Väestön työmarkkinatilanne lienee yksi asia, jonka kaikki haluavat muovautuvan. Maahanmuuttajaväestön työllisyys ja työttömyys muuttuvat tutkitusti maassaoloajan myötä ja kotouttamalla (kielikoulutus, työharjoittelu, sosiaalisten kontaktien ja perusrutiinien luominen esimerkiksi järjestömaailmassa, tutkinnon hankkiminen, muuntokoulutus, kts. linkin takaa löytyvä Tilastokeskuksen artikkeli).
Allaoleva taulukko on "Maahanmuuttajanaiset, kotoutuminen, perhe ja työ" -kirjasta. Taulukko kuvaa Entisen Neuvostoliiton alueelta Suomeen tulleiden naisten työttömyyteen vaikuttaneita tekijöitä. Osin tulokset ovat yleistettävissä muihinkin ryhmiin (ks. Jorosen artikkeli samasta kirjasta). Työmarkkinatilanteeseen vaikuttaa myös yleinen taloustilanne, siis työvoiman kysyntä ja tarjonta, ja mahdollisuudet kysyä ja tarjota.
Olinkin jo aikaisemmin todennut, että vuosina 2002-2008 afganistanilaisten työttömyys laski 16,6 prosenttiyksikköä, bosnia-hertzegovinalaisten 18.5 prosenttiyksikköä, irakilaisten 14.1 prosenttiyksikköä, iranilaisten 17.6 prosenttiyksikköä, jugoslavia+ltv:n 15.1 prosenttiyksikköä, somalialaisten 16.5 prosenttiyksikköä.
Helsingin kaupungin tietokeskuksen ”Maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatio” -tutkimuksen mukaan kansalaisuusryhmittäinen työllisyysasteen seuranta maahantulovuodesta vuoteen 2007 osoitti erityisesti Somaliasta, Irakista, Iranista, Vietnamista ja Afganistanista tulleiden työllisyysasteen nousseen merkittävästi. Edellä mainituista maista tulleiden työllisyysasteet olivat nousseet hyvin matalilta lähtötasoilta vuoden 2007 loppuun mennessä samalle tasolle kuin muilla maahanmuuttajaryhmillä.
Työmarkkinoiden etninen lohkoutuminen ei siis ole ollut pysyvää, vaan on hävinnyt ajan kanssa.
Maailma siis muuttuu ja ihmiset siinä mukana. Näin käy myös maailmansisäisille mikromaailmoille, kuten työelämälle ja perhe-elämälle.
Työttömyys- ja työllisyysasteesta ei voi päätellä mitään yksilöiden henkilökohtaisia asenteita työelämästä, esimerkiksi työ- tai opiskeluhalukkuudesta. Ei yhtään mitään. Ihminen voi olla työtön, mutta silti varsin työmarkkinaorientoitunut ja halukas työskentelemään. Nimimerkillä ”kokemusta on”. Motivaatiosta ja henkilökohtaisista asenteista on aivan omat tutkimuksensa. Tällainen on esimerkiksi Riku Perhoniemen ja Inga Jasinskaja-Lahden tekemä pitkittäistutkimus.
***
Syrjintä on ihmisten eriarvoista kohtelua sillä perusteella, että he kuuluvat tiettyyn ryhmään.
Yhdenvertaisuuslain 6§ kuvailee syrjintää näin:
Syrjinnällä tarkoitetaan:
1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä);
2) sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä);
3) henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä);
4) ohjetta tai käskyä syrjiä.
***
Kun ihmistä syrjitään, häntä siis kohdellaan eriarvoisesti riippumatta siitä, millainen koulutus-, perhe-, elämänkokemus-, asumis-, motivaatio- ynnä muu tausta henkilöllä on.
Seppo Paananen (1999, 103) haastatteli tutkimuksessaan työvoimatoimiston henkilöstöä ja totesi, että eräät työnantajat eivät halunneet palkata somalialaisia työharjoittelijoita, vaikka kysymys oli työvoimahallinnon kustantamasta harjoittelupaikasta. Tällainen asenne on yksiselitteisesti Suomen perustuslain ja yhdenvertaisuuslain kieltämää syrjintää. Se on väärin, koska siinä ihmiselle ei anneta edes mahdollisuutta todistaa pätevyyttään tai kyvykkyyttään. Hänelle ei myöskään anneta mahdollisuutta oppia virheistään.
Akhlaq Ahmad puolestaan tutki työnhakutilanteita. Hänen artikkelinsa löytyy Palmenian kustantamasta ”Vieraita työssä” –kirjasta. Seuraava katkelma on hänen artikkelistaan.
”H: Soitan koskien toimistoapulaisen paikkaa, josta oli ilmoitus tänään työvoimatoimistossa. Olen erittäin kiinnostunut tästä paikasta. Onko se yhä avoinna?
T: Sitä ei ole vielä täytetty, mutta käytännössä se on jo mennyt.
H: Anteeksi, onko paikka jo täytetty?
T: Ei. Sitä ei ole vielä täytetty. Tehtävään on tullut paljon hakijoita, joten käytännössä se on jo mennyt.
H: Olen erittäin kiinnostunut tästä paikasta ja minulla on myös paljon työkokemusta alalta. Voin kertoa, missä olen työskennellyt, ja voin toimittaa työtodistukset.
T: Meillä on jo riittävästi hakijoita emmekä ota enää uusia vastaan.
Jotta voitiin tarkistaa työnantajan vastauksen paikkansapitävyys, suomalainen testihenkilö soitti samalle työnantajalle välittömästi tämän puhelun jälkeen. Nyt paikka olikin taas avoinna ja soittajaa jopa pyydettiin työhaastatteluun” (Ahmad 2010, 86)
Ahmadin tutkimus keskittyi siihen, miten muut sosiaaliset prosessit kuin formaalit asiat (koulutus, kielitaito yms.) vaikuttavat työnsaantiin ja mahdollisuuksiin menestyä työmarkkinoilla. Niin tärkeitä kuin maahanmuuttajien työvoimakoulutus ja työllistämistoimet voivatkin olla, ne eivät yksin riitä. Tarvitaan myös muuta koulutusta: suomalaisten koulutusta muutamista perusseikoista.
***
Kaikilla on ns. asenteita. Nykyisessä nettikirjoittelun maailmassa on yksinomaan haihattelua väittää, ettei näitä asenteita olisi myös ihmisillä, jotka ovat työnantajan asemassa.
Sinänsä mielenkiintoista on, että on myös henkilöitä jotka vastustavat syrjinnän vastustamista. Tällainen henkilö on esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen. Hän haluaisi lakkauttaa vähemmistövaltuutetun toiminnan. Vähemmistövaltuutettu on siis viranomainen, jonka perustehtävänä on edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa, yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa sekä hyviä etnisiä suhteita Suomessa. Vähemmistövaltuutettu on myös kansallinen ihmiskaupparaportoija.
Jos ihminen saisi ihonvärinsä vuoksi huonompaa palkkaa, hän ei siis voisi enää saada asiassaan esimerkiksi oikeudellista neuvontaa, mikäli Immosen toive menisi läpi. Omasta mielestäni tämä ei olisi reilua.
On jo tiedettyä, että äärioikeistolainen Hommaforum on täynnä fanaattisia ja irrationaalisessa vihassa eläviä ihmisiä, jotka vastustavat yhdenvertaisuutta, maahanmuuttajien ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa. Se, että forumin avulla on päästy kansanedustajaksi asti, on nyt tuonut nämä näkemykset entistä selvemmin julkisuuteen.
Kirjallisuus:
Ahmad, Akhlaq (2010) "Voisin tietysti palkata heitä, mutta...". Työmarkkinoiden sosiokulttuurinen sidonnaisuus. Teoksessa Sirpa Wrede & Camilla Nordberg: Vieraita työssä. Työelämän etnistyvä eriarvoisuus. Helsinki: Palmenia
Paananen, Seppo (1999) Suomalaisuuden armoilla: ulkomaalaisten työnhakijoiden luokittelu. Helsinki: Tilastokeskus.
