Suurin osa maailman pakolaisväestöstä on paennut naapurimaihin alueilta, joilla toteutetaan mielivaltaisia ihmisoikeusloukkauksia kuten vainoa ja kidutusta.
Vuonna 2014 suurimmat pakolaismäärät olivat Turkissa, Pakistanissa, Libanonissa, Iranissa, Etiopiassa, Jordaniassa ja Keniassa. Taloudellisesti ja inhimillisesti raskaimman taakan maailman pakolaiskriisien hoidosta kantavat kehitysmaat. 86 % maailman pakolaisista asuu kehitysmaissa.
Vuonna 2014 suurimmat pakolaismäärät olivat Turkissa, Pakistanissa, Libanonissa, Iranissa, Etiopiassa, Jordaniassa ja Keniassa. Taloudellisesti ja inhimillisesti raskaimman taakan maailman pakolaiskriisien hoidosta kantavat kehitysmaat. 86 % maailman pakolaisista asuu kehitysmaissa.
 |
| Isoimmat pakolaisväestöt maittain vuoden 2014 lopussa Lähde: UNHCR. |
Pakolaisten määrä tulee aina suhteuttaa maan väkilukuun ja kansantalouden kokoon. Näin saadaan kokonaisvaltaisempi kuva siitä, kuka kantaa pakolaiskriiseistä suurimman taakan suhteessa voimavaroihinsa.
Kun katsotaan sitä, kuinka monta pakolaista maassa on per 1 ostovoimakorjatun ja asukaskohtaisen BKT:n dollari, saadaan alla oleva taulukko. Se kuvaa sitä, mitkä kansantaloudet ovat eniten kuormittuneita pakolaisuutta aiheuttavista kriiseistä.
 |
| Pakolaisia per 1 ostovoimakorjatun ja asukaskohtaisen BKT:n dollari 2014. Luku kuvaa pakolaisten määrää suhteutettuna kansantalouden kokoon ja väkilukuun. |
Maailman pakolaistilanne on nyt pahempi kuin koskaan 2000-luvulla. UNHCR:n mukaan kansainvälisiä kriisejä oli vuonna 2014 lopussa paossa yhteensä 59,5 miljoonaa henkilöä. Tässä luvussa ovat sekä pakolaiset, turvapaikanhakijat, että maan sisäiset pakolaiset. Maan sisäisiä pakolaisia oli 38,2 miljoonaa, turvapaikanhakijoita 1,8 miljoonaa ja UNHCR:n pakolaisiksi rekisteröimiä ihmisiä 19,5 miljoonaa.
 |
| Maailman pakolaistilanteen kehitys 2000-luvulla. Lähde: UNHCR. |
Vuodesta 2011 lähtien suurin yksittäinen tekijä pakolaiskriisin taustalla on ollut Syyrian sisällissota. Vuonna 2014 kriisiä pakeni 42 500 ihmistä päivässä.
Hans Rosling havainnollistaa alla olevassa videossa sen, missä syyrialaispakolaiset sijaitsevat. Pakolaisista murto-osa on Euroopan Unionin alueella. Suomessa murto-osa on vielä pienempi.
Toki 2010-luvulla Syyrian sodan lisäksi myös muut kriisit ovat eskaloituneet. UNHCR:n mukaan 15 aseellista konfliktia on selvästi pahentunut viiden viime vuoden aikana. Näistä konflikteista kahdeksan on Afrikassa (Norsunluurannikko, Keski-Afrikan Tasavalta, Libya, Mali, Koillis-Nigeria, Kongon demokraattinen tasavalta, Etelä-Sudan sekä Burundi), kolme Lähi-Idässä (Syyria, Irak, Jemen), yksi Euroopassa (Ukraina), ja kolme Aasiassa (Kirgisia, eräät Myanmarin alueet ja Pakistan).
Syyrian kriisin hoidossa Libanon on joutunut täysin kohtuuttoman työtaakan alle muihin maihin ja erityisesti Euroopan Unioniin verrattuna. Euroopan Unionin Libanonille tarjoama tuki ei juuri muuta tätä kohtuutonta tilannetta miksikään.
Tilanne toki pahenee entisestään silloin, kun poliittiset päättäjät vähentävät kehitysyhteistyövaroja, joilla on autettu ihmisiä lähtöalueilla. Kun lähtöalueiden tilanteet näin pahenevat, myös konfliktien laajenemisriski kasvaa.
Libanonin tilanteen kohtuuttomuudesta kertoo myös se, että syyrialaiset liikkuvat edelleen. IOM:n ja Frontexin mukaan suurin yksittäinen EU:n ulkorajoja laittomasti ylittävä ryhmä on syyrialaiset. Reitti Turkista Kreikkaan on UNHCR:n viimeisimpien (2015) tietojen mukaan vilkkain. Toki ihmissalakuljetettavien joukossa on muitakin kansallisuuksia, joihin kuuluvat ihmiset ovat saaneet Geneven pakolaissopimuksen mukaisen turvapaikan, jos vain ovat onnistuneet turvapaikkahakemuksen jättämään.
Libanonin tilanteen kohtuuttomuudesta kertoo myös se, että syyrialaiset liikkuvat edelleen. IOM:n ja Frontexin mukaan suurin yksittäinen EU:n ulkorajoja laittomasti ylittävä ryhmä on syyrialaiset. Reitti Turkista Kreikkaan on UNHCR:n viimeisimpien (2015) tietojen mukaan vilkkain. Toki ihmissalakuljetettavien joukossa on muitakin kansallisuuksia, joihin kuuluvat ihmiset ovat saaneet Geneven pakolaissopimuksen mukaisen turvapaikan, jos vain ovat onnistuneet turvapaikkahakemuksen jättämään.
Turvapaikkahakemukset tulee aina tutkia yksilöllisesti eikä maan tai ihonvärin perusteella. Jos Välimerellä liikkuvassa veneessä on afrikkalaisen näköinen henkilö, hän saattaa vallan hyvin tarvita suojelua. Asiaa ei voi tietää ennen tutkintaa. Kuten edellä mainitsin, Afrikassa on UNHCR:n mukaan eskaloitunut kahdeksan pakolaisuutta aiheuttavaa konfliktia. On myös hyvä muistaa, että niin sanottu toissijainen suojelu ei ole missään määrin "vähempiarvoisempaa" suojelua, vaan sen saamisen edellytyksenä on esimerkiksi akuutti kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai ja mielivaltaisen väkivallan vaara.
Monet ovatkin pohtineet seuraavia kysymyksiä: miten taakanjako Syyrian sisällissodan aiheuttamien pakolaiskriisien hoidossa voitaisiin hoitaa oikeudenmukaisemmin ja tasaisemmin? Miten voitaisiin vähentää ihmissalakuljetuksen houkuttavuutta? Miten estetään se, että entuudestaankin muita heikommat valtiot joutuvat ylisuuren työtaakan alle, synnyttäen suojelua tarvitsevien edelleen liikkumista EU:n rajoille?
Siihen ongelmaan, että kansainvälistä suojelua tarvitsevat ihmiset joutuvat turvautumaan ihmissalakuljettajiin, on selkeä ratkaisu: humanitaarinen viisumi. Se mahdollistaa ihmissalakuljetusta huomattavasti edullisemman ja täysin laillisen reittiliikenteen käytön siirryttäessä hakemaan kansainvälistä suojelua. Se mahdollistaa pakolaiskiintiökäytännön oheen nopean mahdollisuuden purkaa Libanonin kaltaisten maiden ylirasittunutta pakolaistilannetta. Näin se estää laittomin keinoin tapahtuvaa liikkumista.
Myönteistä turvapaikkapäätöstä humanitaarinen viisumi ei takaa, eikä näin ole tarkoituskaan. Se takaa ainoastaan turvallisen ja laillisen reitin ja nykytilannetta huomattavasti tasaisemman turvapaikanhakijamäärien jakautumisen EU:n sisällä sekä EU:n ja kehitysmaiden välillä. Humanitaarinen viisumi ei myöskään poista niitä valtioiden kehitykseen, globaaliin kauppaan ja kehitykseen liittyviä tekijöitä, jotka ohjaavat muutamista Länsi-Afrikan turvallisilta alueilta liikkuvia ihmisiä hakemaan turvapaikkaa Euroopasta. Globaaleja kehityseroja kurotaan umpeen vaikuttavaksi koetulla kehitysyhteistyöllä, tiedonvaihdolla ja kaupalla.
Viisumit on mahdollista kiintiöidä samalla tavoin kuten viisumien kohdalla tehdään eräissä maissa tälläkin hetkellä. Viisumit on myös mahdollista kohdentaa sellaisten valtioiden kansalaisiin, joiden voidaan olettaa olevan erityisen haavoittuvassa asemassa. Näin estettäisiin tyystin turvallisista maista liikkuvien onnenonkijoiden hyötyminen turvapaikkajärjestelmästä ja saadaan todellista suojaa tarvitsevat etusijalle.
Humanitaarinen viisumi on tällä tavoin kansainväliseen suojeluun liittyvä, laillisen matkustamisen mahdollistava työväline, joka estää ihmissalakuljettajien ja järjestäytyneen rikollisuuden hyötymisen pakolaisuutta aiheuttavista kriiseistä.
Vuonna 2014 yhteensä 42,323 syyrialaista ylitti Välimeren pyrkiessään Italiaan. Jos esimerkiksi 40 000 humanitaarisen viisumin kiintiö jaettaisiin EU:n jäsenmaiden kesken, se olisi 40 000 syyrialaista pois Välimeren aalloista ja 40 000 ihmistä pois ihmissalakuljetusbisneksestä. Jos oletamme, että yksi ihmissalakuljetuspaikka maksaa 1700 euroa, humanitaarisen viisumin käytäntö tarkoittaisi tässä muodossa sitä, että järjestäytynyt rikollisuus menettäisi 68 miljoonan euron tulot.
Kyse ei ole edes kovin radikaalista uudistuksesta. Lainsäädäntö mahdollistaa humanitaarisen viisumin jo nyt, ja Suomikin on tälläkin hetkellä myöntänyt vuosittain muutamia humanitaarisia viisumeja. Kyse ei ole myöskään kovinkaan "kukkahattutädillisestä" uudistuksesta. Humanitaarisen viisumin toimivuus edellyttää näet sitä, että lopullisesti kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palauttamisen järjestelmää vahvistetaan samanaikaisesti järjestelmän käyttöönoton kanssa. Syyriassakin on turvallisia alueita. Kielteisiä päätöksiä voi tulla ja ne voivat kestää kriittisenkin tarkastelun.
Humanitaarinen viisumi myös on vastaus niihin huoliin, joita Paul Collier esitti taannoin Helsingin Sanomien haastattelussa. Se poistaa kokonaan "hukkuminen tai taivas"-tilanteet:
"Ellet hyppää veneeseen ja riskeeraa elämääsi, mahdollisuudet turvapaikkaan ovat käytännössä olemattomat. On absurdia, että heiluttelemme ihmisten edessä lottokuponkia: joko hukut tai pääset taivaaseen."
Collier tarjosi kriisin hoitoon omaa malliaan, joka ei kuitenkaan ota juuri lainkaan huomioon kriisiytynyttä tilannetta Syyrian naapurimaissa:
Myönteistä turvapaikkapäätöstä humanitaarinen viisumi ei takaa, eikä näin ole tarkoituskaan. Se takaa ainoastaan turvallisen ja laillisen reitin ja nykytilannetta huomattavasti tasaisemman turvapaikanhakijamäärien jakautumisen EU:n sisällä sekä EU:n ja kehitysmaiden välillä. Humanitaarinen viisumi ei myöskään poista niitä valtioiden kehitykseen, globaaliin kauppaan ja kehitykseen liittyviä tekijöitä, jotka ohjaavat muutamista Länsi-Afrikan turvallisilta alueilta liikkuvia ihmisiä hakemaan turvapaikkaa Euroopasta. Globaaleja kehityseroja kurotaan umpeen vaikuttavaksi koetulla kehitysyhteistyöllä, tiedonvaihdolla ja kaupalla.
Viisumit on mahdollista kiintiöidä samalla tavoin kuten viisumien kohdalla tehdään eräissä maissa tälläkin hetkellä. Viisumit on myös mahdollista kohdentaa sellaisten valtioiden kansalaisiin, joiden voidaan olettaa olevan erityisen haavoittuvassa asemassa. Näin estettäisiin tyystin turvallisista maista liikkuvien onnenonkijoiden hyötyminen turvapaikkajärjestelmästä ja saadaan todellista suojaa tarvitsevat etusijalle.
Humanitaarinen viisumi on tällä tavoin kansainväliseen suojeluun liittyvä, laillisen matkustamisen mahdollistava työväline, joka estää ihmissalakuljettajien ja järjestäytyneen rikollisuuden hyötymisen pakolaisuutta aiheuttavista kriiseistä.
Vuonna 2014 yhteensä 42,323 syyrialaista ylitti Välimeren pyrkiessään Italiaan. Jos esimerkiksi 40 000 humanitaarisen viisumin kiintiö jaettaisiin EU:n jäsenmaiden kesken, se olisi 40 000 syyrialaista pois Välimeren aalloista ja 40 000 ihmistä pois ihmissalakuljetusbisneksestä. Jos oletamme, että yksi ihmissalakuljetuspaikka maksaa 1700 euroa, humanitaarisen viisumin käytäntö tarkoittaisi tässä muodossa sitä, että järjestäytynyt rikollisuus menettäisi 68 miljoonan euron tulot.
Kyse ei ole edes kovin radikaalista uudistuksesta. Lainsäädäntö mahdollistaa humanitaarisen viisumin jo nyt, ja Suomikin on tälläkin hetkellä myöntänyt vuosittain muutamia humanitaarisia viisumeja. Kyse ei ole myöskään kovinkaan "kukkahattutädillisestä" uudistuksesta. Humanitaarisen viisumin toimivuus edellyttää näet sitä, että lopullisesti kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palauttamisen järjestelmää vahvistetaan samanaikaisesti järjestelmän käyttöönoton kanssa. Syyriassakin on turvallisia alueita. Kielteisiä päätöksiä voi tulla ja ne voivat kestää kriittisenkin tarkastelun.
Humanitaarinen viisumi myös on vastaus niihin huoliin, joita Paul Collier esitti taannoin Helsingin Sanomien haastattelussa. Se poistaa kokonaan "hukkuminen tai taivas"-tilanteet:
"Ellet hyppää veneeseen ja riskeeraa elämääsi, mahdollisuudet turvapaikkaan ovat käytännössä olemattomat. On absurdia, että heiluttelemme ihmisten edessä lottokuponkia: joko hukut tai pääset taivaaseen."
Collier tarjosi kriisin hoitoon omaa malliaan, joka ei kuitenkaan ota juuri lainkaan huomioon kriisiytynyttä tilannetta Syyrian naapurimaissa:
"Välimerta ylittävien ihmisten pelastamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, professori sanoo. Sen jälkeen heidät tulee lähettää takaisin pakolaisleireille."
"Taakanjaosta" EU:n sisällä voidaan kyllä keskustella. Tilanne, jossa 4,5 miljoonan asukkaan maassa on rekisteröityneitä syyrialaispakolaisia 1,5 miljoonaa, on kuitenkin täysin kohtuuton. Vaikka pakolaisleirien oloja tuleekin vahvistaa, ei uudelleensijoittamisen tarve tule häviämään yhtään minnekään tilanteessa, jossa syyrialaispakolaiset muodostavat Libanonin alueen väestöstä 33%.
Ihmisten palauttaminen ylitäysille pakolaisleireille paitsi vaikeuttaa Collierin peräänkuuluttamaa leirien kohentamistyötä, myös pahentaa tilannetta niissä köyhemmissä maissa, jotka jo tällä hetkellä kantavat kansainvälisistä pakolaiskriiseistä ylivoimaisesti isoimman vastuun.
Olisi myös hölmöläisen peiton jatkamista osallistua toisaalta UNHCR:n uudelleensijoittamisohjelmaan ja samalla täyttää leirejä uudelleen EU:sta päin. EU:n turvapaikkamenettelydirektiivi (kts. direktiivin johdanto-osa, 25) myös kieltää toiminnan, jolla estetään ihmistä jättämästä turvapaikkahakemusta. Jos turvapaikkahakemusta ei voi jättää, ei kansainvälisen suojelun tarvettakaan pystytä selvittämään. Collierin ehdotus väärinkäsityksineen saikin ansaittua ja hyvin perusteltua kritiikkiä UNHCR:ltä.
Olisi myös hölmöläisen peiton jatkamista osallistua toisaalta UNHCR:n uudelleensijoittamisohjelmaan ja samalla täyttää leirejä uudelleen EU:sta päin. EU:n turvapaikkamenettelydirektiivi (kts. direktiivin johdanto-osa, 25) myös kieltää toiminnan, jolla estetään ihmistä jättämästä turvapaikkahakemusta. Jos turvapaikkahakemusta ei voi jättää, ei kansainvälisen suojelun tarvettakaan pystytä selvittämään. Collierin ehdotus väärinkäsityksineen saikin ansaittua ja hyvin perusteltua kritiikkiä UNHCR:ltä.
Järjettömimmissä ehdotuksissa taas ehdotetaan vanhaan malliin sotilasoperaatiota ja ihmissalakuljettajien veneiden tuhoamista. Kyseessä on puhdas paniikkireaktio, joka ei puutu ihmissalakuljettajien verkostoihin maissa yhtään mitenkään, mutta ei myöskään ihmissalakuljetusta ylläpitävään kysynnän ja tarjonnan logiikkaan eikä myöskään syyrialaisten edelleenliikkumista aiheuttaviin olosuhteisiin Syyrian naapurimaissa. Siksi tähän vaihtoehtoon ovat suhtautuneet erittäin penseästi niin Italian merivartiosto, ECRE, Frontex kuin lukuisat muutkin tahot. Frontexin johtajan mukaan sotilasoperaatio ainoastaan siirtää salakuljetusreittiä toisaalle, ja sotilasoperaatiot sisältävät aina oheisvahinkojen ja täysin viattomien kuolemisen vaaran. Näin on etenkin silloin, kun salakuljettajien veneissä ei ole luonnollisesti yhtään minkäänlaisia salakuljettajien tunnuksia.
Jotkut toki vastustavat humanitaarista viisumia puhtaasti identiteettipoliittisista syistä ("inhoamani taho kuten Pakolaisapu ehdottaa, joten minä vastustan") tai vetoamalla globaalin kehityksen kaltaisiin ongelmavyyhteihin, joita kyseisellä käytännöllä ei ole tarkoituskaan ratkaista (olkoonkin, että veneiden tuhoaminen tai pakolaisten palautukset vaikuttavat vielä vähemmän liikkuvuutta aiheuttaviin elintasoeroihin Afrikan ja Euroopan välillä, koska ne eivät puutu informaaliin talouteen).
Alueelliset kehityserot ovat todellinen, liikkuvuutta aiheuttava ilmiö. Niitä tasoitetaan kansainvälisellä, kestävällä kaupalla ja niillä kehitysyhteistyön muodoilla, jotka ovat vaikuttavia. Toki kehittyvien maiden valtionrakennuksessa yksi tärkeimmistä osista ovat harmaan talouden vastaiset toimet. Käytännöt, jotka vievät ihmissalakuljettajilta markkinat, tukevat myös kehittyvien maiden valtionrakennusta.
Onkin mielenkiintoista havaita yleinen ilmiö: mitä enemmän poliitikko puhuu tärkeydestä auttaa pakolaisia naapurimaissa, sitä todennäköisemmin hän vastustaa tähän liittyviä käytännön toimia.
Kehitysyhteistyövarojen leikkaus on tästä varsin selkeä esimerkki, mutta toki myös se vuosia jatkuva poliittinen retoriikka, jossa kehitysyhteistyötä kategorisesti vastustetaan riippumatta empiriasta ja kehitysyhteistyöllä saavutetuista tuloksista.
Lehti onkin tiivistänyt jo muinoin tästä epäjohdonmukaisuudesta kaiken olennaisen.
Jotkut toki vastustavat humanitaarista viisumia puhtaasti identiteettipoliittisista syistä ("inhoamani taho kuten Pakolaisapu ehdottaa, joten minä vastustan") tai vetoamalla globaalin kehityksen kaltaisiin ongelmavyyhteihin, joita kyseisellä käytännöllä ei ole tarkoituskaan ratkaista (olkoonkin, että veneiden tuhoaminen tai pakolaisten palautukset vaikuttavat vielä vähemmän liikkuvuutta aiheuttaviin elintasoeroihin Afrikan ja Euroopan välillä, koska ne eivät puutu informaaliin talouteen).
Alueelliset kehityserot ovat todellinen, liikkuvuutta aiheuttava ilmiö. Niitä tasoitetaan kansainvälisellä, kestävällä kaupalla ja niillä kehitysyhteistyön muodoilla, jotka ovat vaikuttavia. Toki kehittyvien maiden valtionrakennuksessa yksi tärkeimmistä osista ovat harmaan talouden vastaiset toimet. Käytännöt, jotka vievät ihmissalakuljettajilta markkinat, tukevat myös kehittyvien maiden valtionrakennusta.
Onkin mielenkiintoista havaita yleinen ilmiö: mitä enemmän poliitikko puhuu tärkeydestä auttaa pakolaisia naapurimaissa, sitä todennäköisemmin hän vastustaa tähän liittyviä käytännön toimia.
Kehitysyhteistyövarojen leikkaus on tästä varsin selkeä esimerkki, mutta toki myös se vuosia jatkuva poliittinen retoriikka, jossa kehitysyhteistyötä kategorisesti vastustetaan riippumatta empiriasta ja kehitysyhteistyöllä saavutetuista tuloksista.
Lehti onkin tiivistänyt jo muinoin tästä epäjohdonmukaisuudesta kaiken olennaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti