Olen kirjoittanut kirja-arvostelun teoksesta
Tanner, Arno; Koivisto-Khazaal, Laura: Maahanmuutto – ja ulkomaalaisviranomaiset mediassa. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 38/2009, Raja- ja merivartiokoulun julkaisusarja 1. Tutkimuksia 2/2009, 2009. 238 sivua.
Kirja-arvostelu on luettavissa osoitteesta
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
tiistaina, maaliskuuta 30, 2010
torstaina, maaliskuuta 25, 2010
Kuwaitin naiset eivät jääneet keittiöön
Lähetin seuraavan mielipidekirjoituksen HS:n yleisönosastoon. Sitä ei kuitenkaan julkaistu.
Tekstissä oikaistaan toimittaja Tommi Niemisen jutussa ollut asiavirhe, ja lisäksi kyseenalaistetaan se (valitettavan yleinen) käsitys siitä, että reformistisuuden aste muslimimaissa jakaantuisi sukupuolen mukaan. Kuwaitin parlamenttiin valitut naiset ovat toki reformistisia, mutta niin ovat jotkut miehetkin. Silloin kun nainen on äänestänyt (naiset saivat Kuwaitissa äänioikeuden 2005) sukupuolten välistä tasa-arvoa ajavaa miesparlamentaarikkoa (näitä ovat olleet vuoden 2005 jälkeen esimerkiksi Mohammed Al-Abduljader sekä Ali Al-Rashed), hän ei ole "jäänyt keittiöön", vaan käyttänyt äänioikeuttaan omaa yhteiskunnallista asemaansa kohentavalla tavalla. Maailmanhistoriasta ja tästäkin päivästä löytyy runsas määrä konservatiivisia naisehdokkaita, jotka nimenomaan haluavat naisten olevan keittiössä.
Ihmisiä ja ehdokkaita tulisi arvottaa heidän agendansa eikä sukupuolensa, ikänsä tai muun sellaisen ominaisuuden perusteella, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa.
***
Toimittaja Tommi Niemisen (HS 21.3.2010) mukaan Kuwaitin ”sinisiä kylttejä heiluttaneet” naiset ”jäivät keittiöön”, koska eivät oikopäätä äänioikeuden saatuaan olleet maan johdossa.
On muistettava, että ”sinisiä kylttejä heiluttaneet naiset” vaativat naisille äänioikeutta, eivät automaattista naisedustusta parlamenttiin.
Jälkimmäisen vaatiminen olisi ollut absurdia äänioikeustavoitteen kanssa, joka tähtää siihen, että kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisessa asemassa äänestäjinä ja ehdokkaina.
Keväällä 2009 Kuwaitin parlamenttiin valittiin neljä naista, ei kolmea kuten Nieminen väittää. Massouma Mubarak on entinen ministeri. Aseel Al-Awadhi ja Salwa Al-Jassar ovat olleet professoreja Kuwait Universityssa, edellinen filosofian, jälkimmäinen koulutuksen alalla. Rola Dashti on Kuwait Economic Societyn puheenjohtaja ja entinen Kuwaitin kansallisen pankin pääekonomisti.
Heitä saattoivat äänestää monet miehet, kuten miesehdokkaita saattoivat äänestää monet naiset. Tämä on jokseenkin normaalia maissa, joissa ihmisillä on aito omantunnonvapaus ja äänioikeus. Äänestyskäyttäytymisestä ei voi päätellä ihmisen sijaintia huushollissa.
Kuwaitin naisparlamentaarikot ovat pukeutuneet tiettävästi oman tahtonsa mukaisella tavalla koko tähänastisen parlamenttiuransa ajan, Al-Awadhi ja Dashti ilman huivia, Al-Jassar ja Mubarak huivin kanssa.
Tekstissä oikaistaan toimittaja Tommi Niemisen jutussa ollut asiavirhe, ja lisäksi kyseenalaistetaan se (valitettavan yleinen) käsitys siitä, että reformistisuuden aste muslimimaissa jakaantuisi sukupuolen mukaan. Kuwaitin parlamenttiin valitut naiset ovat toki reformistisia, mutta niin ovat jotkut miehetkin. Silloin kun nainen on äänestänyt (naiset saivat Kuwaitissa äänioikeuden 2005) sukupuolten välistä tasa-arvoa ajavaa miesparlamentaarikkoa (näitä ovat olleet vuoden 2005 jälkeen esimerkiksi Mohammed Al-Abduljader sekä Ali Al-Rashed), hän ei ole "jäänyt keittiöön", vaan käyttänyt äänioikeuttaan omaa yhteiskunnallista asemaansa kohentavalla tavalla. Maailmanhistoriasta ja tästäkin päivästä löytyy runsas määrä konservatiivisia naisehdokkaita, jotka nimenomaan haluavat naisten olevan keittiössä.
Ihmisiä ja ehdokkaita tulisi arvottaa heidän agendansa eikä sukupuolensa, ikänsä tai muun sellaisen ominaisuuden perusteella, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa.
***
Toimittaja Tommi Niemisen (HS 21.3.2010) mukaan Kuwaitin ”sinisiä kylttejä heiluttaneet” naiset ”jäivät keittiöön”, koska eivät oikopäätä äänioikeuden saatuaan olleet maan johdossa.
On muistettava, että ”sinisiä kylttejä heiluttaneet naiset” vaativat naisille äänioikeutta, eivät automaattista naisedustusta parlamenttiin.
Jälkimmäisen vaatiminen olisi ollut absurdia äänioikeustavoitteen kanssa, joka tähtää siihen, että kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisessa asemassa äänestäjinä ja ehdokkaina.
Keväällä 2009 Kuwaitin parlamenttiin valittiin neljä naista, ei kolmea kuten Nieminen väittää. Massouma Mubarak on entinen ministeri. Aseel Al-Awadhi ja Salwa Al-Jassar ovat olleet professoreja Kuwait Universityssa, edellinen filosofian, jälkimmäinen koulutuksen alalla. Rola Dashti on Kuwait Economic Societyn puheenjohtaja ja entinen Kuwaitin kansallisen pankin pääekonomisti.
Heitä saattoivat äänestää monet miehet, kuten miesehdokkaita saattoivat äänestää monet naiset. Tämä on jokseenkin normaalia maissa, joissa ihmisillä on aito omantunnonvapaus ja äänioikeus. Äänestyskäyttäytymisestä ei voi päätellä ihmisen sijaintia huushollissa.
Kuwaitin naisparlamentaarikot ovat pukeutuneet tiettävästi oman tahtonsa mukaisella tavalla koko tähänastisen parlamenttiuransa ajan, Al-Awadhi ja Dashti ilman huivia, Al-Jassar ja Mubarak huivin kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)