perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Mietteitä miehityksestä

Riiassa on museo, joka on keskittynyt Latvian miehityksen aikaisen historian dokumentointiin. Paikka on mielenkiintoinen ja visiitin arvoinen. Kun kävin kyseisessä paikassa, sain tietää että ensin Neuvostoliitto miehitti Latvian 30-luvulla. Tämän jälkeen Natsi-Saksa oli asialla, ja seuraavaksi taas Neuvostoliitto vuoteen 1991 asti.

Kun miehitysvaltiona on 30-luvun vainoharhaisen Stalinin Neuvostoliitto, voi kuvitella millainen pelon ilmapiiri maassa vallitsi. Mielivaltaisia pidätyksiä mitä kummemmista syistä. Passitus Siperiaan kävi varsin helposti. Niinpä aluksi Natsi-Saksa otettiinkin Latviassa varsin lämpimästi vastaan, koska heitä pidettiin vapauttajina. Ei kestänyt kuitenkaan kovin pitkään kun natsikomennuksen todellinen luonne paljastui. Poliittisesti aktiiviset ihmiset ja juutalaiset laitettiin myös junaan, joka tällä kertaa matkusti lounaaseen päin.

Sekä Neuvostoliitto että Saksa ovat myös itse saaneet kokea miehityshallinnon rautaisen nyrkin puristuksen. Natsi-Saksa pääsi aikoinaan Volgalle asti ja piti hallussaan laajoja alueita jotka kuuluvat nykyiseen Puolaan, Romaniaan, Valko-Venäjään ja Ukrainaan. Juutalaiset saivat itsestään selvästi kyytiä, mutta ei tavallinenkaan siviiliväestö voinut välttyä mielivaltaisilta pidätyksiltä, kidutukselta ja raiskauksilta.

Natsi-Saksan armeija oli kuitenkin huomattavasti "lempeämpi" siviiliväestöä kohtaan kuin neuvostojoukot. Toisen maailmansodan loppuvaiheen neuvostomiehitys onkin dokumentoitu historiankirjoihin melko rujonkin tarkasti. Kirjat kertovat muun muassa kuinka Berliinissä naiset yrittivät naamioitua miehiksi, jotta heitä ei raiskattaisi. Läheskään aina tämä ei onnistunut. Luin kerran Helsingin Sanomien artikkelia, joka käsitteli asiaa. Eräs ihminen kertoi että hänen äitinsä raiskattiin arviolta 20 kertaa päivässä neuvostojoukkojen toimesta.

Samankaltaisia miehitystarinoita voi löytää mistä tahansa miehityksen kärsineestä maasta. Siksi voikin olla melko iloinen ja onnellinen, ettei Suomea ole sen itsenäisyyden aikana koskaan miehitetty. Muukalaisvihamielisten suomalaisten ryssäviha ei ole juuri laantunut sitten iso- ja pikkuvihan, vaikka onkin saattanut muuttaa muotoaan ja saada suvaitsevaisuuspuheen kukkaispaketin ylleen.

Pelkät desanttien satunnaiset hirmuteot kirvoittavat katkeraa kommentointia tänäkin päivänä. Jos esimerkiksi Helsinki olisi miehitetty samoin ottein kuin Berliini, voisi olla ettei venäläisiä suvaittaisi sitäkään vähää mitä nyt. Toisaalta jos neuvostojoukot olisivat todellakin edenneet Helsinkiin asti, olisi Suomen historia muullakin tavoin sangen erilainen. Suomi voisi esimerkiksi nyt 2006 olla 15-vuotias valtio.

Miehitysjuttuja kuunnellessa voisi luulla ettei miehitysvaltiolla olisi mitään vastuuta miehittämiensä alueiden suhteen. Miehitysvaltion vastuusta on kuitenkin kirjoitettu kansainvälisiin sopimuksiin jo sangen varhain. Voimassaolevista sopimuksista Haagin IV sopimus vuodelta 1907 kattaa lukuisia eri sääntöjä, joita sodan aikana on noudatettava, mukaan lukien siviilien asianmukainen kohtelu. Toinen keskeinen yleissopimus on Geneven sopimusjärjestelmä vuodelta 1949, joista IV sopimus on siviilien suojelun kannalta tärkein.

Kuinka Yhdysvallat on hoitanut Irakin miehityksen? Tällä hetkellähän Yhdysvallat ei "in jure" enää miehitä Irakia, vaan Irakilla on oma hallinto, ja Irak on tasavalta. Käytännössä miehitys kuitenkin jatkuu, joukkoja on Irakin maaperällä muistaakseni 150 000.

Miehittäjävaltiolla on velvollisuus pyrkiä muodollisen valtiomuodon palauttamiseen. Se ei saa liittää miehitettyä aluetta territorioonsa eikä edes muokata miehitetyn valtion lakeja kun vain silloin jos ne ovat ristiriidassa kansainvälisten oikeusstandardien kanssa. Tällainen laki olisi esimerkiksi laki joka sallisi ihmisen epätasa-arvoisen kohtelun lain edessä. Tietysti myös taannehtivat lait eli "ex post facto"-lait ovat kiellettyjä. Miehittäjävaltio on myös vastuussa turvallisuudesta sekä elintärkeiden lääkkeiden ja ruoan jakelusta.

Kansainvälinen laki kieltää siviilien kuskaamisen miehitetyn alueen ulkopuolelle yksiselitteisesti. Ihmiset ovat joko siviiliejä tai sotavankeja, ja sotavankeja kohtaan on erilliset säädökset. Geneven II sopimus suojaa sotavangit mielivallalta ja antaa heille oikeuden majoitukseen, ruokaan, terveydenhuoltoon ja yhteydenpitoon omaisten kanssa. Jos Guantanamon vangit olisivat sotavankeja, he saisivat tavata omaisiaan koko ajan ja heidän luonaan saisi vierailla.

Yhdysvallat on miehittänyt Irakia vaihtuvalla menestyksellä kansainvälisen lain näkökulmasta. Siviilejä on periaatteessa pyritty suojaamaan, mutta monet "terroristipidätykset" ovat mielivaltaisia. Koko terrorismin vastainen sota on melkoinen haaste Geneven sopimuksille, kun Yhdysvallat tulkitsee kansainvälistä lakia täysin omien intressiensä mukaan.
Siirtymähallinto oli periaatteessa OK, mutta oikeusjärjestelmään tuli selkeästi sellaisia muutoksia, jotka eivät olleet Irakilaisten omaa keksintöä. Esimerkiksi öljyyn liittyvät yksityistäminen ja niiden käytännössä saattaminen kv. öljy-yhtiöiden haltuun vaikuttavat tulevaisuudessa paljonkin Irakin yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Mutta joo. Mistäkähän ihmeestä minulle pälkähti päähän kirjoittaa tästä. Mutta olipahan hyvä että tehdään asiat selväksi. Pointtini siis oli: onneksi Suomea ei miehitetty.

Ei kommentteja: