Ihmistä ei tule syrjiä hänen alkuperänsä perusteella. Tilanne, jossa yksi henkilö saa pienempää työttömyysturvaa kuin toinen, vaikka molempia koskevat samat velvoittavuudet esimerkiksi työnhaun suhteen, on epäoikeudenmukainen.
Työttömyysturvaa voi alentaa tälläkin hetkellä, jos henkilö esimerkiksi laiminlyö työnhakuvelvollisuuttaan. Tällöin kyse on selkeästä seuraamuksesta, joka johtuu henkilön omasta toiminnasta. Myös sosiaaliturvan piiriin ja työttömyysturvan piiriin pääsemistä säädellään tälläkin hetkellä. Työttömyysturvan piiriin pääseminen edellyttää vakinaista asumista Suomessa. Tilapäinen oleskelu, esimerkiksi opiskelijan oleskeluluvalla oleminen, ei yleensä oikeuta Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumiseen. Myöskään kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt (turvapaikanhakijat) eivät ole Suomen sosiaaliturvan piirissä. Heidän toimeentulostaan ja huolenpidostaan säädetään vastaanottolaissa.
Jos työttömyysturva on Suomessa vakinaisesti asuvista henkilöistä lähtökohtaisesti yhdellä alempi kuin toisella vain hänen taustansa vuoksi ilman minkäänlaista syyllistymistä moitittavaan toimintaan, on kyseessä rakenteellinen syrjintä. On yleistä, että syrjintä yritetään peittää ja sitä puolustellaan kiertoilmauksilla: "kannustetaan kotoutumiseen", "vahvistetaan velvoittavuutta". Syrjinnästä työttömyysturvan eriarvoistamisessa taustan perusteella on kuitenkin yksinomaan kyse, eikä tämä asia muutu miksikään kiertoilmaisuilla.
Juha Sipilän hallitus pyrki vuonna 2016 eriarvoistamaan työttömyysturvan taustan perusteella. Perustuslakivaliokunta katsoi tuolloin asiaa koskevan hallituksen esityksen HE 169/2016 vp perustuslain vastaiseksi. Perustuslakiblogi kirjoitti, että päätös oli aikaisempaan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöön nojaten varsin hyvin ennakoitavissa.
Petteri Orpon hallitus pyrkii uudestaan eriarvoistamaan sosiaaliturvajärjestelmää. Hallituksen ohjelmaan on kirjattuna tavoite "toteutetaan toimeentulotuen ja työmarkkinatuen korvaaminen maahanmuuttajille kotoutumistuella, johon sisällytetään kannustin ja velvoite kotoutumiseen". Tätä tavoitetta varten on vasta asetettu työryhmä, ja hallituksen esitys on määrä antaa eduskunnalle syksyllä 2025. On hyvin todennäköistä, että mainittu "kotoutumistuki" tulee olemaan tasoltaan alempi kuin työmarkkinatuki. Myös Sipilän hallituksen taannoisessa esityksessä puhuttiin "kotoutumistuesta", jonka suuruus olisi ollut 90 prosenttia työttömyyspäivärahan peruspäivärahan määrästä. Perustuslaillisuuden näkökulmasta merkitystä tulee olemaan sillä, millä muutoksia perustellaan. Jos perustuslakivaliokunta toimii loogisesti, se ei hyväksy niitä perusteita, joita Sipilän hallituksen esityksessä taannoin käytettiin ja jotka perustuslakivaliokunta hylkäsi.
On toki mahdollista, että perustuslakivaliokunta vain runttaa hallituksen esityksen läpi hallituspuolueiden äänillä ilman tosiasiallista juridista harkintaa ja valtiosääntöasiantuntijoiden tosiasiallista kuulemista. Tällaisessa tilanteessa voi kysyä, mitä virkaa perustuslakivaliokunnalla enää edes on. Tulevaisuus näyttää hallituksen esityksen sisällön ja kohtalon.
Tässä kohtaa on syytä kysyä: mistä halu heikentää juuri maahan muuttaneiden turvaverkkoja suhteessa samassa asemassa olevaan valtaväestöön oikein juontaa juurensa?
Yksi hyvin keskeinen selittäjä on empatiakuilu, jonka poliittisia ulottuvuuksia Suomen osalta ovat tutkineet Juho Saari ja Sakari Kainulainen. Lyhyesti sanoen: on helpompaa kohdistaa leikkauksia väestöryhmiin, joita kohtaan koetaan vähemmän empatiaa, ja yleisesti ottaen suomalaiset kokevat vähemmän empatiaa maahan muuttaneisiin työttömiin kuin valtaväestöön kuuluviin työttömiin.
Kainulaisen ja Saaren vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen perusteella empatiakuilu suhteessa maahan muuttaneisiin on erityisen suuri perussuomalaisilla (kts. taulukko 1). Kokoomuksen kannattajista taas erityisesti kokoomuslaiset yrittäjät ovat muita kriittisempiä hyvinvointivaltiota kohtaan (tästä aiheesta enemmän täällä). Esimerkiksi EVA:n aineistossa kokoomuksen kannattajat olivat eniten samaa mieltä väittämän ”kattava sosiaaliturva ja pitkälle viety yhteiskunnan huolenpito tekevät ihmisistä laiskoja ja aloitekyvyttömiä" kanssa. Perussuomalainen maahanmuuttajavastaisuus ja kokoomuslainen hyvinvointivaltiokriittisyys voi hyvinkin luoda yhdistelmän, jossa on poliittisesti hyväksyttävää kohdentaa leikkauksia maahan muuttaneiden sosiaaliturvaan esimerkiksi haitallisten yritystukien sijaan.
Usein empatiakuilu näyttää yhdistyvän myös huomattavaan tiedonpuutteeseen nykytilasta ja esimerkiksi siitä, mikä on kotoutumissuunnitelma ja mihin se kotoutujan työmarkkinatuen katkaisemisen uhalla velvoittaa. Asenteellisuudet ja virheelliset tiedot näkyivät esimerkiksi taannoin vastalauseissa koskien ns. kotouttamisselontekoa. Pasi Saukkonen kirjoitti aiheesta. Kun tilannekuva on virheellinen, esitetään asioita, jotka ovat jo laissa, tai esitetään poistettavaksi tehtäviä, joita viranomaisilla ei ole koskaan ollutkaan. Näistä seikoista kirjoitin taannoin itse Lohjan kaupungin lausunnossa koskien muutoksia kotoutumisen edistämisestä annettuun lakiin.
Heikennyksiä nykytilaan yritetään usein naamioida retoriikalla, jossa puhutaan "tehostamisesta" ja "kannustamisesta". On kuitenkin selvää, että jos henkilö saa muita pienempää työttömyysturvaa esimerkiksi kielitaitonsa perusteella, ei järjestelmä ole alkuunkaan kannustava vaan nöyryyttävä. Koko ajatus siitä, että henkilö hankkii vuodessa sujuvan suomen kielen taidon, on vahvasti epärealistinen eikä huomioi sitä, miten erilaisilla koulutuksellisilla ja elämäntilanteisiin liittyvillä lähtötasoilla kotoutujat lähtevät liikkeelle. On yksinkertaisesti väärin, että henkilö saa muita pienempää työttömyysturvaa kovasta yrittämisestään huolimatta käytännössä siksi, että on sattunut tulemaan maahan keski-ikäisenä usean henkilön huoltajana ja ilman koulutaustaa. Osalla kielen oppiminen on nopeampaa, osalla hitaampaa, ja hyvin monilla hitaan kielen oppimisen taustalla on syitä, joihin he eivät ole itse voineet vaikuttaa.
On selvää, että maahan muuttaneiden koulutusta tulee kehittää. Itse olen esimerkiksi huomannut, että luku- ja kirjoitustaidon koulutuksessa ja aikuisten perusopetuksessa olevien kotoutujien läsnäoloa koulutuksessa seurataan eri tavalla kuin varsinaisessa työvoimaviranomaisen hankkimassa ja kilpailuttamassa kotoutumiskoulutuksessa. Perusteettomista poissaoloista voisi sanktioida näiden koulutusten osalta herkemmin kuin mitä tällä hetkellä tehdään. On selvää, että oppimista ei tapahdu, jos poissaoloja kertyy paljon. Toimenpiteet, joilla varmasti vahvistetaan koulutuksen laatua, sitoutumista koulutukseen, ihmisten työelämäkontakteja sekä kielitaidon kehittymistä, ovat totta kai kannatettavia.
Suunnitelmat työttömyysturvan heikentämisestä kielitaidon ja taustan perusteella ovat lähinnä rakenteellista syrjintää, ja tällaiset toimenpiteet voivat pahimmillaan vahvistaa huomattavastikin ihmisten epäluottamusta suomalaista yhteiskuntaa kohtaan ja vahvistaa tunnetta siitä, että kohtelu ei ole reilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti