Joskus ihmiset kysyvät: ”Miten rasismi määritellään? Jos puhun vaikkapa maahanmuuton varjopuolista, olenko minä rasisti?”
Alkuun täytyy sanoa yksi seikka: mikään maahanmuuttoon, maahanmuuttajiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin liittyvä kysymys ei ole ollut sen kummemmin suomalaisessa arkikeskustelussa kuin poliittisessa diskurssissakaan missään vaiheessa minkäänlainen tabu.
Voisi sanoa, että ainoastaan ihmisten muisti pätkii.
Erilaiset sosiaaliset ongelmat, haitalliset perinteet ja laittomuudet ovat läsnä jokapäiväisen kahvipöytä-, ja nettikeskustelun lisäksi myös eduskuntakeskusteluissa sekä valtiollisissa politiikkaohjelmissa, ja myös olleet siellä vähintään 1990 – luvun alusta asti.
Hän, ken jaksaa lukea Antero Leitzingerin maahanmuuttopolitiikan historiaa käsitteleviä kirjoja, havaitsee, että keskustelua on jaksettu käydä myös itsenäisen Suomen alkuaikoina:
”…Totta kyllä on, että Suomi koreilee suvaitsevaisuudellaan niin monessa suhteessa, mutta kyllä se sittenkin menee liian pitkälle kun jo ennen laissa määrättyä aivan lyhyttä aikaa tehtyjä ryssien anomuksia kansalaisoikeudesta ei edes voida kieltää ilman n.s. kohteliaisuutta ’muodollisista syistä’… turhaa on ponnistaa voimia Karjalan kannaksen suomalaistamiseksi, jos ei edes sellaisilta venäläisiltä, jotka jo ennen Suomen kansalaisoikeuden saatua, ryhtyvät ulkomaita myöten rettelöimään Suomen lakeja vastaan, kuten Anna Vyrubova on tehnyt.
Kyllä siinä tapauksessa itsesuojelus on ihan alkeellisella kannalla, kun ei tahdota välttää Suomen kansan ruumiin turmelemista, vaan ehdoin tahdoin sallitaan mitä vahingollisimpien ainesten siihen päästä. Toivokaamme, että jo alulle päässyttä hienotuntoisuutta maassamme asuvia ryssiä kohtaan ei edelleen jatkettaisi ja että ne kansalaisemme, jotka ovat venäläisten emigranttien lumoissa ja heidän ihailijansa, eivät tästedes pääsisi lumoamaan niitä, joiden ratkaistavana on Suomen kansalaisuuden myöntäminen venäläisille ja muille ulkomaalaisille.” (Nimimerkki A.L Iltalehdessä 2.6.1925; Leitzinger 2008a, 260-261)
Kuten myös suuriruhtinaskunnan aikaan:
"Saksalaisia kerjäläisiä on ollut paljo tätä nykyä meidänkin kaupungissamme. Positiiwien soitto niillä ollut muka olewanaan ansiokeinona. … Kyllä olisi parempi, jos sellaiset ihmiset, jotka owat nuoria ja miehuuden iässä olewia, käyttäisiwät paremmin aikansa hyödyllisempiin töihin ja keinoihin, kuin maan juoksuun, huonoin positiiwien rämpytykseen ja sen ohessa keräykseen" (Oulun Wiikko-Sanomia 25.8.1860; Leitzinger 2008b, 514)
Eduskuntakeskusteluista kirjoitinkin jo aikoja sitten.
Erästä toista kirjoittajaa vapaasti mukaillen: ei tarvitse olla toisinajattelija puhuakseen turvapaikkashoppailijoista, islamistiterroristeista tai pakolaistulvista. Riittää, että kuuluu hallituspuolueeseen. Voi olla sen ministerikin.
Peukalosääntönä voisi sanoa, että jos ihminen alkaa inistä että ”asioista ei saa puhua”, hänellä ei vain ole mitään sanottavaa. Se timantinkova fakta, että ihmiset eivät osaa käyttäytyä, ei taas ole sananvapauskysymys.
***
Ihminen ei ole rasisti, jos hän puhuu ”maahanmuuton varjopuolista”. Lisääntyvän globaalin liikkuvuuden varjopuolista ovat puhuneet aikojen alusta ja jatkuvasti myös kukkahattutädit, suvaitsevaistot, punavihreät ja tiesmitkä dareiaanit, varmaan myös feministit ja homokeisarit.
Ihmiskauppa ja ihmissalakuljetus ovat varjopuolia. Työehtojen polkeminen, työntekijöiden hyväksikäyttö, laittoman elinkeinon harjoittaminen ja ylirajainen huumerikollisuus ovat varjopuolia. Samoin myös seksuaalinen väkivalta sekä muu perheessä tapahtuva väkivalta, joissa tietyt kansallisuudet ovat väestömääräänsä nähden useammin edustettuina, on varjopuoli. Näiden varjopuolien ratkonnassa tarvitaan ratkaisuja rajojen yli, ihmisoikeuslähtökohdat edellä.
Ennakkoluuloja on jokaisella ihmisellä. Nähtyjä ja koettuja asioita luokitellaan ja selitetään itselle, vaikka kaikesta nähdystä ja koetusta ei ole mahdollista omata järin syvällistä tietoa.
Oman ennakkoluuloisuuden kieltäminen on älyllistä epärehellisyyttä. Dramaattisia uutisia lukiessa varsin monelle voi tulla mieleen kovin inhoja ajatuksia kokonaisista ihmisryhmistä.
Edes ennakkoluuloisuus ei ole vielä rasismia. Tutkija Tiina Sotkasiira kiteytti eron hyvin:
”Rasisteilla on yleensä ennakkoluuloja muunmaalaisia ja muunvärisiä kohtaan, mutta ennakkoluuloinen ihminen on rasisti vain silloin, kun hän ottaa omat ennakkoluulonsa totena ja oikeuttaa niillä muiden väheksymistä”.
***
Vihapuhe (jota ei ole missään määrin vaikea määritellä; ken moista väittää, ei vain tunne aihetta) on usein rasistisesti motivoitunutta. Rasismi taas ei välttämättä ole vihapuhetta ollenkaan, eikä se välttämättä sisällä minkäänlaista vihaa.
Rasismi on uskomusjärjestelmä.
Rasismissa eri ”etnisiksi ryhmiksi” luokiteltujen ihmisryhmien välisiä eroja selitetään näille ryhmille oletetuilla kollektiivisilla fyysisillä tai henkisillä ominaisuuksilla, jotka myös oletetaan muuttumattomiksi.
Jos esimerkiksi henkirikosten keskittymistä Kymenlaaksoon tai Lapin alueelle selitettäisiin lukuisten eri sosioekonomisten muuttujien sijaan lappalaisten tai kotkalaisten ”kansanluonteella”, kyse olisi rasismista.
Oletetulla muuttumattomuudella sitten perustellaan myös rasistisia käytäntöjä, joilla nämä yleensä sivilisoitumattomiksi oletetut ihmisryhmät halutaan asettaa pysyvästi eriarvoiseen asemaan.
Ajatuskoe on siis periaatteessa simppeli.
1. Selitätkö yhteiskunnassa näkyviä ”etnisten ryhmien” välisiä sosiaalisia, taloudellisia tai poliittisia eroja näiden etnisten ryhmien kollektiivisilla fyysisillä tai henkisillä ominaisuuksilla, jotka oletat muuttumattomiksi?
2. Perusteletko haluamiasi tai vallitsevia pysyvästi eriarvoistavia käytäntöjä näillä ominaisuuksilla?
Jos vastaat kyllä, olet todennäköisesti rasisti.
***
Sotkasiira jatkaa:
”Se, että tuntee tulevansa väärin perustein liitetyksi johonkin, erityisesti negatiiviseksi koettuun, ryhmään on inhottava kokemus. Moni muistaa esim. lapsuudesta tilanteen, jossa epäiltiin jostain, mitä ei ole tehnyt. Erityisen epäreiluja olivat ne tilanteet, joissa vaikkapa opettaja rankaisi jostain, mihin oli syytön.”
Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ihmistä rankaistaan hänen tekojensa mukaan. Rasismi mahdollistaa sen, että ihminen jolla ei ole ollut osaa eikä arpaa johonkin rikolliseen tai paheksuttavaan tekoon, joutuu ihmisten vihanpuuskien vuoksi kärsimään turhaan.
Tapauksia on paljon. Esimerkiksi muslimeja tai muslimiksi oletettuja ihmisiä on pahoinpidelty ja myös tapettu, koska heidät on liitetty tapahtumiin ja tekoihin, joissa he eivät ole olleet millään tavoin mukana. 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8
Rasismi ei vähene pikkupoikamaisella ”ite oot vielä enemmän rasisti ja äitis kans” – puolustuksella tai kertomalla, että minuakin on kiusattu pienenä. On selvää, että syrjintä on universaali ilmiö, mutta se ei oikeuta syrjintää.
***
Joku voisi kysyä: ”miten ongelmista sitten voisi puhua? Olen huolissani Suomen somaliväestön työttömyydestä ja siitä että Venäjän ja Irakin kansalaisuuden omanneilla naisilla on huomattavasti keskimääräistä korkeampi henkirikoskuolleisuus Suomessa. Pakkoavioliitot ja lapsien naittaminen morsiamiksi puistattavat minua.”
Vähemmistöjen sosiaalisista ongelmista voi puhua aivan samalla tavalla kuin syntysuomalaistenkin probleemoista.
Edellä mainituista kysymyksistä ovat huolestuneita aivan yhtä paljon vähemmistöryhmien jäsenet itse. Se, että asiat ovat tietyllä tolalla, ei ole koskaan tarkoittanut että ihmiset pitäisivät asioiden vallitsevaa tilaa toivottavana. Tämän vuoksi tehdään käytännön työtä, jolla vähennetään edellä mainittuja ongelmia.
Ei suomalainenkaan pidä kaikkia maansa puolia, esimerkiksi korkeaa henkirikollisuusastetta tai alkoholiongelmia, ihanana tai "kansanluonteeseen" liittyvänä asiana. Kuten moniin muihinkin ilmiöihin, näiden ilmiöiden esiintyvyyteen vaikuttavat ihmisen elämänkulku, ikä, koulutus, sukupuoli ja monet muut asiat.
Ei suomalainenkaan pidä kaikkia maansa puolia, esimerkiksi korkeaa henkirikollisuusastetta tai alkoholiongelmia, ihanana tai "kansanluonteeseen" liittyvänä asiana. Kuten moniin muihinkin ilmiöihin, näiden ilmiöiden esiintyvyyteen vaikuttavat ihmisen elämänkulku, ikä, koulutus, sukupuoli ja monet muut asiat.
Saudi-Arabiassa vähennetään Munasahan avulla terrorismia. Kunniaväkivaltaa ja kunniaan liittyviä konflikteja ratkotaan sekä Suomessa että muualla. Työllisyyteen vaikuttavista tekijöistä kirjoitinkin aikaisemmin. Egyptissä ja Libanonissa miehet ovat toimineet aktiivisesti väkivaltaa vastaan. Uskonnolliset johtajat ympäri maailman tuomitsevat varsin monet ilmiöt, joita voi hyvällä syyllä pitää tuomittavina.
Pakkoavioliittoja vastaan kampanjoidaan useissa uskonnollisissa yhteisöissä, 1, 2, 3 sekä Euroopassa että muualla, 2
Kun ihminen haluaa tietää lisää vähemmistöihin liitetyistä kysymyksistä ja ratkaisumalleista, voi olla paikallaan kysyä ihmisiltä itseltään, millaisia nämä kysymykset ovat luonteeltaan. Tällöin toiseen ihmiseen ei tarvitse suhtautua jonkin ”kulttuurin” edustajana tai tyystin toisenlaisena henkilönä, vaan ihmisenä, jolla voi olla kunnollista näppituntumaa ja kokemusta siitä, kuinka ongelmia ratkaistaan.
Esimerkiksi Maajid Nawaz on mies, jolla on viisasta sanottavaa siitä, miksi ääriryhmät ovat joidenkin mielestä sexikkäitä ja cooleja, ja miten niistä voisi saada epäsexikkäitä ja epäcooleja:
Abdullahi An-Naim on puolestaan muslimimies, jolla on painavaa sanottavaa niistä, jotka "jumala sanoi" - kortin voimalla yrittävät saada omat esteettiset ja poliittiset mieltymyksensä valtiolliseksi laiksi.
Tutustua kannattaa myös näihin ajattelijoihin.
Lamya Kaddor
Abdelwahab Meddeb
Ziauddin Sardar
Turki Al-Hamad
Heidän kaltaistensa ihmisten ansiosta kehitys kehittyy.
Muslim man places third in Mr. Gay Netherlands
Mosque for gays to open in France.
Samanlaisten ihmisten ansiosta Suomessakaan ei enää tuomita ihmisiä Mooseksen lain mukaan (toisin kuin vielä vuonna 1630:
"Eräs papin poika Piikkiöstä, joka oli ollut tottelematon sekä lyönyt isäänsä ja äitiänsä, tuomittiin 1630 kuolemaan II Mooseksenk. 2 ja 21 lukujen sekä III Mooseksenk. 27 luvun mukaan" (Boström 1929, 170).
Ihmiset osaavat ajatella, kritisoida, osoittaa mieltään epäoikeudenmukaisena koettua lakia ja tuomioita kohtaan riippumatta siitä, missä he asuvat. Jokaisella on älli; ken ei tätä usko tai käytä, lienee pälli.
Kirjallisuus
Boström, H.J. (1929) : Kuolemantuomioista ja niitten täytäntöönpanosta Suomessa ennen vuotta 1826. Defensor Legis 10: 163 - 196.
Leitzinger, Antero (2008a): Ulkomaalaiset Suomessa 1812 - 1972. Helsinki: East-West Books
Leitzinger, Antero (2008b): Ulkomaalaispolitiikka Suomessa 1812 - 1972. Helsinki: East-West Books
Muslim man places third in Mr. Gay Netherlands
Mosque for gays to open in France.
Samanlaisten ihmisten ansiosta Suomessakaan ei enää tuomita ihmisiä Mooseksen lain mukaan (toisin kuin vielä vuonna 1630:
"Eräs papin poika Piikkiöstä, joka oli ollut tottelematon sekä lyönyt isäänsä ja äitiänsä, tuomittiin 1630 kuolemaan II Mooseksenk. 2 ja 21 lukujen sekä III Mooseksenk. 27 luvun mukaan" (Boström 1929, 170).
Ihmiset osaavat ajatella, kritisoida, osoittaa mieltään epäoikeudenmukaisena koettua lakia ja tuomioita kohtaan riippumatta siitä, missä he asuvat. Jokaisella on älli; ken ei tätä usko tai käytä, lienee pälli.
Kirjallisuus
Boström, H.J. (1929) : Kuolemantuomioista ja niitten täytäntöönpanosta Suomessa ennen vuotta 1826. Defensor Legis 10: 163 - 196.
Leitzinger, Antero (2008a): Ulkomaalaiset Suomessa 1812 - 1972. Helsinki: East-West Books
Leitzinger, Antero (2008b): Ulkomaalaispolitiikka Suomessa 1812 - 1972. Helsinki: East-West Books
6 kommenttia:
Anonyymi henkilö laittoi tähän blogiin kommentin, jossa on kaksi kysymystä:
1. Ovatko tanskalaiset rasisteja, kun ovat laatineet tällaisia tilastoja (rikostilastoja etnisen taustan mukaan)?
2. Mitä mieltä olet islamista? Onko se kenties mielestäsi rasistinen aate?
Vastaus kysymykseen 1:
Myös Suomessa oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on tutkinut rikollisuutta siten, että tekijän kansalaisuus on mainittu.
Tällaisiin rikostilastoihin
1. ei sisälly oletusta siitä, että rikollisuus johtuisi etnisten ryhmien kollektiivisista fyysisistä tai henkistä ominaisuuksista
2. ei sisälly myöskään oletusta näiden ominaisuuksien muuttumattomuudesta
Tällainen, ammattimaisesti tehty tilastointi, jossa aineisto on tehty vertailukelpoiseksi tekemällä kaikki tarvittavat ikään, sukupuoleen, sosioekonomiseen asemaan ja asuinpaikkaan (iso asuinkeskus= iso rikostilaisuuksien määrä) liittyvät vakioinnit, ei ole millään tapaa rasistista.
On sinänsä selvää, että rasistiset liikkeet käyttävät hyväkseen rikostilastoja propagandassaan.
On kuitenkin varsin yleistä, että näiden liikkeiden materiaaleissa tehdään tulkintoja, yleistyksiä ja johtopäätöksiä, joita ei alkuperäislähteen perusteella voi tehdä.
Aineiston viäntelystä voitaneen mainita esimerkkinä perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaaren raiskaustilastosekoilut .
Alkuperäisaineistossa ei ollut ensinnäkään islamista yhtään mitään mainintaa. Toiseksi, se ei myöskään ollut tutkimus, jossa olisi tutkittu tarkemmin rikokseen syyllistyneiden henkilöiden tekoon johtaneita syitä ja elämänkulkua.
Vastaus kysymykseen 2:
Islam on uskonto. Sen opilliset lähteet perustuvat paitsi 1. Koraaniin, myös 2. Profeetan Sunnaan eli hadith - korpukseen 3. ”Yksimielisyyteen” eli ijmaan 4. analogiapäättelyyn eli qiyasiin .
Kuten kaikkien uskontojen kohdalla, tästä äärimmäisen laajasta opillisesta aineistosta ja perinteestä löytyy kamaa kaikenlaisiin tarpeisiin.
Sekä muslimeja vihaavilla poliittisilla liikkeillä että islamilla toimintaansa perustelevilla ääriliikkeillä on tapana korostaa Koraanin ja hadith – korpuksen niitä puolia, jotka ovat ristiriidassa esimerkiksi YK:n ihmisoikeussopimusten tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.
Tälle aineiston rajaukselle ei ole kuitenkaan mitään muuta perustetta kun vain oma poliittinen ideologia.
Rauhanomaisia ratkaisumalleja korostavia haditheja, koraanin kohtia, tulkintoja sekä oppineiden mielipiteitä (fatwoja) on pilvin pimein, tässä kymmenittäin esimerkkejä:
Koraanin kohtia ja haditheja
Lisää haditheja
Fatwoja
Jonkin kokonaisen uskontokunnan julistaminen ”rasistiseksi” ei ole näin ollen perusteltua.
Jos taas joku henkilö tai poliittinen liike oikeuttaa uskonnollisia lähteitä käyttäen etnisten, uskonnollisten tai muiden ryhmien syrjintää ja olettaa näille ryhmille (yleensä negatiivisia) muuttumattomia luonteenpiirteitä, voi tällaista henkilöä tai poliittista liikettä pitää rasistisena.
Tällaisia liikkeitä löytyy sekä kristinuskon, islamin, juutalaisuuden, että myös muiden, ”rauhanomaisina” pidettyjen uskontokuntien, kuten buddhalaisuuden ja hindulaisuuden joukosta.
Olenko rasisti, jos en pidä etnisten kollektiivien jäsenten henkisiä ominaisuuksia muuttumattomina, mutta olen koko integroimis- ja muuttamistyötä vastaan, koska ilmiö, joka ylipäätään aiheuttaa etnisten kollektiivien lukumäärän ja koon lisääntymistä monoetnisen kansallisvaltion sisällä, on mielestäni vain ja ainoastaan vapaaehtoista sekä tuhoisaa hajoita ja hallitse -politiikkaa?
Taisin vastata itse itselleni. Näkemykseni perustuu arkikokemuksieni lisäksi professori Robert Putnamin (public policy, Harvard) paperiin "E Pluribus Unum: Diversity and Community in the Twenty-first Century The 2006 Johan Skytte Prize Lecture".
Siinä esitetyt tutkimustulokset asuinalueen korkean etnisen diversiteetin korrelaatiosta sekä etnisten viiteryhmien välisen että sisäisen epäluottamuksen kanssa sotivat varsin räikeästi niin suomalaisen median kuin julkishallinnonkin toitottamaa maahanmuuton ilosanomaa vastaan. Putnamin artikkelissa todetaan lisäksi, että korkean etnisen diversiteetin asuinalueilla luottamus myös julkisia organisaatioita sekä tiedotusvälineitä kohtaan on alhaisempaa.
Toki Putnam näkee diversiteetissä positiivisiakin puolia: hän hehkuttaa etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nobelistien ja yliopistoihmisten viiteryhmiensä kokoihin nähden suurta osuutta Yhdysvalloissa. Onko vastaavaa kuitenkaan näkynyt Suomessa, ja voisiko yhdysvaltalaisten yliopistojen koko maailman mittakaavassa korkealla akateemisella tasolla, eli vahvalla globaalilla vetovoimaisuudella, olla jotain tekemistä asian kanssa?
Tämä nähdäkseni varsin painavaa akateemista auktoriteettia kantava julkaisu ei ilmeisesti ole herättänyt Suomessa minkäänlaista julkista keskustelua.
Edellisten lisäksi on myös huomioitava eräs mahdollinen synergiahaitta: ainakin Katja Vilkama on tutkinut, että Suomessa maahanmuuttovirrat suuntautuvat suhteellisen vähäisen varallisuuden ja koulutuksen alueille. Varsinaisten tutkimustulostensa lisäksi Putnamkin arvelee, että yhdistyessään maantieteellisesti nämä kaksi ilmiötä saattavat voimistaa toisiaan. Se on johdonmukaista, koska white flightiin turvautuvat ensisijaisesti varakkaat ja koulutetut - vähävaraisilla kun ei ole mahdollisuutta muuttaa hintavammille alueille. He siis passivoituvat epäluottavaisine näkemyksineen lisääntyvän diversiteetin alueille.
En millään pysty uskomaan, ettei päättäjillä ole ollut minkäänlaista käsitystä tästä yhteisilmiöstä maahanmuuttopolitiikkaa tehdessään.
Koska olet alan mies, niin kysyisin neljää asiaa:
I) Onko Suomessa ollut tai omeneillään vastaavanlaista tutkimusta etnisen diversiteetin vaikutuksesta ihmisten luottamukseen toisiaan kohtaan?
II) Tunnetaanko Putnamin tätä nimenomaista tutkimusta suomalaisten ammattilaisten keskuudessa? Jos ei, niin miksi ei?
III) Näetkö Putnamin tutkimuksessa puutteita?
IV) Jos et osaa vastata näihin, niin kenen luulisit osaavan keskustella asiasta paremmin, ja kenen ydinosaamista ja -vastuualuetta lähimpänä Suomessa tämäntyyppinen tutkimus on?
Tässä on jälleen oiva tilaisuus osoittaa, että läpinäkyvyys ja tietopohjainen päätöksenteko vallitsevat Suomessa.
Ei ole rasismia väittää tiettyä politiikkaa hajota ja hallitse-politiikaksi, ja toki ihminen saa olla integraatiopolitiikasta mitä mieltä tahansa.
Robert Putnamin edellä mainittua artikkelia ei kuitenkaan voi käyttää mainitsemasi kaltaisen näkemyksen tukena.
Putnam ei ensinnäkään ota kantaa eri multikulturalistisen politiikan eri muotoihin. Toisekseen, hän ei pidä tiettynä ajankohtana vallitsevaa mahdollista alhaisen luottamuksen tasoa pysyvänä asiaintilana.
Kolmanneksi, hän ei ota suoraan kantaa integraatiopolitiikkaan (ns. kotouttaminen) etenkään Euroopan osalta ja jos ottaakin, hänen kantansa on tähän ennemmin myönteinen kuin kielteinen. Suora lainaus Putnamilta:
” Creativity in general seems to be enhanced immigration and diversity (Simonton 1999). Throughout history, for example, immigrants have accounted for three to four times as many of America’s Nobel Laureates, National Academy of Science members, Academy Award film directors and winners of Kennedy Center awards in the performing arts as native-born Americans (Lerner & Roy 1984; Simonton 1999, Chapter 6; Smith & Edmonston 1997, 384-5).” (p. 140)
Totta kai erityisesti luottamuksen ja sosiaalisen pääoman tutkijat tuntevat Putnamin artikkelin ja hänen muunkin tuotantonsa varsin hyvin. Ainakin sosiaalialan ammattilaisille Putnam on peruskauraa. Suoranaisia virheellisyyksiä aineiston käytössä ja analyysissä Putnamilla ei ole. Toki johtopäätöksiä kohtaan on esitetty varsin asiallista ja terävää kritiikkiäkin (kts. linkit alla), ja toki Putnamin sosiaalisen pääoman käsitettä on kritisoitu aina.
Notes on Robert Putnam’s “E Pluribus Unum: Diversity and Community in the Twenty-First Century”
Robert Putnam, social capital, and immigration
***
Ehkä merkittävintä on se, että on olemassa myös suuri joukko tutkimuksia ja myös meta-analyyseja, jotka ovat päätyneet täysin erilaisiin johtopäätöksiin ja tuloksiin kuin Putnam. Nämä tutkimukset täytyy ottaa kaikilta osin huomioon silloin, kun puhutaan monikulttuurisuudesta, monimuotoisuuspolitiikasta ja sen kehittämisestä.
Esimerkiksi Ethnic and Racial Studies-lehdessä, arvostetussa referee-julkaisussa, on julkaistu
Patrick Sturgisin et al tutkimus, joka koskee Lontoon alueen naapurustoja.
Heidän tutkimuksensa tulokset ovat päinvastaisia Putnamin kanssa.
Suora lainaus Sturgisilta et al:
” ethnic diversity does not, in and of itself, drive down community cohesion and trust. In fact, in the highly diverse neighbourhoods that characterize modern London, the opposite appears to be the case, once adequate account is taken of the spatial distribution of immigrant groups within neighbourhoods and the degree of social and economic deprivation experienced by residents.”
Suomen politiikan kehittämisen kannalta olennaisinta on tutkimus, jota on tehty Euroopassa ja Skandinaviassa.
Bertelsmann-säätiön tutkimuksen
mukaan ”sosiaalisen koheesion” keskeisimpiä ennustajia ovat
bruttokansantuote, tuloerojen vähäisyys ja kehitys kohti tietoyhteiskuntaa.
Etnisellä ja kulttuurisella diversiteetillä taas ei ole tilastollisesti merkitsevää vaikutusta sosiaaliseen koheesioon. Suora lainaus tutkimuksen pressitiedotteesta:
” The study dispels the popular belief that immigration is intrinsically harmful to social cohesion. The share of immigrants in a country's population shows no statistically significant effect on social cohesion.”
Koko raportti (2013)
Bertelsmann-säätiön tutkimuksessa käytetty niin sanottu social cohesion radar muodostuu seuraavista kahdestatoista toisistaan riippumattomista tilastoaineistoista:
1. World Values Survey
2. European Values Study
3. Gallup World Poll
4. European Social Survey
5. European Quality of Life Survey
6. International Social Survey Program
7. International Social Justice Project
8. Eurobarometer
9. International Crime Victims Survey
10. International Country Risk Guide
11. Shadow Economies In Highly Developed OECD Countries
12. Measures of Democracy 1810-2010
Toisin sanoen, tuoreen, pohjoismaihin suuntautuvan laajan tutkimusaineiston perusteella näkemyksesi ”hajota ja hallitse”-politiikasta on täysin vailla perusteita. Ja kuten sanottua, huonosti se Putnamkin tätä näkemystä tukee. Etenkin se, miksi vastustat ”integraatio-, ja muuttamistyötä” jää täysin ilmaan.
***
Suomessa ryhmienvälistä luottamusta ja asenteita ovat tutkineet erityisesti Inga Jasinskaja-Lahti ja Tuuli-Anna Mähönen.
Heidän toimittamansa kirja
Identities, Intergroup Relations and Acculturation: The Cornerstones of Intercultural Encounters
on hyvä ja laadukas artikkelikokoelma aiheesta kiinnostuneille.
***
Sen kummemmin Suomen media kuin julkishallintokaan eivät toitota mitään ”maahanmuuton ilosanomaa”.
Myös tämän, ilmeisestikin kovassa tunteenpuuskassa(?) kirjoitetun väitteen jätät kokonaan perustelematta.
Mitä tulee julkishallintoon, se sisältää osastosta riippuen lukuisia erilaisia näkemyksiä siitä, miten yhteiskuntaa tulisi kehittää ja miten maahantuloa tulisi kontrolloida.
Esimerkiksi laittoman maahantulon vastainen toimintaohjelma ei ole mitään ”ilosanomaa”.
Myöskään
sisäministeriön tulevaisuuskatsaus
ei ole mitään ”ilosanomaa” vaan se sisältää myös kohdat väkivaltaisen radikalisoitumisesta, terrorismista sekä syrjimättömyydestä ja yhdenvertaisuudesta.
Mediankaan osalta väite yksisuuntaisesta ”ilosanomasta” ei pidä paikkaansa. Ennemminkin on niin, että lehdet kylläkin paikoin glorifioivat, mutta myös selvästi leimaavat maahanmuuttajia.
Leimaavat puheenparret korostuvat erityisesti islaminuskoisista ja islamista puhuttaessa.
***
Toki maahan muuttaneiden elinoloja ja ryhmienvälisiä suhteita on tarkasteltu myös erilaisissa selvitysluontoisissa tutkimuksissa ja barometreissa.
Varsin tärkeää tietoa siitä, missä luottamuksen, julkisten palveluiden laadun ja ryhmien välisten suhteiden kanssa mennään, saadaan
1. Maahanmuuttajabarometrien
2. Palvelukyselyiden
3. Maahan muuttaneiden
sosioekonomista asemaa ja palveluiden tasoa koskevien tutkimusten (tässä esimerkkinä työllisyys) avulla.
Suomessa tämä seuranta on tällä hetkellä erityisesti työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla.
Sille, että kotouttamiseen panostetaan on hyvin perustellut taloudellis-sosiaaliset syyt.
Ensinnäkin hyvä kyky palvella erilaisia asiakkaita vähentää väärinymmärryksiä, lyhentää jonoja ja lisää sosiaalista hyvinvointia, kun ihmiset pääsevät sen palvelun piiriin, jota tarvitsevat.
Toiseksi asia on puhtaasti taloudellinen.
Esimerkiksi Sarvimäen et al tutkimuksen mukaan parantunut kotouttamispolitiikka nosti maahanmuuttajien tuloja 20 000 eurolla kymmenen vuoden ajanjaksolla verrokkiryhmään verrattuna. Sosiaalietuuksia paremmin menestynyt (kotouttamissuunnitelman tehnyt)ryhmä nosti 8000 euroa vähemmän kymmenen vuoden aikana kuin verrokkiryhmä.
Kts. HS:n uutinen.
***
Summa summarum.
Maahanmuuttajapolitiikan ja monimuotoisuuspolitiikan kehittämiselle on olemassa vahva, läpinäkyvä tietopohja.
Se, miten tätä tietopohjaa hyödynnetään, riippuu päätöksentekijöistä itsestään.
Kun mainitset Katja Vilkamankin tässä yhteydessä, täytyy linkata hänen tutkimukseensa.
Totta kai asuinalueiden eriytyminen on asia, johon täytyy puuttua sekä sosiaalipolitiikan, työvoimapolitiikan ja asuntopolitiikan vahvistamisella. Kuitenkin väite "passivoitumisesta" on täysin vailla pohjaa, jolle ei ole tutkimusnäyttöä.
Katja Vilkaman koko tutkimus
Suora lainaus Vilkamalta:
"Suuri osa tutkimuksista myös kiistää oletuksen alueellisen keskittymisen kytkeytymisestä maahanmuuttajien omaehtoiseen eristäytymiseen ympäröivästä yhteiskunnasta (ks. esim.Phillips 2006, ; Finney & Simpson 2009; Bolt ym. 2010; Dhalmann 2011).
Etnisten ryhmien välisiä sosiaalisia suhteita tarkastelleet eurooppalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei maahanmuuttajataustaisten perheiden alueellinen keskittyminen ole johtanut vähemmistöjen eristäytymiseen tai kulttuurirajat ylittävien sosiaalisten kontaktien vähenemiseen (esim. Drever 2004; Finney & Simpson 2009:96-99.)"
Lähetä kommentti