroopan maiden hallitukset viattomia.
Kannatan itsekin kirkosta eronneena ihmisenä suvaitsevaisuutta, naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen parempia oikeuksia, kunniaväkivallan vastaista toimintaa ja ihmisoikeusnormeja.
Vastustan kuitenkin suvaitsevaisuus- ja ihmisoikeusretoriikan käyttämistä ksenofobisen retoriikan välineinä. Mielestäni on kymmenennen potenssin arvolatautuneisuutta vaatia esimerkiksi tiukempaa rajavalvontaa ja tietyn uskontoryhmän maahanpääsyn estämistä ilmaisemalla, että ihmisoikeutemme Euroopassa joutuvat vaakalaudalle muslimien "kulttuurin" vuoksi.
Ksenofobisuudesta (täytyy muistaa että ksenofobisuus eli ulkomaalaiskammo ei ole sama kuin rasismi) kielii muun muassa se, ettet perustele havaintojasi ”reaalisesta asiantilasta” minkäänlaisilla peer review- prosessin läpikäyneellä tutkimustiedolla joka olisi luettavissa luotettavasta lähteestä, toisin sanoen tieteellisestä julkaisusta, vaan puhut ylimalkaisesti ”muslimeista raiskaustilastoissa” tai Eurabia- retoriikkaan viittaavasta ”50%” väestökehityksestä.
Kyse on tilastoretoriikasta, ei minkään todistamisesta tilastoilla. Ja vaikka tilasto esim. muslimeista rikollisuustilastoissa olisikin totta, se ei ilman ikä- tuloryhmä- yms. vakiointeja kerro mistään muusta kuin tilastoista puhujan asenteista, jos tästä vedetään johtopäätös että juuri kulttuuri aiheuttaa ongelmat.
Peruskoulussakin sanotaan että korrelaatio ei ole kausaalisuhde.
Suomi on Euroopan henkirikostilastojen huippua, mutta tästä ei voi vielä päätellä että "suomalainen kulttuuri" selittäisi ilmiön ja että suomalaisten muutto muualle päin maailmaa olisi naisten oikeuksien kannalta (perheväkivalta) riskaabelia puuhaa. Ihmistä pidettäisiin hieman itsereflektiivisyyden puutteesta kärsivänä, jos hän paukauttaisi tällaiset järkeilynsä "reaalisena asiantilan toteamisena, johon ei liity arvosisältöä".
En kiellä etteikö ulkomaalaisepäiltyjä olisi seksuaalirikoksista suhteellisesti enemmän kuin valtaväestön jäseniä, mutta ilman tarkempaa tutkimusta kyseenalaistan siis melko kokonaisvaltaisesti ”islamin” tai ”kulttuurin” roolin rikollisuutta selittävänä tekijänä, semminkin kun melko suuri osa ainakin Helsingin seksuaalirikosepäillyistä on ollut ei-muslimeja (Viro). Suurinta osaa seksuaalirikollisuusepäillyistä on puolestaan yhdistänyt toisiinsa nuori ikä, miessukupuoli, alempi tulotaso ja monet muut tekijät, joista yleensä puhutaan syrjäytymisenä. Tämä siis sekä Juhani Iivarin että Optulan tutkimuksista.
Minua kiinnostaisi kovasti tietää, mistä pohjoismaasta löytyy sellainen poliisin, valtion viranomaisten tai oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ylläpitämä luotettava tilasto, jossa tehtyjen rikosten määrät ja prosenttisosuudet jaotellaan ja vakioidaan ihmisen uskontokunnan mukaan.
Toiseksi minua kiinnostaa, mihin tuo 50% väestöosuus perustuu ja mille vuodelle 50% osuus on laskettu, kattaako se nykyiset EU-maat vai tilanteen vuonna 2010? OECD:n SOPEMI Report 2001:n mukaan suurimmat ulkomaalaisväestön osuudet ovat vuonna 1999 olleet Itävallalla (9.2 %), Saksalla (8.9%), Belgialla (8.8%), Ranskalla (5.6%) sekä Ruotsilla (5.5%). On sanomattakin selvää, että näiden maiden ulkomaalaisväestössä on suuri määrä ihmisiä ei-muslimimaista kuten Venäjältä, Ukrainasta ja myös Amerikkojen maista, joten muslimien prosenttiosuudet ovat huomattavastikin pienempiä. Muslimiväestöstä puhuttaessa taas Yhdysvaltain kansallinen tiedusteluneuvosto NIC on arvioinut, että vuonna 2025 muslimien määrä nykyisissä EU-maissa nousisi 23-38 miljoonaan, eli korkeintaan noin kahdeksaan prosenttiin kokonaisväestöstä. Käytännössä 50% lukuun päästään vain ottamalla pari muslimimaata Euroopan Unionin jäsenmaiksi, mikä on toki mielestäni toivottavaa: kaupallisella ja poliittisella yhteistyöllä radikaalimuotoja vastaan pystytään myös taistelemaan paremmin kuin taloudellisilla sanktioilla tai interventiouhkauksilla. Mutta toki mielelläni lukisin sen luotettavan referee-menettelyn läpikäyneen tutkimuksen, missä yksinomaan väestönkasvulla EU:n muslimiväestö saadaan 50% tasolle.
Toisin sanoen: "reaalisen asiantilan toteaminen" näyttäisi kohdallasi riippuvan hyvin paljon erilaisista ideologisista oletusasetuksista, joiden kautta havainnoit todellisuutta.
” Ei esim. sopeutumattomuus kerro, että joku olisi paha tai huono. Se kertoo siitä, että jossain tehdään jotain väärin.”
Mikä ero on sen välillä, että jokin on ”paha tai huono” ja sen välillä, että jokin on tehty väärin?
Sanon päivittäin sekä EU:n että muiden maiden, esim. Israelin tai Iranin politiikkaa sekä huonoksi että väärin toteutetuksi enkä mielestäni puhu epäselvästi. Itse painotat puolestaan sitä, että "muslimikulttuurissa" asiat tehdään väärin, enkä näe mitään eroa siinä, että näkisit myös "muslimikulttuurin" huonona asiana: esimerkiksi seuraavalla tavalla:
”kun Ranskassa musliminuoret mellakoivat on välittöminä syinä köyhyys, syrjäytyminen, muusta yhteikunnasta eristynyt asema, heikot tulevaisuuden näkymät. Sinänsä voidaan siis tietenkin sanoa, että heidän kulttuurillaan ei ole tekemistä asian kanssa. Toisaalta sitten taas juuri tuo koyhyys,
syrjäytyminen, muusta yhteiskunnasta eriytyminen yms. näyttää kohdistuvan erityisesti juuri muslimimaista tuleviin. Eli tätä kautta taas voitaisiin päätellä, että ongelmien taustalla ainakin yhtenä suurimmista tekjöistä on juuri heidän kulttuurinsa (ts. tapansa toimia) sellaisena kuin se täällä ilmenee. Tätä kautta näkemykseni on että tietyt muslimien toimintatavat estävät heidän pärjäämistään ja menestymistään esim. Länsi-Euroopassa ja tämä aiheuttaa negatiivisia
vaikutuksia paitsi heille itselleen myös muille yhteiskunnan jäsenille. Näin ollen olisi tarpeen, että he muuttaisivat noita toimintatapojaan. Sitä on kuitenkin turha odottaa jos muslimien arvostelu on kiellettyä.”
Paikannat ongelman mielenkiintoisella tavalla: se, mitä Euroopassa on tehty väärin, ei ole vastaanottavan maan sosiaali- työmarkkina, tai koulutus- tai missään muussakaan politiikassa, vaan yksinomaan sinne muuttaneissa ihmisissä ja heidän perinteessään - silloin kun he ovat muslimeja. Syrjäytymisprosessi ei ole sidoksissa työmarkkinoihin, asutuspolitiikkaan, "siirtotyöläispolitiikkaan", olemattomasta koulusektoriin yms. tekijöihin, vaan kaikki on redusoitavissa homogeeniseen "muslimikulttuuriin". Et kuitenkaan mitenkään selitä, millä tavoin "muslimikulttuuri" on syntynyt ja muovautunut, vaan selität "muslimikulttuuria" muslimikulttuurilla.
Toisin sanoen järkeilysi kulkee kehässä, mikä ei lisää vakuuttavuutta, jos puhutaan asioiden ”tosiasiallisesta toteamisesta”.
Yhteiskunnallisessa selittämisessä mennään aina pieleen, jos asiat nähdään verkostomaisuuden sijasta "muna vai kana"-asetelmana, varsinkin kun näyttää siltä että koitat väen vängällä väittää, että muna oli ennen kanaa.
Itse pidän itsestään selvänä, että maahan muuttaneella ihmisellä on paljon opittavaa. Mikäli tämä oppimisprosessi ei toteudu kunnolla, hänellä on ”suomalaisen yhteiskunnan” lisäksi muitakin yhteisöjä joihin identifioitua, ja nämä yhteisöt eivät välttämättä näe esim. lainsäädännössä arvokkaina nähtyjä tietoja, taitoja ja asenteita samalla tavalla.
Vaikka ihminen olisi muslimi, hän ei todennäköisesti ole muslimifundamentalisti. Se, että koraanissa sanotaan jotain tiettyä, ei tarkoita sitä, että ihminen pitäisi tätä kohtaa koraanissa tärkeänä omalle elämälleen ja että toimisi sen mukaan. Tämä on tullut jo todettua monta kertaa sekä Marja Tiilikaisen Arjen Islam- kirjassaan siteeraamien Dassetton ja Nonnemanin avulla että World Values Surveyn yms. tilastoihin nojaten.
Itse siis näen, että näkyvät syrjäytymisen ilmiöt ovat pitkän prosessin tuloksia. On turha odottaa integroitumista, jos yhteiskunta ei tarjoa mitään integroitumisen välineitä ja mahdollisuuksia. Ihminen muuttaa tietojaan, taitojaan ja asenteitaan toisen kehotuksesta yleensä vain, jos hän pitää itseen kohdistettua kritiikkiä uskottavana ja oikeutettuna. Vastaanottavan maan kotouttamispolitiikka, palvelujärjestelmä, koulu, sosiaalitoimi, oikeusjärjestelmä ja muut toimijat ovat tällöin avainasemassa siinä, millaisia mahdollisuuksia suhtautua isäntämaahan luodaan.
Palvelujärjestelmän, työmarkkinoiden ja asutuspolitiikan puutteita on myös pakko katsoa, jos halutaan löytää syitä Euroopan maiden nykyisille ongelmille. Muun muassa Saksan, Hollannin yms. maiden ”siirtotyöläispolitiikalla” alun perin pyrittiin aktiivisesti tuomaan ihmisiä muun muassa Maghreb-maista ja Turkista 50-60-luvuilla ”jälleenrakentamaan” Eurooppaa. Määrät olivat kertaheitolla varsin suuria.
Tälle väestölle ei kuitenkaan järjestetty käytännössä minkäänlaista koulutus- tai sosiaalipolitiikkaa, koska ”siirtotyöläiset” oletettiin väliaikaisiksi keikkatyöntekijöiksi, jotka rakentaisivat 2.maailmansodassa tuusannuuskaksi pommittamamme Euroopan halvalla uudestaan ja lähtisivät sitten kotiin vuosien työurakan jälkeen. Puutteellinen koulutus- työmarkkina- ja sosiaalipolitiikka toteutui myös Ranskassa. 50-luvulla Algerian itsenäisyyssota vaikutti omalla tavallaan tapaan suhtautua algerialaisvähemmistöön ja myös integroitumisen mahdollisuuksiin. Käytännössä Ranskan viranomaiset pitivät algerialaisia FLN:n viidentenä kolonnana, ja 50-60-luvuilla tuhansia algerialaisia pidätettiin ja heidän liikkumavapauttaankin rajoitettiin.
Algerian itsenäistyttyä myös Ranska aloitti voimakkaan siirtotyöläisten rekrytoinnin, ja vuonna 1964 solmittiin ensimmäinen kahdenvälinen sopimus maahanmuuton järjestämisestä Algerian kanssa. Ihmisiä rekrytoitiin ahkerasti. Öljykriisin myötä ihmisiä koetettiin suostutella palaamaan takaisin kotimaihinsa, mutta halukkaita ei käytännössä löytynyt, olivathan monet rakentaneet elämänsä Ranskassa asumisen varaan. Samaan aikaan peruspalvelut olivat nykykriteereillä täysin kelvottomat, ja maahanmuuttajapolitiikkakin perustui voimakkaan ”assimilaation” malliin.
Jos ihmisillä ei ole käytännössä minkäänlaista pääsyä koulu- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin yhdenvertaisina yksilöinä eikä käytännön kontaktimahdollisuutta valtaväestöön työssä tai muussa yhteydessä, ei ole ihme että ihmiset alkavat segregoitua ja viettää aikaa vain keskenään. Usein kielitaitokin asettaa puutteellisen kielenopetuksen vuoksi omat rajansa mahdollisuuksille toimia valtaväestöihanteen mukaisesti, vaikka ihminen olisi asunut pitkän ajan isäntämaassa.
Sisäänpäin kääntyessään yhteisö kuin yhteisö alkaa selittää epäonnistumisiaan ja ei-toivottuja ilmiöitä valtaväestön asenteilla ja isäntämaan politiikalla myös silloin kun varsinaista syytä siihen ei olisi.
Erilaiset kollektiiviset ja kuvitteelliset muistot omasta maasta ja kulttuurista ja sen hyvyydestä saavat lisää sijaa ja voivat myös konkretisoitua aktiivisena toimimisena opportunistisissa liikkeissä, jotka aktiivisesti pyrkivät muistuttamaan, kuinka tosiasiallisen väkivaltaisesti sekä Ranska, Yhdysvallat että muut maat ovat toimineet lähtöyhteisössä, Lähi-idässä, viime vuosikymmenet. On toki muistettava, että näistäkin liikkeistä suurin osa on varsin normaaleja järjestöjä ja poliittisia puolueita, jotka eivät kannata minkäänlaista väkivaltaa, vaikka järjestävätkin esim. Kurdistan-mielenosoituksia.
Oikeastaan vasta 80-luvulta lähtien on Euroopan maissa alettu ymmärtää että ihmisen integroituminen ja myönteinen suhtautuminen isäntämaahan edellyttää ohjelmallista, tarkkaa ja hyvin seurattavaa aktiivisen integraation politiikkaa, jonka tulisi läpäistä sekä opetustoimi, sosiaalisektori että työmarkkinat. Työmarkkinoiden puolella nämä maat ehkä toimivatkin Suomea paremmin, mutta maahanmuuttajaväestön kohdalla esim. erityisopetuksen suhteen Saksan koulutoimi ja sosiaalitoimi ovat Suomeenkin verrattuna sangen huonolla tolalla tänäkin päivänä, Ranskasta puhumattakaan.
Kun siis puhutaan integraatiosta johonkin maahan, on tarkennettava mistä itse asiassa puhutaan – maan työmarkkinoista, palvelujärjestelmästä, politiikasta, kansalaisyhteiskunnasta, perhekäsityksistä vai mistä.
On myös tarkasteltava kriittisesti, parantaako työllisyys tai koulutus sinänsä myönteistä suhtautumista isäntämaahan, jos työpaikalla tai koulussa ei synny syviä yhdenvertaisuuden kokemuksia ja oikeita ystävyyssuhteita valtaväestön jäseniin.
Sosiaalipoliittisista ongelmista ei päästä koskaan eroon. Niitä voidaan kuitenkin ehkäistä ennalta. Jotta tämä ennaltaehkäisy voitaisiin tehdä laadukkaasti, täytyy ongelmiin vaikuttavia tekijöitä tarkastella mahdollisimman monipuolisesti.
Oman näkemykseni mukaan islamista ei uskontona tarvitse olla huolissaan sen enempää kuin kristinuskosta, buddhalaisuudesta, juutalaisuudesta, kommunismista kuin konfutselaisuudestakaan sosiaalipoliittisten ongelmien yhteydessä. Jokaisesta uskonnosta löytyvät samat ihmisyyttä halveksuvat älyttömyydet tai hyvää elämää puolustavat opinkappaleet.
Islam on siis kuin tietokone: toinen käyttää sitä oppimisen ja ymmärtämisen välineenä, toinen pahentaa sillä omaa asennevammaisuuttaan uppoutumalla sieltä löytyviin epäilyttäviin asioihin liikaa, kun ympäristö ei tarjoa vaihtoehtoja.
Se, mistä pitää olla huolissaan, ovat ne olot ja poliittiset tekijät, jotka altistavat uskonnollisesti motivoituneelle radikalismille, fundamentalismille, fanaattisuudelle ja väkivallalle ja muille tekijöille, jotka ovat esim. oman rikoslakimme kanssa ristiriidassa. Jos reformiliikkeitä, dialogia ja sosioekonomista kehitystä sekä lähtö- että isäntämaassa ei aktiivisesti tueta, voi hyvinkin käydä niin että ihmiset turhauduttuaan kääntyvät populistisiin ja radikalistisiin suuntauksiin.
Haaste muslimivähemmistöjen kanssa lienee se, että monilla on hyvin vankat transnationaaliset suhteet lähtömaihin ja niiden poliittisiin kriiseihin. Muslimienemmistöisissä maissa köyhyys, koulutusmahdollisuuksien puute ja legitiimien vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys yhdistettynä populististen liikkeiden opportunistiseen, karismaattiseen propagandaan ovat asioita, jotka perinteisesti ovat lisänneet rahoitusta ja jäsenmäärää ääriliikkeissä. Euroopassa puolestaan koulutetut ja työllistyneetkin ihmiset sitoutuvat ääriliikkeisiin, kun arjen ”elämismaailman” tasolla yhdenvertaisuuden kokemukset, kunnolliset ystävyyssuhteet yms. tekijät valtaväestön ihmisten kanssa ovat vuosien saatossa jääneet puolitiehen sekä puutteellisen kotoutumispolitiikan että omassa yhteisössä vallitsevien valtasuhteiden vuoksi.
Niinpä erilaiset Irakin sodat, Afganistanin miehitykset yms. muut epäoikeudenmukaisuuden ilmiöt vaikuttavat myös Euroopassa mentaalitasolla, kun koulussa, työpaikalla tai muissa yhteyksissä epäonnistunut ihminen pyrkii löytämään selityksiä epäonnistumisilleen. Helposti keksitään erilaisia ”hyviä vihollisia” kuten Yhdysvallat, Israel ja ”rasistinen” isäntämaa, vaikka todelliset syyt olisivat korvien välissä. Tässä suhteessa on legitiimiä, tarpeellista ja hyödyllistä kritisoida niitä ihmisiä, jotka pyrkivät islamin nimissä ajamaan omaa poliittista agendaansa ja rekrytoimaan väkeä omiin liikkeisiinsä. Jokaista ihmistä, joka puhuu islamista tai islamin nimissä, tulee olla mahdollisuus kritisoida. Myös keinojen suhteen on oltava tarkka, jos halutaan saada aikaan pysyvää muutosta.
Jotta keksittäisiin vaihtoehtoja opportunisti-islamistien propagandan ”hyville vihollisille”, olisi valtaväestöllä mahdollisuus tehdä vaikka mitä, jotta maahanmuuttajaväestön suhtautuminen isäntämaahan työpaikalla, koulussa, palvelujärjestelmässä yms. yms. paranisi. Jostain syystä valtaväestö, erityisesti miehet, näyttäisi kuitenkin olevan hyvin vähän kiinnostunut toimimaan maahanmuuttajaväestön kanssa yhdenvertaisesti ihan tavallisissa arjen asioissa, yhdessä oppien ja väärinymmärryksiä hiffaillen. Voisi jopa sanoa, että oman uljaan Suomenmaamme väestöllä ja hallinnolla on melko paljon vielä opittavaa sekä asenne- että muulla tasolla. Ihan aataminaikaisia, ulossulkevia asenteita tavataan avainasemissakin olevilla henkilöillä, joka sitten taas herättää maahanmuuttajaväestössä epäluuloisuutta, mikä taas lisää segregaatiota.
Ongelmallisten ilmiöiden ennaltaehkäisyyn keksittävien käytäntöjen ideoinnista, kehittämisestä ja toteuttamisesta ovat kaikki ihmiset vastuussa riippumatta siitä, mikä on heidän uskontonsa tai missä päin maailmaa he asuvat. Myöskään tämänhetkistä tilannetta ei voi ilman ideologista virittyneisyyttä nähdä siten, että jokin ryhmä olisi vallitsevasta tilanteesta enemmän syyllinen kuin toinen, puhuttiin sitten mellakoista Pariisissa tai fundamentalistihallinnosta Iranissa. Sen verran kokonaisvaltaisesti muun muassa Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Ranska ja Britannia ovat vallankaappauksineen ja siirtomaapolitiikkoineen muslimienemmistöisten maiden sisäpolitiikkaan, kehityksen mahdollisuuksiin ja näin ollen myös siirtolaisuuden ”veto- ja työntötekijöihin” vaikuttaneet, että juuri kukaan ei ole viaton kaukaisiakaan maita katsottaessa.
Suomen viranomaiset ovat tulleet integraatiopoliittisten käytäntöjen ohjelmalliseen kehittämiseen verrattain myöhään, 90-luvulla, jolloin maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen toimikunnan, Ilkka-Christian Björklundin toimikunta, teki ensimmäisen ehdotuksen hallituksen maahanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi 1997. Tämän ohjelman seurauksena tehtiin myös ensimmäinen kotouttamislaki 1999.
Myöhäinen mukaanlähtö on tehnyt mahdolliseksi sen, että tuiki idioottimaiset maahanmuuttopoliittiset ratkaisut, joita Saksa, Ranska, Britannia, Hollanti ja Ruotsi ovat toteuttaneet 50-70-luvuilla, eivät keskustelussa näkyneet tai niihin viitattiin eräänlaisina peileinä, joihin omaa ”hienoa” kotouttamispolitiikkaamme verrattiin.
Viranomaisten vähäinen kokemus maahanmuutosta, vähemmistöjen läsnäolosta sekä ruohonjuuritason toiminnasta on kuitenkin johtanut siihen, että kotouttamispolitiikka näyttää paperilla hyvältä mutta sen käytännön toteutus on suurin piirtein samaa luokkaa sekä lähiöiden, työmarkkinoiden kuin sosiaalitoimenkin osalta kuin kritisoitujen maiden huonot ratkaisut menneiltä vuosikymmeniltä. Kotouttamislaki, ohjelmat ja kolmannen sektorin projektien toimintasuunnitelmat ovat laadukasta ja korkealuokkaiselta kuulostavaa luettavaa, mutta niiden toteutus käytännön tasolla on käsittämättömän luokatonta.
Oman näkemykseni mukaan nyt olisi tärkeää, ettei Suomessa katsottaisi pelkästään Britannian, Ranskan, Hollannin ja Ruotsin epäonnistumishistoriaa vaan sitä, miten nämä maat ovat tunnustaneet epäonnistumisensa ja kehittäneet myös toimivia integraatiopoliittisia käytäntöjä havaittujen ongelmien jälkeen. Osviittaa saa migration policy indexistä (MIPEX)
http://www.integrationindex.eu/multiversions/2712/FileName/MIPEX-2006-2007-final.pdf
Eri maiden tosiasiallisten käytäntöjen kriittiseen tarkasteluun ei riitä se, että katsoo telkkaria tai edes ulkomaisia laatusanomalehtiä. Tieteellisten aikakausilehtien tarkastelu saattaa auttaa, mutta on muistettava, että ”Tiede” tai ”Tieteen Kuvalehti” eivät ole sellaisia ”tieteellisiä” aikakausilehtiä joita tarkoitan, ei edes ”Tieteessä Tapahtuu” -lehti. Tarkoitan kunnollisia, tieteellisen erikoisalan referee-julkaisuja. Tällaisia ovat esimerkiksi European journal on migration and law, Journal of Ethnic and Migration Studies, International Migration sekä Ethnic and Racial studies.
ns. “Länsi-Euroopan” maat poikkeavat sekä maahanmuutto- että maahanmuuttajapolitiikoiltaan toisistaan sen verran paljon, että niitäkin on tarkasteltava monipuolisemmin ja kriittisemmin kuin mitä mellakkauutisoinnissa ja pilakuvauutisoinnissa on tapana tai mitä tässä kirjoituksessa olen tehnyt. Uutiset eivät anna koko kuvaa Ranskasta, Tanskasta, Saksasta eikä Hollannista tai näiden maiden maahanmuutto- ja maahanmuuttajapolitiikoista eikä näissä maissa asuvista vähemmistöistäkään. Pinnallista tietoa tarkempaa tietoa ja pohjaa kritiikille Euroopan maahanmuutto- ja maahanmuuttajapolitiikoista saa muun muassa seuraavista kirjoista:
Antony Alcock: A history of the protection of regional cultural minorities in Europe: From the Edict of Nantes to the Present Day, Macmillan 2000
Andrew Geddes: The politics of migration and immigration in Europe, Sage 2003
Tom Kankkonen: Islam Euroopassa, Edita 2008
Pasi Saukkonen: Politiikka monikulttuurisessa yhteiskunnassa, WSOY 2007
Jo oma lainsäädäntömmekin edellyttää maahanmuuttajilta melkoista tietojen, taitojen ja asenteiden muokkaantumista. Jotta tämä voisi tosiasiallisesti tapahtua haluamaamme suuntaan, on tähän myös tarjottava kunnolliset välineet.
En oikein ymmärrä miksi muka islamin kritisoiminen olisi kiellettyä tai että islamia käsiteltäisiin Suomessa silkkihansikkain.
Melko vapaasti kaikki ihmiset älykkyysosamäärään ja kirjoitustaitoon katsomatta tuntuvat pääsevän päräyttelemään aivosprädäreitään kenenkään estelemättä ainakin ns. blogistanissa.
Lähetä kommentti