Venäjä ei ole oikeusvaltio eikä "turvallinen maa"
Venäjä on aggressiivista hyökkäyssotaa käyvä maa, jossa voi joutua 15 vuoden vankeuteen, jos kertoo Venäjän armeijan toteuttamista siviilikohteiden pommituksista ja siviilien tappamisesta. Helsingin Sanomien jutussa "Lapset antavat nyt ilmi opettajiaan, äidit tyttäriään ja papit ripitettäviään" 26.11.2023 kerrotaan, kuinka Putinin Venäjä alkaa muistuttaa yhä enemmän Stalinin Neuvostoliittoa epävirallisine ilmiantokoneistoineen.
Putinin koneisto on vainonnut jo pitkään kansalaisjärjestöjä, vapaata mediaa, vähemmistöjä sekä oppositiopoliitikkoja. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolustamista on vaikeutettu jo vuosikaudet.
Venäjä ei ole oikeusvaltio. Venäjä erosi Euroopan Neuvostosta 15.3.2022, johon se oli liittynyt vuonna 1996. Näin ollen Venäjä irtautui myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta (EIS), jonka noudattamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) valvoo. Turun yliopiston oikeustieteen yliopistonlehtori Samuli Hurrin mukaan ero ei tapahtunut kertaheitolla, vaan "Venäjä on on tehnyt pesäeroa Euroopan neuvostoon ja sen säännösvaltaan jo paljon kauemmin".
Ei ole ihme, että Suomi on myöntänyt Venäjän kansalaisillekin 358 turvapaikkaa aikavälillä 1/2019 - 12/2022.
Jos Talebanin vainoa pakeneva afganistanilainen on saanut Venäjällä kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa, hänellä ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia valittaa päätöksestä. Venäjä karkottaa afganistanilaisia usein Afganistaniin, hyvin suurella todennäköisyydellä vakavien ihmisoikeusloukkausten kuten kidutuksen vaaraan.
Edellä mainituista syistä Venäjää ei voi nähdä "turvalliseksi alkuperämaaksi", jonne Suomesta kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön voisi muitta mutkitta ja hänen henkilökohtaista tilannettaan tutkimatta palauttaa. Venäjän yhteiskuntajärjestelmä ei ole vakaa ja demokraattinen, maassa ei ole puolueetonta ja riippumatonta oikeuslaitosta, se ei ole mukana keskeisissä ihmisoikeussopimuksissa eikä se niitä noudata, ja Venäjällä on tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Nämä ovat keskeisiä arviointikriteerejä silloin, kun Maahanmuuttovirasto punnitsee mahdollisuutta turvapaikkahakemuksen nopeutettuun käsittelyyn.
Ihmisen kansainvälisen suojelun tarpeesta ei voi tietää mitään, jos sitä ei tutkita
Jokaisen ihmisen henkilökohtainen tilanne ja tarve kansainväliseen suojeluun selviää vain tekemällä turvapaikkatutkinnan. Jos esimerkiksi henkilöllä on viisumi (maahantulolupa lyhytaikaista ja tilapäistä vierailua varten) tai oleskelulupa (lupa olla maassa pysyväisluonteisesti, esimerkiksi työn, avioliiton tai kansainvälisen suojelun perusteella) Venäjällä, selviää tämä vain ja ainoastaan turvapaikkatutkinnassa.
Hakemuksen voi käsitellä nopeutetussa menettelyssä, jos on täysin ilmeistä, että kansainväliseen suojeluun ei perusteita ole. Tilanteessa jossa henkilöllä ei ole perustetta kansainväliseen suojeluun ja jossa kriteerit Venäjälle palauttamiseen täyttyvät, henkilön voi palauttaa Venäjälle. Jos ei ole perustetta kansainväliseen suojeluun eikä henkilöllä ole minkäänlaista laillista asemaa Venäjällä, häntä ei voi palauttaa Venäjälle. Alkuperämaahansa hänet voidaan palauttaa. Maasta poistamisia tehdään jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 2022 poliisi poisti maasta yhteensä 1 740 henkilöä (2021: 1 704), joista saatettuna poistettiin yhteensä 285 (2021: 161) henkilöä.
Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta jättäminen on laitonta
Rajavartiolain §16 5. momentti turvaa oikeuden kansainvälisen suojelun saamiseen myös poikkeusoloissa:
Luonnollisesti kansainvälistä suojelua ei voi saada, jos sitä ei pysty hakemaan. Kyseinen momentti pohjautuu palautuskiellon periaatteeseen (ns. non-refoulement), jonka mukaan ihmistä ei saa saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Suomen lainsäädännössä palautuskiellosta on säädetty perustuslain tasolla perustuslain pykälässä §9, ja se heijastuu koko Suomen lainsäädäntöön.
Mikään rajavartiolain, ulkomaalaislain, rikoslain tai muun lain pykälä ei saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Kerroinkin jo aikaisemmin, että esimerkiksi rikoslain valtionrajarikospykälässä on erikseen sen 4. momentti jonka mukaan valtionrajarikoksesta ei tuomita ulkomaalaista, joka pakolaisuuden perusteella hakee turvapaikkaa tai oleskelulupaa Suomessa. Tämän vuoksi "laittomasta maahantulosta" puhuminen turvapaikan hakemisen yhteydessä on virheellistä ja vähintäänkin harhaanjohtavaa.
Euroopan ihmisoikeussopimus turvaa oikeuden kansainvälisen suojelun hakemiseen
Suomi on mukana myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS). Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat juridisesti sitovaa oikeutta, ja langettavista tuomioista seuraa seuraamusmenettely. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat siis myös osa suomalaista oikeuskäytäntöä, ja suomalaisessa lainvalmistelussa, tuomioistuinten ratkaisuissa sekä laillisuusvalvonnassa pitää ottaa huomioon EIT:n ratkaisut. Näin ollen väite, että ihmisoikeussopimukset olisivat vain poliittisia julkilausumia ilman oikeudellista statusta, on yksiselitteisesti virheellinen, ja näin on varsinkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen kohdalla.
Olen jo aiemmin kertonut EIT:n ratkaisuista, jotka turvaavat oikeuden kansainvälisen suojelun hakemiseen. Näitä ovat muun muassa seuraavat Puolaa ja Liettuaa koskevat ratkaisut. Ne on syytä tuntea, koska ne muistuttavat monelta osin tilannetta, joka Suomessa on loka-marraskuussa 2023:
A.I ja muut vs. Puola 39028/17 30.6.2022
A.B ja muut vs. Puola 42907/17 14.11.2022
D.A ja muut vs. Puola 51246/17 8.7.2021
EIT on tehnyt muitakin valtioita koskevia ratkaisuja, jotka selkeästi turvaavat oikeuden kansainvälisen suojelun hakemiseen:
J.A ja muut vs. Italia 21329/18 30.3.2023
Safi ja muut vs. Kreikka 5418/15 7.7.2022
Ilias ja Ahmed vs. Unkari 47287/15 21.11.2019
Shahzad vs. Unkari 12625/17 8.7.2021
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen opas oikeuskäytännöstä maahantulotilanteissa sekä tietolehtinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen kieltämästä joukkokarkotuksesta on tarpeellista luettavaa kaikille.
Kuten Juri Huttunen Perustuslakiblogissa toteaa:
"EIS:n määräysten nojalla on selvää, ettei rajan sulkeminen turvapaikanhakijoilta tule normaalitilanteessa kyseeseen.
Sekä palautus-, että joukkokarkotuksen kielto on muotoiltu ehdottomasti, eikä mahdollisuutta niiden soveltamisalan rajoittamiseen ole.
Turvapaikanhakijoilla on oltava todellinen mahdollisuus jättää hakemus kohdevaltiossa ja heidän maastapoistonsa on perustuttava henkilökohtaisiin seikkoihin: summittainen tietyn ihmisryhmän automaattinen käännytys tai karkotus ei ole sallittua edes tilanteissa, joissa turvapaikanhakijoiden motiiveja epäiltäisiin ennen kuin turvapaikan saamisen perusteet tai niiden puuttuminen on tutkittu jokaisen hakijan kohdalla henkilökohtaisesti."
"Viimeaikaisessa joukkokarkotuksen kieltoa koskevassa ratkaisussaan (N.D. ja N.T. v. Espanja, 8675/15 ja 8697/15, 13.2.2020) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että niiden sopimusvaltioiden osalta, joiden raja muodostaa myös Schengen-alueen ulkorajan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeuksien tehokas toteutuminen edellyttää, että valtiot mahdollistavat laillisia väyliä maahan pääsemiseksi valtion rajalle saapuneille. Tuomioistuimen mukaan näihin keinoihin kuuluu tosiasiallinen mahdollisuus jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.
Edellä kuvattu tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ei voi missään tilanteessa kieltäytyä vastaanottamasta turvapaikkahakemuksia ilman, että toimenpiteellä loukattaisiin perustuslakiin, Suomea velvoittaviin EU-säädöksiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin sisältyvää palautuskiellon periaatetta."
Vuonna 2021 oikeusministeriön julkaisemassa perusoikeusbarometrissä tutkittiin asenteita suhteessa väestöryhmiin muun muassa seuraavilla kysymyksillä:
Oikeudenloukkaukset selvittää tuomioistuin
Valtioneuvosto päätti sulkea kaikki rajanylityspaikat 30.11.2023 alkaen 13.12.2023 saakka.
Moni on saattanut saada virheellisen kuvan siitä, että rajapäätöksen laillisuus olisi ratkennut oikeuskanslerin tai perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Viime kädessä päätöksen laillisuuden voi selvittää kuitenkin selvittää vain oikeusistuin.
Jos joku henkilö tai henkilöryhmä kokee että sekä perustuslaillista että EIS:n turvaamaa oikeutta hakea kansainvälistä suojelua on loukattu, hän voi tehdä siitä valituksen tuomioistuimeen. Ensin tehdään valitus kansalliseen tuomioistuimeen. Kansallisten oikeussuojakeinojen käyttämisen jälkeen on mahdollista tehdä valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jos kyseessä on epäilys EIS:ssä turvattujen oikeuksien loukkauksesta.
"Kansallinen turvallisuus", välineellistetty maahantulo tai epäily siitä ei tarkoita avointa korttia perusoikeusloukkauksiin
Selvää on, että Venäjän valtion välineellistämä maahantulo muodostaa uhan kansalliselle turvallisuudelle.
Valtioneuvoston päätös rajanylityspaikkojen sulkemisesta koittaa tasapainoilla yhtäältä Venäjän toimintaan kytkeytyvän kansalliseen turvallisuuteen ja välineellistettyyn maahantuloon liittyvän problematiikan sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suhteellisen selkeäsanaisten päätösten välillä. Päätöksessä siteerataan ihan oikein EIT:n tuomioita, joissa oikeus kansainvälisen suojelun hakemiseen turvataan. Ne jätetään kuitenkin lopulta huomiotta, kuten myös turvapaikkamenettelydirektiivin noudattamiseen kytkeytyvä EU-oikeus.
Kun kansallisen turvallisuuden ja perustuslain tasolla turvattujen oikeuksien välisessä punninnassa on päädytty painottamaan "kansallista turvallisuutta" ja juridisesti sitovat EIT-tuomiot jätetään maininnoiksi, voisi olettaa että rajojen sulkemista koskevassa argumentaatiossa olisi hyvinkin painokkaita perusteluja. Näin ei muistiossa kuitenkaan ole, vaan perusteluissa päädytään lähinnä valittelemaan sitä miten "ilmiö sitoo resursseja" sekä kuvailemaan sitä, miten Venäjä edesauttaa ihmisten pääsyä valtionrajalle.
Lisäksi muistiossa todetaan turvapaikanhakijoissa olevan mahdollisesti kansallista turvallisuutta vaarantavia henkilöitä, jolloin unohdetaan yhtäältä se että tämä seikka selviää vasta turvapaikkatutkinnassa, ja toisaalta se, että ulkomaalaislain §36 on aina mahdollistanut oleskeluluvan jättämisen myöntämättä, jos henkilön katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Ei asioita, jotka on mahdollista selvittää vain turvapaikkatutkinnassa voi käyttää argumenttina koko valtionrajan sulkemiselle ja turvapaikkatutkinnan tekemättä jättämiselle. Se, että turvapaikanhakijoissa on mahdollisesti ulkomaalaislain §36 mukaisia henkilöitä on aina ollut mahdollista ja sen seikan selättämiseen on jo olemassa ulkomaalaislain mukaiset keinot. Ei ulkomaalaislain §36 mukainen henkilö itsessään ole rajavartiolain §16 1. momentin mukainen "vakava uhka" yleiselle järjestykselle ja kansalliselle turvallisuudelle, jolla voisi perustella koko rajan sulkua.
Saattaisi olettaa, että tulijamäärät olisivat jotenkin hallitsemattoman suuria, mutta muistio toteaa, että "Suomeen on 31.7.–27.11.2023 kuluessa saapunut 958 kolmannen maan
kansalaista itärajan rajanylityspaikkojen kautta". Vertailun vuoksi: normivuonna 2022 Suomessa jätettiin 5827 turvapaikkahakemusta. Koko vuonna 2023 on 27.11 mennessä Suomessa jätetty 3568 turvapaikkahakemusta. Huippuvuonna 2015 jätettiin 32 477 turvapaikkahakemusta: kyseinen vuosi on oikeasti sellainen vuosi jonka kohdalla voidaan puhua poikkeuksellisen laajamittaisesta ilmiöstä nimeltä "laajamittainen maahantulo". Vuonna 2016 jätettiin 5647 hakemusta, 2017 5047 hakemusta, 2018 4548 hakemusta. Vuosi 2023 ei tule olemaan poikkeuksellinen hakemusmäärissä, eikä sen kohdalla voi millään objektiivisella mittarilla puhua hallitsemattoman laajasta maahantulosta.
Välineellistetyn maahantulon tilanteisiin voi puuttua esimerkiksi palautussopimuksilla alkuperäisten lähtömaiden kanssa, ns. laajamittaisen maahantulon tilanteissa tarvittaessa järjestelykeskuksilla, tiedonvälityksellä potentiaalisille liikkujille ja monilla muilla keinoilla, esimerkiksi rajavartiolain 15 § d mukaisen rajaturvallisuusavun muodossa. Myös rajanylityspaikkoja voi sulkea. Koko rajan laittaminen kiinni ei ole perusteltua, eikä niin ole tehty huomattavasti laajempien hakijamäärienkään maissa. Rajavartiolain §16 5. momentti turvaa oikeuden kansainvälisen suojelun saamiseen, ja rajavartiolain esitöissä viitataan, kuten edellisessä blogauksessa mainitsin, EIT:n oikeuskäytäntöön:
Edellä kuvattu tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ei voi missään tilanteessa kieltäytyä vastaanottamasta turvapaikkahakemuksia ilman, että toimenpiteellä loukattaisiin perustuslakiin, Suomea velvoittaviin EU-säädöksiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin sisältyvää palautuskiellon periaatetta."
Valtioneuvoston päätöksessä kansainvälisen suojelun hakeminen on keskitetty lentoliikenteen ja vesiliikenteen rajanylityspaikoille, mutta kyseisille paikoille pääseminen ei ole mahdollista ilman Schengen-viisumia. Kansainvälisen suojelun hakemista varten ei pysty hakemaan Schengen-viisumia, joten itärajan kautta Suomeen pyrkivä syyrialainen tai jemeniläinen vakavienkaan ihmisoikeusloukkausten tai kidutuksen uhri ei pysty kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan jättämään.
Jos joku tässä kohtaa väittää, että "kyse on välineellistetyistä ihmisistä, jotka eivät ole erityisessä vaarassa", hän tekee nojatuolista käsin turvapaikkatutkintaa perehtymättä tapaukseen yksilöllisesti ja vain ennakkoluulojen perusteella. Ihminen voi vallan hyvin tarvita kansainvälistä suojelua, vaikka hän olisi "välineellistetty". Maahantulotapa ei millään tavalla määritä sitä, tarvitseeko henkilö suojelua vai ei. Valtioneuvoston muistion mukaan hakijoissa on esimerkiksi Syyrian, Jemenin ja Irakin kansalaisia, joille on myönnetty varsin usein kansainvälistä suojelua. Esimerkiksi vuonna 2022 syyrialaisten kohdalla 115 tehdystä päätöksestä vain yksi oli kielteinen.
Tiedotusvälineissä olevien tietojen mukaan esitys on mennyt laillisuusvalvonnasta läpi salassa pidettävien tietojen nojalla. On mahdollista, että salassa pidettävissä tiedoissa on jotain hyvin erityistä jonka nojalla esityksen välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta voidaan perustella. Se on toivottavaakin, koska perustelumuistion julkisessa osassa rajojen kokonaan sulkemisen välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta ei kyetä oikeastaan perustelemaan ollenkaan.
Suomen Kuvalehden juttu "Hallitus otti juridisen riskin" 5.12.2023 onkin hyvä. Pelkkä ylimalkainen kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen ei riitä perusteeksi laista poikkeamiseen. "Kansallisella turvallisuudella" lainsäädäntöä muovaa mielensä mukaiseksi heikoilla perusteluilla Putin ja muut autoritaariset johtajat, ei oikeusvaltiona tunnettu Suomi.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR onkin aiheellisesti muistuttanut Suomea siitä, että oikeus hakea turvapaikkaa tulee turvata.
Suomalaisten kielteiset asenteet suhteessa turvapaikanhakijoihin ovat toimenpiteitä vaativa ongelma eikä peruste estää tai vaikeuttaa kansainvälisen suojelun hakemista
- Miltä sinusta tuntuisi, jos joku seuraavien ryhmien edustajista asuisi naapurissasi?
- Miltä sinusta tuntuisi, jos joku perheenjäsenistäsi menisi naimisiin henkilön kanssa, joka kuuluu johonkin seuraavista ryhmistä?
Näin ollen ei ole yllättävää, että monet suomalaiset kannattavat turvapaikanhakijoiden maahantulon estämistä sekä kansainvälisen lain noudattamatta jättämistä, mikä voi käytännössä tarkoittaa juuri esimerkiksi ihmisen palauttamista kidutettavaksi.
Ihmisoikeuksista ei kuitenkaan tule päättää huutoäänestyksellä. Pieni valtio voi pärjätä isoja vastaan ainoastaan liittoutumalla, jota voi olla sekä sotilaallinen liittoutuminen että oikeusvaltioperustainen liittoutuminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen muodossa. On tavallisen Suomen kansalaisenkin etu, että hänellä on mahdollisuus viedä oikeusasiansa ylikansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos kansalliset oikeusasteet on käytetty ja hän kokee, että oikeus ei ole hänen kohdallaan toteutunut.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden huomiotta jättäminen on juuri Putinin tapa hoitaa kansainvälistä politiikkaa, ja Putinin tavalla toimiminen antaa autoritaarisille johtajille ainoastaan heidän haluamansa signaalin siitä, että lakia ei tarvitse noudattaa.
Oikeusvaltioille, oikeusperustaisuutta kannattaville sekä suurten tyranniaa vastustaville Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastustaminen on yksiselitteisesti omaan jalkaan ampumista.
Apulaisoikeuskanslerin, Yhdenvertaisuusvaltuutetun sekä tutkijoiden maalittaminen on yksiselitteisesti tuomittavaa, ja pitäisi tuomita hallituksenkin taholta selkeämmin
On vielä syytä mainita, että julkinen keskustelu turvapaikanhakijoihin liittyen on ollut jo vuosikausia erittäin tulehtunutta ja rasismin sävyttämää, eikä ylilyönneiltä vältytty taaskaan.
Erityisen tuomittavaa on kuitenkin se, että rasistista öyhöttämistä ovat suorastaan lietsoneet hallituspuolueen kansanedustajat ja ministerit puhuessaan yksiselitteisen rasistisesti "turvapaikkaturisteista", ääliöliberaaleista ja islamisaation estämisestä. Syntyy vaikutelma, että itse asiassa Venäjän hybridivaikuttamisoperaatio ei olekaan niin kiinnostava asia, vaan erityinen verenpaineen nousu liittyy turvapaikanhakijoihin sinänsä.
Apulaisoikeuskansleria, Yhdenvertaisuusvaltuutettua ja muitakin virkahenkilöitä voi arvostella, mutta pienelläkin otoksella sosiaalisesta mediasta näkee, että asiaperusteita arvostelulle ei ole, vaan henkilöä vastaan käydään vastenmielistäkin kieltä käyttäen. Tämäkään ei ole yllättävää eikä ainutkertaista. Vakavaakin uhkailua ovat kokeneet aikaisemminkin esimerkiksi toimittajat , tutkijat ja myös ihan tavalliset yksityishenkilöt.
Jatkuvan rasistisen retoriikan velloessa ja valtiovarainministerin pauhatessa islamisaatiosta saattaisi olla aiheellista kysyä, mitä tällä hetkellä kuuluu niin sanotulle rasismitiedonannolle ja miten sitä on lähdetty toteuttamaan käytännössä.
Lisäperehtymiseen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti