Mitä on vihapuhe?

Joidenkin mielestä vihapuhe on vaikea määritellä.

Itse näkisin, että sen määrittely ei ole erityisen vaikeaa.

Sen voi määritellä esimerkiksi näin:

Vihapuhetta ovat ilmaisut, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.

Tämän määritelmän apuna on käytetty Poliisiammattikorkeakoulun viharikosselvitystä.

***

Se, että vihapuheelle ei ole yksiselitteistä määritelmää, ei sinänsä ole ongelma. Olennaisempaa on se, että laissa kielletyksi mainitut asiat on määritelty selkeästi laissa ja oikeuskäytännössä.

Enemmän keskustelua onkin käyty siitä, missä menee laillisen ja laittoman vihapuheen välinen raja, ja onko raja oikeassa paikassa. 

Selkoa siitä, millaisia seikkoja oikeuskäsittelyissä punnitaan, saa esimerkiksi tarkastelemalla oikeuskäytäntöä.

Viime kädessä vihapuhetapauksia käsittelee Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Heidän ratkaisukäytäntöään tarkastelemalla pääsee hyvin perehtymään siihen, miten yleensä toimitaan perusoikeuksien ristiriitatilanteissa, esimerkiksi silloin kun sananvapautta rajoitetaan, jotta toisen perustavanlaatuisen ihmisoikeuden toteutuminen voidaan turvata.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen fact sheet-palvelu antaa muistakin aihealueista mielenkiintoista tietoa.

Suomen laissa kielletyn vihapuheen muotoja ovat

- julkinen kehottaminen rikokseen (RL 17. luku, 1§)

- kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11. luku, 10§) 

- kunnianloukkaus (RL 24. luku, 9-10§) 

- laiton uhkaus (RL 25. luku, 8§)

- uskonrauhan rikkominen (RL 17.luku, 10§)

- sotaan yllyttäminen (RL12.luku, 2§)

Poliisin kotisivuilla on verrattain selkeät esitykset siitä, mitä kunnianloukkaus, laiton uhkaus tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan tarkoittavat Internetin kontekstissa.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan-pykälän kannalta muistettavia seikkoja ovat esimerkiksi seuraavat:

- Rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, kun ihminen asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella.

- Rikoksen tunnusmerkistö edellyttää olosuhdetahallisuutta, mutta ei tarkoitustahallisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että tekijä on ollut tietoinen, että teolla uhataan, panetellaan tai solvataan.

- Tyypillinen rikoksen tunnusmerkistön täyttävä teko on esimerkiksi ryhmään kohdistuvan syrjinnän tai väkivallan hyväksyttävä tai toivottavana pitäminen. Myös kyseiseen ryhmään kuuluvien ihmisten vertaaminen eläimiin, loisiin tai muuten alempiarvoisena pitäminen, voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön.

- Panettelu ja solvaaminen tarkoittavat suunnilleen samaa kuin kunnianloukkauksenkin osalta, joka voi kohdistua vain luonnolliseen henkilöön. Yleensä kyseessä on yleistävä tai harhaanjohtava lausuma. Lausujalla on velvollisuus tarkistaa tietojensa todenperäisyys riittävällä tavalla.

- Panettelun tapoja ovat herjaustyyppiset väitteet, joissa jonkun kansanryhmän esitetään perättömästi syyllistyneen rikoksiin tai muuhun pahennusta aiheuttavaan tekoon.

- Fakta- ja tilastotiedon asiallinen esilletuominen ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä.

- Lainkohta antaa suojaa vähemmistöryhmille, jotka yleisesti ovat yhteiskunnassa heikommassa asemassa (kts. myös yhdenvertaisuuslaki 4§ viranomaisten velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta, 6§ syrjinnän kielto, 7§, erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet)

- Kohteena ei yleensä voi olla valtaväestö. Tosin valtaväestöön kuuluvina, kohteina voivat olla esimerkiksi ateistit ja vammaiset. Teoriassa myös suomenruotsalaiset voidaan lukea tällaiseksi ryhmäksi. Rikokseen voi syyllistyä myös itse vähemmistöön kuuluva, jos loukkauksen kohteena on toinen pykälässä mainittu ryhmä. 

- Jos rasistisen nimittelyn kohteena on yksittäinen henkilö, on kyseessä yleensä kunnianloukkaus tai laiton uhkaus eikä kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

***

YLE:n Suora Linja-ohjelman mukaan kuluneen kolmentoista vuoden aikana (2000-2013) on annettu hieman yli parikymmentä lainvoimaista tuomiota. Oikeustapauksia on ollut tällä vuosituhannella 25.

Oikeustapauksia ja julkista keskustelua seuraamalla voi päätyä seuraaviin johtopäätöksiin:

- kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälä ei ole estänyt kärjekästäkään poliittista keskustelua islamista, maahanmuutosta ja maahanmuuttajista yhtään mitenkään, eikä tähän ole edes pyritty

- kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälä ei ole rajoittanut kenenkään poliittisia toimintavapauksia

- pykälä ei ole epämääräisesti muotoiltu vaan lainvoimaisia oikeustapauksia tarkastelemalla saa varsin selkeän kuvan siitä, a)miksi tuomiot on annettu b)miksi pykälä on olemassa

***

Poliittiset puolueet eivät ole kiihottaminen kansanryhmää vastaan-pykälän piirissä. Ryhmät, joilla on erityinen yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen perustuva tehtävä asettaa poliittisia tavoitteita, säätää lakeja ja tehdä poliittisia päätöksiä sekä kunnissa, valtakunnallisesti että eurooppatasolla, eivät ole kansanryhmä yhtään missään mielessä. Kansanedustajien sananvapaus ja parlamenttityön esteettömyys turvataan erikseen perustuslaissa.

Poliitikot päättävät ja keskustelevat julkisesti yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista sekä julkisten varojen käytöstä, jolloin niiden pitää myös lähtökohtaisesti olla tavan kaduntallaajaa valmiimpia kohtaamaan rajuakin ja kärjekästä kritiikkiä sanomisistaan ja tekemisistään.

Niinpä myös yksilötasoa koskeva kunnianloukkauspykälä rikoslaissa sanoo seuraavaa:

"... kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. "

Jos poliitikko on tyytymätön hänestä tai hänen edustamastaan puolueesta annettuun arvioon, hänen kannattaa käyttää sananvapauttaan ja esittää vastalause politiikan areenoilla.

Rikosilmoitus sellaisen pykälän perusteella, jonka piirissä poliittinen puolue ei edes ole, on suurin piirtein typerintä mitä voi tehdä. Tälle vertoja voi vetää ainoastaan vitsimielessä tehdyt laki-, ja valtuustoaloitteet, koska niidenkin käsittelyssä palaa niin sanottuja verorahaloita aivan turhaan.