Viime aikoina on ollut keskustelua Afganistanin turvallisuustilanteesta Talebanin valtaannousun jälkeen ja siitä, kuinka afganistanilaisia tulisi kohdella EU:n ulkorajoilla.
Ihmisen oikeus ja tarve kansainväliseen suojeluun on mahdollista selvittää ainoastaan käsittelemällä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.
Kiintiöpakolaisten kohdalla kansainvälisen suojelun tarpeen on selvittänyt YK:n pakolaisjärjestö UNHCR. Valtionrajalle saapuvien henkilöiden kohdalla kansainvälisen suojelun tarpeen selvittää Suomessa Maahanmuuttovirasto. Turvapaikkamenettelystä säädetään ulkomaalaislaissa, turvapaikanhakijan vastaanottopalveluista (kuten terveydenhuollosta ja toimeentulosta) vastaanottolaissa.
Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättäminen käsittelemättä on laitonta. Myös hakemuksen jättämisen estäminen on laitonta. Hakemuksen jättämisen estämisestä käytetään englanninkielisessä lehdistössä ja kirjallisuudessa termiä pushback, jolle ei toistaiseksi ole vakiintunutta suomalaista käännöstä.
Keskeinen oikeusperiaate joka tekee turvapaikkahakemuksen jättämisen estämisestä laitonta, on nimeltään palautuskielto (non-refoulement). Palautuskiellosta säädetään Suomen perustuslain §9 neljännessä momentissa sekä ulkomaalaislain §147:ssä. Suomen lainsäädäntöön palautuskielto on kuitenkin tullut sitä mukaa kun kansainvälisiä sopimuksia on sisällytetty Suomen lainsäädäntöön. Palautuskielto on Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen artiklassa 33, ja kyseinen yleissopimus on sisällytetty kokonaisuudessaan EU:n turvapaikkamenettelydirektiiviin. Palautuskielto on myös Euroopan Unionin perusoikeuskirjan artikloissa 18 ja 19. Yksi tärkeimmistä palautuskiellon sisältävistä sopimuksista on Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS). Joukkokarkotus eli yksilölliseen harkintaan perustumaton maastapoistaminen kielletään EIS:n 4:nnen lisäpöytäkirjan artiklassa 4 ja palautuskielto on sisällytetty artiklan 3 (kidutuksen kielto) tulkintaan.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut juridisesti sitovimmat tuomiot joissa turvapaikkahakemuksen jättämisen estämisen (niin sanottu pushback) on katsottu rikkovan palautuskieltoa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamat tuomiot ovat oikeudellisesti sitovia tuomioistuimen ratkaisuja, joita kaikkien Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioineiden valtioiden tulee noudattaa. Heinäkuussa 2021 Puola sai langettavan tuomion tapauksessa D.A ja muut vs. Puola. Aikaisempia EIT-tuomioita aiheesta ovat olleet myös Čonka vs. Belgia, Hirsi Jamaa ja muut vs. Italia, Sharifi ja muut vs. Italia ja Kreikka, M.K ja muut vs. Puola sekä Shahzad vs. Unkari.
Edellä mainituissa tuomioissa on kyse yksinkertaisesti siitä, että jos henkilö palautetaan ilman että hänen turvapaikkahakemustaan tutkitaan, ei voida tietää olisiko henkilöllä perusteet kansainvälisen suojelun saamiseen.
Jos esimerkiksi Irakin, Afganistanin tai Syyrian kansalainen palautetaan Puolan rajavartijoiden toimesta Valko-Venäjälle ilman että hänen turvapaikkahakemustaan otetaan käsittelyyn, Puola rikkoo (kuten tapauksessa D.A ja muut vs. Puola) ensinnäkin EIS:n artiklaa 3 (kidutuksen kielto). Palautuskielto pitää näet sisällään myös ketjupalautusten kiellon eli sen, että Puola ulkoistaisi Syyriaan kidutettavaksi lähettämisen Valko-Venäjän valtiolle. Toisaalta Puola rikkoo EIS:n artiklaa 13 (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) sekä EIS:n 4. lisäpöytäkirjan artiklaa 4, joka kieltää summittaiset palautukset.
Monet lainrikkojat keksivät verukkeita toiminnalleen. Esimerkiksi Puola väittää rajalleen saapuvien irakilaisten, afganistanilaisten ja syyrialaisten olevan osa Valko-Venäjän hybridioperaatiota. Hybridioperaatio voi vallan hyvin pitää paikkansa, mutta tämä ei silti oikeuta toimintaa jonka seurauksena ihmisiä on kuollut Puolan puolelle Valko-Venäjän vastaista rajaa. Laajamittaisen maahantulon tilanteessa on mahdollista perustaa rajalle järjestelykeskus, jossa henkilöt voivat odottaa turvapaikkahakemuksensa ottamista käsittelyyn. Rajan ylittänyt ihminen ja joukko ihmisiä, jotka ilmaisevat halunsa hakea turvapaikkaa, on mahdollista pidättää ja ottaa väliaikaisesti säilöön, mutta heitä ei voi noin vain työntää toiselle puolelle rajaa. Laajamittaiseen maahantuloon pitääkin varautua, mutta suoranaisiin laittomuuksiin ryhtyminen laajamittaisen maahantulon tilanteessa on ennemmin mahdollisen hybridioperaation mukaista kuin sen vastaista toimintaa.
Kirjoitin viime viikolla siitä, että pakolaiskiintiö on toimiva vastuunjaon mekanismi. On varmasti mahdollista lisätä kiintiövastaanottoa ja kansainvälisen suojelun hakemista YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kautta, jos UNHCR saa merkittävästi lisäresursseja toimintaansa. Samaan aikaan on tärkeää muistaa, että turvapaikan hakeminen valtionrajalla on aina mahdollista ja valtionrajalla jätetty hakemus pitää käsitellä yksilöllisesti ja asianmukaisesti. Suomen ulkomaalaislaki edellyttää sitä, kuten myös Suomen lainsäädäntöön sisällytetyt EU:n turvapaikkasäädökset. EU:n perusoikeuskirja edellyttää sitä, kuten myös Euroopan ihmisoikeussopimus. Lainsäädännöstä ja sopimuksista riippumatta on yksinkertaisesti väärin, että ei edes selvitetä sitä, onko ihminen kidutuksen ja mielivaltaisen väkivallan vaarassa, jos hänet palautetaan.
Samaan aikaan on tärkeää todeta, että kansainvälisen suojelun hakemuksen yksilöllinen käsittely tarkoittaa sitä, että päätöksiä suojelusta ei tehdä ennakkoluulojen pohjilta. Esimerkiksi ihmisen sukupuoli ei kerro yksinään mitään siitä, tarvitseeko henkilö kansainvälistä suojelua vai ei. On sinänsä itsestään selvää, että myös miehillä pitää olla oikeus paeta vainoa ja väkivaltaa, mutta asiasta joutuu usein muistuttamaan. Ihmisten leimaaminen sukupuolen perusteella kansainvälistä suojelua tarvitsemattomaksi tai peräti pelkuriksi kertoo paitsi rasistisista ja seksistisistä ennakkoluuloista toisia kohtaan, myös täydellisestä ymmärtämättömyydestä sen suhteen, mitä sisällissotia käyvissä maissa tapahtuu. Ihan jokainen maailman useita eri osapuolia sisältävä sisäinen konflikti ei ole talvisota.
Yhtä lailla on tärkeää todeta, että haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien asetteleminen vastakkain ei ole missään oloissa perusteltua. Turvapaikanhakijoiden lainmukainen vastaanotto ei ole pois vanhuksilta tai miltään muultakaan ryhmältä, koska valtion talousarviossa on vähintään satoja eri menoeriä, ja lisäksi valtion taloudenhoito pitää sisällään lukuisia eri finanssipoliittisia keinoja, joilla vaikutetaan valtion tuloihin. Jos henkilö siis vaatii laajoja budjettivaikutuksia sisältäviä veronalennuksia ja samaan aikaan väittää, että turvapaikanhakijat vievät mahdollisuuden laadukkaalta vanhustenhoidolta, on selvää, että henkilö ei ole vanhustenhoidosta huolissaan. Hän vain käyttää vanhuksia rasistisena keppihevosena omassa politikoinnissaan. Pelkkien vanhusten ja turvapaikanhakijoiden nostaminen esiin valtion sadoista eri menoeristä on yksinkertaisesti valheellista tulo- ja menoarvion esittämistä. Erityisen läpinäkyvää vanhusten käyttäminen rasistisena keppihevosena on, jos henkilö äityy puhumaan vanhustenhuollosta vain turvapaikanhakijoiden yhteydessä ja on muissa tilanteissa aiheesta hiljaa.
Lisätietoa perehtymiseen:
Infomigrants -sivusto: Deutsche Wellen, France Médias Monden ja ANSA:n yhteinen maahanmuuttoaiheisiin keskittynyt uutissivusto
Fundamental rights of refugees,asylum applicants and migrants at the European borders. EU:n perusoikeusviraston julkaisu turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten oikeuksista Euroopan rajoilla
Pushbacks at the EU's external borders: Euroopan parlamentin tietopaketti laittomasta käännyttämisestä EU:n ulkorajoilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti