Uusi julkaisu: Maahanmuuttajien psyykkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävät tekijät ja palvelut

Olen yhdessä kollegani Minna Säävälän kanssa tehnyt selvityksen systemaattisen tutkimuskatsauksen "Maahanmuuttajien psyykkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävät tekijät ja palvelut".

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja -sarjan painetut julkaisut ovat maksullisia ja niitä myy Edita.

Julkaisuja voi tilata sähköpostitse: asiakaspalvelu.publishing@edita.fi tai ostaa verkkokirjakaupasta:www.edita.fi/netmarket

***

Tuoretta julkaisua esitellään työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla seuraavanlaisesti:

Mielenterveys on yksi haastavimmista maahanmuuttajien terveyteen liittyvistä kysymyksistä, koska psyykkinen hyvinvointi on syvästi kulttuurisidonnainen ilmiö. Maahanmuutto saa aikaan merkittäviä muutoksia terveysriskeissä ja hoidon mahdollisuuksissa. Nämä muutokset riippuvat suuresti muuttajan sukupuolesta, etnisestä ryhmästä, yhteiskunnallisesta asemasta ja siitä, millainen oleskelustatus muuttaneella on. 

Tässä systemaattisessa katsauksessa selvitetään, millaiset palvelut ja toiminnot tutkitusti vahvistavat ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien psyykkistä hyvinvointia. Kirjallisuuskatsaukseen etsittiin vertaisarvioituja alkuperäistutkimuksia vuodesta 2005 lähtien seitsemästä kotimaisesta ja kansainvälisestä viitetietokannasta. Systemaattiseen katsausosaan valittiin sellaiset tutkimukset (88 kpl), joissa tarkasteltiin jonkin toimenpiteen, intervention tai palvelun vaikutuksia mielen hyvinvointiin.

Maahanmuuttajien mielen hyvinvoinnista verrattuna valtaväestöön ei ole kiistatonta kuvaa. Joissakin maissa ja joissakin maahanmuuttajaryhmissä esiintyy muita enemmän mielen hyvinvoinnin ongelmia ja mielenterveyshäiriöitä. Kuvan epätarkkuus johtuu vertailevan tutkimuksen metodologisista ongelmista sekä maahanmuuttajaväestön heterogeenisyydestä ja muuttomaiden eroista. 

Psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavia interventioita on tarkasteltu tutkimuksessa erityisesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Tutkimusten sovellettavuutta suomalaiseen tilanteeseen on siten arvioitava tarkkaan. Interventiotutkimukset käsittelevät pääasiassa korjaavaa mielenterveystyötä, mutta myös ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä on jonkin verran arvioitu tieteellisesti.

Ennaltaehkäisevissä hankkeissa satunnaistetun vertailuryhmäkoemenetelmän (randomized controlled trial) käyttö näytön todentamisessa on kuitenkin harvinaista. Tästä huolimatta voidaan joitakin toimintatapoja pitää saatavissa olevan näytön nojalla perusteltuina. 

Yleistä kotoutumista vahvistavat toimenpiteet vahvistavat myös psyykkistä hyvinvointia väestötasolla: työllistymisen, kielitaidon hankkimisen, syrjimättömyyden, sosiaalisten siteiden luomisen ja ylläpidon sekä osallisuuden tuki rakentavat mahdollisuuksia hallita omaa elämää. Sosiaalinen tuki on keskeinen ennaltaehkäisevä elementti, johon monet interventiotutkimukset viittaavat. Yhteisökeskeisesti toimivat hankkeet saavat tutkitusti aikaan tuloksia mielen hyvinvoinnin edistämisessä. 

Korjaavassa mielenterveystyössä tuloksia saadaan toimenpiteillä, jotka edistävät hoitoon hakeutumista jakamalla tietoa esimerkiksi netissä ja oman yhteisön avainhenkilöiden sekä ryhmätoiminnan kautta. Keskeistä onnistumiselle on kulttuuritekijöiden huomioiminen mielenterveyspalveluiden järjestämisessä, mukaan lukien omakieliset palvelut, tulkin käyttö, henkilökunnan transkulttuurisen osaamisen edistäminen sekä erilaisten hoitomuotojen yhdistäminen.

Hoitojen tehosta on eniten näyttöä kulttuurisesti sovelletun kognitiivisen käyttäytymisterapian tehosta sekä narratiivisen altistusterapian käytöstä erityisesti traumaperäisestä stressioireyhtymästä kärsiville potilaille. Hoidollisista interventioista toimivimpia ovat arjen kuormitusta aiheuttavia tekijöitä huomioivat interventiot. Hoidon järjestämisessä tärkeää on hoitoon pääsyn käytännöllinen ja kulttuurinen esteettömyys. Tärkeää on myös hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaidot ja kyky luoda luottamusta potilassuhteeseen.

Maria Lohelan törskähdykset ja Timo Soinin paniikkipuolustukset

Jos ihminen haluaa vapautta, itsenäisyyttä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa, hän voi vallan hyvin olla muslimi. Hän voi myös käyttää islamin opillista tulkintaperinnettä tämän poliittisen päämäärän tavoittelussa. Esimerkiksi Musawah-liike tekee näin käytännössä. Maailmassa on runsaasti muslimifeministejä, jotka kyseenalaistavat paitsi epätasa-arvoiset tavat, myös ne uskonnolliseen retoriikkaan pohjautuvat keinot, joilla poliittinen status quo yritetään oikeuttaa. Jokaisen on syytä tutustua muslimifeministeihin joko lukemalla heidän blogejaan, kirjojaan tai tutustumalla heidän käytännön toimintaansa eri maissa.

Asma Barlas osoittaa kirjassaan "Believing women in Islam: unreading patriarchal interpretations of Qur'an", että Koraani, hadith-korpus ja perimätieto sallivat sukupuolten tasa-arvoa puoltavat opin tulkinnat. Joillakin poliittisilla päättäjillä ja liikkeillä on ollut opista ja perinteestä riippumattomat syynsä suosia toisenlaisia tulkintoja.  

Maailmankatsomus, sukupuoli tai synnyinmaa eivät yksin määritä sitä, millaisia persoonia ja ajattelijoita meistä tulee. Niinpä Algerissa syntynyt muslimimies, Ludovic-Mohamed Zahed, ajaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, kun taas Turussa syntynyt nainen, Maria Lohela, niitä vastustaa. 

Lohela tunnetusti äänesti tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Hän myös törskäytti jokseenkin käsittämättömän lausahduksen väittäessään entisen lain olevan tasa-arvoinen silloinkin, kun se syrjii seksuaalivähemmistöjä: "Homoseksuaaleillakin on oikeus mennä naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa, jos he niin haluaisivat".

Imaami Ludovic-Mohamed Zahed on puolestaan mennyt miehen kanssa naimisiin sekä islamin mukaisella että siviiliavioliitolla Etelä-Afrikassa. Hänen tavoitteenaan on entistä laajempi sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyntä muslimien keskuudessa.

Ludovic-Mohamed Zahed toimii imaamina pariisilaisessa moskeijassa, jossa homoseksuaalisuus hyväksytään.

Monet ovat vastustaneet Maria Lohelan valintaa eduskunnan puhemiehistöön. Syyksi on mainittu Lohelan ennakkoluuloihin pohjautuvat ja virheellistä tietoa sisältävät blogikirjoitukset, joissa muslimeja verrataan mörköihin ja joissa kannatetaan perustuslaillisen uskonnon- ja omantunnonvapauden rajoittamista muslimien kohdalla. Toki Lohela on kirjoittanut myös asiavirheitä turvapaikanhakijoista ja pakolaisista Turun Sanomien kolumneissaan. Näitä asiavirheitä on onneksi myös oikaistu.

Siitä voi käydä keskustelua, muodostavatko Lohelan fanaattiset ja oikeudellista yhdenvertaisuutta vastustavat kirjoitukset esteen puhemiesvalinnalle. Muodollinen este ne eivät tietenkään ole. Puhemiehen valinta perustuu ennemmin kirjoittamattomiin sääntöihin kuin selkeästi ylöskirjattuihin valintakriteereihin. Yleisesti ottaen kirjoittamattomia sääntöjä tulee ravistella. En näe erityistä syytä sille, miksi puhemiehen pitäisi olla monia kausia istunut kansanedustaja. Usein puhemiesvalinnoista keskustellessa tuodaan esiin myös se, että puhemiehen tulisi nauttia toisten kansanedustajien "laajaa arvostusta", mutta tämä on varsin vaikeasti mitattavissa oleva asia. On kuitenkin varsin ymmärrettävää, että virheelliseen tietoon ja muukalaiskammoon pohjautuvat ulostulot ja uskonnonvapauden vastustaminen rapauttavat arvostusta ja luottamusta.

Toki Lohelan valintaa voi myös puolustaa. Jotkut argumentit tässä puolustamisessa eivät kuitenkaan kestä yhtään minkäänlaista kriittistä tarkastelua.

Esimerkiksi Timo Soini raivostui siitä, että Lohelan "vanhoja" blogikirjoituksia ylipäänsä on otettu esille keskusteluun. 

Olkoonkin, että Maria Lohela on tötöillyt myös hiljattain, esiin tuodut mörkökirjoitukset ovat kiinteä osa Lohelan poliittista uraa ja kannatuspohjan rakentamista. Lohelalla ei olisi minkäänlaista poliittista uraa eikä kansanedustajan paikkaa ilman viestintää ja sisältöä, jota hän on tuottanut. Koska Lohela ei ole julkisesti muuttanut mielipidettään muslimeista missään vaiheessa -edes asiasta kysyttäessä- blogitekstit eivät ole myöskään vanhoja vaan ajankohtaisia. Niiden esiin nostaminen on aiheellista ja varsin hyvin perusteltua. 

Toinen, jopa kliseinen, stereotypioita vahvistava ja lapselliseen kaksoisstandardiin sortuva ajatus on se, että pelkkä Lohelan nuori ikä ja naissukupuoli tekisivät hänestä automaattisesti edistyksen voiman. Tätä jo sinänsä virheellistä olettamusta käyttäen Timo Soini tyylilleen uskollisesti alkoi nimitellä ja komennella Lohelan valinnan kriitikoita kuin mikäkin kiukutteleva pikkupoika. Haukkumasanoissa oli jälleen punavihreä-jotain. Soinin on vaikea tunnustaa, että Lohelaan kohdistuva kritiikki oli aiheellista ja ainoastaan todelliseen toimintaan kohdistuvaa. Mitään sukupuoleen tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen perustuvaa huomauttelua kritiikissä ei ollut, toisin kuin perussuomalaisten poliitikkojen usein harrastamassa kukkahattutädittelyssä.

Todellisessa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihmisen pätevyyttä ja edistyksellisyyttä mitataan ainoastaan hänen todellisen toimintansa perusteella. Poliittisen pätevyyden tai ammattipätevyyden arvioinnissa iän ja sukupuolen kaltaiset ominaisuudet, joita ihminen ei omalla toiminnallaan ole hankkinut, eivät saa olla yhtään minkäänlaisessa roolissa.

Bulvania ei ole monipuoluedemokratia, jos Bulvanian presidentti perustaa kymmenen puoluetta, jotka ovat tosiasiallisesti hänen hallussaan. Karismaattinen uskonnollinen liike ei ole automaattisesti tasa-arvoinen, jos sen johtopalleilla istuu nainen.

 Amina Wadud haluaa tulla kohdatuksi imaamina eikä naispuolisena imaamina.

Tasa-arvo etenee ainoastaan todellisilla sanoilla ja teoilla.

Taannoin imaami Amina Wadud herätti vanhoillisissa tahoissa pahennusta, kun hän johti rukousta sukupuolijakaumaltaan monipuoliselle moskeijankävijajoukolle.

Wadudin jälkeen myös muut naispuoliset imaamit ovat alkaneet tehdä samoin. Kyseessä on monellakin tapaa varsin progressiivisesta, jopa radikaalista toiminnasta valtavirran sunnalaisen perinteen näkökulmasta. Pyhien tekstien kanssa Wadudin teko ei varsinaisesti ole ristiriidassa eikä sillä myöskään vahingoiteta ketään.

Hatoon Al-Fassi on puolestaan saudiarabialainen professori, tutkija ja aktivisti, joka on ajanut naisille äänioikeutta Saudi-Arabiassa. Al-Fassi toi esiin kirjassaan "Women in pre-islamic Arabia: Nabataea", että naisilla oli muinaisessa Nabateassa itsenäisempi asema kuin wahhabilaisessa Saudi-Arabiassa. Heillä oli esimerkiksi oikeus tehdä juridisia sopimuksia itsenäisesti ja omissa nimissään. Wahhabilaisessa Saudi-Arabiassa tähän tarvitaan miespuolisen huoltajan suostumus.

Hatoon Al-Fassin mukaan muinaisessa
 Nabateassa naisilla oli oikeus tehdä juridisia sopimuksia itsenäisesti. Tämä johtui
usein käytännön syistä: miehet olivat pitkien kauppamatkojen vuoksi poissa pitkiä aikoja. 

Al-Fassin teos on merkittävä, koska se murtaa kaksi varsin laajalle levinnyttä myyttiä, joita hyväksikäyttäen saudieliitti yrittää sementoida ja oikeuttaa valta-asemaansa.

Saudieliitti näet puolustaa nykyisiä naisia syrjiviä käytäntöjä usein väittäen, että ne ovat tasa-arvoisempia kuin esi-islamilaiset käytännöt. Al-Fassin nabatealaisia koskevien löydösten myötä väitteeltä putoaa pohja.

Toki on mainittava, että nykyisten vääryyksien puolustelu vuosituhansien takaisilla saavutuksilla on kuin keittoa haarukalla kauhova äkkiväärä dementoitunut vanhus, joka lusikan käyttökelpoisuudesta mainittaessa tokaisee: "minä teidät syömään opetin!".

Al-Fassin löydökset kyseenalaistavat saudieliitin ja Euroopan islamofobisten liikkeiden hellimän ajatuksen siitä, että ajatus itsenäisistä naisista ja heidän oikeuksistaan olisi pelkkää "länsimaista hapatusta" ja eurooppalainen tuote. Nabatean kuningaskunta näet sijaitsi keskellä Lähi-itää.

Ideat ja sivilisaatiot kehittyvät yleensä vuorovaikutuksessa. Ehkä Maria Lohelan näkökyky vahvistuisi, jos hän laskeutuisi norsunluutornistaan ja tutustuisi siihen tietoon, jota monet vapautta, itsenäisyyttä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa tavoittelevat muslimit ovat tuottaneet.