Usein kuulee väitettävän, että maahan muuttaneet saisivat joko KELA:n etuuksia tai kunnan myöntämää täydentävää toimeentulotukea enemmän kuin valtaväestö. Väite ei pidä paikkaansa.
Väitteen voi kumota tuomalla esiin KELA:n etuuksien ja kunnan täydentävän toimeentulotuen myöntämisperusteet. Esimerkiksi Espoolla on selkeä kaaviokuva siitä, miten toimeentulotukea haetaan. Ensin haetaan KELA:sta muut tuet (työttömyysturva, eläkkeet, asumistuki, riippuen henkilön elämäntilanteesta). Sitten, mikäli tarve on, haetaan KELA:sta perustoimeentulotukea. Kun KELA:sta on tullut päätös koskien perustoimeentulotukea, kunnasta voi tarpeen vaatiessa hakea täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea.
EDIT 2023: Täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea käsittelevä organisaatio on 1.1.2023 lähtien ollut Länsi-Uudellamaalla Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue. Kunnat eivät enää vastaa sosiaalitoimesta 1.1.2023 lähtien. Etuuksien myöntämisperusteet löytyvät edelleenkin täydentävän toimeentulotuen myöntämisohjeesta, mutta ohje on nykyisin LUVN:n kotisivuilla täällä.
KELA:lla on sekä ensisijaisista etuuksista (esimerkiksi työttömyysturva) että perustoimeentulotuesta selkeät lakiin perustuvat myöntämisohjeet. Samoin kunnilla on selkeä ohje koskien täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea (tässä esimerkkinä Espoon kaupunki). Näistä ohjeista selviää, että tukimäärät ja kriteerit tuen myöntämiselle ovat maassa vakituisesti asuvilla maahanmuuttajilla ja Suomen kansalaisilla samat.
Joissain tukilajeissa on itse asiassa niin, että maassa vakituisesti asuva maahanmuuttaja ei ole oikeutettu etuuteen, vaikka Suomen kansalainen on. Esimerkiksi kaikkien eläkkeiden saaminen edellyttää sitä, että henkilö on asunut Suomessa kolmen vuoden ajan. Kolmen vuoden asumisaikavaatimus koskee myös työkyvyttömyyseläkettä, kuntoutustukea ja 16 vuotta täyttäneen vammaistukea.
Jos siis ollaan tarkkoja, tuen myöntämisperusteet eivät ole täysin samat, vaan maahan muuttaneet saavat vähemmän tiettyjä KELA:n etuuksia.
Todelliseen, hieman räikeämpään maahanmuuttajia koskevaan erikoisuuteen ja eriarvoisuuteen tullaan kuitenkin tiettyjen oleskelulupatyyppien kohdalla.
Ulkomaalaislaissa säädetään oleskeluluvista, ja ulkomaalaislain 6 luku sisältää kansainvälistä suojelua koskevat säädökset. Näiden säädösten joukossa on §89, "oleskeluluvan myöntäminen poissulkemislausekkeita sovellettaessa". Kun henkilölle on myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain §89 perusteella, kyseessä on tilapäinen oleskelulupa. Oleskelulupa §89 perusteella myönnetään esimerkiksi silloin, jos henkilöä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu, mutta hän on tehnyt sotarikoksen tai muun vastaavan teon. Tällaista oleskelulupaa on myönnetty esimerkiksi tiettyjen Afrikan maiden kansalaisille, jotka ovat armeijan leivissä tehneet tai joutuneet tekemään ihmisoikeusloukkauksia, päättäneet ryhtyä myöhemmin niin sanotuiksi whistleblowereiksi ja raportoineet näistä ihmisoikeusloukkauksista ja sen vuoksi joutuneet henkilökohtaisen vainon kohteeksi kotimaassaan.
Ulkomaalaislain §89:n perusteella saatu oleskelulupa ei sisällä työnteko-oikeutta. Vaikka henkilön olosuhteista ilmenevä maahantulotarkoitus ja tosiasialliset ja objektiivisesti todettavissa olevat edellytykset
maassaoloon jatkossa ovat tällaisella henkilöllä varsin samanlaiset kuin muillakin pakolaisilla, pääsy myös KELA:n etuuksien piiriin on hyvin rajoitettua.
KELA on tulkinnut tällaisten asiakkaiden tilanteita niin, että ensijaisia etuuksia koskeviin hakemuksiin (esimerkiksi asumistuki) tulee kielteiset päätökset, mutta perustoimeentulotukea koskeva päätös on myönteinen. Tällainen henkilö on siis eräänlainen väliinputoaja: vaikka oleskelu on kaikki olosuhteet huomioiden vakituista, henkilölle ei haluta antaa samanlaisia oikeuksia kuin muille maassa vakituisesti asuville. Koska hänellä on Maahanmuuttoviraston myöntämä kansainväliseen suojeluun liittyvä oleskelulupa, häntä ei sentään pudoteta kiireellisen toimeentulotuen (akuuttien tilanteiden tuki joka estää nälkäkuoleman) piiriin, jonka piirissä ovat esimerkiksi maassa laittomasti oleskelevat henkilöt.
On mahdollista, että kun henkilöllä on kuitenkin kotikuntalain mukainen kotikunta, hän voi päästä tiettyjen KELA:n ensisijaisten etuuksien kuten asumistuen piiriin sitten, kun laillista oleskelua on jatkunut pidempään kuin vuoden. Oleskelun pidempi kesto todentuu sitten, jos henkilö saa vuoden mittaiseen oleskelulupaansa vuoden mittaisen jatko-oleskeluluvan. On kuitenkin todennäköistä, että työnteko-oikeutta ja mahdollisuutta TE-toimiston asiakkaaksi ryhtymiseen henkilö ei edelleenkään saa.
Pidän ihan perusteltuna sitä, että ulkomaalaislain §89:n mukainen oleskelulupa myönnetään vuodeksi kerrallaan ja koko ajan katsotaan, onko perusteet oleskelulle vielä olemassa. Sitä en ymmärrä, että tällainen henkilö ei saa tehdä ansiotyötä eikä hän saa KELA:n ensisijaisia etuuksia.
Mielestäni tilanne, jossa ei ole oikeutta ansiotyöhön eikä KELA:n ensisijaisiin etuuksiin, altistaa harmaalle taloudelle. Tällainen väliinputoaminen ei ole kenenkään etu. On nurinkurista, että henkilöllä on voinut olla työpaikka silloin kun hän on vielä ollut turvapaikanhakija, mutta työsuhde on pitänyt lopettaa sen jälkeen kun kansainvälisen suojelun tarve on todennettu ja oikeudesta jäädä maahan ei ole enää mitään epäselvyyttä.
Jos jokin laissa oleva valuvirhe pitäisi korjata, niin tämän minä korjaisin. Jos ihmisellä on ulkomaalaislain §89 mukainen oleskelulupa, sen voi pitää vuoden mittaisena jatkossakin. Työnteko-oikeus kuitenkin pitäisi myöntää ja mahdollisuus saada KELA:n ensisijaisia etuuksia.
